3-vuotias uhmaikäinen mukaan lähisukulaisen hautajaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte että sen kolmevuotiaan suru on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin ja siksi ehdottomasti pitäisi uhmaikäinen ottaa hautajaisiin, niin sanoisin että ette varmasti ole olleet ap:n tilanteessa. Kyllä, tottakai lapsen suru on yhtä arvokasta, mutta eihän se kolmevuotias edes tajua mitä kuoleminen on. Lapset ovat myös hyvin erilaisia, jotkut jaksavat olla kolmevuotiaanakin kirkossa riehumatta tai hepuleita saamatta, jotkut ei.

Jos ap tietää jo ennalta, ettei hänen lapsensa jaksa olla, niin silloin ei kannata kirkkoon lasta ottaa. Juu, kyllä voi niitä rusinoita ja leluja ottaa mukaan ja koko ajan huomioida lapsi ettei ala väsymään ja kiukkuamaan, mutta entäs ap:n suru? Oma isä haudataan ja täytyy huomio olla koko ajan lapsessa ja siinä ettei tämä ala riehumaan. Aika rankkaa ap:lle. Sanoisin että rohkeasti vain pyytää joltain miehensä sukulaiselta apua. Jos appivanhemmista ei ole lapsenvahdiksi, niin lähtisikö joku miehen puolen suvun teini esim maksusta mukaan hautajaisiin ja olisi lapsen kanssa siunaamisen ajan jossain muualla? Puistossa tms? Ja sitten muistotilaisuuteen tulisivat.

Otin meidän 1-vuotiaan ja vauvan mukaan isäpuolen hautajaisiin. Siellä oli myös veljen suunnilleen samanikäiset lapset sekä 2v.

Vierailija kirjoitti:

Jos sen lapsen käytös menee kiukutteluksi tai negatiivissävytteiseksi muuten niin en ottaisi.

Mummoni hautajaisissa oli 1,5v veljentytär mukana. Ei meinannut pysyä paikoillaan, juuri oppinut puhumaan ja välillä esimerkiksi huudahteli iloisesti: Kukka! Ja muutakin semmoista iloisen lapsen ääntelyä ja lapsen naurua kuului kun lasta yritettiin leikittää kirkon käytävällä jotta pysyisi mahd hiljaa. Täytyy myöntää että tuo toi helpotusta siihen surun hetkeen, kun kuuli samalla iloisia uuden elämän ääniä. <3 En koe, että tuo vei mitenkään huomioita pois hautajaisista ja surusta, vaan lähinnä helpotti sitä. Olisin varmaan itkenyt hautajaisissa tuplasti enemmän ja tunnelma olisi ollut paljon synkempi ilman tuota.

Kyllä minua vain hävettäisi tuommoinen lapsen kuriton käytös! Ihme ettei jo pappikin puuttunut asiaan. Ei onnistu omaisilta sureminen elämöivien lasten metelissä.

3-vuotiaan lapsen paikka ei ole hautajaisissa. Ei vielä ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi. voi olla ahdistavaa ja pelottavaa pienestä, kun ihmiset itkevät ja ovat surullisia, vaikka kuinka kertoisi ja selittäisi etukäteen mitä tapahtuu. Tuon ikäinen ei kuitenkaan muista ja eipä varmasti muista tilaisuudestakaan vuosien jälkeen. Hyvällä omallatunnolla voi jättää lapsen hoitoon ja keskittyä itse tilaisuuteen. Otan osaa suruusi , lämmin halaus täältä

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte että sen kolmevuotiaan suru on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin ja siksi ehdottomasti pitäisi uhmaikäinen ottaa hautajaisiin, niin sanoisin että ette varmasti ole olleet ap:n tilanteessa. Kyllä, tottakai lapsen suru on yhtä arvokasta, mutta eihän se kolmevuotias edes tajua mitä kuoleminen on. Lapset ovat myös hyvin erilaisia, jotkut jaksavat olla kolmevuotiaanakin kirkossa riehumatta tai hepuleita saamatta, jotkut ei.

