Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Suurimmalla osalla näistä asioista ei tehdä suurta numeroa vaan eletään arkea kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Sit on joitakin harvoja, jotka vaativat huomiota kuin lapset jokaisesta asiasta.
-eriMun yksi ystävä kuuluu jälkimmäisiin naisiin. Se on oikeasti vain hetken aikaa huvittavaa ja sit sairaan ärsyttävää. Sattuneesta syystä emme juuri tapaa enää. Ensin häntä piti kehua siitä miten hän palautui synnytyksestä, sit siitä miten koti oli siisti ja lapset ruokittu ja sit siitä miten hoiti työt ja kodin. Erityisesti miehensä piti muistaa jälkikäteen kehua miten oli helpompaa kun vaimo oli kotona.
Tunnistan ihmistyypin 😅 Siinä samalla me miut on tehty kaikki tuo ihan ilman jalustalle nostoa tai että on pitänyt keskustella siitä kuka on enemmän velkaa toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Mä kyllä maksoin kotona ollessanikin puolet. Siksi lapsi meni hoitoon jo 1,5 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Mä kyllä maksoin kotona ollessanikin puolet. Siksi lapsi meni hoitoon jo 1,5 vuotiaana.
Eiköhän täällä puhuta nimenomaan pidempään kotona olevista. Niistä, jotka ei saa enää edes sitä kotihoidontukea tai sit vain sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä vaikuttaa. Nainen lähtee aamulla töihin, mutta mies jääkin herättelemään lasta ja hoitamaan kaikki aamutoimet, että saa vietyä lapsen hoitopaikkaan. Onhan se ihan tilanne, kun aiemmin mies on voinut nukkua tunnin pitempään ja suoriutua matkaan. Tai työpäivän aikana vahtia kelloa, että pääsee ajoissa hakemaan lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä vaikuttaa. Nainen lähtee aamulla töihin, mutta mies jääkin herättelemään lasta ja hoitamaan kaikki aamutoimet, että saa vietyä lapsen hoitopaikkaan. Onhan se ihan tilanne, kun aiemmin mies on voinut nukkua tunnin pitempään ja suoriutua matkaan. Tai työpäivän aikana vahtia kelloa, että pääsee ajoissa hakemaan lapsen.
Lapset vaikuttaa, ei äiti. Ja suurin osa hoitaa osansa silloinkin kun toinen on kotona eikä nukkunut kun toinen on tehnyt hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Kun asialliset argumentit loppuvat...
Missä sä näet asiallisia argumentteja?
Onhan se nyt ihan naurettavaa että määytään miten äiti tekee ratkaisut lasten hoidosta aina lasten parhaaksi ja miehen hyväksi mutta mies aina itsekkääyyttään eikä edes tajua miten äiti uhrautuu ja säästää aikaa ja rahaa.
Silkkaa höpönlöpöä.
Tulet kommentoimaan lukematta aloitusta ja muiden kommentteja. Vähän typerää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Siis ihan oikeastiko et edellyttänyt miehen osallistuvan lapsen viemiseen ja hakemiseen etkä edellyttänyt miehen tekevän puolia kotitöistä, kun itse palasit töihin? Lapsi ei sairastanut ollenkaan mentyään hoitoon? Tai miehen ei koskaan tarvinnut jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, koska sinä edelleen aina hoidit lasta jos hän ei voinut mennä hoitoon? Eli miehen elämä ei muuttunut mitenkään?
Hän on sellainen hyvä äiti ja vaimo, joka tekee kaiken rakkaudesta lapsiin ja mieheen. Ei peräänkuuluta mieheltä mitään odallistumista tai kompensointia. Sellainen ihanuus menneisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Suurimmalla osalla näistä asioista ei tehdä suurta numeroa vaan eletään arkea kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Sit on joitakin harvoja, jotka vaativat huomiota kuin lapset jokaisesta asiasta.
-eri
Eli missä tilanteessa ja ketkä vaativat huomiota, kuten lapset? Keskustelu palstalla on asiasta keskustelua, ei huomionhakua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Suurimmalla osalla näistä asioista ei tehdä suurta numeroa vaan eletään arkea kulloinkin vallitsevissa olosuhteissa. Sit on joitakin harvoja, jotka vaativat huomiota kuin lapset jokaisesta asiasta.
