Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Siis ihan oikeastiko et edellyttänyt miehen osallistuvan lapsen viemiseen ja hakemiseen etkä edellyttänyt miehen tekevän puolia kotitöistä, kun itse palasit töihin? Lapsi ei sairastanut ollenkaan mentyään hoitoon? Tai miehen ei koskaan tarvinnut jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, koska sinä edelleen aina hoidit lasta jos hän ei voinut mennä hoitoon? Eli miehen elämä ei muuttunut mitenkään?
Hän on sellainen hyvä äiti ja vaimo, joka tekee kaiken rakkaudesta lapsiin ja mieheen. Ei peräänkuuluta mieheltä mitään odallistumista tai kompensointia. Sellainen ihanuus menneisyydestä.
Miten tämä menee teillä noin tunteisiin? Siis joku sanoo että ihan turhaan korostatte äitiä perheen arjessa ja te alatte räkyttää tekemällä oletuksia jonkun elämästä. Toivittavasti ette ole yhtä raskaita kumppaneita ja vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Kun asialliset argumentit loppuvat...
Missä sä näet asiallisia argumentteja?
Onhan se nyt ihan naurettavaa että määytään miten äiti tekee ratkaisut lasten hoidosta aina lasten parhaaksi ja miehen hyväksi mutta mies aina itsekkääyyttään eikä edes tajua miten äiti uhrautuu ja säästää aikaa ja rahaa.
Silkkaa höpönlöpöä.
Tulet kommentoimaan lukematta aloitusta ja muiden kommentteja. Vähän typerää.
No ihan kuule aloituksesta ja muiden kommenteistahan tossa nimenomaan puhuttiin.
No eipä täällä ole miehiä yleisesti haukuttu. En tiedä, mitä määkyminen tarkoittaa, mutta osoittaa asenteen kommentoijia kohtaan.
Jos jollakin on ollut huono kokemus puolisostaan, se on hänen huono kokemus. Ei tarkoita, että kaikki miehet on ikäviä. Yks naisvihamielinen ja yks miesvihamielinen on näkynyt. Jokainen osaa heidän äärikommentit sijoittaa niille kuuluvaan paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Näköjään samat kommentit voi tulkita monella eri tavalla. Kaakatusta en jaksais lukea ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Siis ihan oikeastiko et edellyttänyt miehen osallistuvan lapsen viemiseen ja hakemiseen etkä edellyttänyt miehen tekevän puolia kotitöistä, kun itse palasit töihin? Lapsi ei sairastanut ollenkaan mentyään hoitoon? Tai miehen ei koskaan tarvinnut jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, koska sinä edelleen aina hoidit lasta jos hän ei voinut mennä hoitoon? Eli miehen elämä ei muuttunut mitenkään?
Hän on sellainen hyvä äiti ja vaimo, joka tekee kaiken rakkaudesta lapsiin ja mieheen. Ei peräänkuuluta mieheltä mitään odallistumista tai kompensointia. Sellainen ihanuus menneisyydestä.
Miten tämä menee teillä noin tunteisiin? Siis joku sanoo että ihan turhaan korostatte äitiä perheen arjessa ja te alatte räkyttää tekemällä oletuksia jonkun elämästä. Toivittavasti ette ole yhtä raskaita kumppaneita ja vanhempia.
Räkytystä siellä, räkytystä täällä, tunteisiin siellä, tunteisiin täällä...
Sillai se kuuluisa metsä vastaa, kuin sinne huudellaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä vaikuttaa. Nainen lähtee aamulla töihin, mutta mies jääkin herättelemään lasta ja hoitamaan kaikki aamutoimet, että saa vietyä lapsen hoitopaikkaan. Onhan se ihan tilanne, kun aiemmin mies on voinut nukkua tunnin pitempään ja suoriutua matkaan. Tai työpäivän aikana vahtia kelloa, että pääsee ajoissa hakemaan lapsen.
Kyllä meillä lähdetään duunista hakemaan lasta. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Ehkä ongelma on tietyissä weetee-piireissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Kun asialliset argumentit loppuvat...
Missä sä näet asiallisia argumentteja?
Onhan se nyt ihan naurettavaa että määytään miten äiti tekee ratkaisut lasten hoidosta aina lasten parhaaksi ja miehen hyväksi mutta mies aina itsekkääyyttään eikä edes tajua miten äiti uhrautuu ja säästää aikaa ja rahaa.