Jos ap tietää jo ennalta, ettei hänen lapsensa jaksa olla, niin silloin ei kannata kirkkoon lasta ottaa. Juu, kyllä voi niitä rusinoita ja leluja ottaa mukaan ja koko ajan huomioida lapsi ettei ala väsymään ja kiukkuamaan, mutta entäs ap:n suru? Oma isä haudataan ja täytyy huomio olla koko ajan lapsessa ja siinä ettei tämä ala riehumaan. Aika rankkaa ap:lle. Sanoisin että rohkeasti vain pyytää joltain miehensä sukulaiselta apua. Jos appivanhemmista ei ole lapsenvahdiksi, niin lähtisikö joku miehen puolen suvun teini esim maksusta mukaan hautajaisiin ja olisi lapsen kanssa siunaamisen ajan jossain muualla? Puistossa tms? Ja sitten muistotilaisuuteen tulisivat.

Olen ollut kolmivuotiaan uhmaikäisen ja yksivuotiaan taaperon kanssa äitini hautajaisissa. Lapsi ymmärtää kuoleman omaan ikävaiheeseensa kuuluvalla tavalla.

Ap:lle sanoisin, että päätös on sinun, joskin suosittelen lapsen mukaan ottamista. Oletko kysynyt lapsen mielipidettä? Jos lapsi ehdottomasti haluaa tulla, vastaus on siinä. Jos lapsi ehdottomasti ei halua tulla, vastaus on siinä.

Suosittelen tutustumaan sivustoon https://www.surevankohtaaminen.fi/lapsenjanuorensuru/

Sieltä löydät mm. oppaan miten tukea lasta ja nuorta surussa. Oppaassa on otettu kantaa myös hautajaisiin osallistumisesta.

Lämmin osanotto isäsi kuoleman johdosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sen lapsen käytös menee kiukutteluksi tai negatiivissävytteiseksi muuten niin en ottaisi.

Mummoni hautajaisissa oli 1,5v veljentytär mukana. Ei meinannut pysyä paikoillaan, juuri oppinut puhumaan ja välillä esimerkiksi huudahteli iloisesti: Kukka! Ja muutakin semmoista iloisen lapsen ääntelyä ja lapsen naurua kuului kun lasta yritettiin leikittää kirkon käytävällä jotta pysyisi mahd hiljaa. Täytyy myöntää että tuo toi helpotusta siihen surun hetkeen, kun kuuli samalla iloisia uuden elämän ääniä. <3 En koe, että tuo vei mitenkään huomioita pois hautajaisista ja surusta, vaan lähinnä helpotti sitä. Olisin varmaan itkenyt hautajaisissa tuplasti enemmän ja tunnelma olisi ollut paljon synkempi ilman tuota.

Kyllä minua vain hävettäisi tuommoinen lapsen kuriton käytös! Ihme ettei jo pappikin puuttunut asiaan. Ei onnistu omaisilta sureminen elämöivien lasten metelissä.

Ne omaiset voi sitten mennä korpeen ja surra siellä ihan yksinään.

Vierailija kirjoitti:

3-vuotiaan lapsen paikka ei ole hautajaisissa. Ei vielä ymmärrä mitä tapahtuu ja miksi. voi olla ahdistavaa ja pelottavaa pienestä, kun ihmiset itkevät ja ovat surullisia, vaikka kuinka kertoisi ja selittäisi etukäteen mitä tapahtuu. Tuon ikäinen ei kuitenkaan muista ja eipä varmasti muista tilaisuudestakaan vuosien jälkeen. Hyvällä omallatunnolla voi jättää lapsen hoitoon ja keskittyä itse tilaisuuteen. Otan osaa suruusi , lämmin halaus täältä

No ei lapsia tarvitse mihinkään pumpuliin kääriä, ihan tervettä on lapsenkin joskus nähdä aikuisen itkevän ja näyttävän tunteensa. Toki ap:n tilanteessa ymmärrän hyvin jos haluaisi mieluummin jättää lapsen pois, se on varmasti raskas päivä muutenkin ja sitten vielä stressi lapsen käytöksestä. Mut jos hoitajaa ei ole niin minkäs teet, sitten lapsi vaan mukaan ja isänsä vie ulos kirkosta hetkeksi, jos ei muuten osaa olla. Toisaalta, se voi mennä ihan hyvinkin. Pienet lasten äänet tuskin haittaa ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sen lapsen käytös menee kiukutteluksi tai negatiivissävytteiseksi muuten niin en ottaisi.

