Miten joku voi elää koko elämänsä yksin

Siis miksei voisi? On mullakin elämässä vaikeuksia ja hankaluuksia mutta yksikään niistä ei liity siihen tai helpottuisi sillä että olisin parisuhteessa tai jtn.

Mua tylsistyttää sellaiset ihmiset joilla on pakkomielle ihmissuhteisiin.

Päivä kerrallaan. Työt pitää elämänsyrjässä kiinni vaikka toive parisuhteesta ja siten myös perheestä on haudattu jo ajat sitten. Olisi mukava että olisi edes ollut joku lyhyt suhde jonkun kanssa joskus jota voisi muistella, mutta poikana mennään ilmeisesti hautaan.

Viimekesän luokkakokous tuntui todella pahalle kun olin koko luokan ainoa perheetön ja joutui hakemaan taas kuurin masennukseen omasta mitättömyydestä. m43

No pakkohan se on elää kun ei naisille kelpaa ja homoksi en voi kääntyä. Perseestähän tää elämä on, mutta minkä sille voi. Ei me kaikki miehet vaan olla millään tasolla kiinnostavia naisten mielestä.

Hyvin pystyy. Ei kaipaa sellaista mitä ei ole koskaan ollut.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan vapaaehtoisesti niin haluakkaan elää, ihmisten kuuluu olla yhdessä ja olla läheisiä. Jokainen joka väittää että valitsee olla yksin, valehtelee. Ihminen ei ole todellisesti onnellinen yksin ja on todettu että yksinäisyys tappaa.

Toivottavasti et ihan oikeasti itsekään usko tuota!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan vapaaehtoisesti niin haluakkaan elää, ihmisten kuuluu olla yhdessä ja olla läheisiä. Jokainen joka väittää että valitsee olla yksin, valehtelee. Ihminen ei ole todellisesti onnellinen yksin ja on todettu että yksinäisyys tappaa.

Toivottavasti et ihan oikeasti itsekään usko tuota!

Sanoisin että hyvin harva on täysin sujut yksinelämisen kanssa. Ei mikään mahdottomuus muuta harvinaista.

Kaikeen totuu. Itse vimesestä suhtestani on jo 13v. haen liikunnasta,sitä hyvän olon tunetta,kuin vapaehtoistyöstä ja naisena minulla on 2 kättä,kuten miehilläkin,oman käden kautta onnen.

Ihan hyvin. Yksin saa olla vapaa ja tehdä mitä haluaa.

Ihan hyvin. Tavallista elämää. Tekemistä riittää. En osaisi ajatellakaan muuta. Viihdyn omassa seurassani. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Kaikeen totuu. Itse vimesestä suhtestani on jo 13v. haen liikunnasta,sitä hyvän olon tunetta,kuin vapaehtoistyöstä ja naisena minulla on 2 kättä,kuten miehilläkin,oman käden kautta onnen.

Sinulle yksin oleminen on paljon enemmän oma valinta kuin useimmille miehille ja voit päättää sen sormia napsauttamalla.

Siis varmaan ihan helposti voi. Ei mulla ole ainakaan mitään hellyyden tarpeita eikä muutakaan. Minulla on vallanhimo mitä olen työstänyt. Ihan hyvin voi siis elää ilman mitään

Eikö tälläinen aloitus joskus ennenkin ollut? no anyway. Miksi se on ihmisille kova pala jos joku haluaa olla yksin? Aika painostavaan sävyyn jotkut puhuu naimisiin menosta ja lapsista. Miksi kaikkien pitäisi haluta noita asioita? Ei me eletä enää samassa maailmassa missä ennen. Asiat on muuttunut, ihmiset on muuttunut, arvomaailmat/arvot muuttunut, käsitykset hyvästä elämästä muuttunut. Itse olen myös henkilökohtaisesti sitä mieltä, että ennen ihmiset oli toisen laisia, oli enemmän moraalia, ei ollut aikaa vinkua tai ei mennyt avioliitto ja perhe rikki kun tuli pientä riitaa jostain. Nykyään kun seuraa maailman menoa, niin tuntuu vaan enemmän ja enemmän siltä että olisi kiva syrjäytyä jonnekki pikku saarelle ja elellä sielä.... dunno 🤷

Läheisyyttä saa yksin eläjäkin jos haluaa ja ihan ilman velvoitteita. 

Hmm minä varmaan voin elää koko loppu elämäni yksin.

Kotona vanhempien luona kun asuin niin en ollut, sitten nuorena aikuisena en ollut yksin kun oli paljon kavereita ja olin aina menossa jossain. 

Jossain 25-28 ikävuoden vaiheilla jotenkin jäin vain yksin ja olen nyt ollut yksin kohta 10 vuotta, ainoat läheiset ihmiset elämässäni ovat vanhempani joita näen ehkä kerran kuukaudessa. 

Olen introvertti eli olen tosi paljon kotona ja nautin yksin olemisesta.

M34

Rumat miehet voi hyvinkin elää yksin koko elämänsä. Kyllä ruma mies tajuaa jo 10 vuotiaana ettei saa naista koskaan.

Oikein hyvin. Olen ollut yksin 20v. Viihdyn, en kaipaa ketään. Minulla ei ole tarvetta läheisyyteen eikä seksiin. Olen paljon onnellisempi yksin eläen. Inhoan nykyaikaa, pinnallisuutta ja itsekeskeisyyttä, sekä materian palvontaa. Ja erityisesti somea, joka on pilannut kaiken. Voi kun olisi aikakone, jolla voisi siirtyä 1950- 1960 luvulle. Välillä tuntuu, että elän väärällä vuosikymmenellä.

No pakkohan se on voida, jos kerran haluaa elämänsä elää eikä halua päättää sitä ennen aikojaan oman käden kautta.

Osalla se yksineläminen on oma valinta, mutta enemmistölle yksin eläjistä se on ollut ainoa vaihtoehto joka tarjolla on edes ollut.

Älykkäät ihmiset viihtyy ja elää yksin. 

Mikä ongelma tässä on? Samalla tavalla yksin oleva ihmettelee, miten joku elää koko elämänsä suhteessa. Ja uusi kumppani löytyy parissa päivässä edellisen lähdettyä.

Itse en kaipaa seuraa, satunnainen seksisuhde on ihan fine. Sitten on paljon aseksuaaleja, jotka eivät halua ketään räpläämään.

Ei noita juttuja välttämättä ole suhteessakaan.