-eriMun yksi ystävä kuuluu jälkimmäisiin naisiin. Se on oikeasti vain hetken aikaa huvittavaa ja sit sairaan ärsyttävää. Sattuneesta syystä emme juuri tapaa enää. Ensin häntä piti kehua siitä miten hän palautui synnytyksestä, sit siitä miten koti oli siisti ja lapset ruokittu ja sit siitä miten hoiti työt ja kodin. Erityisesti miehensä piti muistaa jälkikäteen kehua miten oli helpompaa kun vaimo oli kotona.
Miten hän pakotti teidät kaikki kehumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Siis ihan oikeastiko et edellyttänyt miehen osallistuvan lapsen viemiseen ja hakemiseen etkä edellyttänyt miehen tekevän puolia kotitöistä, kun itse palasit töihin? Lapsi ei sairastanut ollenkaan mentyään hoitoon? Tai miehen ei koskaan tarvinnut jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, koska sinä edelleen aina hoidit lasta jos hän ei voinut mennä hoitoon? Eli miehen elämä ei muuttunut mitenkään?
Hän on sellainen hyvä äiti ja vaimo, joka tekee kaiken rakkaudesta lapsiin ja mieheen. Ei peräänkuuluta mieheltä mitään odallistumista tai kompensointia. Sellainen ihanuus menneisyydestä.
Olisi kiva kuulla, alkoiko hänen miehensä vaatia kesken kaiken ja täysin yllättäen avioehtoa?
Nykyisin naiset onneksi haluavat miehen osallistuvan perheen elämään. Ne miesten vapaamatkustusajat ovat jääneet menneisyyteen. Ennen isät jäivät lapsille vieraiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Siis ihan oikeastiko et edellyttänyt miehen osallistuvan lapsen viemiseen ja hakemiseen etkä edellyttänyt miehen tekevän puolia kotitöistä, kun itse palasit töihin? Lapsi ei sairastanut ollenkaan mentyään hoitoon? Tai miehen ei koskaan tarvinnut jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, koska sinä edelleen aina hoidit lasta jos hän ei voinut mennä hoitoon? Eli miehen elämä ei muuttunut mitenkään?
Tottakai kaikkien elämä muuttuu aina kun jokin perheessä muuttuu. Meillä toki lapset oli mun kanssa kotona eskariin asti että tollasia muutoksia meidän arkeen ei tullut.
Eli teillä ei ollut tilannetta, että menit töihin ja lapset päiväkötiin? Ja silti arvostelet täällä niitä, jotka sanovat, että elämä muuttuu myös (osallistuvalle) isälle, kun vaimo menee töihin. Mihin nyt sit perustat näkemyksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Kun asialliset argumentit loppuvat...
Missä sä näet asiallisia argumentteja?
Onhan se nyt ihan naurettavaa että määytään miten äiti tekee ratkaisut lasten hoidosta aina lasten parhaaksi ja miehen hyväksi mutta mies aina itsekkääyyttään eikä edes tajua miten äiti uhrautuu ja säästää aikaa ja rahaa.
Silkkaa höpönlöpöä.
Tulet kommentoimaan lukematta aloitusta ja muiden kommentteja. Vähän typerää.
No ihan kuule aloituksesta ja muiden kommenteistahan tossa nimenomaan puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et allekirjoita avioehtoa, ja aloitat avioeroprosessin heti.
Täällä on kyllä tosi vanhanaikainen näkemys avioehdosta. Mitäs ap voittaa nyt eroa hakemalla?
Mutta joo, parempi se ero nyt on kuin parin vuoden päästä, voi ap sit aloittaa alusta jonkun toisen kanssa niin huomaa ettei miehetkään enää nykyään ole kynnysmattoja. Onnea matkaan!
Jep, mies tarjoaa avioehtoa jossa ehdot ovat samat kuin nyt erotessa.
Naiset kehoittavat ottamaan eron...
logiikka?
