Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3b60ca5-3b7f-4775-8b05-a75b40c7a706

Tässä asiallinen ja ymmärtävä kirjoitus kirjolla olevan toimittajan näkökulmasta

Siis mitä ihmettä? Tämä koskee siis aspergeria ja ADHD:ta?? Eihän ihmisen välttämättä edes itse tiedä niistä, kun eivät ole koskaan haitanneet elämää! Surullinen juttu:(

Ja tuo (sukusolujen luovuttamisen kieltäminen) on vasta alkua. Ensin julkisyhteisö asettaa _pysyvän_ diagnoosin (= leiman rekisterimerkinnäksi) ja sehän on vain taivas rajana, mihin kaikkeen voidaan käyttää / soveltaa / katsoa epäsopivaksi.

Yhteiskunnassa, jossa kaikki ovat vain ns. hyviä tyyppejä, kohteita löytyy.

Itse miettisin muutamankin kerran, lähtisinkö "hakemaan diagnoosia".

Tämä!

Moni hakee todella "helposti" itselleen tai lapselleen esim ADHD/Asperger* diagnoosin, miettimättä yhtään elämän realiteettejä. Se diagnoosia seuraa sinua/lastasi AINA.

Jo koulussa, kuntoutus ei todellakaan korvaa sitä leimaa. Armeijassa se aiheuttaa ongelmia, samoin opiskelussa. Ja nuori aikuinen ei saa ikinä kuntoutusta, ennakkoluuloja senkin edestä.

Aikuiselta katovatbne vähätkin kaverit, jos kertoo diagnoosistaan. Töissä ei ymmärretä, ja aina kun luulee, että on kokenut jo kaiken niin jotain uutta tulee. Edes sukusoluja ei saa lahjoittaa, koska asperger ja jopa ADHG ovat niin kamalia asioita!

* Asperger diagnoosin on nykyään autismin kirjo nimikkeen alla, mikä on vielä paljon enemmän leimaavampi koska moni ei yhdistä aspergeria autismiin ja autismista tulee mieleen myös syvä autismi kehitysvammoineen. Termi autismin kirjo on siis aspergereilla todella huono asia.

Hyvin oudosti oletat, että neurokirjolainen ei saisi mitään leimaa, jos vain viralliselta diagnoosilta vältytään. Että ikäänkuin siitä muuten seuraisi sulautuminen joukkoon tai välttyisi ennakkoluuloilta. Jos koet tuon leiman "ikäväksi" asiaksi, mietipä leimoja outo, tunteeton, epäkohtelias, rasittava, välinpitämätön.. jotenkin sillä tavalla poikkeava, että herättää muiden huomion ja vaikuttaa heidän käytökseen siltikin, tiesivät syyn tai eivät. Että ikäänkuin ei tulisi erilaisuuden perusteella syrjityksi samoin seurauksin, jos sille ei vaan anneta virallisesti nimeä. As if.

Keskityt nyt liikaa johonkin diagnoosiin, huomioimatta että se epätyypillisyys on aina vaikuttanut sen omaavien ihmisten elämään tietyin tavoin. Ennen kuin tunnistettiin, puhuttiin tai tiedettiin. Ja se, että leikitään ettei vaikuta, ettei kyseessä ole todellinen asia seurauksineen, ei ole yhtään vähemmän haitallista. Koska seuraukset ovat todellisia, ilmiö on jopa tapauksessa olemassa. Nyt sentään haitallisiin seurauksiin pystytään pyrkimään vaikuttamaan osin. Ja jo se, että ymmärretään erilaisuuden mahdollisuus, eikä vain luokitella täysin vialliseksi tai tehdä muita oletuksia. Myös henkilön on itse hyvä erottaa, ettei kyseessä ole asia jonka voi tahdonvoimalla muuttaa. Mistä seuraa sen tietenkin toistuvasti epäonnistuessa valtava häpeä ja epäluottamus itseen. Se vaikuttaa itsetuntoon siinä missä muidenkin mahdolliset asenteet.

Jos kyseessä olisi oikeasti mahdollisuus valita kohtalonsa, muutoinkin kuin virallisen diagnoosin osalta, olisi jutussasi jotain järkeä. Syrjintä ja ristiriita on kuitenkin yhtä todellista, antoi joku random-lääkäri asialle kumileiman tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Edit: jumitan myös ikuiseen luuppiin negatiivisista fiiliksistä. Jos joku ihminen herättää tarpeeksi diipit paskat vibat, ei niitä kompensoi _mikään_. Minulla on ollut elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa on ollut erittäin hyviä hetkiä. Sen lisäksi muutama helvetin esikartanoissa hyrrääminen. Olen yrittänyt jos jonkinlaista mielikuvaharjoitusta, joilla saisin edes pientä positiivisuutta ajatuksiini noita ihmisiä kohtaan. Ei onnistu; olen täysin vakuuttunut, että he ovat demoneja, pimeyden manifestoitumia ja pahuuden sekasikiöitä. Ainoa ja vahvin tunne on armoton vitutus.

Nyt on ihan pakko ihmetellä ääneen: miten helvetissä sun kaltaisella verbaliikalla varustetulla tyypillä voi olla diagnoosi, jossa ei pitäisi edes ymmärtää symboliikkaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Edit: jumitan myös ikuiseen luuppiin negatiivisista fiiliksistä. Jos joku ihminen herättää tarpeeksi diipit paskat vibat, ei niitä kompensoi _mikään_. Minulla on ollut elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa on ollut erittäin hyviä hetkiä. Sen lisäksi muutama helvetin esikartanoissa hyrrääminen. Olen yrittänyt jos jonkinlaista mielikuvaharjoitusta, joilla saisin edes pientä positiivisuutta ajatuksiini noita ihmisiä kohtaan. Ei onnistu; olen täysin vakuuttunut, että he ovat demoneja, pimeyden manifestoitumia ja pahuuden sekasikiöitä. Ainoa ja vahvin tunne on armoton vitutus.

Nyt on ihan pakko ihmetellä ääneen: miten helvetissä sun kaltaisella verbaliikalla varustetulla tyypillä voi olla diagnoosi, jossa ei pitäisi edes ymmärtää symboliikkaa!

Kyllä aspergerit ymmärtävät vertauskuvia ja jopa käyttävät niitä paljon itse. Kirjolla -sarjassakin oli nerokkaita vertauksia, etenkin Topilla. Varmaankin mainitsemasi käsitys johtuu vain siitä, että niitä käytetään hieman eri tavoin ja tarkoituksessa. Miten selittäisin asian... Siinä missä neurotyypillinen käyttäisi mahdollisesti tämän tyyppistä tehokeinoa muokatakseen, värittääkseen tai peittääkseen todellisuutta (mitä juuri ei hoksata/ymmärretä), käyttäisi nepsy sitä kuvatakseen syvemmin ja tarkemmin todellisuutta, juuri sellaisena kuin se on. Se on siis pikemminkin haaste ymmärryksessä liittyen motiiviin, kuin ymmärryksessä itse retoriikkaan. Siihen, miten sitä käytetään ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Edit: jumitan myös ikuiseen luuppiin negatiivisista fiiliksistä. Jos joku ihminen herättää tarpeeksi diipit paskat vibat, ei niitä kompensoi _mikään_. Minulla on ollut elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa on ollut erittäin hyviä hetkiä. Sen lisäksi muutama helvetin esikartanoissa hyrrääminen. Olen yrittänyt jos jonkinlaista mielikuvaharjoitusta, joilla saisin edes pientä positiivisuutta ajatuksiini noita ihmisiä kohtaan. Ei onnistu; olen täysin vakuuttunut, että he ovat demoneja, pimeyden manifestoitumia ja pahuuden sekasikiöitä. Ainoa ja vahvin tunne on armoton vitutus.