Mummoni hautajaisissa oli 1,5v veljentytär mukana. Ei meinannut pysyä paikoillaan, juuri oppinut puhumaan ja välillä esimerkiksi huudahteli iloisesti: Kukka! Ja muutakin semmoista iloisen lapsen ääntelyä ja lapsen naurua kuului kun lasta yritettiin leikittää kirkon käytävällä jotta pysyisi mahd hiljaa. Täytyy myöntää että tuo toi helpotusta siihen surun hetkeen, kun kuuli samalla iloisia uuden elämän ääniä. <3 En koe, että tuo vei mitenkään huomioita pois hautajaisista ja surusta, vaan lähinnä helpotti sitä. Olisin varmaan itkenyt hautajaisissa tuplasti enemmän ja tunnelma olisi ollut paljon synkempi ilman tuota.

Kyllä minua vain hävettäisi tuommoinen lapsen kuriton käytös! Ihme ettei jo pappikin puuttunut asiaan. Ei onnistu omaisilta sureminen elämöivien lasten metelissä.

Papilta sellaiset terveiset, että lapset ovat yhtä tervetulleita hautajaisiin kuin muutkin omaiset ja surevat. Heissä on aidoimmin läsnä elämän jatkuvuus ja lohtu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte että sen kolmevuotiaan suru on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin ja siksi ehdottomasti pitäisi uhmaikäinen ottaa hautajaisiin, niin sanoisin että ette varmasti ole olleet ap:n tilanteessa. Kyllä, tottakai lapsen suru on yhtä arvokasta, mutta eihän se kolmevuotias edes tajua mitä kuoleminen on. Lapset ovat myös hyvin erilaisia, jotkut jaksavat olla kolmevuotiaanakin kirkossa riehumatta tai hepuleita saamatta, jotkut ei.

Jos ap tietää jo ennalta, ettei hänen lapsensa jaksa olla, niin silloin ei kannata kirkkoon lasta ottaa. Juu, kyllä voi niitä rusinoita ja leluja ottaa mukaan ja koko ajan huomioida lapsi ettei ala väsymään ja kiukkuamaan, mutta entäs ap:n suru? Oma isä haudataan ja täytyy huomio olla koko ajan lapsessa ja siinä ettei tämä ala riehumaan. Aika rankkaa ap:lle. Sanoisin että rohkeasti vain pyytää joltain miehensä sukulaiselta apua. Jos appivanhemmista ei ole lapsenvahdiksi, niin lähtisikö joku miehen puolen suvun teini esim maksusta mukaan hautajaisiin ja olisi lapsen kanssa siunaamisen ajan jossain muualla? Puistossa tms? Ja sitten muistotilaisuuteen tulisivat.

Otin meidän 1-vuotiaan ja vauvan mukaan isäpuolen hautajaisiin. Siellä oli myös veljen suunnilleen samanikäiset lapset sekä 2v.

Kuten sanoin, lapset ovat erilaisia. Se että sinun, veljesi ja jonkun mirkun lapset ovat jaksaneet olla kirkossa ilman hepuleita ei takaa sitä että ap:n lapsi jaksaa olla. Varsinkin kun ap itse epäilee ettei lapsi jaksa olla. Mun pointtini oli myös se, että on aika raskasta haudata oma isä niin, että joutui jännittämään koko ajan saako uhmaikäinen raivokohtauksen. Tai esim ihastuuko kirkon akustisiin ominaisuuksiin ja alkaa huudella kaikenlaista. Tai säikähtää urkuja. Tai mitä tahansa. Itse järjestäisin jonkun hoitajan lapselle siunaamistilaisuuden ajaksi.

