Huoh!! kaksi tuntia oltu menossa ulos 2,5-vuotiaan kanssa, mutta nyt luovutin

Mua kiinnostaa yhä tietää miksi ap ei kysy lapselta miksi ei halua kävellä vaan kiukuttelee ojassa? Ei vaadi paljoa vanhemmalta olla läsnä, mutta huudata vaan aikasi ja kanna kun kyllästyt.

Ainakin oma esikoinen osaa selittää mikä harmittaa, kun sitä kysyy.

Ei lapsen luonne vaikuta siihen totteleeko vai ei.

Ei mun viesti ole mikään vitsi. Vanhempi on vanhempi. Jos lapsi jyrää niin sillon on lapsi perheen pomo: koski se sitten syömistä tai vaatetusta.

40

Ja se ojassa huutava lapsi on mun (12) eikä ap:n

Tottakai kysyn miksi, ja eikö olis kivempi olla sovussa ja kerron mitä kivaa tehdään kun ollaan käyty syömässä. Käydään tilanne yleensä läpi jälkeenpäin ja silloin hän keskustelee asiasta ihan järkevästi ja sanoo ettei tiedä miksi käyttäytyy niin. Pyytää anteeksi ja kohta taas sama tilanne. Voisin jatkaa sitä neuvottelua ojassa montakin tuntia tietysti, mutta on toinenkin lapsi.

Usein jatkaa matkaa kun joku ulkopuolinen, yleensä joku vanhus puuttuu asiaan ja alkaa juttelemaan että menehän nyt. Kun mummo katoaa näkyvistä niin alkaa taas. Osaa siis hävetä käytöstään. Mutta äiti on se kenelle uhmataan. Tottelee ketä tahansa vierasta, kerhossa käyttäytyy ikäistään kypsemmin ja esim. "ohjaa" muita.

Tällasten vastausten takia teitä ei voi ottaa vakavasti, luulette että olette ihan itse keksinyt että lapsen kanssa voi puhua. Ja nämä samat mammat sitten meillä kyläillessään sanovat nätisti meidän lapselle, että älähän nyt, tehdäänpäs niin ja näin ja lapsi tekee. Ja mammalla naama loistaa. Ja päästään taas tähän, että kun mulla ei ole auktoriteettia. Niin, ehkä sitten ei, tai ehkä olen niin turvallinen, ettei tarvii pelätä tukkapöllyä tai pahempaa.

12

ei ole tullut ennen vastaan. Kokeilen taatusti ensi superpäivänä!

Uskon myös että lapsen lievä puheen kehityksen hitaus aiheuttaa tuskaisuutta ja elän toivossa että kun puhe paranee niin uhmatkin joskus vähän rauhoittuvat.

Mutta en ehdottomasti usko siihen että aikuisella on oikeus nujertaa lapsi pakkopukemalla tai fyysisesti muutenkaan pakottamalla. Lukekaa vaikka ketjussa jossa aikuiset naiset vieläkin pelkäävät dominoivia äitejään :)

50

Ulkoilun ja liikkumisen pitäisi olla hauskaa ja sitä se meillä uhmiksen mielestä onkin. Kun ehdotan ulos lähtemistä (joko hiekkalaatikolle pihalle tai leikkipuistoon), uhmaikäinen juoksee omalle naulakolleen ja tuo vaatteensa, kenkänsä ja minun kenkäni mukanaan. Ja pistää itse piponsa päähän.



Lapseni on joustava luonteeltaan, mutta hänkin pisti pukemisen kanssa hanttiin pienempänä. Koska meillä on koira, joka on ulkoilutettava kolme kertaa päivässä, ei vaihtoehtoja ollut, ulos oli lähdettävä. Pakottamisella en päässyt mihinkään, parhaiten toimi huumori, leikkimieli ja vaihtoehtojen tarjoaminen. Esim. ei siis "pistä pipo päähän" vaan "kumman pipon haluat pistää, sinisen vai punaisen". Toki tällä metodilla aluksi meni uloslähtiessä enemmän aikaa kuin pakolla rimpuilevan lapsen pukemalla, mutta metodi myös kantoi hedelmää tulevaisuuteen, nykyisin ei ole ongelmia ja lapsen uloslähtemiseen liittämät mielikuvat ovat positiivisia.



Lapsentahtisuus ei ole mitään huruhommaa, se on loppujen lopuksi myös se helpoin tapa myös vanhemman kannalta. Vaatii vain hieman enemmän tilannetajua, vaivannäköä sekä psykologista silmää kuin tilanteiden pakolla runnominen.