Miten joku voi elää koko elämänsä yksin
ilman minkäänlaista parisuhdetta? Siis vuosikausia ilman hellyyttä, seksiä ja toisen ihmisen läsnäoloa? Miten se on mahdollista? Tarkoitan nyt todellakin sellaista, ettei oikein koskaan ole ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, muttei myöskään harrasta hetkellisiä suhteita, vaan tyytyy olemaan yksin
Kommentit (110)
Kyllä siihen tottuu. Olen kuullut monen yksineläjän sanovan, vaikea olisi asua kenenkään kanssa, kun on tottunut asumaan yksin. Tuttavapiirissä on useita piintyneitä yksineläjiä, miehiä enemmän. Mummoni sisko eli koko ikänsä yksin. Ei sitä kukaan ihmetellyt.
Ei ole pakko olla yksin kun saa olla yksin.
Ehkä päässäni on jotain vikaa, mutta en tajua näitä ihmisiä jotka itkevät yksinäisyyttään ja kaipaavat elämäänsä palavasti jotain hiustensa silittelyä (???!) sekä halailua. En pysty samaistumaan.
En edes ymmärrä mitä on parisuhteessa eläminen tai rakastuminen.
Kaikkeen tottuu. Tai oikeastaan eihän sitä tartte tottua, jos ei mitään ole ollutkaan. No myönnettävä on, että mulla on ollut pari lyhytaikasta suhdejuttua, mutta ei oikeaa suhdetta kuitenkaan ikinä. Ja se tuntui jotenkin niin normaalilta, että oli oku ihminen siinä vieressä - kyllä se varmaan on meihin sisäänrakennettu juttu, laumaeläimiä kun ollaan. Ja niitten jälkeen yksinäisyys ensin raastoi, mutta siihen taas turtui. Nykyään olen jo yksin ihan suht tyytyväisenä.
Eli kaikkeen tottuu, turtuu ja on mahdollista olla yksin myös täysin vapaaehtoisesti.
Ei kai sellaista osaa kaivata samalla tavalla, jos ei ole kokenut sitä aiemmin.
Kaikki eivät pidä kosketuksesta ja osa ei ole seksuaalisesti kiinnostunut kenestäkään.
Joku voi kokea toisen läsnäolon esim. yhdessä asuessa enemmän ahdistavaksi ja häiritseväksi kuin hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
moni on parisuhteessakin yksin
Eikä ole. Heillä vain on sellainen kumppani, joka ei käyttäydy toivotulla tavalla.
Ei se kumppani auta yksinäisyyden poistoon, vaan se että osaa olla itsensä kanssa. Moni yksin elävä on usein tasapainoisempi kuin toisesta ihmisestä pelastajaansa hakevat.
Sitä minäkin olen ihmetellyt, elämä vaan katosi jonnekkin... ja terveys, sehän meni ensin ,muttet edes tajua sitä. Ja apuahan ei saa. Loputon väsymys. Yritä siinä sitten suunnitella elämääs.
Tai ehkä mä vaan olen niin kuvottava ihmisp4ska. Toistaiseksi olen jaksanut odottaa.
Asianhan olisi voinut hoitaa vaikka muutamassa viikossa, sit olis jaksanut vaikka mitä...
Eipähän ainakaan ole ketään pilkkaamassa enempää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
moni on parisuhteessakin yksin
Eikä ole. Heillä vain on sellainen kumppani, joka ei käyttäydy toivotulla tavalla.
Ei se kumppani auta yksinäisyyden poistoon, vaan se että osaa olla itsensä kanssa. Moni yksin elävä on usein tasapainoisempi kuin toisesta ihmisestä pelastajaansa hakevat.
Nyt meni mystiseksi. Miksi kukaan ryhtyisi parisuhteeseen, jossa jo alun alkaen tuntee itsensä yksinäiseksi?
Jos yksinäisyys taas alkaa vaivata kesken parisuhteen, kysymys on juuri siitä, että kumppani ei ole sellainen kuin oli tarkoitus olla.
Voiko joku todella olla niin tollo, että kuvittelee tämän asian olevan kaikilla ihan omasta valinnasta kiinni?
Jos:
1) ei tahdo/voi saada lapsia
2) omaa hyvät sosiaaliset taidot = on hyviä ystäviä, löytää seuraa helposti
3) pärjää taloudellisesti yksinään
niin mitä sillä parisuhteella oikeastaan tekee?
Enhän minä saanut parisuhteessakaan lainkaan seksiä
Oikein hyvin olen pystynyt. Läheisyys ällöttää.
Monet sadat tuhannet suomalaiset miehet joutuu elää yksin koska tavis naisille ei kelpaa tavis mies. Naisten kriteerit on korkealla joten miehet joutuu elää yksin.
Sosiaalinen häpeä on pahinta, sikäli kuin ketkä sitä sitten sattuvat tuntemaan, sillä eihän se ole kaikille yhtäläinen herkkyys ollenkaan. Ja tietysti puutteessa oleminen.
Tyytyy olemaan yksin? Ei se ole tyytymistä kun ei yksinkertaisesti ole ketään. N40
Vierailija kirjoitti:
Jos:
1) ei tahdo/voi saada lapsia
2) omaa hyvät sosiaaliset taidot = on hyviä ystäviä, löytää seuraa helposti
3) pärjää taloudellisesti yksinään
niin mitä sillä parisuhteella oikeastaan tekee?
Vanhetessa kaksin aina turvallisempaa asua kuin yksin. Eivät ne ystävät ole sama kun asuu jonkun kanssa.
Jaa että mitä tekee niin on ihanaa jos tulee kotiin niin siellä odottaa joku ja päinvastoin. Ei tarvitse tulla tyhjään kotiin. Kaksin me olemme pärjänneet taloudellisesti paremmin ja tykkään tehdä ruokaa enemmän kuin vain itselleni.
Ei lapsia ole mikään pakko tehdä kun löytää samanhenkisen ihmisen jollekka ne eivät ole pakkomielle. Niitä on kyllä aika harvassa ja muuten olisin ollut yksin jos ei sellaista olisi löytynyt. Haluan löytää onnen ihan muista harrstuksista kuin lisääntymisestä. Tulevaisuuden saaste ja ilmasto ongelmien kanssa kamppaileviin ja kun sosiaaliturvat lopetetaan varmasti asteittain tulevaisuutta kohden.
Työmarkkinatuki tulee samalle tasolle kuin toimeentulotuki mikä on aivan älytöntä. Minimi työttömyys tukiin ei ei tule indeksiä enää neljään vuoteen muuta kuin toimeentulotukeen. Jos toimeentulotukeen tulee indeksikorotukset niin se nousee korkeammaksi kuin työmarkkinatuki.
Alkaa olla tosi pikkuinen tuo työmarkkinatuki. Työttömänä ei kukaan sillä pysy työkuntoisena enää. Toivottavasti sillä ei kukaan alkaisi lisääntymään.
Ei ihminen ole yksin jos on sinut itsensä kanssa.
Eikä ole. Heillä vain on sellainen kumppani, joka ei käyttäydy toivotulla tavalla.