Lue keskustelun säännöt.
Mies vaatii avioehtoa 9 avioliittovuoden jälkeen
21.09.2023 |
Taustaa sen verran, että naimisiin mentäessä kummallakaan ei ole ollut omaisuutta (jotain pieniä säästöjä lukuunottamatta) ja suhteemme alussa mies sanoi kannattavansa ns. perinteisiä arvoja sekä haluavansa yhdistää taloutemme, näin olemme tehneetkin tähän asti. Meillä ei ole avioehtoa ja taloudesta on aina pysynyt käymään avoimia keskusteluja, riitaa rahasta ei oikeastaan koskaan ollut ensimmäiseen 7 vuoteen. Molemmista tuntui luontevalta yhdistää talous ja aloittaa omaisuuden kerryttäminen yhdessä, aina on yhdessä säästetty esim omistusasuntoon, matkoihin jne. Minä sain joitain vuosia sitten suhteemme aikana pienen perinnön (kyse muutamasta kymmenestä tuhannesta, ei suuri siis), jonka niin ikään laitoin yhteiselle sijoitustilillemme. Miehen puolelta ei ole tulossa perintöä eikä minullekaan myöhemmin enää lisää. Tulemme molemmat hyvin vähävaraisista perheistä siis.
Kun aloimme perustaa perhettä, yhteisenä sopimuksena on ollut, että mies keskittyy enemmän uraansa ja minä puolestaan hoidan enemmän perhettä ja lapsia. Olen ollutkin molempien lasten kanssa hoitovapaalla lähes 3-vuotiaaksi saakka. Silloin tämä tuntui hyvin sopivalta ratkaisulta, esikoinen oli äärimmäisen huono nukkumaan pitkään, eikä työnteko olisi edes onnistunut siinä univelassa, mies kävi töissä ja sai nukkua eri huoneessa. Tottakai mieskin on osallistunut lasten hoitoon, en sitä sano, mutta kyllä hänen on aina ollut helppo luoda uraa, käydä työmatkoilla jne, minun hoitaessa aina perheen. Mies on tähän saakka aina painottanut, että mikä on hänen on myös minun, kaikki on yhteistä. Olen kai ollut naiivi sitten, kun olen jättänyt oman urani luomisen ns. kesken, luottaen liikaa tähän meidän yhteiseen sopimukseen. Mutta mies sitä etunenässä minulle on myös toistellut. Minulla on korkeakoulututkinto, mutten ole yhtään panostanut uralla etenemiseen, vaan priorisoinut perheen ja lapset.
Muutama vuosi sitten mies alkoi enenevissä määrin alkanut ottaa riidoissa myös tavalla tai toisella esiin raha-asioita. Tuntuu, että mitä enemmän hänen palkkansa on noussut, sitä enemmän raha on alkanut olla ongelma. Alussa tienasimme suunnilleen saman verran. Nyt hän tienaa nettona hieman yli tuplat minuun verrattuna. Viikko sitten hän esitti minulle, että haluaisi tehdä avioehdon sekä eriyttää myös raha-asiat. Hänen tulonsa ovat kuulema hänen ja minun tuloni minun, hän on kuin aivan eri ihminen tämän suhteen yhtäkkiä. Hän sanoo, että sillä tavalla rahasta ei tule riitaa. Täytyy sanoa, että tämä yllätti minut täysin. Yritin selittää omaa kantaani asiaan, että jos olisimme jo heti alussa näin sopineet, tuskin olisin ollut kotona niin pitkään lasten kanssa tai ottanut niin rennosti oman työurani suhteen. Olisin todellakin tehnyt erilaisia valintoja ja ollut kunnianhimoisempi itsekin. Mies ei ymmärrä ollenkaan, tuntuu ettei hän nyt näin jälkikäteen arvosta ollenkaan minun panostani perheen hyväksi tai näe, että olen osaltani mahdollistanut hänen urallaan kehityksen, ollut aina tukena kun hän ollut jopa työuupumuksen alla jne. Tottakai mies itse on uransa luonut, mutta silti tunnen hänen ehdotuksensa epäreiluna minua kohtaan. Tunnen itseni jollain tapaa jopa petetyksi. En tiedä yhtään miten pitäisi toimia. Onkohan kellään ajatuksia, kokemuksia tällaisesta tilanteesta?
Ja vielä sen verran, että omistusasunto ja muutama muu sijoitus on toki molempien nimissä. Avioehtoon laitettaisiin kuulema siten, että tähän astinen omaisuus jakautuisi eron sattuessa puoliksi, mutta tästä eteenpäin mies voisi kerryttää ilmeisesti hyvillä tuloillaan rahaa itselleen. Toki itsekin voin alkaa vielä uraa luoda ja saada parempia tuloja jne, mutta eniten tässä harmittaa miehen yhtäkkinen muutos sekä se, että itseltäni on mennyt monta hyvää työvuotta ollessani kotona. Mielipiteitä?
Kommentit (2071)
Älä allekirjoita. Älä missään nimessä.
