Lue keskustelun säännöt.
3-vuotias uhmaikäinen mukaan lähisukulaisen hautajaisiin?
23.09.2023 |
Isäni kuoli ja hautajaiset ovat pian. Meillä on reilu kolmevuotias lapsi, joka on pahassa uhmavaiheessa ja riekkuu jatkuvasti ja on tottelematon ihan vain testaillakseen. Nyt mietin, otammeko häntä mukaan lainkaan, sillä haluaisin itse keskittyä tilaisuuteen ja toisaalta en halua joutua torumaan lasta koko ajan. Lisäksi en halua, että hän häiritsee muidenkaan surua. En niinkään ole huolissani olisiko tilaisuus hänelle jotenkin hämmentävä vaan lähinnä sitä ettei ehkä kykene käyttäytymään kuten tilaisuuden luonne vaatisi.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (97)
Lapsi ei siellä viihdy, ja vaikuttaa siltä, että sinäkään et viihdy jos lapsi on mukana. Eli jätä kotiin, jos saat lapselle hoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä pappi puhuu, pentu huutaa ja juoksee pitkin kirkkoa, saat paljon jäätäviä katseita.
Kotiin jättämällä lapsi ei saa kokemusta isoisänsä hautajaisista. Et tietenkään osaa puhua hänelle etukäteen, valmistella tilannetta varten ja sopia säännöistä, miten käyttäydytään.
Lapselle on hyväksi olla mukana kaikenlaisissa tilaisuuksissa - vaikkei hän aina niissä osaisikaan käyttäytyä tilanteen mukaan. Sinun tilanteessasi pyytäisin esimerkiksi puolisoasi ottamaan päävastuun lapsen valvomisesta ja tarvittaessa ohjaamisesta. Suosittelen myös varaamaan mukaan jotain huomiota harhauttamaan. Oman lapsen kanssa käytin harhautuskeinona rusinoita ja lapselle mieluisaa kuvakirjaa.
Kyse on lapsenlapsesta jonka ukki on kuollut. Kyllä ne lapset saavat kuulua ja näkyä myös hautajaisissa. Minunkin alle kouluikäisten poikieni manattiin aiheuttavan häiriötä läheisemme hautajaisissa. En jättänyt heitä kotiin sillä vainaja oli pojilleni tärkeä ja poikani hänelle eläessään. Nämä rasavillit kuitenkin käyttäytyivät moitteettomasti sillä olin rehellinen ja kerroin heille etukäteen tilanteen ja vastasin rauhallisesti jos kysyivät jotain kirkossa siunaamisen aikana. Jälkeenpäin moni vanhempi henkilö tuli kiittelemään että pojat olivat paikalla saattamassa viimeiselle matkalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi ottaa jos ei ole pakko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3-vuotiaan paikka ei ole siunaustilaisuudessa. Ei jaksa olla hiljaa, jolloin häiritsee muita, eikä saa siitä itselleenkään mitään ns. kokemusta, koska on sellaiseen oppimiseen ja muistamiseen liian nuori.
Jos taas muistotilaisuus ei ole kovin muodollinen, 3-vuotiaan mukanaolosta voi olla lohtua ja iloa muille.
Ja nyt alkaa se jeesustelu, kuinka tuon ikäiselle kersalle on suotava tilaisuus osallistua vaarinsa hautajaisiin ja surra häntä... Voi blaah-blaah! Älkää jaksako olla noin tekopyhiä. Kersa todennäköisesti rääkymisen lomassa syö räkäänsä, joten se siitä hänen "kokemuksestaan". Ja muiden!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama pohdinta ja päädyimme siihen että 3v jäi kotiin, oli nimittäin sen verran riehakas ja kovaääninen adhd-lapsi eikä totellut yhtään. Haluttiin antaa rauha hautajaisiin eikä järjestää showta.
On sen ikäinen, että ei tajua, onko häät vai hautajaiset vai mikä tilaisuus. Itse jättäisin kotiin. Aikanaan äitini hautajaisissa oli 4 kuukauden ikäinen vauvani mukana. Etukäteen jännittelin, mutta vauvan luonne oli sellainen, että meni mukana. Iso maitopullo mukana..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ihmisistä voi ahdistua suunnattomasti jos pikkulapsi kirkuu, kiljuu, itkee, huuhdahtaa, puhuu kovaa tai riehuu. Varsinkin muut lapset tai isot lapset. Ehkä aikuinenkin joka suree tai iäkäs. Riippuu kai mikä sietokyky vierailla on, miten sen tietää? Ehkä hautajaiset eivät ole kovin hyvä paikka kaikille pikkulapsille, ellei isoisä taivaassa nimenomaan halua lapsen sinne ja hänen juhlathan ne ovat. Mutta voiko lapsi tylsistyä liikaa, lapselle on ominaista liikkua ja olla eläväinen. Usein tarvitaan myös välipala ja juoma jossain vaiheessa, wc-tila tai ulos autolle ja pois. Osaako vielä olla rauhallisesti penkillä hetken. Jos ei ole opetettu kotona rauhoittumaan tai on liian pieni olemaan paikoillaan, ehkei toimi täydellisesti. Osa lapsista on rauhallisia jo pienenä kirkon penkissä. Kuuntelee äitiä.