Jos he tekevät nyt avioehdon ja mies haluaa eron parin vuoden kuluttua, niin sen kahden vuoden aikana mies keskittyy uraansa kuten tähän asti ja nainen hoitaa kodin ja lapset kokopäivätyön ohella. Nainen on se, joka vie lapset aamulla hoitoon ja hakee illalla pois pitäen lasten hoitopäivät mahdollisimman lyhyinä. Nainen on se, joka hoitaa lasten sairastumiset, lääkärit, vasut ja hammaslääkärit. Nainen joutuu kieltäytymään pidemmistä työpäivistä ja työmatkoista. Nainen tekee kolminkertaisen työn yksinkertaisella palkalla, mies kerryttää palkkaansa ja elää kotona täysihoidossa.
Jos he ottavat eron nyt, niin lapsistaan pitävä mies toivoo vuoroviikkovanhemmuutta. Mies joutuu himmaamaan työn suhteen, mutta nainen voi panostaa siihen enemmän. Miehen tulot pienenevät, naisen kasvavat.
Mitään vuoroviikkovanhemmuutta ei tule.
Miksi muuten kuvittelet että miehen tulot putoavat? Luuletko että miehet tekee urakkaa tai on tuntipalkalla? Harva hyvätuloinen mies saa ylitöistä lanttiakaan, ne menee saldoihin ja käytetään vapaana.
Siinä taas näkee miehen sitoutumisen omiin lapsiin. Noin ohutta se palstamiehillä on.
Työmatkoista maksetaan päivärahoja vaikka miten johtoporrasta mies olisi. Ja kun mies ei muutamaan vuoteen voi panostaa töihin miten ennen, niin kyllä se näkyy miehen urakehityksessä.
Ei ole omia lapsia. Muutenkin yleensä se oma lapsi paljastuu verikokeessa jonku toisen kupeiden hedelmäksi.
Työmatkat ja päivärahat... jep jep... niillähän me miehet rikastutaan :D
Loppu taas voi pitää paikkansa. Paitsi että mieshän on jo pitkällä urallaan. Jos et ole ylempi toimihenkilö ja päällikkö/johtaja kun täytät 45 niin todennäköisyys sinne pääsemiseksi on vähäinen. Urakehitystä on muutenkin sellainen kapea suppilo, kaikki eivät mahdu huipulle.
Mutta kiva sun on siellä kiukutella ja keksiä kuinka miehen käy nyt huonosti kun nainen pakottaa lapsen miehensä hoidettavaksi.
Kiva että voimaannut edes tuollaisesta :D
Niin, sinun mielestä miehelle käy huonosti, kun hän saa aikaa käyttää lapsiinsa ja voi luoda heihin läheiset suhteet. Ei kai miehiä nyt tarvitse pakottaa hoitamaan isyyttään? Joskus pitää patistaa, mutta se ei ole pakottamista. Varsinkin, kun on ihan itse lapsia halunnut.
En kyllä saanut aloituksesta käsitystä, että mies olisi jo noin vanha kuin 45-vuotias. Kaikkien ei tarvitse päästä johtajiksi, siellä keskijohdossakin voi olla ihan kivaa.
Taisit kuitenkin olla sinä tai joku muu narttu joka fantasioi kuinka miehen tulot putoaa kun hän ottaa vastuuta lapsista.
Tulojen putoaminen on ihan selvä, jos mies ei pysty tekemään yhtä paljon töitä mitä aiemmin. Mitä pienemmät lapset, sitä enemmän heidän kanssaan pitää olla. Eikä teini-ikäisiäkään voi jättää heitteille, joten se on monen monta kertaa "en pysty", jos töissä ehdotetaan jotain vaativaa tehtävää.
Tää menee nyt kehää. Tulot ei putoa jollei mies ole tuntiliksalla. Sinne asemaan on jo päästy kovalla duunilla. Siellä pysyminen ei vaadi mitään erityistä.
Keskijohdossa mä pääsen helpommalla kuin suorittavassa. Mä voisin olla himassa ja hoitaa samalla kakaroita. Ei se ole kerta tai kaksi kun isommallakin dirikalla on tullut kakara videopuheluun kysymään jotain.
Mutta menes sinä nyt kiltisti suorittamaan ja haaveile ihan rauhassa kuinka miehen tulot oikein romahtaa.
Tässä kiinnostaa lähinnä se, että miksi miehet sitten toivovat, että vaimo jää kotiin hoitamaan lapsia ja kotia, että mies saa rauhassa keskittyä uraansa? Jos kerran näiden asioiden hoitaminen ei mitenkään vaikuta sen uran luomiseen? Eikö tossa toiveessa ole sit ristiriita?
