Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella se, ettei koko ajan itse puhu, vaan antaa myös toisten puhua.

Välillä on myös todella tärkeää kysyä, että mitä muille kuuluu ja miten heillä on mennyt.

Ja kiinnostunutta niihin toisten asioihin täytyy esittää.

Silloin siitä toisesta tuntuu, että keskustelu on vastavuoroista eikä vain toisen (eli sinun) jatkuvaa saarnaamista jostakin.

Ne on kyllä narsisteja, jotka on aikuisena yhä ja alati äänessä. Lapsissa näkyy niitä jotka höpöttää vielä autuaan tietämättömänä jostain legipalikoiden tai pelien yksityiskohdista ennen kuin toruttu olemaan hiljaa.

Tässä sinulle kaikki kirjoittamattomat säännöt:

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

-

Pitää olla hiljaa ja kuunnella, kun toinen henkilö sanoo jotain. Ei silloin kuulu tehdä tai ajatella jotain muuta. Kun kuuntelee, mitä toinen sanoo, niin sitten voi hetken miettiä, että mitä tämä tarkoittaa minun kannaltani. Sitten voi vastata siihen ja puhua samasta asiasta toisen kanssa. Kun puhut jollekin, niin mieti, mitä hänen näkökulmastaan asiasta täytyy tietää. Älä selitä aina kaikkea kaikille sinun näkökulmastasi. Älä puhu ääneen koko aikaa aina. Ylipäätään kuuntele, kun joku puhuu. Sillä on usein tarkoituksensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

 

Kaikki autistismin kirjolla olevat eivät ole kasvosokeita. Kasvosokeus voi olla osittaista tai täydellistä. Me enme ole toistemme klooneja, autismia tai ei.

Joillekin voi olla hyödyllinen tieto.

 

Tunnistan kyllä kasvot - siis että siinä on kasvot, nenä, suu, silmät jne. Tunnistan ilmeitä - mutta minulla ei ole jälkikäteen hajukaan, miltä se ihminen näytti, en pystyisi kuvailemaan. Ehkä jotain poikkeavaa "hän oli tosi pitkä" tai ehkä huomaan, että joku on kalju ta

Minulla on sama. En tunnista ihmisistä muutoksia, jos ne eivät ole tosi rajuja tosi lyhyessä ajassa esim. 30kg laihtumista tai lihomista kuukauden aikana tai pitkä tukka kaljuksi. Muutoin olen saanut välillä kommenttia, että et huomannut mun vaalennuksia hiuksissa, et huomannut uusia kenkiä, niin siis tämä talvitakki on ihan uusi ja just ostin sen. En minä muista toisen kenkiä, hiustyyliä tai vaatteita, jos ne eivät tosiaan eroa erittäin rajusti - ääripäästä toiseen - lyhyellä ajalla.

En esimerkiksi huomannut, että Meghan Markle on laihtunut huomattavasti, vaikka se oli muille päivän selvää. Piti mennä etsimään vanhoja kuvia ja pistää ne vierekkäin, että näen sen.

Ihmiset tietysti odottavat, että sosiaaliseen kanssakäymiseen kuuluu tällaisten asioiden huomioiminen, erityisesti naisten välillä (olen nainen). Minä en vaan näe niitä ja ihmiset ottavat sen niin, että olen joko ylimielinen, inhoan näitä muutoksia tai tahallani jätän kommentoimatta ihan vaan protestiksi tai mielenosoitukseksi.

Muisto työharjoittelupaikasta.

Paikassa oli ollut jos minkälaisia henkilöitä, joten varaus oli melkoinen.  Sitten vielä nuoret tytöt olivat pelokkaita.

Etsin jotain esinettä kunnes riuska emäntä tuiskahti: mitä sinä haet?

En uskaltanut kysyä.

Edelleen naurattaa tuo tapaus.  Lopulta useat saivat silti häneltä kehuja.  Mutta itse en ikinä työllistynyt sille alalle koska en pärjännyt kiireessä.

Vierailija kirjoitti:

Tervehdi ihmisiä.