Silkkaa höpönlöpöä.
Tulet kommentoimaan lukematta aloitusta ja muiden kommentteja. Vähän typerää.
No ihan kuule aloituksesta ja muiden kommenteistahan tossa nimenomaan puhuttiin.
No eipä täällä ole miehiä yleisesti haukuttu. En tiedä, mitä määkyminen tarkoittaa, mutta osoittaa asenteen kommentoijia kohtaan.
Jos jollakin on ollut huono kokemus puolisostaan, se on hänen huono kokemus. Ei tarkoita, että kaikki miehet on ikäviä. Yks naisvihamielinen ja yks miesvihamielinen on näkynyt. Jokainen osaa heidän äärikommentit sijoittaa niille kuuluvaan paikkaan.
Mitäs sitten kun sen "yhden miesvihamielisen" kommentit saavat taas parisataa tykkäystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä vaikuttaa. Nainen lähtee aamulla töihin, mutta mies jääkin herättelemään lasta ja hoitamaan kaikki aamutoimet, että saa vietyä lapsen hoitopaikkaan. Onhan se ihan tilanne, kun aiemmin mies on voinut nukkua tunnin pitempään ja suoriutua matkaan. Tai työpäivän aikana vahtia kelloa, että pääsee ajoissa hakemaan lapsen.
Kyllä meillä lähdetään duunista hakemaan lasta. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Ehkä ongelma on tietyissä weetee-piireissä?
Kesken palaverin, asiakastapaamisen ja työmatkan? Ihanko totta?
Ehkä se siinä menee tunteisiin, kun toinen käyttää omasta ainoasta elämästään vaikka kolme vuotta siihen pienten lastensa kotihoitoon, ja se on ollut koliikkeineen valvomisineen selvästi elämän rankinta aikaa. Ihanaa, mutta raskasta myös. Ja sitten nämä sovinistitrollaajat mitätöivät sitä kokonaan. Että ihan pelkkää laiskottelua ja missään ei huomaa koko työpanosta, ja turhaakin oli kun lapsen voi katsos laittaa hoitoon.
Ja pelkkää kaakattamista vaan kaikki mitä naiset kirjoittaa.
Kohta seuraava vastaa tähän, että mitä sä selität.
Vähän kyllä epäilen, että nämä eniten keskustelua rääpivät trollaukset ovat naapurin kolttosia. Ne kannattaa siis jättää omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä vaikuttaa. Nainen lähtee aamulla töihin, mutta mies jääkin herättelemään lasta ja hoitamaan kaikki aamutoimet, että saa vietyä lapsen hoitopaikkaan. Onhan se ihan tilanne, kun aiemmin mies on voinut nukkua tunnin pitempään ja suoriutua matkaan. Tai työpäivän aikana vahtia kelloa, että pääsee ajoissa hakemaan lapsen.
Kyllä meillä lähdetään duunista hakemaan lasta. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Ehkä ongelma on tietyissä weetee-piireissä?
Kesken palaverin, asiakastapaamisen ja työmatkan? Ihanko totta?
No kyllä, jos se sen vaatii. Yleensä kyllä elämänhallinta on pikkasen paremmin hallussa ettei nää tule yllätyksenä kuin silloin kun jotain yllättävää tapahtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Aloituksessa koko homma alkoi siitä, kun mies alkoi yllättäen vaatia avioehdon tekemistä. Aloittaja olisi ilman tuota ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen. Kun nainen huomaa avioeron olevan vain ajan kysymys, niin kyllä siinä rupeaa miettimään sovittuja päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Juuri näin. Jompikumpi on kotona, joillakin kompensoidaan rahallista tappiota ja joillakin ei. Thats it. Oikeastihan kukaan ei ajattele tilannettaan niin että hitsit mites tää kuuluisi mennä ja pitäiskö mun vaatia jotakin. Jos näin tekee, ei kyllä ole ihan terve eikä terveestä syystä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
Mies saisi eron tänään ja samoilla ehdoilla joita tarjosi avioehtosoppariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Mutta onko tämä oikein? Kuuluuko yhteisten lasten hoitamisen oikeasti jäädä naisen tappioksi?