Nyt on ihan pakko ihmetellä ääneen: miten helvetissä sun kaltaisella verbaliikalla varustetulla tyypillä voi olla diagnoosi, jossa ei pitäisi edes ymmärtää symboliikkaa!

Kyllä aspergerit ymmärtävät vertauskuvia ja jopa käyttävät niitä paljon itse. Kirjolla -sarjassakin oli nerokkaita vertauksia, etenkin Topilla. Varmaankin mainitsemasi käsitys johtuu vain siitä, että niitä käytetään hieman eri tavoin ja tarkoituksessa. Miten selittäisin asian... Siinä missä neurotyypillinen käyttäisi mahdollisesti tämän tyyppistä tehokeinoa muokatakseen, värittääkseen tai peittääkseen todellisuutta (mitä juuri ei hoksata/ymmärretä), käyttäisi nepsy sitä kuvatakseen syvemmin ja tarkemmin todellisuutta, juuri sellaisena kuin se on. Se on siis pikemminkin haaste ymmärryksessä liittyen motiiviin, kuin ymmärryksessä itse retoriikkaan. Siihen, miten sitä käytetään ja miksi.

Eli samaa asiaa kuvaavia kielikuvia on mielekästä käyttää käyttää toistensa tilalla ja se auttaa jopa korostamaan ja alleviivaamaan kyseistä kokemusta. Mutta VASTAKKAISIA ilmiöitä ei ole järkevää eikä loogista rinnastaa, koska ne eivät vastaa toisiaan, eivät rinnastu toisiinsa.

Jos toinen vaikka näyttää hyvinvoivalta, voi sanoa myös pirteältä, mutta jos toinen näyttää väsyneeltä, miksi sanoisit että hän näyttää pirteältä tai hyvinvoivalta? Sanot vastakkaista kuin mitä tarkoitat. Etkä siis sitä mitä tarkoitat, mutta vain moniuloitteisemmin. Ja sitä on vaikea ymmärtää ja etenkin ottaa mahdollisuutena huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Edit: jumitan myös ikuiseen luuppiin negatiivisista fiiliksistä. Jos joku ihminen herättää tarpeeksi diipit paskat vibat, ei niitä kompensoi _mikään_. Minulla on ollut elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa on ollut erittäin hyviä hetkiä. Sen lisäksi muutama helvetin esikartanoissa hyrrääminen. Olen yrittänyt jos jonkinlaista mielikuvaharjoitusta, joilla saisin edes pientä positiivisuutta ajatuksiini noita ihmisiä kohtaan. Ei onnistu; olen täysin vakuuttunut, että he ovat demoneja, pimeyden manifestoitumia ja pahuuden sekasikiöitä. Ainoa ja vahvin tunne on armoton vitutus.

Nyt on ihan pakko ihmetellä ääneen: miten helvetissä sun kaltaisella verbaliikalla varustetulla tyypillä voi olla diagnoosi, jossa ei pitäisi edes ymmärtää symboliikkaa!

Koska as-diagnoosi (nykyään siis autismin kirjon dg) on kokoelmadiagnoosi, ja sen omaavat ihmiset ovat ihan laidasta laitaan. Mietipä vaikkapa Juce Leskistä, joka oli verbaalikkonero vailla vertaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Edit: jumitan myös ikuiseen luuppiin negatiivisista fiiliksistä. Jos joku ihminen herättää tarpeeksi diipit paskat vibat, ei niitä kompensoi _mikään_. Minulla on ollut elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa on ollut erittäin hyviä hetkiä. Sen lisäksi muutama helvetin esikartanoissa hyrrääminen. Olen yrittänyt jos jonkinlaista mielikuvaharjoitusta, joilla saisin edes pientä positiivisuutta ajatuksiini noita ihmisiä kohtaan. Ei onnistu; olen täysin vakuuttunut, että he ovat demoneja, pimeyden manifestoitumia ja pahuuden sekasikiöitä. Ainoa ja vahvin tunne on armoton vitutus.

Nyt on ihan pakko ihmetellä ääneen: miten helvetissä sun kaltaisella verbaliikalla varustetulla tyypillä voi olla diagnoosi, jossa ei pitäisi edes ymmärtää symboliikkaa!

Kyllä aspergerit ymmärtävät vertauskuvia ja jopa käyttävät niitä paljon itse. Kirjolla -sarjassakin oli nerokkaita vertauksia, etenkin Topilla. Varmaankin mainitsemasi käsitys johtuu vain siitä, että niitä käytetään hieman eri tavoin ja tarkoituksessa. Miten selittäisin asian... Siinä missä neurotyypillinen käyttäisi mahdollisesti tämän tyyppistä tehokeinoa muokatakseen, värittääkseen tai peittääkseen todellisuutta (mitä juuri ei hoksata/ymmärretä), käyttäisi nepsy sitä kuvatakseen syvemmin ja tarkemmin todellisuutta, juuri sellaisena kuin se on. Se on siis pikemminkin haaste ymmärryksessä liittyen motiiviin, kuin ymmärryksessä itse retoriikkaan. Siihen, miten sitä käytetään ja miksi.

Eli samaa asiaa kuvaavia kielikuvia on mielekästä käyttää käyttää toistensa tilalla ja se auttaa jopa korostamaan ja alleviivaamaan kyseistä kokemusta. Mutta VASTAKKAISIA ilmiöitä ei ole järkevää eikä loogista rinnastaa, koska ne eivät vastaa toisiaan, eivät rinnastu toisiinsa.

Jos toinen vaikka näyttää hyvinvoivalta, voi sanoa myös pirteältä, mutta jos toinen näyttää väsyneeltä, miksi sanoisit että hän näyttää pirteältä tai hyvinvoivalta? Sanot vastakkaista kuin mitä tarkoitat. Etkä siis sitä mitä tarkoitat, mutta vain moniuloitteisemmin. Ja sitä on vaikea ymmärtää ja etenkin ottaa mahdollisuutena huomioon.

Eli teidän mielestänne asperger-ihmisellä ei voi olla kykyä ironiaan, sarkasmiin eikä valkoisiin valheisiin?

