Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Tuo katsekontaktin pakollinen pitäminen on naurettava sosiaalinen normi. Nämä ihmiset jotka pitää sitä luotettavuuden merkkinä on älyltään kyllä yksinkertaisia.

Näin ajattelevat ihmiset sopii tähän juuri tähän top 3-  ääliöjunttiluokkaan jossa ajatellaan tyyliin näin:  " maailma on litteä " , " mies ei saa itkeä" " nainen kuuluu keittiöön " , "lihavuus ei ole epäterveellistä  ( on sama kuin sanois että tupakka ei ole epäterveellistä",   " rikastuminen ja menestyminen on vain ahkeruudesta kiinni eikä mistään muusta ( ja tämä on sama ku sanois että pieni lottovoitto ja onni on ahkeruudesta kiinni" ) , " naisen ei tarvi tehdä alotteita " " naisten ja miesten hommat ja sillä selvä" , 

Nämä junttityypit usein tekee jotain näistä asioista esim. puhuu vaan itsestään  ja esittää kiinnostunutta ja heti kun kerrot jotain niin sanovat ok ja alkavat jatkaa itsestään.-

Eivät omaa tunneälyä ja asian näkemistä toisen asemasta  + dunning kruger -syndroomaa myös omaavat usein paljon eli ylivertausvinoumaa. Heillä ei ole itsereflektiokykyä ollenkaan ja syy-seuraus näkyä ja soveltamista koetun pohjalta eri tavalla. Eivät suostu olemaan myöskään väärässä vaikka ei kukaan ole aina oikeassa ja se ei ole mikään häpeän paikka.Yksi kiinalainen viisaus sanoo " viisas ymmärtää että on joskus väärässä ja kaikki ovat"

Sitten nämä junttityypit eivät ymmärrä tieteistä ja fysiikasta mitään perus sivistysjuttuja ja ovat siksi tyhmiä tai jopa jotenkin vajaalla tasolla.

Esimerkkejä:

- Eräs varastopäällikkö koitti korjata vasaraa teipillä ja ihmetteli kun se ei pysy siinä kun hakkaa nauloja vaan lensi irti. Sama tyyppi myös väitti että pakkasella auton pesu on hyvä kun pesuaineet jäätyy kiinni niin vaikuttaa paremmin

-Toinen kollega laittoi kahvipuruja lavuaariin ja sanoi että sinnehän ne katoaa ja hetken päästä oli laavuaari tukossa.  Sama tyyppi asensi myös saranat oveen lukkopuolelle

-Yksi kollega oli huonossa kunnossa ja aina väsynyt ja sanoi aina että energiajuomista saa adrealiinia ja hänellä se ei kunnolla toimi ....

-Yksi tyyppi laittoi teipillä seinäkelloa kiinni ja sinitarralla mukitelinettä

- yksi 50 v. toimiston nainen ja toinen 40 v toimiston mies ei tiennyt mitä ovat on metafora,synonyymi,stimulaatio,autismin kirjo,newton,molekyylit

Nämä siis ovat työpaikoilla nähtyä ja ihan aikuisia ihmisiä eri tehtävissä. Eivät ole tienneet jotain asioita jota opetetaan jo peruskoulussa...

Sitten kun osoitan joskus heidän tyhmyyden tai väärässä olemisen väittelyssä niin kääntävät sen niin että minä yritän päteä. Sitten kun näytän kirjasta miten asia on tai pyydän katsomaan niin suuttuvat koska olivat itse väärässä :DD.

Tähän päälle kaiken kukkuraksi pitävät itseä älykkäänä.  Ei varmaan tarvi ihmetellä miksen usein tule toimeen ihmisten kanssa

Puhelimella kirjoitin tän joten anteeksi jos on vähän epäselkoa

-- Terveisin  ADHD&Asperger&Autistimin kirjolla oleva mies joka ymmärretään usein väärin

Vierailija kirjoitti:

Henkilö A: lähdetkö maanantaina töiden jälkeen kahville?

Henkilö B: En minä, en juo kahvia.

 

 

Jos joku pyytää mukaan kahville tms, kyseinen henkilö luultavasti haluaa viettää aikaa kanssasi eikä välttämättä itsekään ole aikeissa juoda juuri kahvia --> Tapaamisen ensisijaisena tavoitteena ei ole nimenomaan kahvin juominen --> kahvin sijasta voit juoda vaikka kaakaota, mehua tai teetä.

