Miten joku voi elää koko elämänsä yksin

Suomessa on yli miljoona yksineläjää. Se ei toki tarkoita, että he kaikki eläisivät täysin yksin, mutta yksineläjien määrä on silti huomattava, suomen kokoisessa maassa. Asian ei pitäisi olla enää mikään ihmetyksen aihe. Uskon, että tulevaisuudessa yksineläjien määrä vain lisääntyy, kiitos Tinderin suhteiden kertakäyttökulttuurin. Nykyään mikään ei enää ole tarpeeksi hyvää, kun nurkan takana voi odottaa se parempi. Kukaan ei enää lähesty " oikeassa" elämässä. Ihmissuhteet ovat muuttuneet pinnallisiksi, ilman sisältöä. Minä olen mieluummin yksin, kuin yritän löytää aitoa kumppania jossain Tinderissä.

En osaa ylläpitää tai avautua suhteeseen. Siihen tottuu, kunnes on edes parin viikon suhde. Huomaa mistä jää paitsi. Sitten harmittaa taas.

Kaikkea saa tarvittaessa. 

Liikuntaa, seuraa, seksiä.

Miksi muodostaa yksi sitova elämäntila rajoineen?

M53, nuorena kolmasti yli kolme vuotta suhteissa.

Hyvin harva elää ihan koko elämänsä yksin, jos elää hän ei tiedä paremmasta. Rakkaudesta kosketuksesta ja läheisyydestä, tosi surullista. Nuoruudessa seurusteltuani eron jälkeen mietin kuinka elää yksin, kuinka kukaan voi elää yksin koska seksi oli niin iso osa elämää.  Lasten kasvettua koti tyhjentynyt, olen elänyt yksin ihan tyytyväisenä. Olen hurjan onnellinen kun he käyvät äidin luona, tykkäävät lähdettyään halata se merkitsee minulle tosi paljon. Olen onnellinen myös siitä,  että edesmenneet vanhempani, erityisesti sodat käynyt isäni oppi halaamaan, kunnolla ei mitenkään tönkkönä. Uskon että me lapset opetimme isää🥰

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on yli miljoona yksineläjää. Se ei toki tarkoita, että he kaikki eläisivät täysin yksin, mutta yksineläjien määrä on silti huomattava, suomen kokoisessa maassa. Asian ei pitäisi olla enää mikään ihmetyksen aihe. Uskon, että tulevaisuudessa yksineläjien määrä vain lisääntyy, kiitos Tinderin suhteiden kertakäyttökulttuurin. Nykyään mikään ei enää ole tarpeeksi hyvää, kun nurkan takana voi odottaa se parempi. Kukaan ei enää lähesty " oikeassa" elämässä. Ihmissuhteet ovat muuttuneet pinnallisiksi, ilman sisältöä. Minä olen mieluummin yksin, kuin yritän löytää aitoa kumppania jossain Tinderissä.

Jos kelpaat miesmalleille hetken huviksi, kelpaat omantasoisille parisuhteeseen. Tavallinen mies taas ei tule ikinä kelpaamaan Ariana Grandelle hetken huviksi. 

Tavalliset miehet eivät etsi koko ajan "parempaa". 

Nuorena halusin parisuhteen, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Halusin sitä liikaakin, tein itseni kannalta huonoja valintoja ja nyt olen tyytyväinen yksin. Minulla ei ole ollut hyvää parisuhdetta, joten en osaa sellaista kuvitella tai kaivata.

Enkä enää aio ottaa riskejä. Oma seura riittää ja ystävien.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harva elää ihan koko elämänsä yksin, jos elää hän ei tiedä paremmasta. Rakkaudesta kosketuksesta ja läheisyydestä, tosi surullista. Nuoruudessa seurusteltuani eron jälkeen mietin kuinka elää yksin, kuinka kukaan voi elää yksin koska seksi oli niin iso osa elämää.  Lasten kasvettua koti tyhjentynyt, olen elänyt yksin ihan tyytyväisenä. Olen hurjan onnellinen kun he käyvät äidin luona, tykkäävät lähdettyään halata se merkitsee minulle tosi paljon. Olen onnellinen myös siitä,  että edesmenneet vanhempani, erityisesti sodat käynyt isäni oppi halaamaan, kunnolla ei mitenkään tönkkönä. Uskon että me lapset opetimme isää🥰

Pelkää alapeukkua, tämä on pirullinen alusta, jos näet elämässäsi hyvää,  olet pienillä eväillä onnellinen se herättää hurjaa vihaa. 🥰Väliin mietin missä tämä poppoo täällä oikein menee.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena halusin parisuhteen, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Halusin sitä liikaakin, tein itseni kannalta huonoja valintoja ja nyt olen tyytyväinen yksin. Minulla ei ole ollut hyvää parisuhdetta, joten en osaa sellaista kuvitella tai kaivata.

Enkä enää aio ottaa riskejä. Oma seura riittää ja ystävien.

Oma seura riittää ja ystävien, hyvin sanottu. Joku tahtoo ison ystäväpiirin, minulle riittää muutama hyvä luotettu ystävä en kaipaa muuta.