Jos ero tulee niin se on sitten reilu peli tuon perusteella mitä kerroit.
Ikävä sanoa mutta taitaa miehesi yrittää turvata omaa selustaa ja taitaa ero olla mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Toki voit tehdä tai teettää laskelman, jossa on laskettu sinun tekemän kotityön laskennallinen arvo ja vaihtoehtoiskustannus (puuttuva urakehitys + eläkekertymä), kuten joku edellä mainitsi.
Pahoin kuitenkin pelkään, että et sinä sillä miehesi asennetta muuta. Varmaa lienee myös se, ettet sinä mahdollista tulevaa eroa pysty estämään, vaikka avioehdon allekirjoittaisitkin. Näin ollen sekin lienee turhaa.
Muista, ettei sinun tarvitse mitään perustella, eikä mitään allekirjoittaa. Mutta turha sinisilmäinen luottaminen kannattaa lopettaa. Ala keskittymään enemmän oman selustan turvaamiseen. Aivan kuten sinua tässä ketjussa on neuvottu.
Moni nainen kuitenkin allekirjoittaa avioehdon vastaavanlaisessa tilanteessa, koska kuvittelee sillä varmistavan liiton jatkumisen. Osoittavan miehelle vilpittömyyteensä, ottamatta huomioon, että puoliso siinä tilanteessa on se, joka ei enää ole vilpitön. Mikäli siis päädyt avioehdon allekirjoittamaan, teetä se ehdottomasti lakimiehellä, joka ottaa huomioon em. Kotityön laskennallisen arvon ja vaihtoehtoiskustannuksen!
Björn Wahlroos on poikkeus. Ovat yhä yhdessä, vaikka avioehto tehtiin jälkikäteen.
Minä ihmettelen kommentteja, joiden mukaan jotkut eivät ole jaksaneet lukea aloitusta. Tämä pidempi aloitus yksityiskohtineen toi hyvin esiin ongelman. Keskittyminen tuntuu olevan hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Mutta eläkettäsi et ikinä saa samalle tasolle kuin puolisosi. Alasta riippuen myös ylennykset on menneet sua sijaistaneille, tietty jossain perus duunarityössä voit tienata 50-vuotiaana edelleen saman verran kuin vasta taloon tulleet etkä ole menettänyt mitään. Mutta syystä talousasiantuntijat suosittelee sopimuksia, missä se tuloeron tasaus huomioidaan mikäli päädytään siihen, että vain toinen (oli sukupuoli mikä hyvänsä) jää kotiin hoitamaan lapsia. Reiluinta olisikin, että jos lapsi halutaan pitää kotona 3 vuotta, niin äiti hoitaa ekat 1.5v ja isä loput 1.5.
Minä olen vanhanaikainen nainen. Kuitenkin jo isoäitini (isäni äiti, hänellä 4 poikaa ks- tytär) jaksoi meille lapsenlapsille paasata siitä, miten jokaisen pitää kouluttautua kykyjensä ylälaidan tasolle, ja varmistaa, että tarvittaessa pärjää yksin "ettei tartte jäärä kenenkään mulukun piiaksi" .
Näin olen myös toiminut. Ja ollut aviossa jo 30v hyvässä parisuhteessa + 7v kotona lasten kanssa. Mies on tehnyt uraa, kuten minäkin. Molemmat myös sijoitamme.
Tulen saamaan riittävästi eläkettä, koska valitsin koulutukseni järkevästi (ei mitään humanistista hiuhastiedettä...)
Minusta on aivan järkyttävää, miten kohtuuttoman paljon korostetaan sitä, että "eläke jää jälkeen miehen eläkkeestä" -- ainakin omat lapset ovat osanneet sanoittaa arvostuksensa siitä, että emme molemmat vanhemmat kiitäneet uraputkessa kun he olivat pieniä, vaan tosiaan heillä oli myös koti jossa aikuisella oli heille aikaa. Elämän ehkä muutaman satasen matalammalla eläkkeellä mutta välini lapsiini ovat hyvät ja rakastavat.
Vierailija kirjoitti:
Tietäjäinen kirjoitti:
Tee se avioehto. Merkitkää siihen, että perintönä saatu omaosuutesi on sinun. Lisäksi vaadit siihen erillisen korvaussumman kotona viettämistäsi vuosista.
Nyt menet heti töihin ja kun avioehto on jätetty maistraattiin ja kuitattu, haet eron.
Mies voi ottaa eron ja ehdottaa jatkaa avoliitossa.
Silloin saat samat ehdot, mutta väkisin.
Mies luultavasti saa tuossa vuoroviikkodiilin, ei kivaa kodinhoitajavaimoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan latvakakkosen hommaa sysätä oma elämä nurkkaan ja luottaa toiseen ihmiseen taloudellisesti tuossa määrin.
Mutta nyt kun on myöhäistä miettiä mikä olisi ollut fiksua, et ainakaan allekirjoita mitään. Olet hävinnyt tuossa pelleilyssä niin suuren summan rahaa miehesi kustannuksella. Hänkin sen tietää, mutta haaveilee toisesta naisesta ja kerää rahaa uuteen elämään.