Näytätpä sinä pirteältä tänään ihmiselle, jonka rinnalla haudasta kömpinyt zombi näyttää lsd:tä vetäneeltä duracell-pupulta voi ihan hyvin tulla as-ihmisen suusta tarkoittaen sarkastisesti sitä, että ko. ihminen näyttää todella todella väsyneeltä ja uupuneelta. Osa as-ihmisistä osaa tämänkin.

Jos tunnet yhden as-ihmisen, tunnet yhden as-ihmisen. Meillä perheessä on meitä useampia, ja jokainen meistä on erilainen - mutta sarkasmi, ironia ja valkoiset valheet onnistuvat kaikilta (vähintään pienen harjoittelun jälkeen; ei aina tarvitse kertoa totuutta, jos se aiheuttaa vaikeuksia/murhetta/surua/hämmennystä/vihaa/kummastelua itsellesi tai jollekin muulle, esimerkiksi myöhästyit koulusta, koska et meinannut löytää tarpeeksi pehmeää paitaa päällesi - sanot opettajalle, että sori, en herännyt herätyskelloon ja myöhästyin bussista - ei tarvitse opettajan eikä koko muun luokan ihmetellä, miksi paidan pitää olla pehmeä).

https://yle.fi/a/74-20052713?fbclid=IwAR3-I7SdQZmbguJ28Dga_RyF4wnWqs5hS…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Minulla on diagnoosi, ja todellakin sanon lopulta niin pahasti, että välit menevät. On tosin myönnettävä, että jos tilanne ajautuu tähän saakka, on minulle aivan yhdentekevää vaikka menevätkin. En kaipaile tai haikaile.

Edit: jumitan myös ikuiseen luuppiin negatiivisista fiiliksistä. Jos joku ihminen herättää tarpeeksi diipit paskat vibat, ei niitä kompensoi _mikään_. Minulla on ollut elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa on ollut erittäin hyviä hetkiä. Sen lisäksi muutama helvetin esikartanoissa hyrrääminen. Olen yrittänyt jos jonkinlaista mielikuvaharjoitusta, joilla saisin edes pientä positiivisuutta ajatuksiini noita ihmisiä kohtaan. Ei onnistu; olen täysin vakuuttunut, että he ovat demoneja, pimeyden manifestoitumia ja pahuuden sekasikiöitä. Ainoa ja vahvin tunne on armoton vitutus.

Nyt on ihan pakko ihmetellä ääneen: miten helvetissä sun kaltaisella verbaliikalla varustetulla tyypillä voi olla diagnoosi, jossa ei pitäisi edes ymmärtää symboliikkaa!

Kyllä aspergerit ymmärtävät vertauskuvia ja jopa käyttävät niitä paljon itse. Kirjolla -sarjassakin oli nerokkaita vertauksia, etenkin Topilla. Varmaankin mainitsemasi käsitys johtuu vain siitä, että niitä käytetään hieman eri tavoin ja tarkoituksessa. Miten selittäisin asian... Siinä missä neurotyypillinen käyttäisi mahdollisesti tämän tyyppistä tehokeinoa muokatakseen, värittääkseen tai peittääkseen todellisuutta (mitä juuri ei hoksata/ymmärretä), käyttäisi nepsy sitä kuvatakseen syvemmin ja tarkemmin todellisuutta, juuri sellaisena kuin se on. Se on siis pikemminkin haaste ymmärryksessä liittyen motiiviin, kuin ymmärryksessä itse retoriikkaan. Siihen, miten sitä käytetään ja miksi.

Eli samaa asiaa kuvaavia kielikuvia on mielekästä käyttää käyttää toistensa tilalla ja se auttaa jopa korostamaan ja alleviivaamaan kyseistä kokemusta. Mutta VASTAKKAISIA ilmiöitä ei ole järkevää eikä loogista rinnastaa, koska ne eivät vastaa toisiaan, eivät rinnastu toisiinsa.

Jos toinen vaikka näyttää hyvinvoivalta, voi sanoa myös pirteältä, mutta jos toinen näyttää väsyneeltä, miksi sanoisit että hän näyttää pirteältä tai hyvinvoivalta? Sanot vastakkaista kuin mitä tarkoitat. Etkä siis sitä mitä tarkoitat, mutta vain moniuloitteisemmin. Ja sitä on vaikea ymmärtää ja etenkin ottaa mahdollisuutena huomioon.

Eli teidän mielestänne asperger-ihmisellä ei voi olla kykyä ironiaan, sarkasmiin eikä valkoisiin valheisiin?

Näytätpä sinä pirteältä tänään ihmiselle, jonka rinnalla haudasta kömpinyt zombi näyttää lsd:tä vetäneeltä duracell-pupulta voi ihan hyvin tulla as-ihmisen suusta tarkoittaen sarkastisesti sitä, että ko. ihminen näyttää todella todella väsyneeltä ja uupuneelta. Osa as-ihmisistä osaa tämänkin.

Jos tunnet yhden as-ihmisen, tunnet yhden as-ihmisen. Meillä perheessä on meitä useampia, ja jokainen meistä on erilainen - mutta sarkasmi, ironia ja valkoiset valheet onnistuvat kaikilta (vähintään pienen harjoittelun jälkeen; ei aina tarvitse kertoa totuutta, jos se aiheuttaa vaikeuksia/murhetta/surua/hämmennystä/vihaa/kummastelua itsellesi tai jollekin muulle, esimerkiksi myöhästyit koulusta, koska et meinannut löytää tarpeeksi pehmeää paitaa päällesi - sanot opettajalle, että sori, en herännyt herätyskelloon ja myöhästyin bussista - ei tarvitse opettajan eikä koko muun luokan ihmetellä, miksi paidan pitää olla pehmeä).

Ehkä lähdin yleistäen esittämään omaa käsitystä. Etsin kommenttiin vastauksena vaihtoehtoja sille, miksi tällaisia ennakkoluuloja ja käsityksiä on syntynyt. Koska monella ON vaikeuksia näitä tilanteita tulkita samoin kuin muut. Ja sitten jos niitä vaikeuksia ON, silloin ne näkyvät muille. Ja kun niitä on, voi tulla väärinkäsityksiä tai koettua sosiaalista vaikeutta.

Tässä on taas kommunikaatiohaaste, en koe tarpeelliseksi eritellä, että ei koske kaikkia vaan kyseessä yksi mahdollinen esimerkki. Koska se on itsestäänselvää. Täysin itsestäänselvää. Eihän juuri missään asiassa ole järkevää yleistää kritiikittä, koska se ei todennäköisesti vastaa todellisuutta. Joten miksi tämä pitäisi käydä aina uudestaan läpi? Jos joku ei ole tajunnut tätä itse, ei tule varmaan tajuamaankaan vaikka sen pienellä printillä laittaisi jokaisen mielipiteen oheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Tän keskustelun perusteella haluaisin perustaa jonkun t-paita kaupan missä myisin AUTISTI ja KASVOSOKEUS tekstillä varustettuja paitoja. Jos sen kanssa saisi vähän jotain ymmärrystä poikkeaville sosiaalisille vivahteille niin kyllä kehtaisin käyttää. Kaupassakäynti on niin helvetin kuormittavaa, koska joka hyllyltä tulee jotain late-stage kapitalismi markkinoinnin aivokuvantamisella valikoituja värejä, mitkä uppoavat syvälle alitajuntaan, kuin keltamusta varoitusväri hyönteisessä tai punavalkoinen väri sienissä. Miten joku ei voi olla kiinnittämättä huomiota joka ikiseen hiton fonttiin, kuvaan ja väriin? Jos kuljet sävytetyt lasit tai kuultavat aurinkolasit päässä vaimentaaksesi tätä kuluttajille suunnattua kapitalismivärikylpyä niin saat puolet kaupan vartijoista seuraamaan perääsi kuin mokomatkin hait.