Kun ei ne miehet halua että äiti jää kotiin jotta he voivat keskittyä uraansa. Se päätös siitä kumpi sinne kotiin jää (jos kumpikaan) lasten ja perheen parhaaksi. Kumpikaan ei ole velkaa toiselle tai ajattele omaa etuaan. Näin siis normaalissa perheessä. Tuo *mä jäin kotiin jotta toinen saa kehittyä*-ajatus on absurdi ja naisten kehittämä egonpönkitys.
Jos miehet eivät halua, että kumpikaan jää kotiin, niin hehän voivat ehdottaa, että kumpikin lyhentää työaikaa, niin lapsille tulee vain pari, kolme hoitopäivää viikossa. Nyt tuntuu, että miehet haluavat jatkaa kuten ennenkin ja olettavat, että nainen hoitaa kaiken oman kokopäivätyön ohella. Toinen on pois töistä maanantain ja toinen perjantain, niin lapsetkin voivat hyvin.
Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu.
En nyt ymmärtänyt kommenttiasi, joten selitätkö vähän paremmin?
Kenenkään ei tarvitse jäädä kotiin. Lapset_voi_laittaa_tarhaan
Selitätkö vähän tarkemmin tuon tummennetun kohdan kommentistasi: "Lapset voi laittaa tarhaan kun naisen repeämät on korjattu".
Paikkaamiseen ja kuntoutukseen ei mene kolmea vuotta. Oikeampi aika toipumiseen on maksimissaan 6kk
Ei se kotihoito ole naista varten, vaan lapsen parhaaks. Edes sinä et ole niin typerä, että noin uskot. Kunhan haluat ärsyttää.
Eikun miehen uraa vartenhan se oli.
Sinä et nyt tajua, miten paljon miehen elämä muuttuu, kun lapsi menee hoitoon ja nainen palaa töihin. Enkä puhu nyt rahasta vaan ajasta.
Sä et tajua että sä puhut pskaa.
Minulla on aiheesta omakohtaista kokemusta, onko sinulla?
Ei, mulla ei ole kokemusta siitä että minä kotonaollessani olisin tehnyt sen mieheni vuoksi ja hyväksi tai että olisin töihin palattuani muuttanut mieheni elämää. Harmi että sulla on.
Siis ihan oikeastiko et edellyttänyt miehen osallistuvan lapsen viemiseen ja hakemiseen etkä edellyttänyt miehen tekevän puolia kotitöistä, kun itse palasit töihin? Lapsi ei sairastanut ollenkaan mentyään hoitoon? Tai miehen ei koskaan tarvinnut jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin, koska sinä edelleen aina hoidit lasta jos hän ei voinut mennä hoitoon? Eli miehen elämä ei muuttunut mitenkään?
Hän on sellainen hyvä äiti ja vaimo, joka tekee kaiken rakkaudesta lapsiin ja mieheen. Ei peräänkuuluta mieheltä mitään odallistumista tai kompensointia. Sellainen ihanuus menneisyydestä.
Olisi kiva kuulla, alkoiko hänen miehensä vaatia kesken kaiken ja täysin yllättäen avioehtoa?
Nykyisin naiset onneksi haluavat miehen osallistuvan perheen elämään. Ne miesten vapaamatkustusajat ovat jääneet menneisyyteen. Ennen isät jäivät lapsille vieraiksi.
Niinpä. Siitähän tämä koko keskustelu alkoi. Ja ihmettely, mistä on kyse.
Nykytilanne on kyl ihan kaikkien etu. Siinä voittaa isät, äidit ja lapset. Voikun kaikki hoksais tän ajoissa, ennen kitkeriä eroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi mies öyhöttää miten puolivuotiaan lapsen voi viedä hoitoon eikä naisen paluu töihin muuta miehen elämää millään tavalla. Sitten joku nainen komppaa, että ei muutakaan ja kertoo, että heillä lapsi oli eskari-ikäinen. No ei ole sama asia, mutta en usko sitäkään, että eskarilapsen isän elämä olisi sujunut yhtä helppona mitä naisen ollessa kotona.