Miehen kustannuksella? Mikä esti apta menemästä töihin? Mies vai? Ihan kuule ollaan vastuussa omista valinnoistamme. Kun kerran haluaa jäädä kotiin ja talous pyörii, miksi siitä pitäisi jälkikäteen maksaa? Kuinka kauan? Että apkin saa sen menettämänsä pari sataa eläkekertymää vai? Eiköhän mies sen verran osituksessa anna kun pyytää.
Minähän sanoin että on latvakakkosen hommaa toimia kuten ap. Siitä huolimatta mies on hyötynyt kuviosta ja ap ottanut taloudellisesti takkiin. Siksi kukaan täyspäinen ei ajattele että miehen on saatava vetäytyä kuviosta maksamatta aapeelle hyvitystä vuosista (säästetyt pk-maksut, oma palkkakehitys, aapeen pa s k a eläke).
Hyvitystä siitä että on saanut olla lapsen kanssa kotona? Oikeasti? Ja se eläkekertymä on yksi kärpäsen kakka muutamassa vuodessa. Senkus pyytää vaikka tonnin mieheltään jos siitä kotona olosta nyt pitää korvaus maksaa. Onko itsekkäämpää ajattelua olemassakaan. Pitää ne housut jalassa ja käy töissä.
Eläke on satoja euroja pienempi, turha väittää muuta.
No ei ole. Se vaikutus on keskimäärin kolmen vuoden kotonaolon aikana 100€.
Minullakin on hyvät ja lämpimät suhteet lapsiini, mutta sen lisäksi lisäeläke korjaamassa eläkekertymän kuoppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo nyt ihan latvakakkosen hommaa sysätä oma elämä nurkkaan ja luottaa toiseen ihmiseen taloudellisesti tuossa määrin.
Mutta nyt kun on myöhäistä miettiä mikä olisi ollut fiksua, et ainakaan allekirjoita mitään. Olet hävinnyt tuossa pelleilyssä niin suuren summan rahaa miehesi kustannuksella. Hänkin sen tietää, mutta haaveilee toisesta naisesta ja kerää rahaa uuteen elämään.
Miehen kustannuksella? Mikä esti apta menemästä töihin? Mies vai? Ihan kuule ollaan vastuussa omista valinnoistamme. Kun kerran haluaa jäädä kotiin ja talous pyörii, miksi siitä pitäisi jälkikäteen maksaa? Kuinka kauan? Että apkin saa sen menettämänsä pari sataa eläkekertymää vai? Eiköhän mies sen verran osituksessa anna kun pyytää.
Minähän sanoin että on latvakakkosen hommaa toimia kuten ap. Siitä huolimatta mies on hyötynyt kuviosta ja ap ottanut taloudellisesti takkiin. Siksi kukaan täyspäinen ei ajattele että miehen on saatava vetäytyä kuviosta maksamatta aapeelle hyvitystä vuosista (säästetyt pk-maksut, oma palkkakehitys, aapeen pa s k a eläke).
Hyvitystä siitä että on saanut olla lapsen kanssa kotona? Oikeasti? Ja se eläkekertymä on yksi kärpäsen kakka muutamassa vuodessa. Senkus pyytää vaikka tonnin mieheltään jos siitä kotona olosta nyt pitää korvaus maksaa. Onko itsekkäämpää ajattelua olemassakaan. Pitää ne housut jalassa ja käy töissä.
Eläke on satoja euroja pienempi, turha väittää muuta.
No ei ole. Se vaikutus on keskimäärin kolmen vuoden kotonaolon aikana 100€.
Minä ymmärsin, että aloittaja ei ole kaupan kassa. Sillä palkalla tulee tuo satasen vaje kolmessa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luultavasti harkitsee eroa. Älä allekirjoita mitään. Rupea panostamaan enemmän itseesi ja tulevaisuuteesi.
Onko mies ruvennut myös treenaamaan tai harrastamaan enemmän? Kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä? Onko miehellä realistisia saumoja saada 10 - 20 vuotta nuorempi nainen?
Mutta jos haluaa eron, voi sekin laittaa vireille. Hän ei siis ole aikeissa laittaa avioehtoa siten, että se poissulkisi omaisuuden jaon tasan, vaan sanoi että hänen mieletä on reilua että tähän astinen omaisuus menee puoliksi ja avioehdon jälkeen molemmat kerryttävät omaansa.
Mies on ruvennut treenaamaan ja harrastamaan enemmän kyllä, ulkonäköön on panostanut aina. On saumoja saada 10 v nuorempi, mielestäni.
Ap
No mikä on sitten ongelma ? Nykyiset rahat menee tasan ja kumpikin säästää sitten omille tileille mitä haluavat. Mies on kuitenkin mahdollistanut sinun kotona olon, kun on itse käynyt töissä.