Lapsesi ei hyödy tuosta tilaisuudesta mitenkään. Hänen ei tarvitse joutua kohtaamaan taas uutta epäonnistumista. Jätä kotiin hoitajan kanssa. Itkevät vanhemmat voivat olla traumatisoiva näky.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuo ei ole mikään oikea kokemus tuon ikäiselle ja todellakin mietin asiaa itseni ja muiden lähiomaisten, kuten miehenikin (on vielä arkunkantajanakin eli ei voi höösätä lasta ainakaan siunaustilaisuudessa) kannalta: haluamme varmaan keskittyä itse asiaan. Ongelma on siinä, mistä saan hoitajan kun kaikki lähipiiristä on hautajaisissa mukana. Meillä ei siis ole ketään hoitajaa ja hautajaiset ovat noin 250 kilsan päässä kotoa kaiken lisäksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaan paikka ei ole siunaustilaisuudessa. Ei jaksa olla hiljaa, jolloin häiritsee muita, eikä saa siitä itselleenkään mitään ns. kokemusta, koska on sellaiseen oppimiseen ja muistamiseen liian nuori.
Jos taas muistotilaisuus ei ole kovin muodollinen, 3-vuotiaan mukanaolosta voi olla lohtua ja iloa muille.
Pienet lapset saavat olla ja elää myös hautajaistilaisuuksissa. Se pelkästään herättää tuota mainitsemaasi iloa ja lohtua muissa tilaisuuteen osallistuvissa, että elämä jatkuu.
Miehen äiti kuoli 8-kymppisenä, kun nuorimmat lapsenlapset olivat 2-5 -vuotiaita, vanhimmat jo aikuisia. Meidän lapsi tuo 2-vuotias. Miehen serkku piti hautajaisissa puheen, jossa otti huomioon nämä iäkkään mummon nuoret lapsenlapset. Ketään he eivät häirinneet.
Ainoastaan minua häiritsi se, että siunaustilaisuuden päätyttyä, talvella, piti äkkiä pukea parivuotias toppavaatteisiin haudalle laskuun mennessämme, ja tulimme sitten vähän jälkijunassa.
Itse muistan, kun omassa lapsuudessani oltiin hautajaisissa, niin oli aina kiva tavata serkkuja ja pikkuserkkuja, joita ei muuten usein nähty. Oli kiva juoksennella siellä eteisaulassa ja touhuta jotain. Yhdenkin kerran oltiin isoisäni veljen hautajaisissa, jota en koskaan ollut tavannut, mutta äiti ja isä toki olivat. Ei siinä paljoa surtu, mutta hauskaa oli muiden lasten kanssa.
Minä olen pienenä lapsena ollut niin paljon hautajaisissa, että kun sitten ensimmäisen kerran olin häissä, kun isän nuorin sisko meni naimisiin kirkossa ollessani joku 7-8 -vuotias, niin olin kovin epävarma, sopiiko tässä tilaisuudessa hymyillä vai pitääkö olla vakavalla naamalla.
Otin vastaavassa tilanteessa mukaan
Kannatti, oli myös vanhemman oma toive
Voisiko joku katsoa lisäksesi lapsen perään ja jos meinaa hulivili iskeä niin siksi aikaa toimituksesta sivuun
Se siunaushetki tosi lyhyt, muistotilaisuus sen jälkeen rennommin
Vierailija kirjoitti:
Siinä pappi puhuu, pentu huutaa ja juoksee pitkin kirkkoa, saat paljon jäätäviä katseita.
Tuskinpa vaan, jos hänen isänsä on kyseessä. Tai sitten on vieraat ajattelemattomampia kuin rauhattoman lapsen kirkkoon tuova äiti
"Sallikaa lasten tulla minun tyköni, sillä lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta". Kirkosta (tai kappelista) kuitenkin kyse
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei siellä viihdy, ja vaikuttaa siltä, että sinäkään et viihdy jos lapsi on mukana. Eli jätä kotiin, jos saat lapselle hoitajan.
Viihdy? Kuka siellä viihtyisi? Verbivalinta hieman pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on hyväksi olla mukana kaikenlaisissa tilaisuuksissa - vaikkei hän aina niissä osaisikaan käyttäytyä tilanteen mukaan. Sinun tilanteessasi pyytäisin esimerkiksi puolisoasi ottamaan päävastuun lapsen valvomisesta ja tarvittaessa ohjaamisesta. Suosittelen myös varaamaan mukaan jotain huomiota harhauttamaan. Oman lapsen kanssa käytin harhautuskeinona rusinoita ja lapselle mieluisaa kuvakirjaa.
No mitä luulet, paljonko lapsesi muistaa isoisänsä hautajaisista, jonne sinun oli vissiin ihan pakko ottaa hänet mukaan? Lapsen muistot: söin vatsan täydeltä rusinoita ja katselin kivaa kuvakirjaa. Äiti, mitä on hautajaiset??
Älä ota jos jo etukäteen tiedät mitä siitä tulee.