Eräs autismin kirjolla oleva oli tästä yllättynyt, oli aina ottanut kahvikutsut kirjaimellisesti nimenomaan kahvinjuontina :)

 

Loistava esimerkki. 

Kirjoittamattomat säännöt on kuin sisäistettyjä oikopolkuja jotta kanssakäyminen on sujuvaa ja nopeaa. Ei tarvitse selittää: "Lähdetkö töiden jälkeen kahville, teelle, kaakaolle, mehulle, tai saat olla juomattakin mitään, voit itse valita. Kysymykseni tarkoitus on että vietetäänkö vähän aikaa yhdessä", kun koko juttu kuitataan kahdella sanalla "Lähdetäänkö kahville?"

Sos.kanssakäyminen on nepsyille raskasta kun ei mieleen ole muodostunut oikopolkuja. Eli sanonta "ei nähdä metsää puilta" osuu juuri tähän. Normit näkee puut ja niiden muodostaman metsän, kaksi eri asiaa. Epätyypillinen jää käsittelemään erikseen yksittäisiä puita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella se, että ihmisiä harvoin kovin paljon kiinnostaa. Eli vaikka kysytään kuulumisiasi, niin kovin pitkää vastausta ei odoteta.

 

 

Olipa mahtava ketju löytää tämä. Itse autismin kirjon ihmisenä kans törmännyt siihen että minut ymmärretään väärin ja kauheana väärinkäsityksiä. Olen todella empaattinen ja syvällinen ja se koetaan joskus ylimielisenä

Okei, nyt täällä yksi neurotyypillinen ei ymmärrä miten empaattisuus ja syvällisyys voidaan kokea ylimielisenä. Tämä on mulle mahdoton hahmottaa, saisiko tähän vielä  tarkennusta?

Olen eri mutta assi myös, ja pähkinänkuoressa voisi sanoa, että normaalit kokevat melkeinpä kaiken niistä kirjoittamista säännöistä poikkeamisen ylimielisyytenä. Jos neuronormaali poikkeaa säännöistä, hän on niistä säännöistä tietoinen ja poikkeaa niistä tahallaan, koska kokee, etteivät ne säännöt kosketa juuri häntä ja hän on niiden yläpuolella. Tästä ilmeisesti tulee se käsitys, että säännöistä poikkeaminen on ylimielistä, vaikka todellisuudessa en vain tiedä, että mitään sääntöä on olemassakaan. 

Tuo kahvittelujuttu on hyvä. Kesti hetken oppia se, kun en pidä kahvista, niin nykyisin kysyn "saako juoda teetä". Joo, en taida olla ihan tyypillinen. Epäilys on, että olen Asperger, mutta tutkimukset etenee hitaasti.

Vierailija kirjoitti:

Se totaalinen joustamattomuus. Se on se ongelma kanssakäymisessä. Anna siis tilaa muillekin. Älä tuputa vain omaa totuuttasi. Ei ole ihme jos kanssaihmiset väsyvät. 

Mua hämmentää nyt autistina tää, kun mun kokemuksen mukaan neurotyypilliset tuputtaa omaa totuuttaan todella joustamattomasti. Mä en itse taas kehtais mitenkään ilmaista omia eriäviä mielipiteitä sillä lailla yleisinä totuuksina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

 

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

 

Edit: jumitan myös ikuiseen luuppiin negatiivisista

Nyt on ihan pakko ihmetellä ääneen: miten helvetissä sun kaltaisella verbaliikalla varustetulla tyypillä voi olla diagnoosi, jossa ei pitäisi edes ymmärtää symboliikkaa!

Ei aspergeriin/autismin kirjoon liity sellaista, ettei voisi ymmärtää symboliikkaa. Kirjallisuus ja muu taide on aika yleisiä mielenkiinnonkohteita autisteilla. 

Mun mielestä meille autisteille annetaan liian helposti sellainen kuva, että kaikki neurotyypilliset ihmiset aina hallitsis luontevasti ja täydellisesti kaikki nää kirjoittamattomat säännöt. Eihän se niinkään voi olla. Eihän neurotyypilliset ihmisetkään voi olla jotain yhtenäistä massaa, jotka on kaikki sosiaalisesti yhtä taitavia. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo katsekontaktin pakollinen pitäminen on naurettava sosiaalinen normi. Nämä ihmiset jotka pitää sitä luotettavuuden merkkinä on älyltään kyllä yksinkertaisia.