Mahdollistanut minun kotona olon? En minä ole mikään aivoton laiskimus, vaan tehnyt kovasti aina töitä itsekin. Jätin urani luonnin kesken yhteisten lastemme ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta, yhteisymmärryksessä että kaikki pelataan samaan pussiin ja perhe on yksikkö, jossa kumpikin tekee oman osansa. Näin kuvittelin, mutta ilmeisen idiootti olinkin. En olisi hoitanut 6 vuotta lapsiamme kotona, jos olisin tämän etukäteen tiennyt. Nyt miehen on helppo sanoa, jälkikäteen.
Ap
Mietin tässä vain, että et kai pelkästään ollut kotona miehen takia? Ne hetket, mitä ehdit kotona viettää, on paljon arvokkaampaa kuin mikään raha. Ehdit oikeasti tutustua lapsiisi ja olla lastesi kanssa, kun he olivat pieniä. Vaikka minkälaiset taloudelliset tappiot kokisit tästä, se aika ei mennyt hukkaan. Ja et voi tietää, millaista elämänne olisi, jos olisit ollut töissä: Voi olla että lapsenne olisivat jääneet vähemmälle huomioimle ja heillä olisi nyt vaikka minkälaisia ongelmia. Et ole ollut kotona miestäsi vaan lapsiasi varten ja ne hetket on todella ainutlaatuisia. Kaikilla perheille ei ole siihen mitenkäänpäin mahdollisuuksia, ei kummallakaan vanhemmalla. Olet ollut onnekas. Töitä ja uraa ehdit hyvin tehdä nyt. Ja sinä tässä olet saanut lopulta enemmän kuin miehesi: Ne hetket lastesi kanssa, hän menetti ne uraa tehdessä ja niitä ei saa enää takaisin. Niihin oli oikeasti aikansa, joka meni jo. Uran luomiseen ja rahan tienaamiseen aika ei ole ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on hyvät ja lämpimät suhteet lapsiini, mutta sen lisäksi lisäeläke korjaamassa eläkekertymän kuoppaa.
No mitä sä sit valitat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Mutta eläkettäsi et ikinä saa samalle tasolle kuin puolisosi. Alasta riippuen myös ylennykset on menneet sua sijaistaneille, tietty jossain perus duunarityössä voit tienata 50-vuotiaana edelleen saman verran kuin vasta taloon tulleet etkä ole menettänyt mitään. Mutta syystä talousasiantuntijat suosittelee sopimuksia, missä se tuloeron tasaus huomioidaan mikäli päädytään siihen, että vain toinen (oli sukupuoli mikä hyvänsä) jää kotiin hoitamaan lapsia. Reiluinta olisikin, että jos lapsi halutaan pitää kotona 3 vuotta, niin äiti hoitaa ekat 1.5v ja isä loput 1.5.
Minä olen vanhanaikainen nainen. Kuitenkin jo isoäitini (isäni äiti, hänellä 4 poikaa ks- tytär) jaksoi meille lapsenlapsille paasata siitä, miten jokaisen pitää kouluttautua kykyjensä ylälaidan tasolle, ja varmistaa, että tarvittaessa pärjää yksin "ettei tartte jäärä kenenkään mulukun piiaksi" .
Näin olen myös toiminut. Ja ollut aviossa jo 30v hyvässä parisuhteessa + 7v kotona lasten kanssa. Mies on tehnyt uraa, kuten minäkin. Molemmat myös sijoitamme.
Tulen saamaan riittävästi eläkettä, koska valitsin koulutukseni järkevästi (ei mitään humanistista hiuhastiedettä...)
Minusta on aivan järkyttävää, miten kohtuuttoman paljon korostetaan sitä, että "eläke jää jälkeen miehen eläkkeestä" -- ainakin omat lapset ovat osanneet sanoittaa arvostuksensa siitä, että emme molemmat vanhemmat kiitäneet uraputkessa kun he olivat pieniä, vaan tosiaan heillä oli myös koti jossa aikuisella oli heille aikaa. Elämän ehkä muutaman satasen matalammalla eläkkeellä mutta välini lapsiini ovat hyvät ja rakastavat.
Niin lienee miehelläsi myös, ja hänellä kuitenkin se parempi eläke.
Hyvinkoulutettu suurituloinen äiti menettää paljon enemmän kotona ollessaan. Se tulonmenetys pitää jotenkin tasata vanhempien kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea juuri muuta kuin otsikon, mutta sen perusteella pystyn kyllä vastaamaan tähän. Et tietenkään aio tai edes harkitse allekirjoittavasi, minkäänlaisin ehdoin!!
Minä luin koko aloituksen ja vastaukseni on sama: et missään nimessä edes harkitse avioehtoa minkäänlaisin ehdoin.
Toinen asia on, että nyt alat välittömästi keräämään itsellesi pientä sijoitustiliä, tms. Ja keskittymään enemmän uraasi. Pahoin pelkään, että miehelläsi on ero ainakin osittain mielessä.