Kun oli minun serkun hautajaiset, tuli sinne toinen serkkuni, joka oli vienyt 3-vuotiaan lapsensa Anopilleen hoitoon siksi aikaa.

Siskoni kuoli kun molemmat lapsensa oli taaperoita. Molemmat oli mukana myös hautajaisissa?

En muista että kukaan olisi siinä vaiheessa edes miettinyt että apua, mitä jos 2v sanoo kesken siunaustilaisuuden jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka sanotte että sen kolmevuotiaan suru on yhtä arvokas kuin kaikkien muidenkin ja siksi ehdottomasti pitäisi uhmaikäinen ottaa hautajaisiin, niin sanoisin että ette varmasti ole olleet ap:n tilanteessa. Kyllä, tottakai lapsen suru on yhtä arvokasta, mutta eihän se kolmevuotias edes tajua mitä kuoleminen on. Lapset ovat myös hyvin erilaisia, jotkut jaksavat olla kolmevuotiaanakin kirkossa riehumatta tai hepuleita saamatta, jotkut ei.

Jos ap tietää jo ennalta, ettei hänen lapsensa jaksa olla, niin silloin ei kannata kirkkoon lasta ottaa. Juu, kyllä voi niitä rusinoita ja leluja ottaa mukaan ja koko ajan huomioida lapsi ettei ala väsymään ja kiukkuamaan, mutta entäs ap:n suru? Oma isä haudataan ja täytyy huomio olla koko ajan lapsessa ja siinä ettei tämä ala riehumaan. Aika rankkaa ap:lle. Sanoisin että rohkeasti vain pyytää joltain miehensä sukulaiselta apua. Jos appivanhemmista ei ole lapsenvahdiksi, niin lähtisikö joku miehen puolen suvun teini esim maksusta mukaan hautajaisiin ja olisi lapsen kanssa siunaamisen ajan jossain muualla? Puistossa tms? Ja sitten muistotilaisuuteen tulisivat.

Otin meidän 1-vuotiaan ja vauvan mukaan isäpuolen hautajaisiin. Siellä oli myös veljen suunnilleen samanikäiset lapset sekä 2v.

Kuten sanoin, lapset ovat erilaisia. Se että sinun, veljesi ja jonkun mirkun lapset ovat jaksaneet olla kirkossa ilman hepuleita ei takaa sitä että ap:n lapsi jaksaa olla. Varsinkin kun ap itse epäilee ettei lapsi jaksa olla. Mun pointtini oli myös se, että on aika raskasta haudata oma isä niin, että joutui jännittämään koko ajan saako uhmaikäinen raivokohtauksen. Tai esim ihastuuko kirkon akustisiin ominaisuuksiin ja alkaa huudella kaikenlaista. Tai säikähtää urkuja. Tai mitä tahansa. Itse järjestäisin jonkun hoitajan lapselle siunaamistilaisuuden ajaksi.

Minua kiinnostaisi enemmän, mistä kumpuaa tuo tarve kontrolloida kaikkea? Jos haluaa hautajaisissa murehtia kaikesta tuosta edellä esittämästäsi, onko se helpompaa kuin ajatella ja tuntea surua itseään?

Miksi esität lapsen vain ongelmana? Oma 2,5-vuotiaani oli itkuinen ja halusi olla sylissä oman isäni hautajaisissa. Paitsi häntä, myös minua lohdutti halata häntä ja ajatella, että isäni menetin mutta lapseni minulla yhä on.

Minä olin 3-vuotias isoisäni hautajaisissa. Niistä jäivät vanhimmat muistikuvani. Olen iloinen, että 1980-luvulla ajateltiin perhejuhlien kuuluvan kaikille, vaikka en varmaankaan täysin moitteettomasti käyttäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sen lapsen käytös menee kiukutteluksi tai negatiivissävytteiseksi muuten niin en ottaisi.