Näin ajattelevat ihmiset sopii tähän juuri tähän top 3-  ääliöjunttiluokkaan jossa ajatellaan tyyliin näin:  " maailma on litteä " , " mies ei saa itkeä" " nainen kuuluu keittiöön " , "lihavuus ei ole epäterveellistä  ( on sama kuin sanois että tupakka ei ole epäterveellistä",   " rikastuminen ja menestyminen on vain ahkeruudesta kiinni eikä mistään muusta ( ja tämä on sama ku sanois että pieni lottovoitto ja onni on ahkeruudesta kiinni" ) , " naisen ei tarvi tehdä alotteita " " naisten ja miesten hommat ja sillä selvä" , 

Nämä junttityypit usein tekee jotain näistä asioista esim. puhuu vaan itsestään  ja esittää kiinnostunutta ja heti kun kerrot jotain niin sanovat ok ja alkavat jatkaa itsestään.-

Eivät omaa tun

Ystävyydessä ja parisuhteessa pätee sama sääntö: Voit olla oikeassa tai voit olla onnellinen. Et molempia. Toisin sanoen, vaikka olisit kuinka oikeassa, esittämällä asiat noin kuin yllä kuvaat, et saa ystäviä. Aspergerit eivät useinkaan ymmärrä, että ihmisten kanssa kanssakäynnissä on tärkeämpää se miltä kohtaaminen tuntuu, ei niinkään se mitä sanotaan, vaikka tietysti sisällölläkin on merkitystä. Jos saat toiset kerta toisensa jälkeen vaivautuneiksi, pitkästyneiksi tai ärsyyntyneiksi, ei tietomäärälläsi ole merkitystä. Toiset eivät silloin halua olla kanssasi.

Kaveri on asperger ja ärsyttää kyllä vähän välillä tämän päteminen joka asiassa. Heitän vaikka keveästi läppää niin aloittaa heti totisen latelun miten asia ei nyt niin ole vaan näin. Aargh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo katsekontaktin pakollinen pitäminen on naurettava sosiaalinen normi. Nämä ihmiset jotka pitää sitä luotettavuuden merkkinä on älyltään kyllä yksinkertaisia.

Näin ajattelevat ihmiset sopii tähän juuri tähän top 3-  ääliöjunttiluokkaan jossa ajatellaan tyyliin näin:  " maailma on litteä " , " mies ei saa itkeä" " nainen kuuluu keittiöön " , "lihavuus ei ole epäterveellistä  ( on sama kuin sanois että tupakka ei ole epäterveellistä",   " rikastuminen ja menestyminen on vain ahkeruudesta kiinni eikä mistään muusta ( ja tämä on sama ku sanois että pieni lottovoitto ja onni on ahkeruudesta kiinni" ) , " naisen ei tarvi tehdä alotteita " " naisten ja miesten hommat ja sillä selvä" , 

Nämä junttityypit usein tekee jotain näistä asioista esim. puhuu vaan itsestään  ja esittää kiinnostunutta ja heti kun kerrot jotain niin sanovat ok ja al

Ystävyydessä ja parisuhteessa pätee sama sääntö: Voit olla oikeassa tai voit olla onnellinen. Et molempia. Toisin sanoen, vaikka olisit kuinka oikeassa, esittämällä asiat noin kuin yllä kuvaat, et saa ystäviä. Aspergerit eivät useinkaan ymmärrä, että ihmisten kanssa kanssakäynnissä on tärkeämpää se miltä kohtaaminen tuntuu, ei niinkään se mitä sanotaan, vaikka tietysti sisällölläkin on merkitystä. Jos saat toiset kerta toisensa jälkeen vaivautuneiksi, pitkästyneiksi tai ärsyyntyneiksi, ei tietomäärälläsi ole merkitystä. Toiset eivät silloin halua olla kanssasi.

Oon eri autisti kun tuo jolle vastaat, enkä itse ikinä puhuis noin tylyllä ja aggressiivisella sävyllä kenestäkään.

Kuitenkin, toi "voit olla joko oikeassa tai voit olla onnellinen, et molempia" on mulle vaan typerä slogan, eikä todellakaan mikään totuus. En mä ainakaan vois ikinä olla onnellinen parisuhteessa tolla periaatteella.

