Lue keskustelun säännöt.
Lapsi, 19, on lähdössä - mitä tilalle?
23.09.2023 |
Lapseni on lähdössä opiskelemaan, ja nyt mietin, miten vietän tulevat vuodet ja löydän jotakin uutta sisältöä elämääni. Olemme olleet tiivis kahden hengen yksikkö, jossa isä on ollut vain silloin tällöin vieraileva tähti, joten olen ollut yksin vastuussa lapsesta ja kaikesta arkeen liittyvästä oikeastaan aina.
Tätä pohdittuani olen keksinyt kolme vaihtoehtoa:
1. Hakudun parisuhteeseen. En varsinaisesti kylläkään halua ketään asumaan kanssani, mutta seuraa kaipaan kyllä. Kuitenkin ajatus myös ahdistaa. Mistä partnerin edes löytäisi?
2. Etsin uuden harrastuksen, joka täyttää enemmän kuin vain yhden illan viikossa. Mutta mikä?
3. Teen enemmän töitä. Työ vie jo nyt paljon aikaa, eikä mitään bonusta tai edes kiitosta ole tiedossa, vaikka tekisin enemmän ja/tai paremmin. Mutta olisi mahdollista tehdä vielä enemmän.
Haluaako joku kertoa omista kokemuksistaan tai antaa neuvoja? Lisään vielä, että olen onnellinen siitä, että lapseni pääsi opiskelemaan enkä halua tai aio jäädä painolastiksi hänelle.
Kommentit (30)
Minä lähdin 16-vuotiaana. Eikä koira perään haukkunut.
Oletko jonkinlaisessa laittomassa suhteessa poikaasi?
Olet sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi rauhassa odottaa ja katsoa mitä ideoita sinulle tulee? Mun esikoinen muutti pois ja kuopus lähtee parin vuoden sisällä, en ota tollasta stressiä ja pakkoa uuden keksimisestä.
Lähdet harrastamaan niiden koirien kanssa. Esim.rallytokoa ja pelastuskoirajuttuja voi harrastaa minkä rotuisen kanssa vain. Koiraseuroilla on paljon kivoja kisatalkoita ja löydät uusia ystäviä. Lähde koirinesi myös kiertämään retkeilykohteita ja luonnonsuojelualueita. Liity lukuryhmään, mene keramiikkakurssille, aloita uintiharrastus ja murtsikkahiihto. Tai hei, menet tanssikurssille ja lavatansseihin! Niissähän sitä tutustuu myös uusiin ihmisiin ja saman harrastajiin. Saat samalla liikuntaa.
Jos noista pitäisi valita, ottaisin 1 ja 2. Tuskin elämään tulis kovin paljon lisää iloa tekemällä enemmän töitä.
Joku ehdotti ottolapsen ottamista. Mistä sellainen olis tällä iällä ( noin 50 v) niin vaan otettavissa? Eikö adoptio ole jo poissuljettu?
Kiitos ehdotuksista! Koirien kanssa jo harrastankin, mutta jotakin muutakin olisi kiva touhuta. Vapaaehtoistyö voisi olla hyvä ajatus.
Ja ihan pakko sanoa: ellet ole ollut totaaliyksinhuoltaja 19 vuotta, et ehkä osaa kuvitella elämäntilannettani. Pakostakin lapsi on ollut tärkein osa elämääni. En pelkää tulevaa, mutta se mietityttää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama edessä, kumppani on mutta hänkin aina töissä. Yksinäisyys pelottaa.
Minä ajattelen, että teini-ikä on sitä varten, että lapsesta on helpompi irrottautua. Kun vuositolkulla on katsonut murrosiän uhmaa ja teinin elämää, tuntuu ihan hyvälle päästää hänet aikuiseen omaan elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Justiin kun olet tottut itsenäiseen elämään:Muutta koti kulmille ja on suhde,seuravana lapsi ,lapset ja tuo ne aina mummi parkiin.Voitkin unohtaa sinkku elämän.Joten nauti nyt kun viellä voit yksin elosta täysin rinnoin.
Maria O. kirjoitti:
Minä lähdin 16-vuotiaana. Eikä koira perään haukkunut.
Oletko jonkinlaisessa laittomassa suhteessa poikaasi?
Olet sairas.
Sitä se teettää kun nuorena lähtee niin tulee vajavainen aikuisena.
Ensin älä tee mitään muutoksia ja kun lapsi on lähtenyt, mietit mitä kaipailisit elämääsi.