T. Lakimies
Niin, oikeastaan erosta on jonkun verran puhuttu. On olleet vaikeat ajat mutta ollaan toisaalta päätetty yhdessä selvitä. jos hän nyt ottaisi eron, kaikkihan menisi joka tapauksessa tasan. Eli avioehto olisi tulevaisuuden mahdollisen eron sattuessa. Voisiko vääntää rautalangasta, millä tavalla selitän sitten miehelle, että tilanne on minulle epäreilu (jos näin on). Hän vetoaa vaan siihen, että olen kuintenkin kotiäiti vuodet tähän saakka saanut elää hänen tulojensa avulla, mutta nyt kun olen palannut töihin niin raha-asiat voit eriyttää täysin. Hän ei näe miksi hänen pitäisi maksella enemmän.
Toki voit tehdä tai teettää laskelman, jossa on laskettu sinun tekemän kotityön laskennallinen arvo ja vaihtoehtoiskustannus (puuttuva urakehitys + eläkekertymä), kuten joku edellä mainitsi.
Pahoin kuitenkin pelkään, että et sinä sillä miehesi asennetta muuta. Varmaa lienee myös se, ettet sinä mahdollista tulevaa eroa pysty estämään, vaikka avioehdon allekirjoittaisitkin. Näin ollen sekin lienee turhaa.
Muista, ettei sinun tarvitse mitään perustella, eikä mitään allekirjoittaa. Mutta turha sinisilmäinen luottaminen kannattaa lopettaa. Ala keskittymään enemmän oman selustan turvaamiseen. Aivan kuten sinua tässä ketjussa on neuvottu.
Moni nainen kuitenkin allekirjoittaa avioehdon vastaavanlaisessa tilanteessa, koska kuvittelee sillä varmistavan liiton jatkumisen. Osoittavan miehelle vilpittömyyteensä, ottamatta huomioon, että puoliso siinä tilanteessa on se, joka ei enää ole vilpitön. Mikäli siis päädyt avioehdon allekirjoittamaan, teetä se ehdottomasti lakimiehellä, joka ottaa huomioon em. Kotityön laskennallisen arvon ja vaihtoehtoiskustannuksen!
Björn Wahlroos on poikkeus. Ovat yhä yhdessä, vaikka avioehto tehtiin jälkikäteen.
Mistä sinä tiedät heidän avioehdon sisällön?
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään suostu. Sano, että avioero on ainoa tapa, jolla hän voi tulevaisuuden tulonsa kerryttää vain itselleen.
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Miehellä kusi noussut päähän tasaisesti palkan noustessa. Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikaiset periaatteet ja ihanteet tasapainoisesta perhe-elämästä menneet hänen osaltaan romukoppaan. Syyttelee minua JÄLKIKÄTEEN siitä, että emme ole vauraampia hänen hyvästä urakehityksestään huolimatta, vaikka oli aikoinaan ihan yhtä lailla samaa mieltä, että pienet vauvat/taaperot eivät kuulu päiväkotiin, eikä itsekään halunnut niitä kotona hoitaa. Päästyään urallaan tiettyyn pisteeseen mies on yhtäkkiä kokenut valaistumisen, että hän on liian hieno ihminen syömään tarjousjauhelihaa ja ajamaan vähän vanhemmalla autolla. Voivottelee, miten hienoa elämämme olisi, jos minä tienaisin yhtä paljon, mutta ei vaivaa yhtään päätään sillä, mitä sellainen valinta olisi merkinnyt lastemme lapsuudelle, parisuhteellemme tai mielenterveydellemme.
Rahan niukkuus ei tietenkään ollut ongelma silloin, kun olimme nuorempia ja sitä oli oikeasti vähemmän. Muutos lämpimästä perheenisästä kylmäksi materialistiksi on tapahtunut aivan järkyttävän nopeasti. Itse mietin sitä, onko tämä vain joku vaihe, vai onko hän todella muuttunut sellaiseksi ihmiseksi.
Ihan järkyttää lukea tällaista, miten sama toistuu.
Miten ihminen voi muuttua ja mukava, empaattinen ihminen voi vain unohtaa aiemmet näkemyksensä ja keskustelut, joissa on yhteisymmärryksessä sovittu, miten asiat järjestetään.
Tilalla on talousjargonia, mikä on tuottavaa työtä ja kenelle työn tulokset kuuluvat. Sitä muutosta ei millään meinaa uskoa todeksi. Meillä minä olin aina enemmän huolestunut taloudesta ja sen ennakoinnista. Kävin aina töissä, mutta urakehitystä en ajatellut, kun perheasiat oli etusijalla.
Helposti pää täyttyy keltaisesta nesteestä, kun urakehitys on edennyt tarpeeksi. Tämä on havaintoni useassa sukupolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on hyvät ja lämpimät suhteet lapsiini, mutta sen lisäksi lisäeläke korjaamassa eläkekertymän kuoppaa.
No mitä sä sit valitat?
Kerron, mitä moni on jättänyt tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään suostu. Sano, että avioero on ainoa tapa, jolla hän voi tulevaisuuden tulonsa kerryttää vain itselleen.
