Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten joku voi elää koko elämänsä yksin
21.09.2023 |
ilman minkäänlaista parisuhdetta? Siis vuosikausia ilman hellyyttä, seksiä ja toisen ihmisen läsnäoloa? Miten se on mahdollista? Tarkoitan nyt todellakin sellaista, ettei oikein koskaan ole ollut minkäänlaisessa parisuhteessa, muttei myöskään harrasta hetkellisiä suhteita, vaan tyytyy olemaan yksin
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Tyytyy olemaan yksin? Ei se ole tyytymistä kun ei yksinkertaisesti ole ketään. N40
Niinpä. Itse ainakin nuorempana nimenomaan yritin tyytyä parikin eri kertaa mieheen, jonka kanssa ei oikein kohdannut ajatusmaailma eikä elämäntavatkaan, mutta ei siitä vaan mitään tullut vaikka kuinka yritin sopeutua toisen täysin vääränlaisiin ajatuksiin, tapoihin ja oikkuihin.
Yksinelo ei sinällään ole mulle mitenkään valinta, mutta kyllä tämä tuollaisen parisuhteen voittaa ihan 100-0.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun maaseudulla koirani kanssa.
Töitä teen kaupan kaupan kassalla viisi kertaa viikossa.
Harrastan pianon soitto sekä luen paljon kirjoja.
Kavereita tapaan säännöllisesti.
Kyse on pienestä kylästä, missä kaikki vähän niin kuin tuntee toisensa. Minulla on myös hyvät välit naapureihini ja saan heiltä seuraa.
En tiedä miten tähän pisteeseen ollaan päästy. En oikeastaan tätä suunnitellut, mutten usko, että olisin onnellisempi suhteessakaan.
Olen onnellinen. En ymmärrä sitä vihaa ja sääliä mitä ikisinkut joutuu kokemaan. Tuntemani sinkut ovat onnellisia sellaisenaan.
Sanoin vihaa sen takia, koska olen huomannut tällä palstalla monien haukkuvat lapsettomia itsekäiksi ja suorastaan vihaavan.
Vierailija kirjoitti:
En osaa ylläpitää tai avautua suhteeseen. Siihen tottuu, kunnes on edes parin viikon suhde. Huomaa mistä jää paitsi. Sitten harmittaa taas.
Mulla on tätä samaa. En osaa päästää lähelle, en henkisesti enkä oikein fyysisestikään. Silti haluaisin uskoa että löydän vielä joskus jonkun ihanan kärsivällisen miehen, jonka kanssa sielut kohtaavat ja kaikki on helppoa. Tai joka ei heti luovuta oikutteluistani. Tiedän että olen ihan järkyttävän vaikea suhteen alussa ja siksi en ole löytänyt mitään kestävää. (En myöskään ole mikään mallimimmi, kuten tapailumieheni sanoi. Ehkä mies antaisi enemmän anteeksi jos olisin.)
Varmaan siksi että ihmiset vain ovat elossa ja elävät. Ja se on vain niin Suomessa. Ei väkisin löydy sopivaa tai pienestä maasta. Eivätkä naiset halua seksuaalisesti hyväksikäyttävää miestä, joka alistaa tai nöyryyttää. Etsitään tasa-arvoista parisuhdetta ja omaa elämää, rauhaa. Rauhallinen koti. Välittäminen ei tarkoita pinnallisuutta tai pintaliitoa, vaikka kaikki tarvitsevat rahaa että voi jotenkin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksittömyyteen tuskin he kuolevat a ikä ei tapa se vahvistaa. ?
Jos on heikko tarvii kokoaika muita.
Jeesusei tullut kuuluisaksi panoretkistään sekään vaan itsehillinnän airuena! Tosin kehoitti hyvään aitoon rakkauteen kyllä. Jos ihminen sopii toiselle jne.
Taivaassakaan ei naida eikä mennä miehelle. Ja se on autuuden ykkösmesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No helposti! En halua parisuhdetta koska ei kiinnosta mitkään romanttiset jutut eikä kiinnosta seksi. Ällöttää.
T. Aseksuaali
Minua läheisyys ällöttää ja ahdistaa. En pidä siitä. Tunnen itseni vapaaksi ja oloni hyväksi vain kun olen yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruma ätmi kirjoitti:
Rumat miehet voi hyvinkin elää yksin koko elämänsä. Kyllä ruma mies tajuaa jo 10 vuotiaana ettei saa naista koskaan.