Paitsi esim. lääkäriäsi vapaa-ajalla, asiakastasi, potilastasi jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehdi ihmisiä.

Paitsi esim. lääkäriäsi vapaa-ajalla, asiakastasi, potilastasi jne. 

Miksei lääkäriä saa tervehtiä?

Yksi kirjoittamaton sääntö: jos pitää tehdä yhteistyötä muiden ihmisten kanssa, esimerkiksi ryhmätyö, niin sellaisissa on tapana tehdä jonkin verran kompromisseja, eikä voi vaatia kaikkia muita tekemään juuri niin kuin sinä haluat, varsinkaan jos vaatimuksesi aiheuttaa muille tarpeettomasti ylimääräistä työtä ja vaivaa. 

Tein kerran opiskellessa ryhmätyötä johon kuului myös suullinen osuus, jota ei ollut tarkoitus opetella ulkoa etukäteen, vaan kyse oli keskustelevasta tehtävästä. Yksi tyyppi ei kestänyt ajatusta siitä, ettei tiedä tarkalleen mitä me muut aiomme sanoa, ja lisäksi oli huolissaan, että meidän muiden osuudet olisi hänen mielestään liian tylsiä, että hän jaksaisi puhua niistä. Sanoimme, että hän saa kyllä halutessaan valmistella oman osuutensa sanasta sanaan, mutta ei voi odottaa samaa meiltä muilta. 

Ihmisten kanssa ei jäädä kinaamaan ja riitelemään. Mennään eri teille. Ehkä ymmärretään tai kysytään lisäkysymys, jos on vaikea tajuta. Ohjeet voi laittaa lyhyesti sähköpostissa tai lappu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Onneksi en välitä vttuakaan mitä joku "normaali" mulkosilmä ajattelee siitä etten katso heitä. Jos haluavat että keskityn heidän asiaansa niin pitää kestää se etten tuijota heitä. Heidän pärstänsä tuijottelu luo liikaa informaatiota aivoihin ja en voi enään keskittyä itse puheenaiheeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

 

Tän keskustelun perusteella haluaisin perustaa jonkun t-paita kaupan missä myisin AUTISTI ja KASVOSOKEUS tekstillä varustettuja paitoja. Jos sen kanssa saisi vähän jotain ymmärrystä poikkeaville sosiaalisille vivahteille niin kyllä kehtaisin käyttää. Kaupassakäynti on niin helvetin kuormittavaa, koska joka hyllyltä tulee jotain late-stage kapitalismi markkinoinnin aivokuvantamisella valikoituja värejä, mitkä uppoavat syvälle alitajuntaan, kuin keltamusta varo

En tiedä vasta-argumenttieni vahvuutta, mutta ruskea banaani on minusta kyseenalainen esimerkki.

Esim. Brasiliassa minun oli normaalia nähdä hyvin erilaisia banaaneja kuin mitä Suomessa olin tottunut näkemään. Jokainen voi päätellä hieman, miksi näin on voinut olla. Pääosa oli jo valmiiksi niin pehmeitä, ettei niitä halunnut sellaisenaan syödä. Ulkonäkö viittasi pehmeyteen. Se kuitenkin oli pakko, jos halusi samanlaisen nopean evään kuten kotona nimenomaan banaanista. 

Lisäksi se on hedelmänä monikäyttöinen. Pehmeä banaani sopii ruoanlaittoon nätimmin kuin pirteän keltakuorinen kovempi banaani. 

Jos olen etsimässä tietynlaista evästä, haluan erilaisen banaanin ulkonäöllisesti kuin jos olen etsimässä ruoanlaittoon heti soveltuvaa. Ostohaluukkuuteeni vaikuttaa myös se, onko banaani menossa ruoanlaittoon heti vai kolmen päivän päästä. Tällöin voi olla että täysin keltainen on joko täysin poissuljettu vaihtoehto tai toivottu.

Halu syödä tietynlaista banaania ei ole universaali vaan liittyy läheisesti mm. tutkittavaan joukkoon. Etnisyyteen esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenenkään ei kannata puhua kirjakieltä. Ei, vaikka se on autisteilla jostain syystä yleistä. Se on meinaan asia, mikä herättää taatusti negatiivista huomiota. Hyi helvata.