Mummoni hautajaisissa oli 1,5v veljentytär mukana. Ei meinannut pysyä paikoillaan, juuri oppinut puhumaan ja välillä esimerkiksi huudahteli iloisesti: Kukka! Ja muutakin semmoista iloisen lapsen ääntelyä ja lapsen naurua kuului kun lasta yritettiin leikittää kirkon käytävällä jotta pysyisi mahd hiljaa. Täytyy myöntää että tuo toi helpotusta siihen surun hetkeen, kun kuuli samalla iloisia uuden elämän ääniä. <3 En koe, että tuo vei mitenkään huomioita pois hautajaisista ja surusta, vaan lähinnä helpotti sitä. Olisin varmaan itkenyt hautajaisissa tuplasti enemmän ja tunnelma olisi ollut paljon synkempi ilman tuota.

Kyllä minua vain hävettäisi tuommoinen lapsen kuriton käytös! Ihme ettei jo pappikin puuttunut asiaan. Ei onnistu omaisilta sureminen elämöivien lasten metelissä.

Miten pappi olisi puuttunut asiaan? Käskenyt lapsen ulos?

Pitääkö pappien käskeä myös itkevät lesken, vanhemmat ja lapsuusiän ohittaneet lapset jne. ulos jos nämä itkee, nyyhkyttää tai muuten pitää jotain ääntä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sen lapsen käytös menee kiukutteluksi tai negatiivissävytteiseksi muuten niin en ottaisi.

Mummoni hautajaisissa oli 1,5v veljentytär mukana. Ei meinannut pysyä paikoillaan, juuri oppinut puhumaan ja välillä esimerkiksi huudahteli iloisesti: Kukka! Ja muutakin semmoista iloisen lapsen ääntelyä ja lapsen naurua kuului kun lasta yritettiin leikittää kirkon käytävällä jotta pysyisi mahd hiljaa. Täytyy myöntää että tuo toi helpotusta siihen surun hetkeen, kun kuuli samalla iloisia uuden elämän ääniä. <3 En koe, että tuo vei mitenkään huomioita pois hautajaisista ja surusta, vaan lähinnä helpotti sitä. Olisin varmaan itkenyt hautajaisissa tuplasti enemmän ja tunnelma olisi ollut paljon synkempi ilman tuota.

Kyllä minua vain hävettäisi tuommoinen lapsen kuriton käytös! Ihme ettei jo pappikin puuttunut asiaan. Ei onnistu omaisilta sureminen elämöivien lasten metelissä.

Miten pappi olisi puuttunut asiaan? Käskenyt lapsen ulos?

Pitääkö pappien käskeä myös itkevät lesken, vanhemmat ja lapsuusiän ohittaneet lapset jne. ulos jos nämä itkee, nyyhkyttää tai muuten pitää jotain ääntä?

Joo, pappi lähettää kirkosta ulos vainajan nyyhkyytävät lapset, jotta nämä ei häiritse vainajien ystävien ja työkaverien surua nyyhkytyksellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi ketju, joka todistaa, miten lapsivihamielinen maa tämä on.

Ei, vaan ketju joka todistaa, miten käytöstavat ovat kansalaisilta hukassa!

Juuri näin, hyviin käytöstapoihin kuuluu, että surevia kunnioitetaan, myös lapsia.

Miten se lapsi suree, kun ei todennäköisesti edes ymmärrä mitä kuolema tarkoittaa? Sekö on lapsen "suremista", että juoksentelee ympäriinsä, möykkää ja huudahtelee ja sitten alkaa kovaan ääneen kitistä, että on niin tylsää?

Ja sitä vielä pitäisi KUNNOITTAA? Kyllä tässä kunnioitusta ansaitsisivat ne aikuiset, jotka ovat tilaisuuteen tulleet vainajaa hyvästelemään.

Hyvä sinänsä tietää, että jotkut suhtautuvat näin puusilmäisesti toisten tilaisuuksiin ja tuovat sinne lapsensa tarkoituksella aiheuttamaan häiriötä. Alkaa heille kutsut mihinkään tilaisuuksiin jossain vaiheessa käymään vähiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi ketju, joka todistaa, miten lapsivihamielinen maa tämä on.

Ei, vaan ketju joka todistaa, miten käytöstavat ovat kansalaisilta hukassa!

Juuri näin, hyviin käytöstapoihin kuuluu, että surevia kunnioitetaan, myös lapsia.