Samoin,jos nainenkin on lapsesta asti rumilus.Monta vikaa ulkonäössä ja lähes kurviton.Tajuaa olla tyrkyttämättä itseään ronkeleille miehille.
Olen mieluummin yksin kuin vaimonhakkaajan ja/tai juopon kanssa. Lisäksi tarvitsen välillä lepoa. (henk. koht. syistä). Ymmärrän, että yksineläviä pidetään jotenkin outoina. Ok, olen ehkä outo, mutta olen ollut kaksi kertaa pitkässä avoliitossa. Tiedän, mitä se on. Se ei ehkä sovi minulle. En kestä, että toinen koko ajan määräilee, mitä pitää tehdä ja ketä saa tavata. Tai että toinen pettää ja ilkeilee koko ajan. Sekin on raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt lähes 15 vuotta ilman parisuhdetta. Nuorempana minulla oli joitakin todella hyviä suhteita. Niiden vuoksi minulle ei riitä mikä tahansa suhde, vaan haluan kaikin puolin tyydyttävän suhteen. Jos ja kun en sellaista ole löytänyt, olen mieluummin yksin. Yksin ja onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Asun maaseudulla koirani kanssa.
Töitä teen kaupan kaupan kassalla viisi kertaa viikossa.
Harrastan pianon soitto sekä luen paljon kirjoja.
Kavereita tapaan säännöllisesti.
Kyse on pienestä kylästä, missä kaikki vähän niin kuin tuntee toisensa. Minulla on myös hyvät välit naapureihini ja saan heiltä seuraa.En tiedä miten tähän pisteeseen ollaan päästy. En oikeastaan tätä suunnitellut, mutten usko, että olisin onnellisempi suhteessakaan.
Olen onnellinen. En ymmärrä sitä vihaa ja sääliä mitä ikisinkut joutuu kokemaan. Tuntemani sinkut ovat onnellisia sellaisenaan.
Sanoin vihaa sen takia, koska olen huomannut tällä palstalla monien haukkuvat lapsettomia itsekäiksi ja suorastaan vihaavan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö ilmiannettu asiattomana. Keskity omaan elämääsi.
Miten niin voi? Ei kysymys ole mistään voimisesta. Kyse on siitä, että harvaa ikiyksinäistä tullaan kotoa hakemaan suhteeseen ja moni ei suhdetta löydä - syystä tai toisesta - vaikka kaikkensa yrittäisi. Eihän sitä nuorena uskoisi, että yksin tämä elämä menee, mutta niin se vain omalla kohdallanikin on, että yli 25 aikuisuusvuotta on täällä yksin elelty ja näin asia on lähes varmasti jatkossakin.
Ja jos kysyt miten näin voi elää, niin se on aikalailla pakko tilanteeseen sopeutua. Ei voi jäädä asiaa murehtimaan, koska sitten elämä vasta pilalla olisikin.
No ihan en kuulu täysin tähän ryhmään, ilman parisuhdetta olen elänyt aina enkä koskaan sitä ole edes kaivannut, minusta vaan ei ole siihen. Lapsia olen tehnyt ja he ovat täyttäneet ihmiskontaktien tarpeeni.
Nautin yksinolostani, ei edes ystäviä, sukulaisia on mutta en heitäkään tapaile.
Kuten jo moneen kertaan sanottu, totta kai voi, jos ei sitä kumppania ole. Mutta ei se sitä tarkoita, että olisi koko ajan yksin. Voi olla ystäviä, perheenjäseniä, sukulaislapsia ja tätejä, joille on läheinen. Omakin elämäni on aktiivista, sosiaalista ja onnellista, vaikka olenkin ikisinkku, jolle ei sattunut sopivaa miestä löytymään vielä näin keski-iässäkään. Mielelläni olisin perheen perustanut ja elänyt parisuhteessa, mutta kuitenkin näin on parempi, kuin kenen tahansa kanssa.
Minusta pitäisi ihmetellä niiden elämänvalintoja jotka riippuvaisina roikkuvat kenen tahansa kanssa.
Elämä on valintoja täynnä mutta kyllä jokaisen pitäisi pystyä elämään myös ihan itsensä kanssa.
Väkivalta miesten taholta ei kiinnosta, joten elän yksin.
Irtosuhteet ovat mielestäni kuvottavia ja pidän pettäjiä ällöttävinä.
N
Alue: Aihe vapaa
Ihan normaalilla tavalla. Miten nyt kukakin elelee.