Tökerö yleistys. Monissa ammateissa huoliteltu kielenkäyttö sekä kirjallisesti että suullisesti on niin itsestään selvä osa työn vaatimuksia, että siitä tulee täysin luonteva käyttäytymispiirre myös yksityiselämässä. Eri asia, jos puherytmi tai nuotti takertelevat kirjakielisten ilmaisujen teennäisen hakemisen vuoksi. 

Molemmat tavat voivat olla autistisia. Sekoittaako yhtään pakkaa? 

Onko tälläinen sukulaiseni käytös aspergenia vai mitä neuro/sosiaalista kyvyttömyyttä:  Hän ei koskaan tervehdi kylään tullessaan ketään eikä kotonaan, jos sinne tulee vierailulle.  Hän ei myös saa sanottua yhtään mitään erotessa.  Hän ei myöskään ikinä kiitä mistään asiasta, esim, saatuaan lahjan tai palveluksen.  Puhelimessa hän soittaessaan menee suoraan asiaan ilman tervehtimistä tai itsensäesittelyä.  Vaikuttaa siltä, että hänen ulosantinsa on jotenkin rajallista.    Hän on silti hyvin innokas soittelemaan puhelimella.

Hän on ollut koko ikänsä samanlainen.  Hänellä ei myöskään ole mitään suodatinta puheilleen vaan sanoo kaiken, mitä ajattelee.  Sanoo loukkaavasti, arvostelee ulkonäköä, hautoo mielessään vanhoja tapahtumia.  Hänelle ei voi uskoa mitään salaisuuksia, koska hän ei pysty niitä pitämään.

Kertokaa joku näistä asioista tietävä analyysinne, mistä tässä on kyse!  Olen hyvin kiitollinen vastauksestasi.

Vierailija kirjoitti:

On kohteliasta antaa muiden ottaa ruokaa ensin.

Tällöin jokainen muukin saa varmasti riittävästi ruokaa, eikä Asperger ahmi kaikkea.

Yleensäkään kylässä/juhlissa ei ole tarkoitus syödä sitä omaa vatsaa täyteen.

Eli ENNEN kylään/juhliin menoa syödään kotona runsaasti!!!

Sitten kylässä/juhlissa ei ole mikään pakko ahmia, vaan voi kohteliaasti maistaa kaikkea vain vähän.

Ahmiminen niin, että napa raikuu on sikamaista käytöstä ja erittäin epäkohteliasta.

On kohteliasta huomioida myös ihmisen kulutus osana ahmintaa. On kohteliasta päivitellä, miten paljon nuo liikkujat voivatkaan syödä verrattuna istumatyöläisiin. On kohteliasta päivitellä, miten epäkohteliaita liikkujat voivatkaan olla kylässä, kun ahmivat niin että vatsa tulee täyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

 

Kaikki autistismin kirjolla olevat eivät ole kasvosokeita. Kasvosokeus voi olla osittaista tai täydellistä. Me enme ole toistemme klooneja, autismia tai ei.

Joillekin voi olla hyödyllinen tieto.

 

Tunnistan kyllä kasvot - siis että siinä on kasvot, nenä, suu, silmät jne. Tunnistan ilmeitä - mutta minulla ei ole jälkikäteen hajukaan, miltä se ihminen näytti, en pystyisi kuvailemaan. Ehkä jotain poikke

En minäkään ole huomannut esim. kun joku on saanut sormeensa kihla- tai vihkisormuksen, enkä toisten raskauksiakaan huomaa ennen kuin loppuvaiheessa jos silloinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tervehdi ihmisiä.

Paitsi esim. lääkäriäsi vapaa-ajalla, asiakastasi, potilastasi jne. 

Miksei lääkäriä saa tervehtiä?

Hän teki vain työtään diagnosoidessaan autismin. Ei ollakseen tästä lähtien ystävä. 