Ei tulis mieleenkään tuhlata ihanaa vapaa-aikaani jollekin toiselle ihmiselle seuraa pitääkseni. Töissä näen ihan tarpeeksi ihmisiä, vapaalla ei enää tarvitse vaan elän ja omistan oman aikani kokonaan itselleni. Teen tasan mitä haluan, enkä kuuntele samalla kenenkään höpinöitä.

Eli siis helpommin kuin helposti. Parisuhde olisi mulle painajainen.

Eipä oo paljon mun mielipidettä asiaan kyselty. En todellakaan haluaisi olla yksin ja se kaveripiirin ainut kummajainen, joka ei koskaan löydä ketään ja, josta kukaan ei koskaan kiinnostu. Esitän reipasta aina ihmisten ilmoilla, mutta todellisuudessa roikun mielenterveyteni viimeisissä rippeissä. Tämä kelpaamattomuus ja ilman rakkautta, hellyyttä jne. jääminen sattuu todella kovin. 

No tää nyt on vaan kettuilua. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin olla yksin . Kukaan ei hyväksy rumaa miestä huonoilla ominaisuuksilla ja huonolla terveydellä . Varmaan osaa kysymättäkin vastata tähän tai jos ei osaa elää aika pumpulissa . Yhtä järkevää kysyä miten joku voi elää ilman miljardiomaisuutta ? Niin miten sitä nyt pystyy ..

Vierailija kirjoitti:

koska naiset vihaavat meitä kilttejä miehiä

Ilmeisesti meinaat huonoitsetuntoisia miellyttäjiä, jotka eivät rakasta itseään, kestä konfliktitilanteita ja jäävät kaikkien kynnysmatoiksi? Kumpikaan sukupuoli ei arvosta tällaisia kumppaneita. Kusipäisen miehen vastakohta ei ole "kiltti mies", vaan ihan normaali mies. Jo sanana "kiltti" kuulostaa lapselta - kiltti tyttö, kiltti poika. Huh.

Joidenkin on pakko. Kyse ei ole valinnasta vaan PAKOSTA. En ole kelvannut kenenkään kumppaniksi. Hanuristahan se on mutta ei sille voi mitään, täytyy vaan elää asian kanssa.

Itse ihmettelen näitä ystäviä, jotka jäävät huonoihin parisuhteisiin. Roikkuvat alkoholiongelmaisen kanssa parikymmentä vuotta, jäävät miehen luo, joka on käyttäytynyt väkivaltaisesti...

Ulkoinen todiste parisuhteessa olemisesta ei tarkoita sitä, että elämä olisi tasapainossa, tai että ei olisi yksinäinen. Kavereistani jotka ovat pitkissä suhteissa ei olen kuin pari, joka on onnellisessa sellaisessa!

Toki haluaisin löytää kumppanin, mutta ei tulisi mieleenkään ottaa alkoholistia tai jotain muuta ihme narsistia. Ajatus seksistä ilman rakkautta ällöttää myös. Oikeaa rakkautta olen kyllä kokenut, se on maagista. Mutta en ollut valmis uhraamaan koko elämäni sisältöä sen seuraamiseen, koska olimme eri mantereilta.

Koska on pakko. Kukaan mies ei ole halunnut seurustella kanssani. Tottakai se sattuu ihan jo fyysisesti, kun kärsii jatkuvasta läheisyyden ja seksin puutteesta. Mutta ei voi mitään.

Minä. Ei ole vaan löytynyt sopivaa miestä. En kaipaa seksiä, mutta asuinkumppani olisi kiva. Voisi jutella ja tehdä yhdessä asioita. Mutta olen siis asunut vuosikymmeniä yksin. Minua on yritetty kampittaa parisuhteeseen useita kertoja, mutta en ole tykännyt tarpeeksi.

Helposti, sillä ei elämästä selviä hengissä.

Eihän yksin olemisessa ole mielestäni mitään muuta pahaa kun se, että jotkut ihmiset (todella monet) ei osaa keskittyä omaan pee-reikäänsä ja elämäänsä vaan käyttävät aikaa siihen miksi joku ei ole parisuhteessa. Sit alkaa leimaaminen, että ei ole hetero tai ei muuten vaan kelpaa tms.  Kuten joku mainitsi, joutuu tahtomattaan kokemaan sosiaalista häpeää.

Eli taas yksi asia miksi muut ihmiset on p**seestä. Monesti haaveilen, että saisi asua jossain Helsingin ydinkeskustassa niin saisi ainakin olla rauhassa kun kukaan ei tunne ketään ja ketään ei kiinnosta.

Kaikki jotka sanovat olevansa vapaaehtoisesti sinkkuja, ovat aina ihmisiä jotka eivät kelpaa kenellekkään kunnolliseen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset tottuvat olemaan yksin. Ja kun olotilaan tottuu, ei jossain kohtaa enää halua ketään, joka vaatii huomiota. Sinkut, joilla ei ole suhdesäätöjä säästyvät melkoiselta draamalta.

Näin kyllä sanotaan usein, mutta silti tuntuu että jää jostain mukavasta paitsi.

Ei jää mistään mukavasta paitsi.Rahaa vähemän käytetävissä kun ei ole toista maksamassa puolet vuokra,sähkö,kotivakutus puhelin/netti.Kaiki kun ei elä sossun pikiikiin.Maksavat  itse  yksin oman elämänsä ja rajoitaa paljon asioita silloin.