Itselläni on vähän samankaltainen tilanne kuin ap:lla. Miehellä kusi noussut päähän tasaisesti palkan noustessa. Kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikaiset periaatteet ja ihanteet tasapainoisesta perhe-elämästä menneet hänen osaltaan romukoppaan. Syyttelee minua JÄLKIKÄTEEN siitä, että emme ole vauraampia hänen hyvästä urakehityksestään huolimatta, vaikka oli aikoinaan ihan yhtä lailla samaa mieltä, että pienet vauvat/taaperot eivät kuulu päiväkotiin, eikä itsekään halunnut niitä kotona hoitaa. Päästyään urallaan tiettyyn pisteeseen mies on yhtäkkiä kokenut valaistumisen, että hän on liian hieno ihminen syömään tarjousjauhelihaa ja ajamaan vähän vanhemmalla autolla. Voivottelee, miten hienoa elämämme olisi, jos minä tienaisin yhtä paljon, mutta ei vaivaa yhtään päätään sillä, mitä sellainen valinta olisi merkinnyt lastemme lapsuudelle, parisuhteellemme tai mielenterveydellemme.
Rahan niukkuus ei tietenkään ollut ongelma silloin, kun olimme nuorempia ja sitä oli oikeasti vähemmän. Muutos lämpimästä perheenisästä kylmäksi materialistiksi on tapahtunut aivan järkyttävän nopeasti. Itse mietin sitä, onko tämä vain joku vaihe, vai onko hän todella muuttunut sellaiseksi ihmiseksi.
Ihminen tekee valintansa aina vain niistä mahdollisuuksista, joita hänellä realistisesti on. Miehesi on varmasti aina ollut kylmä kusipäinen materialisti. Hän ei vain ole köyhänä voinut sitä näyttää.
Nyt vasta kun hän voi arvovalintoja oikeasti tehdä myös rahan suhteen, nyt kun sitä on, tutustut tähän piiloon jääneeseen puoleen miehessäsi.
Köyhän on ihan sama esittää parempaa ihmistä kuin on. Hyvähän se on olla mukamas antelias empaatikko kun lahjoittaa euron toiselle köyhälle.
Onnea sulle. Kaiken se kestää...? Epäilen. Kylmät kusipäät on raskaita ihmisiä ja entiset köyhät pahimpia, kun pääsevät vähintään ajatuksissaan sortamaan "luusereita"...
Todellakin juuri näin. Meillä sama tilanne, että ollaan oltu yhdessä tosi nuoresta asti ja jossain välissä kun olin lasten kanssa kotona, miehen tulot oli n. 10 x verrattuna omiini. Ei mitään puhettakaan mistään avioehdosta, vaan mies on koko aika laittanut kiltisti n. 90 % yhteiselle säästötilille ja kuluihin. Nyt olen itse päässyt samalla tulotasolle ja olemme molemmat erittäin suurituloisia, mutta minä en vieläkään ole liian hieno ihminen syömään tarjousjauhelihaa ja kaupasta (yleensä S-Market tai Lidl) valitsen aina kaupan omat merkit kalliimpien ohi, ellei jostain ihan spesiaalituotteesta ole kyse. Mies ajaa 10 v vanhalla autolla, joka ostettiin jo käytettynä. Että kyllä se on ihan persoonasta kiinni, ei kaikille nouse päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Mutta eläkettäsi et ikinä saa samalle tasolle kuin puolisosi. Alasta riippuen myös ylennykset on menneet sua sijaistaneille, tietty jossain perus duunarityössä voit tienata 50-vuotiaana edelleen saman verran kuin vasta taloon tulleet etkä ole menettänyt mitään. Mutta syystä talousasiantuntijat suosittelee sopimuksia, missä se tuloeron tasaus huomioidaan mikäli päädytään siihen, että vain toinen (oli sukupuoli mikä hyvänsä) jää kotiin hoitamaan lapsia. Reiluinta olisikin, että jos lapsi halutaan pitää kotona 3 vuotta, niin äiti hoitaa ekat 1.5v ja isä loput 1.5.
Minä olen vanhanaikainen nainen. Kuitenkin jo isoäitini (isäni äiti, hänellä 4 poikaa ks- tytär) jaksoi meille lapsenlapsille paasata siitä, miten jokaisen pitää kouluttautua kykyjensä ylälaidan tasolle, ja varmistaa, että tarvittaessa pärjää yksin "ettei tartte jäärä kenenkään mulukun piiaksi" .
Näin olen myös toiminut. Ja ollut aviossa jo 30v hyvässä parisuhteessa + 7v kotona lasten kanssa. Mies on tehnyt uraa, kuten minäkin. Molemmat myös sijoitamme.
Tulen saamaan riittävästi eläkettä, koska valitsin koulutukseni järkevästi (ei mitään humanistista hiuhastiedettä...)