Uusi salaliittiteoria on syntynyt. Kapitalismin aivokuvantamisella valikoidut värit. Onnittelen!

Kyllä se on tutkittu neurologien toimesta, eli aivokuvantamisella, mitkä värit ja niiden yhdistelmät aktivoivat eri aivoalueita. Vai haluaisitko sinä syödä esim ruskean banaanin? Se väri kertoo sinulle jonkin viestin siitä elintarvikkeesta, ruskea väri kiinnittää huomion keltaisen seassa. Samaa alitajuista viestintää käytetään mainostamisessa, eli etsitään mahdollisimman näyttäviä värisävyjä herättämään huomio. Väreillä luodaan mielikuvia, kuten punainen on todennäköisesti tulinen ja mausteinen ja sininen on todennäköisesti viileä ja raikas.

Miksi riisipaketin pitää olla näyttävän oranssi, kun se sisältö tulisi selville ihan valkoisestakin paketista? Riisikin on valkoista. Koska sen riisipaketin valmistaja haluaa, että sinä huomaat sen muiden riisien joukosta, niin tylsä valkoinen ei käy. Tähän lisätään se, että isommilla valmistajilla on miljoonien varat ostaa/teettää neurologisiakin tutkimuksia, niin kyllä se on kapitalismin aiheuttama asia, koska niillä väreillä pitää kilpailla toisiaan vastaan. Pitää myydä, myydä ja myydä. Usein halpamerkit ovat valkoisia ja yksinkertaisia, koska se raha laitetaan mieluummin itse tuotteeseen.

Voit tietysti ihan vapaasti laittaa vasta-argumenttisi, jos sinulla on parempaa tietoa asiasta. Opin mielelläni uutta enkä loukkaannu, jos joku ei ole samaa mieltä. Salaliittoteoreetikoksi leimaaminen ei tosin ole argumentti.

Vierailija kirjoitti:

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Ihan kamalaa on tilanne missä autisminkirjolla olevaa on taloudellisesti hyväksikäytetty, mutta koska rahat on nostettu ns vapaaehtoisesti eli suomen lain mukaan mitään rikosta ei ole käynyt, vaikka selkeästi siinä on hyväksikäytetty toisen terveyden tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetellaan katsomaan silmiin, ihan oikeasti. Mikään omei ole niin raivostuttavat kuin se autistien pälyily ympäriinsä, ihan kuin ihminen kuoliisi jos katsoo toista silmiin! Todella noloa ja moukkamaista väistellä koko ajan sitä katsekontaktia!

Ei opettele kun ei pysty. Se tuntuu heillä kipuna. Ei kuule mitä puhut silloin. Minä olen asperger joka pystyy tuijottamaan silmiin, minä tuijotan niin syvälle että takaraivossasikin tuntuu epämukavalle ja ahdistavalle ja tunnet olosi alastomaksi ja huonoksi. Haluat paeta paikalta. Monesti sanotaan että olen pelottava, ahdistava. Moni sanookin sen suoraan. Miksi te ette katso silmiin?, Hä? Niin ei se tunne tunnu mukavalta kun itse joutuu kokemaan. Muille sen sallii mutta sinähän oletkin jotain vähän parempaa. Niin. Aivan.

En tunne sinua, mutta kiitos että olet olemassa. Olet mahtava tuollaisena!

- yksi audhd, ei se kenelle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Tän keskustelun perusteella haluaisin perustaa jonkun t-paita kaupan missä myisin AUTISTI ja KASVOSOKEUS tekstillä varustettuja paitoja. Jos sen kanssa saisi vähän jotain ymmärrystä poikkeaville sosiaalisille vivahteille niin kyllä kehtaisin käyttää. Kaupassakäynti on niin helvetin kuormittavaa, koska joka hyllyltä tulee jotain late-stage kapitalismi markkinoinnin aivokuvantamisella valikoituja värejä, mitkä uppoavat syvälle alitajuntaan, kuin keltamusta varoitusväri hyönteisessä tai punavalkoinen väri sienissä. Miten joku ei voi olla kiinnittämättä huomiota joka ikiseen hiton fonttiin, kuvaan ja väriin? Jos kuljet sävytetyt lasit tai kuultavat aurinkolasit päässä vaimentaaksesi tätä kuluttajille suunnattua kapitalismivärikylpyä niin saat puolet kaupan vartijoista seuraamaan perääsi kuin mokomatkin hait.

Uusi salaliittiteoria on syntynyt. Kapitalismin aivokuvantamisella valikoidut värit. Onnittelen!

Kyllä se on tutkittu neurologien toimesta, eli aivokuvantamisella, mitkä värit ja niiden yhdistelmät aktivoivat eri aivoalueita. Vai haluaisitko sinä syödä esim ruskean banaanin? Se väri kertoo sinulle jonkin viestin siitä elintarvikkeesta, ruskea väri kiinnittää huomion keltaisen seassa. Samaa alitajuista viestintää käytetään mainostamisessa, eli etsitään mahdollisimman näyttäviä värisävyjä herättämään huomio. Väreillä luodaan mielikuvia, kuten punainen on todennäköisesti tulinen ja mausteinen ja sininen on todennäköisesti viileä ja raikas.

Miksi riisipaketin pitää olla näyttävän oranssi, kun se sisältö tulisi selville ihan valkoisestakin paketista? Riisikin on valkoista. Koska sen riisipaketin valmistaja haluaa, että sinä huomaat sen muiden riisien joukosta, niin tylsä valkoinen ei käy. Tähän lisätään se, että isommilla valmistajilla on miljoonien varat ostaa/teettää neurologisiakin tutkimuksia, niin kyllä se on kapitalismin aiheuttama asia, koska niillä väreillä pitää kilpailla toisiaan vastaan. Pitää myydä, myydä ja myydä. Usein halpamerkit ovat valkoisia ja yksinkertaisia, koska se raha laitetaan mieluummin itse tuotteeseen.

Voit tietysti ihan vapaasti laittaa vasta-argumenttisi, jos sinulla on parempaa tietoa asiasta. Opin mielelläni uutta enkä loukkaannu, jos joku ei ole samaa mieltä. Salaliittoteoreetikoksi leimaaminen ei tosin ole argumentti.