Tähän voisi lainsäätäjäkin tehdä muutoksen, ja siksi aihe on hyvä yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Etenkin maassa, jossa syntyy aivan liian vähän lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Aloittajan mies alkoi yllättäen monen vuoden avioliiton jälkeen vaatia avioehdon tekemistä. Siinä ei ole mitään järkeä. Ainoa selitys on, että mies suunnittelee eroa.
Minulla vapaaehtoinen eläkevakuutus paikkaa kotivuosien eläkekuoppaa. Miksi se tuntuu olevan suoraan saatanasta?
No se vapaaehtoinen eläkevakuutus on vähintä, mitä jokaisella kotiäidillä pitäisi olla. Kuka sitä on moittinut?
Kovastihan sitä paheksutaan, jos nainen haluaa rahallista kompensaatiota. Nainen ei saisi ajatella rahaa, hänen pitäisi pyyteettömästi uhrautua, mutta silti on naisen oma syy, kun eläke jää pieneksi.
Ei sitä paheksuta jos saa kompensaatiota, saati, jos itse kompensoi. Siitähän täällä puhutaan että voiko vaatia kompensaatiota puolisoltaan. Ja silloin kesksutelu lähtee helposti siihen että miehiä haukutaan yleisesti ja naisia nostetaan jalustalle.
Todellisuutta on se että hyvin harva, jos kukaan oikeasti vaatii toiselta kompensaatiota jäädäkseen kotiin. Sinne kotiin jäädään ihan omasta halusta ja se talous hoidetaan, omaisuutta kartutetaan, jos pystytään ja sillä selvä.
Eli kaikki ylimääräinen tämän ympärillä on ihan turhaa jauhantaa, joko itsensä ylentämistä tai toisen dissaamista.
Aloituksessa koko homma alkoi siitä, kun mies alkoi yllättäen vaatia avioehdon tekemistä. Aloittaja olisi ilman tuota ollut ihan tyytyväinen tilanteeseen. Kun nainen huomaa avioeron olevan vain ajan kysymys, niin kyllä siinä rupeaa miettimään sovittuja päätöksiä.
Avioehto on saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet siis. Apn mies ei lulemani perusteella ole eroa hakenut, vain haluaa avioehdon. Tottakai ap varmaan miettii edellisiä sopimuksia, mutta eihän kukaan voi mennä selittämään että miten asiat olisi pitänyt hoitaa. En mä ymmärrä miten apn mies nyt on muka niin huono, ihan perus tilannehan heillä on. Mitä järkeä pohtia jälkikäteen että lapset olisi pitänyt laittaa hoitoon ja apn olisi pitänyt tehdä uraa jne. Meni jo, mitä hyödyttää vatvoa vanhoja päätöksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä vaikuttaa. Nainen lähtee aamulla töihin, mutta mies jääkin herättelemään lasta ja hoitamaan kaikki aamutoimet, että saa vietyä lapsen hoitopaikkaan. Onhan se ihan tilanne, kun aiemmin mies on voinut nukkua tunnin pitempään ja suoriutua matkaan. Tai työpäivän aikana vahtia kelloa, että pääsee ajoissa hakemaan lapsen.
Kyllä meillä lähdetään duunista hakemaan lasta. Asiassa ei ole mitään ihmeellistä.
Ehkä ongelma on tietyissä weetee-piireissä?
Kesken palaverin, asiakastapaamisen ja työmatkan? Ihanko totta?
Jos on työmatka niin toinen pariskunnan jäsen lienee asiasta tietoinen. Kommunikaatiolla tuosta yleensä selviää. Toki jos toinen osapuoli on täysin joustamaton niin ongelmia voi tulla.
Asiakastapaaminen? Kuka niitä pitää neljän jälkeen? Eiköhän se asiakaskin halua perheensä luo. Sama koskee palavereja. Jos ne venyy niin ei ole yksi tai kaksi joka on sanonut "nyt pitää mennä, kiitos palaverista". Noin tehdään keskellä päivääkin kun pitää lähteä syömään tai seuraava palaveri tulee päälle.
Mikä vimma sulla on keksiä todisteita sun narratiiville että miehet olis jotenkin paskoja? Edelleen: kuulostaa että ongelma on teidän piireissä.
Alue: Aihe vapaa
Arvostelen? Ei täällä puhuta siitä miten elämä muuttuu kun äiti lähtee töihin, olet ihan väärässä ketjussa jos kuvittelet niin.