Mua itseäni kiinnostaa faktat, logiikka ja tieto. Mulle niillä on merkitystä, joten mä en kaipaa läheisiä ihmissuhteita ihmisten kanssa, joille ne ei ole tärkeitä asioita. Maailmasta löytyy paljon toisia autisteja, joiden kanssa voin tulla loistavasti toimeen, eikä mun näinollen kannata keskittyä rikkomaan itseäni neurotyypillisten ihmisten kanssa. Toki osaan satunnaisissa tapaamisissa olla puhumatta mielenkiintoisista asioista jne., 

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on asperger ja ärsyttää kyllä vähän välillä tämän päteminen joka asiassa. Heitän vaikka keveästi läppää niin aloittaa heti totisen latelun miten asia ei nyt niin ole vaan näin. Aargh.

Ei se ole pätemistä! Ilmeisesti siis jos neurotyypillinen ihminen selittää faktoja jostain, niin hän ei tee sitä siksi, että pitää niitä faktoja kiehtovina ja tärkeinä, vaan kyse on jostain pätemisestä siinä sosiaalisessa pelissä?

Ei se autistilla ole niin. Ei autisti sano asioita "päteäkseen", sehän on just sitä sosiaalista peliä mitä me ei ymmärretä ja osata. Se autisti latelee niitä faktoja siksi, että rakastaa niitä.

Se on aivan käsittämättömän kuormittavaa, että joutuu pitämään sen tiedon sisällään. Mä siis osaan kyllä tehdä niin, kun tiedän, ettei ketään kiinnosta. Mutta se siis tuntuu oikeasti melkein fyysisenä kipuna, että joutuu estämään ja hillitsemään itseään, että ei sano "itseasiassa, linnut ON dinosauruksia" tms. 

Minulla on autistinen/asperger-sukulainen (en tiedä diagnoosia tarkkaan, mutta hän oli koulussa autistiluokalla). Näemme aina silloin tällöin, yleensä sukutapaamisissa, mutta joskus kahdestaankin.

Minua ei yhtään häiritse, että hän ei juurikaan katso silmiin, koska minustakin silmiin katsominen on jotenkin hankalaa ja silloin on vaikeampi keskittyä puhumiseen.

Meillä on yhteinen peliharrastus, josta olemme molemmat innostuneita. Harrastus on sellainen, jossa on hyvä jos muistaa hirveästi yksityiskohtia, silloin pärjää paremmin pelissä. No yllättäen tämä sukulaiseni osaa aivan kaiken pelissä ulkoa, minä taas en. Kun pelaamme, hän yleensä turhautuu moneen kertaan, kun en muista asioita täydellisesti.

Hän saattaa myös ilmaista itseään vähän epäselvästi (alkaa puhua jostain yksityiskohdasta ilman, että kertoo ensin aiheen josta puhuu) ja sitten hän suuttuu, jos en heti pääse kärryille mistä hän puhuu.

Lisäksi sukukokouksissa hän ei ymmärrä, että haluan olla osan ajasta muidenkin sukulaisten kanssa, enkä voi olla silloin koko aikaa keskittyneesti hänen seurassaan.

Hänen kanssaan on kiva olla ja pelata, mutta nämä kertomani asiat ovat ne, jotka vähän häiritsevät minua.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on asperger ja ärsyttää kyllä vähän välillä tämän päteminen joka asiassa. Heitän vaikka keveästi läppää niin aloittaa heti totisen latelun miten asia ei nyt niin ole vaan näin. Aargh.

Ilmeisesti "heität läppänä" jotain järjettömyyksiä tyyliin maa on litteä? No mä en kyllä ymmärrä mitä vitsiä on ladella jotain epätotuuksia. Mikä siinä on hauskaa? Ja mitä niihin sitten pitäisi sanoa, jos tietää että sanomasi on ihan epätotta? Olla vaan hiljaa? 

Kuitenkin, toi "voit olla joko oikeassa tai voit olla onnellinen, et molempia" on mulle vaan typerä slogan, eikä todellakaan mikään totuus. En mä ainakaan vois ikinä olla onnellinen parisuhteessa tolla periaatteella.