Kyllä, tottahan tuo on. Mutta - kun tietää, miten kauppa/mainostajat/tuottajat toimivat, niin asia on helppo välttää. Yksinkertaisesti katsoo kappale/kilo/litrahintoja. En tiedä, johtuuko tämä sitten omasta aspergeristani, mutta elintarvikepakkausten värit eivät sinänsä puhuttele minua. Joku voi olla niin ärsyttävä, että laitan sen kotona hyllyllä piiloon, ettei näy, tai siirrän eri astiaan (jos on sellainen tuote). Tai ehkä alitajuisesti valikoinkin värin perusteella, koska välttelen yleensä niitä räikeitä? Kaivelen alimmilta hyllyiltä, koska niissä yleensä on ne halvimmat tuotteet.

On olemassa myös valaistuskikkoja, joilla saadaan asiat näyttämään houkuttelevammilta, mm. Citymarkettien vihannesosastolla käytetään erilaisia valoja kuin muualla. Sitten on tarkoin valikoitua taustamuisiikkia, jolla saadaan asiakkaat käyttäytymään toivotulla tavalla (liikkumaan reippaasti tai jäämään pitkiksi ajoiksi paikoilleen). Jopa tuoksuja käytetään houkuttelemaan asiakkaita, tähänkin on ihan erikoistuneita toimijoita, jotka toteuttavat näitä tuoksumaailmoja esimerkiksi tavarataloihin.

Minä käyn kaupoissa ostoslista mukanani. Heräteostosten kanssa teen ensin hintavertailua muihin kauppoihin (heräteostoksilla tarkoitan vaikka sitä, että tiedän tarvitsevani uudet saappaat, mutta ne eivät ole aktiivisella kauppalistalla, vaan pyörivät taustalla, ja jos törmään edullisiin saappaisiin, niin katson, ovatko ne oikeasti edulliset - ja tietenkin ovatko ne jalkaan sopivat).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet Aspergerin syndroomaa sairastavat ovat ylikilttejä, kun ovat ensin suurella vaivalla oppineet ne sosiaaliset taidot. Mutta niitä omia rajoja on opittava puolustamaan.

Tiedän monta aspergeria ja autistia, joita on kiusattu tai käytetty hyväksi. Kun eivät osaa kunnolla sanoa ei, niin ovat otollista riistaa.

Kertovat myös helposti liikaa itsestään, kun ovat lähes aina jotenkin hyväuskoisia. Eivät oikein myöskään osaa valehdella. Esim kysymys "miksi sinä sairaalassa olit?" voi helposti saada Aspergerin/autistin niin hämilleen, että selittää liikaa juuri tapaamalleen ihmiselle terveystietojaan.

Eli ei:n sanominen, ja omien rajojen puolustaminen ovat ehdottomasti tärkeitä taitoja aspergerille. Lähipiirissäni on pari aspergeria, joten tiedän mistä puhun

Toi on juuri, mitä minä teen, kerron liian avoimesti kaikesta kaikille. Toisaalta en ymmärrä miksi, en tekisi niin? Jos kaikki tekisivät niin, ihmiset ymmärtäisivät toisiaan paremmin. Mutta totta on, että voin joutua vaaraan sen takia. Minulla ei ole AS-diagnoosia, olen pian neljänkymmenen ja tuskin tulen koskaan diagnoosia saamaan, mutta tiedän olevani autisti. Jos joku tulee sanomaan minua neurotyypilliseksi, sillä perusteella, ettei minulle ole tehty tutkimuksia ja ei ole diagnoosia, se on minulle loukkaus. Se on sama, kuin joku sanoisi, että on homo ja toiset sanoisivat: "Et ole varmasti homo, esität vain, koska haluat huomiota".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Puolensa pitäminen tuntuu olevan aspergereilla usein vaikeaa. Olen miettinyt, että pitkään jatkunut kiusaaminen on varmasti vaikuttanut persoonallisuuteen.

Tämä yhdistettynä siihen, että perhe ja ystävät "tuntevat" Aspergerin aiheuttaa ongelmia. Kun eihän se koskaan sano ei tai ainakaan tarkoita sitä.

Silloin tuntuu, että usein se ei pitää vääntää niin rautalangasta että toinen suuttuu. Neuvoja en osaa oikein antaa. Ehkä asiasta voisi keskustella tms etukäteen ennen kuin seuraavaksi mitään pyydetään?

Varmaan johtuu siitä, että koko peruskoulun ajan aspergerille hoetaan: "kaikkien kanssa pitää tulla toimeen", eli suomeksi aspergerille tämä tarkoittaa sitä ettei siihen kiusaamiseen saa reagoida. Jos reagoit, eli menet vasikoimaan opelle, siitä tulee "puhuttelu", missä aspergerin pitää pyytää anteeksi kiusaajilta, jotka nyt väittävät, että asperger on se outolintu joka kiusaakin heitä - ja koska ilmeet ja eleet, myös ne feikit, toimivat tyypillisten lapsien hyväksi, niin opettajat uskovat mieluummin näitä. KiVA kouluissa ei ole kiusaamista, muistakaa se. 🤫

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Tän keskustelun perusteella haluaisin perustaa jonkun t-paita kaupan missä myisin AUTISTI ja KASVOSOKEUS tekstillä varustettuja paitoja. Jos sen kanssa saisi vähän jotain ymmärrystä poikkeaville sosiaalisille vivahteille niin kyllä kehtaisin käyttää. Kaupassakäynti on niin helvetin kuormittavaa, koska joka hyllyltä tulee jotain late-stage kapitalismi markkinoinnin aivokuvantamisella valikoituja värejä, mitkä uppoavat syvälle alitajuntaan, kuin keltamusta varoitusväri hyönteisessä tai punavalkoinen väri sienissä. Miten joku ei voi olla kiinnittämättä huomiota joka ikiseen hiton fonttiin, kuvaan ja väriin? Jos kuljet sävytetyt lasit tai kuultavat aurinkolasit päässä vaimentaaksesi tätä kuluttajille suunnattua kapitalismivärikylpyä niin saat puolet kaupan vartijoista seuraamaan perääsi kuin mokomatkin hait.

Uusi salaliittiteoria on syntynyt. Kapitalismin aivokuvantamisella valikoidut värit. Onnittelen!

Kyllä se on tutkittu neurologien toimesta, eli aivokuvantamisella, mitkä värit ja niiden yhdistelmät aktivoivat eri aivoalueita. Vai haluaisitko sinä syödä esim ruskean banaanin? Se väri kertoo sinulle jonkin viestin siitä elintarvikkeesta, ruskea väri kiinnittää huomion keltaisen seassa. Samaa alitajuista viestintää käytetään mainostamisessa, eli etsitään mahdollisimman näyttäviä värisävyjä herättämään huomio. Väreillä luodaan mielikuvia, kuten punainen on todennäköisesti tulinen ja mausteinen ja sininen on todennäköisesti viileä ja raikas.