Minusta on aivan järkyttävää, miten kohtuuttoman paljon korostetaan sitä, että "eläke jää jälkeen miehen eläkkeestä" -- ainakin omat lapset ovat osanneet sanoittaa arvostuksensa siitä, että emme molemmat vanhemmat kiitäneet uraputkessa kun he olivat pieniä, vaan tosiaan heillä oli myös koti jossa aikuisella oli heille aikaa. Elämän ehkä muutaman satasen matalammalla eläkkeellä mutta välini lapsiini ovat hyvät ja rakastavat.
😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hm. Luetun perusteella ap voisi olla 35-45 ikäinen.
Eli ehtii vielä tienata ja luoda uraa.
Avioehto jälkikäteen on mahdollista vain kummankin suostumuksella.
Eli riitatilanne johtaa eroon, jolloin miehen esittämä jako toteutuisi.
Omaisuuden kannalta varsin selkeä tilanne.
Suhteen kannalta surullinen.
Suurin osa nykyihmisistä ovat itsekkäitä paskiaisia. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Miehestä tosiaan yhtäkkiä tullut ahneempi, en ollenkaan ymmärrä. Meillä on kaikkea ja tarpeeksi. Silti mies ei näytä olevan tyytyväinen :( Mutta tosiaan sanoi, että tämä on ehdoton hänelle. Muuten ei jatka suhdetta. En ikinä olisi hänestä uskonut tätä, vielä pari vuotta sittrn kritisoi mm. muutamaa tuttava perhettä jossa kaikki on hyvin tarkasti eroteltuna. Nyt sitten itse tekee kuitenkin niin. Itsekästä mielestäni, eikä hän ajattele lapsia. Itse en haluaisi rikkoa lasten kotia rahan takia. Kun se raha ei edes oikeesti ole ongelma, tai ei pitäisi olla :(
Ap
Kannattaa ap laskea ja näyttää mitä avioero maksaa hänelle, kun molemmat joutuvat hankkimaan ja kustantamaan oman kodin ja arjen kulut, elatusavuista puhumattakaan... Yleensä avioero ei taloudellisesti kannata. Mutta oli mikä oli, avioehtoon et suostu - minulla ainakin menisi suhde jo siinä, jos mies sellaista yhtäkkiä vaatisi, mutta lasten takia voisi jatkaa, jos mies pyörtäisi typerät puheensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies luultavasti harkitsee eroa. Älä allekirjoita mitään. Rupea panostamaan enemmän itseesi ja tulevaisuuteesi.
Onko mies ruvennut myös treenaamaan tai harrastamaan enemmän? Kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä? Onko miehellä realistisia saumoja saada 10 - 20 vuotta nuorempi nainen?
Mutta jos haluaa eron, voi sekin laittaa vireille. Hän ei siis ole aikeissa laittaa avioehtoa siten, että se poissulkisi omaisuuden jaon tasan, vaan sanoi että hänen mieletä on reilua että tähän astinen omaisuus menee puoliksi ja avioehdon jälkeen molemmat kerryttävät omaansa.
Mies on ruvennut treenaamaan ja harrastamaan enemmän kyllä, ulkonäköön on panostanut aina. On saumoja saada 10 v nuorempi, mielestäni.
Ap
No mikä on sitten ongelma ? Nykyiset rahat menee tasan ja kumpikin säästää sitten omille tileille mitä haluavat. Mies on kuitenkin mahdollistanut sinun kotona olon, kun on itse käynyt töissä.
Mahdollistanut minun kotona olon? En minä ole mikään aivoton laiskimus, vaan tehnyt kovasti aina töitä itsekin. Jätin urani luonnin kesken yhteisten lastemme ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta, yhteisymmärryksessä että kaikki pelataan samaan pussiin ja perhe on yksikkö, jossa kumpikin tekee oman osansa. Näin kuvittelin, mutta ilmeisen idiootti olinkin. En olisi hoitanut 6 vuotta lapsiamme kotona, jos olisin tämän etukäteen tiennyt. Nyt miehen on helppo sanoa, jälkikäteen.
Ap
Mietin tässä vain, että et kai pelkästään ollut kotona miehen takia? Ne hetket, mitä ehdit kotona viettää, on paljon arvokkaampaa kuin mikään raha. Ehdit oikeasti tutustua lapsiisi ja olla lastesi kanssa, kun he olivat pieniä. Vaikka minkälaiset taloudelliset tappiot kokisit tästä, se aika ei mennyt hukkaan. Ja et voi tietää, millaista elämänne olisi, jos olisit ollut töissä: Voi olla että lapsenne olisivat jääneet vähemmälle huomioimle ja heillä olisi nyt vaikka minkälaisia ongelmia. Et ole ollut kotona miestäsi vaan lapsiasi varten ja ne hetket on todella ainutlaatuisia. Kaikilla perheille ei ole siihen mitenkäänpäin mahdollisuuksia, ei kummallakaan vanhemmalla. Olet ollut onnekas. Töitä ja uraa ehdit hyvin tehdä nyt. Ja sinä tässä olet saanut lopulta enemmän kuin miehesi: Ne hetket lastesi kanssa, hän menetti ne uraa tehdessä ja niitä ei saa enää takaisin. Niihin oli oikeasti aikansa, joka meni jo. Uran luomiseen ja rahan tienaamiseen aika ei ole ohi.