 

Minusta on hyvin kuvaavaa, että ketjun otsikossa kysytään kirjoittamattomista säännöistä ja kun niitä koitetaan selittää, aspergerit, sinäkin, puolustautuvat turhan piikikkäästi. Vastauksesi perusteella en halua jatkaa keskustelua kanssasi vaan saat olla rauhassa yksin/ muiden aspergerien kanssa oikeassa. Ei teidän tarvitse muuttua, maskata tai osata kirjoittamattomia sääntöjä. Silloin vaan pitää hyväksyä, että neurotyypilliset eivät viihdy seurassanne. Sitä tuo sanonta tarkoittaa, joutuu valitsemaan. Ette voi valita, että ette osaa sosiaalisia sääntöjä ja silti pitäisi olla neutotyypillisiä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin, toi "voit olla joko oikeassa tai voit olla onnellinen, et molempia" on mulle vaan typerä slogan, eikä todellakaan mikään totuus. En mä ainakaan vois ikinä olla onnellinen parisuhteessa tolla periaatteella.

 

Minusta on hyvin kuvaavaa, että ketjun otsikossa kysytään kirjoittamattomista säännöistä ja kun niitä koitetaan selittää, aspergerit, sinäkin, puolustautuvat turhan piikikkäästi. Vastauksesi perusteella en halua jatkaa keskustelua kanssasi vaan saat olla rauhassa yksin/ muiden aspergerien kanssa oikeassa. Ei teidän tarvitse muuttua, maskata tai osata kirjoittamattomia sääntöjä. Silloin vaan pitää hyväksyä, että neurotyypilliset eivät viihdy seurassanne. Sitä tuo sanonta tarkoittaa, joutuu valitsemaan. Ette voi valita, että ette osaa sosiaalisia sääntöjä ja silti pitäisi olla neutotyypillisiä ystäviä.

Eli mikä se on se sosiaalinen sääntö, koska tuo slogan ei oikeasti kerro mitään: "Esitä että et tiedä mistään mitään ja hymistele kaikelle mitä kuulet, oli se totta tai ei"? Sitäkö sillä tarkoitetaan?

Ps. Olen varma että tämä kysymys rikkoo sääntöä "jos et ymmärrä jotain mikä on epäselvästi ilmaistu, älä missään nimessä kysy tarkennusta, vaan esitä että ymmärsit koska lisäkysymykset tulkitaan viisasteluna vaikka et vaan oikeasti ole varma mitä tarkoitetaan ja haluat varmistaa että et tulkitse väärin"... 

Saa olla neutraali, ellei jaksa olla ystävällinen ja pepsodenthymy koko ajan. Mutta joillekin voi olla ystävällinen, ja varsinkin jos toinen on hätääntynyt. Voi lohduttaa oman osaamisen rajoissa tai kuunnella hetken, ei neuvoa heti sitä ja tätä. Jos sanoo jotain "tyhmää" puoliajatuksissaan tai huonoja tavallisia "neuvoja" että "mene lääkäriin jos ahdistaa", ei kannata sanoa mitään. Muukin kuin asperger voi sanoa jotain väärin, ellei kiinnitä erityisesti siihen huomiota ja sanamuodot. Väärinkäsityksen voi korjata ehkä. -Ainakin jos näyttää että toisen asia kiinnostaa, se voi jo auttaa, joku kuulee, ehkä ymmärtää. Toinen ei ole täysin yksin asian kanssa.

Väärällä hetkellä joku muu voi auttaa sitä toista. Jatkuva puhetulva ei ole hyvä (mykkyys voi myös ahdistaa toista) tai muiden "opettaminen" jokaisella puhekerralla kuin opettajan roolissa, pitää antaa toisen sanoa. Ihmissuhteissa ei ole pakko esittää silti, ettei synny väärä käsitys tai käsityksiä. Jos ei ole tunteita, ei ole, jos on hankalia tunteita jotka meinaa dumpata toiselle - niin käsittelee ensin niitä rauhassa muualla itse tai muun ihmisen kanssa, aikuisen kaverin. Joillakin asperger tai muut oireet voivat pahentua työstressissä tai jos lääkkeen / alkoholin sivuvaikutus, tai tunteettomuus. Pakkotoistoa omaava voi ahdistua erityisesti, jos asperger raivoaa heille, eikä se näy ulospäin kenellä on mikäkin.

Jos haluat erota toisesta tai joku tilanne, eroa. Jos on väkisin roikkumassa, kumpaakin ahdistaa. Älä jää väkisin ahdistaviin tilanteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri on asperger ja ärsyttää kyllä vähän välillä tämän päteminen joka asiassa. Heitän vaikka keveästi läppää niin aloittaa heti totisen latelun miten asia ei nyt niin ole vaan näin. Aargh.