Miksi riisipaketin pitää olla näyttävän oranssi, kun se sisältö tulisi selville ihan valkoisestakin paketista? Riisikin on valkoista. Koska sen riisipaketin valmistaja haluaa, että sinä huomaat sen muiden riisien joukosta, niin tylsä valkoinen ei käy. Tähän lisätään se, että isommilla valmistajilla on miljoonien varat ostaa/teettää neurologisiakin tutkimuksia, niin kyllä se on kapitalismin aiheuttama asia, koska niillä väreillä pitää kilpailla toisiaan vastaan. Pitää myydä, myydä ja myydä. Usein halpamerkit ovat valkoisia ja yksinkertaisia, koska se raha laitetaan mieluummin itse tuotteeseen.

Voit tietysti ihan vapaasti laittaa vasta-argumenttisi, jos sinulla on parempaa tietoa asiasta. Opin mielelläni uutta enkä loukkaannu, jos joku ei ole samaa mieltä. Salaliittoteoreetikoksi leimaaminen ei tosin ole argumentti.

Kyllä, tottahan tuo on. Mutta - kun tietää, miten kauppa/mainostajat/tuottajat toimivat, niin asia on helppo välttää. Yksinkertaisesti katsoo kappale/kilo/litrahintoja. En tiedä, johtuuko tämä sitten omasta aspergeristani, mutta elintarvikepakkausten värit eivät sinänsä puhuttele minua. Joku voi olla niin ärsyttävä, että laitan sen kotona hyllyllä piiloon, ettei näy, tai siirrän eri astiaan (jos on sellainen tuote). Tai ehkä alitajuisesti valikoinkin värin perusteella, koska välttelen yleensä niitä räikeitä? Kaivelen alimmilta hyllyiltä, koska niissä yleensä on ne halvimmat tuotteet.

On olemassa myös valaistuskikkoja, joilla saadaan asiat näyttämään houkuttelevammilta, mm. Citymarkettien vihannesosastolla käytetään erilaisia valoja kuin muualla. Sitten on tarkoin valikoitua taustamuisiikkia, jolla saadaan asiakkaat käyttäytymään toivotulla tavalla (liikkumaan reippaasti tai jäämään pitkiksi ajoiksi paikoilleen). Jopa tuoksuja käytetään houkuttelemaan asiakkaita, tähänkin on ihan erikoistuneita toimijoita, jotka toteuttavat näitä tuoksumaailmoja esimerkiksi tavarataloihin.

Minä käyn kaupoissa ostoslista mukanani. Heräteostosten kanssa teen ensin hintavertailua muihin kauppoihin (heräteostoksilla tarkoitan vaikka sitä, että tiedän tarvitsevani uudet saappaat, mutta ne eivät ole aktiivisella kauppalistalla, vaan pyörivät taustalla, ja jos törmään edullisiin saappaisiin, niin katson, ovatko ne oikeasti edulliset - ja tietenkin ovatko ne jalkaan sopivat).

Ohis, Kiitos hyvästä lisäyksestä ostokäyttäytymiseen ja siihen miten ihmisiä yritetään erilaisilla keinoilla manipuloida tekemään ostopäätös. Hinnan ja ostopäätöksen sijasta kyse oli enemmän siitä aistikuormituksesta, mitä nämä kaikki huomiota herättävät paketit ja tuotteet, yhdessä valojen ja äänien kanssa, voivat yhdessä aiheuttaa joillekin aspergereille. Aistikokemuksena kauppa on joillekin todella uuvuttava, mutta ei tietenkään kaikille. Jotkut voivat itse jopa suunnitella näitä huomionherättäjiä, mikä on mielenkiintoista, kuinka laaja tämä spektri lopulta on. Tähän kyseiseen värikylpyongelmaan auttaa sävytetyt silmälasit optikolta, jolloin se värimaailma ja spottivalot ei hypi silmille ja aivoihin. Kirjolaiset ovat kaikki erilaisia, mutta omalla kohdallani eron huomaa, jos kaupassa käy ilman silmälaseja tai silmälaseilla. Ostokäyttäytymisesi muistuttaa omaani, varsinkin vaatteiden kohdalla on helpompaa ensin katsoa netistä koko valikoima ja sitten mennä kokeilemaan paikanpäälle onko se oikeasti hyvä. Menen suoraan kysymään myyjältä kuvan kanssa, missä tietty tuote on, ettei sitä tarvitse etsiä koko liikkeestä. En kuitenkaan toivo huonompaa näköä, koska tästä näkökyvystä on paljon iloa, kun katselee luontoa ja tekee taidetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Tän keskustelun perusteella haluaisin perustaa jonkun t-paita kaupan missä myisin AUTISTI ja KASVOSOKEUS tekstillä varustettuja paitoja. Jos sen kanssa saisi vähän jotain ymmärrystä poikkeaville sosiaalisille vivahteille niin kyllä kehtaisin käyttää. Kaupassakäynti on niin helvetin kuormittavaa, koska joka hyllyltä tulee jotain late-stage kapitalismi markkinoinnin aivokuvantamisella valikoituja värejä, mitkä uppoavat syvälle alitajuntaan, kuin keltamusta varoitusväri hyönteisessä tai punavalkoinen väri sienissä. Miten joku ei voi olla kiinnittämättä huomiota joka ikiseen hiton fonttiin, kuvaan ja väriin? Jos kuljet sävytetyt lasit tai kuultavat aurinkolasit päässä vaimentaaksesi tätä kuluttajille suunnattua kapitalismivärikylpyä niin saat puolet kaupan vartijoista seuraamaan perääsi kuin mokomatkin hait.

Uusi salaliittiteoria on syntynyt. Kapitalismin aivokuvantamisella valikoidut värit. Onnittelen!

Kyllä se on tutkittu neurologien toimesta, eli aivokuvantamisella, mitkä värit ja niiden yhdistelmät aktivoivat eri aivoalueita. Vai haluaisitko sinä syödä esim ruskean banaanin? Se väri kertoo sinulle jonkin viestin siitä elintarvikkeesta, ruskea väri kiinnittää huomion keltaisen seassa. Samaa alitajuista viestintää käytetään mainostamisessa, eli etsitään mahdollisimman näyttäviä värisävyjä herättämään huomio. Väreillä luodaan mielikuvia, kuten punainen on todennäköisesti tulinen ja mausteinen ja sininen on todennäköisesti viileä ja raikas.

Miksi riisipaketin pitää olla näyttävän oranssi, kun se sisältö tulisi selville ihan valkoisestakin paketista? Riisikin on valkoista. Koska sen riisipaketin valmistaja haluaa, että sinä huomaat sen muiden riisien joukosta, niin tylsä valkoinen ei käy. Tähän lisätään se, että isommilla valmistajilla on miljoonien varat ostaa/teettää neurologisiakin tutkimuksia, niin kyllä se on kapitalismin aiheuttama asia, koska niillä väreillä pitää kilpailla toisiaan vastaan. Pitää myydä, myydä ja myydä. Usein halpamerkit ovat valkoisia ja yksinkertaisia, koska se raha laitetaan mieluummin itse tuotteeseen.