Ihmisiä ei oikeasti kiinnosta mitä vastaat niiden kysymyksiin, tai että vastaatko totuudenmukaisesti. Ei ne edes kuuntele. Ne haluaa vain, että tunnelma pysyy hyvänä ja leppoisana, ja että keskustelu jotenkin virtaa eteenpäin. 

Mulle nimittäin on monta kertaa sanottu, että olen tosi ahdistavaa seuraa, koska puhun liian vähän, ja kysyttäessä vain vastaan lyhyesti. Puhun vain, jos on asiaa.

Moni hyvänpäiväntuttu kysyy esim mitä kuuluu. En ole koskaan tiennyt mitä siihen kuuluisi vastata. Mutta jotain  ympäripyöreää, ja sitten laittaa pallo toiselle. Monta kertaa olen sanonut vain, että ei mitään, enkä ole hoksannut kysyä, mitä toiselle kuuluu. Liian ympäripyöreä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Onko tälläinen sukulaiseni käytös aspergenia vai mitä neuro/sosiaalista kyvyttömyyttä:  Hän ei koskaan tervehdi kylään tullessaan ketään eikä kotonaan, jos sinne tulee vierailulle.  Hän ei myös saa sanottua yhtään mitään erotessa.  Hän ei myöskään ikinä kiitä mistään asiasta, esim, saatuaan lahjan tai palveluksen.  Puhelimessa hän soittaessaan menee suoraan asiaan ilman tervehtimistä tai itsensäesittelyä.  Vaikuttaa siltä, että hänen ulosantinsa on jotenkin rajallista.    Hän on silti hyvin innokas soittelemaan puhelimella.

Hän on ollut koko ikänsä samanlainen.  Hänellä ei myöskään ole mitään suodatinta puheilleen vaan sanoo kaiken, mitä ajattelee.  Sanoo loukkaavasti, arvostelee ulkonäköä, hautoo mielessään vanhoja tapahtumia.  Hänelle ei voi uskoa mitään salaisuuksia, koska hän ei pysty niitä pitämään.

Kertokaa joku näistä asioista tietävä analyysinn

Mulla on samanlaista! Tässä ärsyttää se, että ne sanat on turhia. En jaksa turhia fraaseja, jotka eivät tarkoita yhtään mitään. Esim huomenta. Anteeksipyyntöjä en myöskään kaipaa. Eihän se mitään tarkoita. Se on pelkkä sana. Teot merkitsee. Mulle ei myöskään tarvitse kenenkään sanoa että rakastaa mua, koska näkeehän sen jos joku rakastaa. Miksi höpötellä itsestäänselvyyksiä.

Joudun jutellessa pehmentämään omaa äänensävyä. Omalle puolisolle ei onneksi tarvitse esittää. Ihmiset tuntuu pitävän mua töykeänä, jos puhun niin kuin puhuisin normaalisti. Ne ajattelee, että mä pidän itteeni jotenkin niitä parempana ja arvostelen. En tosiaankaan ajattele tai tee niin.

Mä olin ennen tosi omituinen ja poikkeava, mutta oon opetellut maskaamaan... Opettelen muita ihmisiä seuraamalla, mikä on ns. normaalia. Telkkarista, kirjoista. Mitä ihmiset vastaa, millaisia ilmeitä ne tekee, millaisia äänensävyjä ne käyttää. Olen huomannut, että ne asiat jotka merkitsevät paljon neurotyypillisten elämässä on usein mulle yhdentekeviä. Mutta maskaaminen jatkuu... ei täällä muuten pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten kanssa ei jäädä kinaamaan ja riitelemään. Mennään eri teille. Ehkä ymmärretään tai kysytään lisäkysymys, jos on vaikea tajuta. Ohjeet voi laittaa lyhyesti sähköpostissa tai lappu.

Tää menee nyt niihin yleisiin käytösohjeisiin, ei liity tähän ap: n kysymään ohjeita aspergereille millään tavalla. Kaikki jotka kinaa sun kanssa ei ole asseja, he ovat vaan eri mieltä tai eivät pidä susta. Get over it.  Et voi määrätä kaikkia!