Miten se lapsi suree, kun ei todennäköisesti edes ymmärrä mitä kuolema tarkoittaa? Sekö on lapsen "suremista", että juoksentelee ympäriinsä, möykkää ja huudahtelee ja sitten alkaa kovaan ääneen kitistä, että on niin tylsää?

Ja sitä vielä pitäisi KUNNOITTAA? Kyllä tässä kunnioitusta ansaitsisivat ne aikuiset, jotka ovat tilaisuuteen tulleet vainajaa hyvästelemään.

Hyvä sinänsä tietää, että jotkut suhtautuvat näin puusilmäisesti toisten tilaisuuksiin ja tuovat sinne lapsensa tarkoituksella aiheuttamaan häiriötä. Alkaa heille kutsut mihinkään tilaisuuksiin jossain vaiheessa käymään vähiin...

Täällä on moneen kertaan todettu, että lapsi suree omaan kehitysvaiheeseensa kuuluvalla tavalla. Pappi on kommentoinut, että lapset ovat tervetulleita myös hautajaisiinkin. Ap tehnee päätöksensä omaa lastaan koskien, oman lapsensa tuntien.

Kerro siis miksi tämä asia saa sinut näin raivon partaalle? Miksi oletat, että lapsen automaattinen toimintatapa on käyttäytyä kuvaamallasi tavalla? Yksi lapsen surun ilmenemismuoto voi toki olla kiukuttelu, huomionhaku jne.

Oletko itse käyttäytynyt lapsena hautajaisissa kuvaamallasi tavalla ja saanut siitä sormillesi, etkä saanut tarvitsemaasi tukea?

Kunnioitus, niin. Vainajaa kai hautajaisissa myös kunnioitetaan. Jos vainaja oli erityisen läheinen jonkun lapsen kanssa, läheisempi kuin sinun kanssasi, sinä silti sulkisit lapset pois. Pelottaako itseäsi kohdata lapsen surua?

Tutkittua, luotettavaa ja todenmukaista tietoa lapsen surusta ja sen ilmenemismuodoista, lapsen kuolemakäsityksestä eri ikäkausina ja lapsen surun tukemisesta on saatavilla runsaasti ja siihen kannattanee lasten läheisten ennemmin tukeutua kuin tähän palstaan.

Kutsujen väheneminen ei liene ongelma. Moni vanhempi saattaa olla tyytyväinen jos saa jättää väliin tilaisuuden, jonka järjestäjä suhtautuu suorastaan vihamielisesti hänen lapseensa. Ilkeys ja tunnekylmyys ei välttämättä ole myöskään mikään vetovoimatekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jälleen yksi ketju, joka todistaa, miten lapsivihamielinen maa tämä on.

Ei, vaan ketju joka todistaa, miten käytöstavat ovat kansalaisilta hukassa!

Juuri näin, hyviin käytöstapoihin kuuluu, että surevia kunnioitetaan, myös lapsia.

Miten se lapsi suree, kun ei todennäköisesti edes ymmärrä mitä kuolema tarkoittaa? Sekö on lapsen "suremista", että juoksentelee ympäriinsä, möykkää ja huudahtelee ja sitten alkaa kovaan ääneen kitistä, että on niin tylsää?

Ja sitä vielä pitäisi KUNNOITTAA? Kyllä tässä kunnioitusta ansaitsisivat ne aikuiset, jotka ovat tilaisuuteen tulleet vainajaa hyvästelemään.

Hyvä sinänsä tietää, että jotkut suhtautuvat näin puusilmäisesti toisten tilaisuuksiin ja tuovat sinne lapsensa tarkoituksella aiheuttamaan häiriötä. Alkaa heille kutsut mihinkään tilaisuuksiin jossain vaiheessa käymään vähiin...

Lapsi suree omalla tavallaan. Ei suru ole yhtä kuin itku, hillitön nyyhkytys tai itkuntuhruinen selitys muille siitä miten tärkeä vainaja oli kyseiselle henkilölle.

Lapsen suru voi esimerkiksi olla pettymystä tai näkyä "kiukutteluna".