Voit tietysti ihan vapaasti laittaa vasta-argumenttisi, jos sinulla on parempaa tietoa asiasta. Opin mielelläni uutta enkä loukkaannu, jos joku ei ole samaa mieltä. Salaliittoteoreetikoksi leimaaminen ei tosin ole argumentti.

Kyllä, tottahan tuo on. Mutta - kun tietää, miten kauppa/mainostajat/tuottajat toimivat, niin asia on helppo välttää. Yksinkertaisesti katsoo kappale/kilo/litrahintoja. En tiedä, johtuuko tämä sitten omasta aspergeristani, mutta elintarvikepakkausten värit eivät sinänsä puhuttele minua. Joku voi olla niin ärsyttävä, että laitan sen kotona hyllyllä piiloon, ettei näy, tai siirrän eri astiaan (jos on sellainen tuote). Tai ehkä alitajuisesti valikoinkin värin perusteella, koska välttelen yleensä niitä räikeitä? Kaivelen alimmilta hyllyiltä, koska niissä yleensä on ne halvimmat tuotteet.

On olemassa myös valaistuskikkoja, joilla saadaan asiat näyttämään houkuttelevammilta, mm. Citymarkettien vihannesosastolla käytetään erilaisia valoja kuin muualla. Sitten on tarkoin valikoitua taustamuisiikkia, jolla saadaan asiakkaat käyttäytymään toivotulla tavalla (liikkumaan reippaasti tai jäämään pitkiksi ajoiksi paikoilleen). Jopa tuoksuja käytetään houkuttelemaan asiakkaita, tähänkin on ihan erikoistuneita toimijoita, jotka toteuttavat näitä tuoksumaailmoja esimerkiksi tavarataloihin.

Minä käyn kaupoissa ostoslista mukanani. Heräteostosten kanssa teen ensin hintavertailua muihin kauppoihin (heräteostoksilla tarkoitan vaikka sitä, että tiedän tarvitsevani uudet saappaat, mutta ne eivät ole aktiivisella kauppalistalla, vaan pyörivät taustalla, ja jos törmään edullisiin saappaisiin, niin katson, ovatko ne oikeasti edulliset - ja tietenkin ovatko ne jalkaan sopivat).

Ohis, Kiitos hyvästä lisäyksestä ostokäyttäytymiseen ja siihen miten ihmisiä yritetään erilaisilla keinoilla manipuloida tekemään ostopäätös. Hinnan ja ostopäätöksen sijasta kyse oli enemmän siitä aistikuormituksesta, mitä nämä kaikki huomiota herättävät paketit ja tuotteet, yhdessä valojen ja äänien kanssa, voivat yhdessä aiheuttaa joillekin aspergereille. Aistikokemuksena kauppa on joillekin todella uuvuttava, mutta ei tietenkään kaikille. Jotkut voivat itse jopa suunnitella näitä huomionherättäjiä, mikä on mielenkiintoista, kuinka laaja tämä spektri lopulta on. Tähän kyseiseen värikylpyongelmaan auttaa sävytetyt silmälasit optikolta, jolloin se värimaailma ja spottivalot ei hypi silmille ja aivoihin. Kirjolaiset ovat kaikki erilaisia, mutta omalla kohdallani eron huomaa, jos kaupassa käy ilman silmälaseja tai silmälaseilla. Ostokäyttäytymisesi muistuttaa omaani, varsinkin vaatteiden kohdalla on helpompaa ensin katsoa netistä koko valikoima ja sitten mennä kokeilemaan paikanpäälle onko se oikeasti hyvä. Menen suoraan kysymään myyjältä kuvan kanssa, missä tietty tuote on, ettei sitä tarvitse etsiä koko liikkeestä. En kuitenkaan toivo huonompaa näköä, koska tästä näkökyvystä on paljon iloa, kun katselee luontoa ja tekee taidetta.

Kauppojen alitajuntaan vaikuttaviin keinoihin kuuluu myös tuotteiden sijoittelu - sekä hyllyihin että itse liiketilaan. Ne tarpeellisimmat sijoitetaan takaseinälle (lasten sukat, maitotuotteet) jotta asiakas saadaan kulkemaan koko liikkeen läpi. Suklaat kassan läheisyyteen, kun ostoskierroksesta uupuneena jonottaa kassalla, niin tulee napanneeksi mukaan "edullisen" suklaapatukan ja omantunnon lepyttelemiseksi xylitolpurukumia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Tän keskustelun perusteella haluaisin perustaa jonkun t-paita kaupan missä myisin AUTISTI ja KASVOSOKEUS tekstillä varustettuja paitoja. Jos sen kanssa saisi vähän jotain ymmärrystä poikkeaville sosiaalisille vivahteille niin kyllä kehtaisin käyttää. Kaupassakäynti on niin helvetin kuormittavaa, koska joka hyllyltä tulee jotain late-stage kapitalismi markkinoinnin aivokuvantamisella valikoituja värejä, mitkä uppoavat syvälle alitajuntaan, kuin keltamusta varoitusväri hyönteisessä tai punavalkoinen väri sienissä. Miten joku ei voi olla kiinnittämättä huomiota joka ikiseen hiton fonttiin, kuvaan ja väriin? Jos kuljet sävytetyt lasit tai kuultavat aurinkolasit päässä vaimentaaksesi tätä kuluttajille suunnattua kapitalismivärikylpyä niin saat puolet kaupan vartijoista seuraamaan perääsi kuin mokomatkin hait.

Uusi salaliittiteoria on syntynyt. Kapitalismin aivokuvantamisella valikoidut värit. Onnittelen!

Kyllä se on tutkittu neurologien toimesta, eli aivokuvantamisella, mitkä värit ja niiden yhdistelmät aktivoivat eri aivoalueita. Vai haluaisitko sinä syödä esim ruskean banaanin? Se väri kertoo sinulle jonkin viestin siitä elintarvikkeesta, ruskea väri kiinnittää huomion keltaisen seassa. Samaa alitajuista viestintää käytetään mainostamisessa, eli etsitään mahdollisimman näyttäviä värisävyjä herättämään huomio. Väreillä luodaan mielikuvia, kuten punainen on todennäköisesti tulinen ja mausteinen ja sininen on todennäköisesti viileä ja raikas.

Miksi riisipaketin pitää olla näyttävän oranssi, kun se sisältö tulisi selville ihan valkoisestakin paketista? Riisikin on valkoista. Koska sen riisipaketin valmistaja haluaa, että sinä huomaat sen muiden riisien joukosta, niin tylsä valkoinen ei käy. Tähän lisätään se, että isommilla valmistajilla on miljoonien varat ostaa/teettää neurologisiakin tutkimuksia, niin kyllä se on kapitalismin aiheuttama asia, koska niillä väreillä pitää kilpailla toisiaan vastaan. Pitää myydä, myydä ja myydä. Usein halpamerkit ovat valkoisia ja yksinkertaisia, koska se raha laitetaan mieluummin itse tuotteeseen.