Olisko kyse siitä miten kukin kommentit tulkitsee? Mä en ainakaan näe yhtäkään kommenttia, joissa väitettäisiin ettei elämä muutu. Mä ainakin luen nuo kommentit niin että niissä puhutaan siitä vaikuttaako äiti isän elämään jotenkin erityisesti ja pitäisikö se huomioida.
Kyllä ne on lapset, jotka siihen vaikuttaa. Ja se, kuka heidät hoitaa.
Mikä tarve on yrittää mitätöidä naisten osuus lasten hoidossa? Eikö se ole niin, että jonku ne lapset pitää hoitaa (ja normisti ihmiset ihmiset myös haluavat) ja riippuen siitä, osallistuuko toinen vai molemmat siihen hoitoon, vaikuttaa se automaattisesti molempien elämään?
Aivan! Ne lapset vaikuttaa ja se arki. Koko juttu lähti liikkeelle siitä että äitiä pitäisi arvostaa rahallisestikin ja kompensoida eläkettä koska hän on mahdollistanut isän työssäkäynnin. Ait alettiin jauhaa miten mies hyväksikäyttää äitiä ja piti tekee kaiken ja mies ei tajua ja liibalaaba.
Siihen nyt sit joku kommentoi että ihan hölöhölöä. Mitä tapahtui? Kauhea kaakatus siitäkin syntyi.
Jos teille tulee parempi olo ajatuksesta että te olette miehenne elämän rakentaneet ja mahdollistaneet ja he ovat teille siksi velkaa, antakaa mennä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhevapaista seuraa ihan tunnistettuja riskejä kotiin jäävän työuralle, palkkakehitykselle ja eläkkeisiin. Kotona olon aikana jää saamatta bonuksia, palkankorotuksia ja etenemismahdollisuuksia. Mitä kauemmin on kotona, sitä suuremmat taloudelliset riskit. Vastaavasti mitä korkeampi koulutustaso/palkkataso, sitä suuremmat taloudelliset menetykset. On myös paljon ammatteja, joissa työkokemus ja koulutus vanhenee nopeasti. Tämä on voinut johtaa esimerkiksi siihen, että kotiin jääneen on pitänyt kouluttautua uudelleen, eli tätä on seurannut matala tulotaso vielä opiskelijana. Meillä on muuten Suomessa tällä hetkellä minimieläkkeillä ja toimeentulotuella iso joukko entisiä kotiäitejä. Ihan käsittämätöntä, ettei tätä tulisi mitenkään joidenkin mielestä kompensoida, vaikka työssäkäyvä puoliso olisi samalla kartuttanut huomattavasti omaa omaisuuttaan.
On myös tutkittu, että kotona olon aikana menetettyä uranousua tai palkkatasoa ei keskimäärin saa enää kurottua umpeen verrattuna lapsettomiin vertaisiin. Poikkeuksia on aina, mutta he ovat poikkeuksia pääsääntöön.
Pitäisi tietenkin kompensoida ja kompensoidaankin. Valtion tasolta ja joskus työnantajan taholta.
Käsittämätöntä minusta on se että miehen pitäisi se tehdä! Mulle tulis mieleenkään mieheni palkasta nyhtää mun kompensaatioita, kuka ne hänelle kompensoi?
Ai kuka kompensoi miehelle sen, että lapsista aiheutuu kuluja ja tulonmenetyksiä hänen pitää maksaa niistä puolet? No ei kukaan, eikä pidäkään.
Mikä puolet? Kaikenhan se mies maksaa jos äiti on kotona.
Miksi äidille pitää kompensoida vielä sen päälle, mutta isälle ei?
Kyllä siinä on kompensaatiota ihan riittävästi että työssäkäyvä maksaa elämän. Aiemmin se on maksettu puoliksi ja sit mies kokonaan. Eikö se ole riittävästi? Että tarvii vielä maksaa sille kotona (omasta halustaan) olevalle siitä että ei ole töissä?
Mä kyllä maksoin kotona ollessanikin puolet. Siksi lapsi meni hoitoon jo 1,5 vuotiaana.
Eli ihan eri tilanne, kuin heillä, jotka hoitavat useamman lapsen useamman vuoden kotona.
Alue: Aihe vapaa
Tottakai kaikkien elämä muuttuu aina kun jokin perheessä muuttuu. Meillä toki lapset oli mun kanssa kotona eskariin asti että tollasia muutoksia meidän arkeen ei tullut.