Jos ap jatkaa avioliittoa, hänellä on edelleen lapset ja koti hoidettavana töiden ohella. Mies keskittyy edelleen töihin eikä tee muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin on tosi typerää nyt yhtäkkiä alkaa nillittää hukkaan menneistä työvuosista. Olisit mennyt töihin jos se nyt sit olikin tärkeää. Toisekseen työ tai ura ei ole mikään kilpailu, joka menee perheen edelle.
Eroahan miehesi suunnittelee. Helpompi erota nyt suoraan. Tuskin hän tasajakoon ihan hevillä suostuu, mutta sähän sen päätät että menetkö tässä vastaan vai et. Minä menisin vastaan, hänen rahojaanhan ne on.
Oletko sinä samanlainen kuin aloittajan mies, eli lupaat kaikenlaista ja vuosia myöhemmin perut lupauksesi? Ja vielä niin, että puolisolle tulee tuhansia euroja tulonmenetyksiä? Miltä tuntuu olla nilkki?
Mitä apn mies on perunut? Mä olen naimisissa oleva nainen, joka on ollut kotona vuosia lasten kanssa. Jos me erottaisiin, en mä mieheni säästöjä tai rahoja tarvitsisi. Mun kotonaoloaikana hän on maksanut kaiken, se on ihan riittävästi. Sit kun mä palaan töihin, sit mulla on mun palkka ja hänellä omansa, taas kaikki maksetaan puoliksi. Ei hänen palkkansa ole mun.
Mutta eläkettäsi et ikinä saa samalle tasolle kuin puolisosi. Alasta riippuen myös ylennykset on menneet sua sijaistaneille, tietty jossain perus duunarityössä voit tienata 50-vuotiaana edelleen saman verran kuin vasta taloon tulleet etkä ole menettänyt mitään. Mutta syystä talousasiantuntijat suosittelee sopimuksia, missä se tuloeron tasaus huomioidaan mikäli päädytään siihen, että vain toinen (oli sukupuoli mikä hyvänsä) jää kotiin hoitamaan lapsia. Reiluinta olisikin, että jos lapsi halutaan pitää kotona 3 vuotta, niin äiti hoitaa ekat 1.5v ja isä loput 1.5.
Minä olen vanhanaikainen nainen. Kuitenkin jo isoäitini (isäni äiti, hänellä 4 poikaa ks- tytär) jaksoi meille lapsenlapsille paasata siitä, miten jokaisen pitää kouluttautua kykyjensä ylälaidan tasolle, ja varmistaa, että tarvittaessa pärjää yksin "ettei tartte jäärä kenenkään mulukun piiaksi" .
Näin olen myös toiminut. Ja ollut aviossa jo 30v hyvässä parisuhteessa + 7v kotona lasten kanssa. Mies on tehnyt uraa, kuten minäkin. Molemmat myös sijoitamme.
Tulen saamaan riittävästi eläkettä, koska valitsin koulutukseni järkevästi (ei mitään humanistista hiuhastiedettä...)
Minusta on aivan järkyttävää, miten kohtuuttoman paljon korostetaan sitä, että "eläke jää jälkeen miehen eläkkeestä" -- ainakin omat lapset ovat osanneet sanoittaa arvostuksensa siitä, että emme molemmat vanhemmat kiitäneet uraputkessa kun he olivat pieniä, vaan tosiaan heillä oli myös koti jossa aikuisella oli heille aikaa. Elämän ehkä muutaman satasen matalammalla eläkkeellä mutta välini lapsiini ovat hyvät ja rakastavat.Niin lienee miehelläsi myös, ja hänellä kuitenkin se parempi eläke.
Hyvinkoulutettu suurituloinen äiti menettää paljon enemmän kotona ollessaan. Se tulonmenetys pitää jotenkin tasata vanhempien kesken.
Miksi??'
Se on ihan sama kummalta meiltä lapset ne rahat aikanaan perii.
Mulla 55v nyt kasassa eläke n 3000€/kk . Yritän sinnitellä sen kanssa.
Jos sulle kelpaa "suomiakka" niin kertoo ihan omasta tasostasi ja kannattaa joko olla menemättä naimisiin tai vaatia se avioehto.
Sitten taas te miehet, jotka etsitte js löydätte "suomalaisen naisen" niin kunnioitatte sitä naista, koska haluatte hänet vierellänne pitää, ja avioon mennessänne etukäteen neuvottelette ja sovitte molempia tyydyttävällä tavalla sen minkälaisen sopimuksen laaditte, niin avioehdon osalta kuin myös kompensaationa sille joka mahdollisten lasten kanssa mahdollisesti jää kotiin uransa kustannuksella.
Ja sama toisin päin.
Kunnioittakaa itseänne miehet ja naiset, ja rakkauden huumassakin muistakaa, että avioliitto (tavallaan myös jo avoliitto) on ennen muuta taloudellinen sopimus! Kumpikaan ei saa joutua uhraamaan itseään!