Ilmeisesti "heität läppänä" jotain järjettömyyksiä tyyliin maa on litteä? No mä en kyllä ymmärrä mitä vitsiä on ladella jotain epätotuuksia. Mikä siinä on hauskaa? Ja mitä niihin sitten pitäisi sanoa, jos tietää että sanomasi on ihan epätotta? Olla vaan hiljaa? 

Tämähän siinä onkin vähän hankalaa kun mikään ei tunnu olevan hauskaa ja kaikki on niin hemmetin vakavaa faktataistoa aina.

Eli mikä se on se sosiaalinen sääntö, koska tuo slogan ei oikeasti kerro mitään: "Esitä että et tiedä mistään mitään ja hymistele kaikelle mitä kuulet, oli se totta tai ei"? Sitäkö sillä tarkoitetaan?

Ps. Olen varma että tämä kysymys rikkoo sääntöä "jos et ymmärrä jotain mikä on epäselvästi ilmaistu, älä missään nimessä kysy tarkennusta, vaan esitä että ymmärsit koska lisäkysymykset tulkitaan viisasteluna vaikka et vaan oikeasti ole varma mitä tarkoitetaan ja haluat varmistaa että et tulkitse väärin"... 

 

Kyllä, on käynyt selväksi, ettet ymmärrä. Asenteesi takia en jaksa edes yrittää avata vaan etsin leppoisampaa seuraa. Tässä ollaan nyt tämän ongelman ytimessä. Mun ei tarvitse todistaa olevani oikeassa. Mun puolesta sinä voit olla sitä. Leppoisammassa seurassa olen onnellinen. En halua tuhlata kallisarvoista aikaani aspergerin kanssa vääntämiseen ja väärinkäsitysten oikomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Eli mikä se on se sosiaalinen sääntö, koska tuo slogan ei oikeasti kerro mitään: "Esitä että et tiedä mistään mitään ja hymistele kaikelle mitä kuulet, oli se totta tai ei"? Sitäkö sillä tarkoitetaan?

 

Ps. Olen varma että tämä kysymys rikkoo sääntöä "jos et ymmärrä jotain mikä on epäselvästi ilmaistu, älä missään nimessä kysy tarkennusta, vaan esitä että ymmärsit koska lisäkysymykset tulkitaan viisasteluna vaikka et vaan oikeasti ole varma mitä tarkoitetaan ja haluat varmistaa että et tulkitse väärin"... 

 

Kyllä, on käynyt selväksi, ettet ymmärrä. Asenteesi takia en jaksa edes yrittää avata vaan etsin leppoisampaa seuraa. Tässä ollaan nyt tämän ongelman ytimessä. Mun ei tarvitse todistaa olevani oikeassa. Mun puolesta sinä voit olla sitä. Leppoisammassa seurassa olen onnellinen. En halua tuhlata kallisarvoista aikaani aspergerin kanssa vääntämiseen ja väärinkäsitysten

Eli et itsekään  tiedä mitä tarkoitit, ja närkästyt kun jäät siitä kiinni. Meneekö nuo muka-fiksut kliseeheitot läpi edes normoilta, epäilen... Lehmät on leppoisia, tervemenoa laitumelle tyhmyri! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä olisi, että joka h*lvetin Asperger maailmassa ymmärtäisi, ettei koskaan lisäänny!!

Silloin Asper pikkuhiljaa katoaisi maailmasta, seuraavien sukupolvien aikana.

 

Kuka hullu tykkää tälläisestä viestistä, kysyn vaan?😳

 

Meitä on monesta kennelistä. Myös Vaasasta ja Ilmajoelta pääsee nykyisin nettiin vihaamaan autistej virtuaalisesti(kin).

 

Tämä on vielä kauheampaa. Kun se ei jää pelkästään netissä huuteluksi, vaan autisteja oikeasti Suomessa vihataan. Miksi ihmeessä, en tule koskaan ymmärtämään miksi juuri autismi saa ihmisissä aikaan raivoreaktioita?

En usko että liittyy suoranaisesti autismin kirjoon vaan siihen että Suomessa on paljon narsisteja. Ennen nää parhaat ja ahkerimmat oli pomoja kaikessa, ja kyllähän narsisti huomaa kuka on heikompi, eikä voi sietää tulla yhdistetyksi autismin kirjolaiseen. Joskus toki pitää vähän autella että saa hyvän sosiaalisen maineen.