Voit tietysti ihan vapaasti laittaa vasta-argumenttisi, jos sinulla on parempaa tietoa asiasta. Opin mielelläni uutta enkä loukkaannu, jos joku ei ole samaa mieltä. Salaliittoteoreetikoksi leimaaminen ei tosin ole argumentti.

Kyllä, tottahan tuo on. Mutta - kun tietää, miten kauppa/mainostajat/tuottajat toimivat, niin asia on helppo välttää. Yksinkertaisesti katsoo kappale/kilo/litrahintoja. En tiedä, johtuuko tämä sitten omasta aspergeristani, mutta elintarvikepakkausten värit eivät sinänsä puhuttele minua. Joku voi olla niin ärsyttävä, että laitan sen kotona hyllyllä piiloon, ettei näy, tai siirrän eri astiaan (jos on sellainen tuote). Tai ehkä alitajuisesti valikoinkin värin perusteella, koska välttelen yleensä niitä räikeitä? Kaivelen alimmilta hyllyiltä, koska niissä yleensä on ne halvimmat tuotteet.

On olemassa myös valaistuskikkoja, joilla saadaan asiat näyttämään houkuttelevammilta, mm. Citymarkettien vihannesosastolla käytetään erilaisia valoja kuin muualla. Sitten on tarkoin valikoitua taustamuisiikkia, jolla saadaan asiakkaat käyttäytymään toivotulla tavalla (liikkumaan reippaasti tai jäämään pitkiksi ajoiksi paikoilleen). Jopa tuoksuja käytetään houkuttelemaan asiakkaita, tähänkin on ihan erikoistuneita toimijoita, jotka toteuttavat näitä tuoksumaailmoja esimerkiksi tavarataloihin.

Minä käyn kaupoissa ostoslista mukanani. Heräteostosten kanssa teen ensin hintavertailua muihin kauppoihin (heräteostoksilla tarkoitan vaikka sitä, että tiedän tarvitsevani uudet saappaat, mutta ne eivät ole aktiivisella kauppalistalla, vaan pyörivät taustalla, ja jos törmään edullisiin saappaisiin, niin katson, ovatko ne oikeasti edulliset - ja tietenkin ovatko ne jalkaan sopivat).

Ohis, Kiitos hyvästä lisäyksestä ostokäyttäytymiseen ja siihen miten ihmisiä yritetään erilaisilla keinoilla manipuloida tekemään ostopäätös. Hinnan ja ostopäätöksen sijasta kyse oli enemmän siitä aistikuormituksesta, mitä nämä kaikki huomiota herättävät paketit ja tuotteet, yhdessä valojen ja äänien kanssa, voivat yhdessä aiheuttaa joillekin aspergereille. Aistikokemuksena kauppa on joillekin todella uuvuttava, mutta ei tietenkään kaikille. Jotkut voivat itse jopa suunnitella näitä huomionherättäjiä, mikä on mielenkiintoista, kuinka laaja tämä spektri lopulta on. Tähän kyseiseen värikylpyongelmaan auttaa sävytetyt silmälasit optikolta, jolloin se värimaailma ja spottivalot ei hypi silmille ja aivoihin. Kirjolaiset ovat kaikki erilaisia, mutta omalla kohdallani eron huomaa, jos kaupassa käy ilman silmälaseja tai silmälaseilla. Ostokäyttäytymisesi muistuttaa omaani, varsinkin vaatteiden kohdalla on helpompaa ensin katsoa netistä koko valikoima ja sitten mennä kokeilemaan paikanpäälle onko se oikeasti hyvä. Menen suoraan kysymään myyjältä kuvan kanssa, missä tietty tuote on, ettei sitä tarvitse etsiä koko liikkeestä. En kuitenkaan toivo huonompaa näköä, koska tästä näkökyvystä on paljon iloa, kun katselee luontoa ja tekee taidetta.

Kauppojen alitajuntaan vaikuttaviin keinoihin kuuluu myös tuotteiden sijoittelu - sekä hyllyihin että itse liiketilaan. Ne tarpeellisimmat sijoitetaan takaseinälle (lasten sukat, maitotuotteet) jotta asiakas saadaan kulkemaan koko liikkeen läpi. Suklaat kassan läheisyyteen, kun ostoskierroksesta uupuneena jonottaa kassalla, niin tulee napanneeksi mukaan "edullisen" suklaapatukan ja omantunnon lepyttelemiseksi xylitolpurukumia.

Nämä analyysit kuluttajavaikuttamisesta ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten monet aspergerit ovat tavallaan immuuneja sosiaalisille vaikuttimille. Kun ne eivät alitajuisesti toimi tai vaikuta, aletaan miettimään, miksi näin edes edes toimitaan. Ja siitä tulee tällainen teoreettinen lähestymiskulma, yritetään saada päässä mieltä kaikelle tälle toiminnalle. Vaikka olettaisi, että kaikki näkisivät niiden läpi, jolloin ne eivät tehoa kehenkään, ellei haluakin tulla ohjailluksi. Silleen miksi käyttäisin rahojani muiden luomiin tarpeisiin?

Kun näkee monet mekaniikat asioiden ja ihmisten käytöksen taustalla, ymmärtää niiden käyttötarkoituksen, mutta kaikki tuntuu hirveän keinotekoiselta. Sitten näiden perusteluiksi kasataan lisää keinotekoisia syitä ja ei voi kuin ihmetellä, että mitä tapahtuu ja miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin absurdia edes yrittää. Minulla on autismiin sisältyvä kasvosokeus, enkä myöskään testatusti tunnista juuri lainkaan ilmeitä tai osaa yhdistää niitä tunnetiloihin - ja tämä ei ole opeteltavissa oleva asia, vaan kuin sokeus, pysyvä ominaisuus/vamma.Sitten joku tulee ehdottelemaan mikroilmeiden tulkintaa 🙄

Tän keskustelun perusteella haluaisin perustaa jonkun t-paita kaupan missä myisin AUTISTI ja KASVOSOKEUS tekstillä varustettuja paitoja. Jos sen kanssa saisi vähän jotain ymmärrystä poikkeaville sosiaalisille vivahteille niin kyllä kehtaisin käyttää. Kaupassakäynti on niin helvetin kuormittavaa, koska joka hyllyltä tulee jotain late-stage kapitalismi markkinoinnin aivokuvantamisella valikoituja värejä, mitkä uppoavat syvälle alitajuntaan, kuin keltamusta varoitusväri hyönteisessä tai punavalkoinen väri sienissä. Miten joku ei voi olla kiinnittämättä huomiota joka ikiseen hiton fonttiin, kuvaan ja väriin? Jos kuljet sävytetyt lasit tai kuultavat aurinkolasit päässä vaimentaaksesi tätä kuluttajille suunnattua kapitalismivärikylpyä niin saat puolet kaupan vartijoista seuraamaan perääsi kuin mokomatkin hait.

Uusi salaliittiteoria on syntynyt. Kapitalismin aivokuvantamisella valikoidut värit. Onnittelen!

Kyllä se on tutkittu neurologien toimesta, eli aivokuvantamisella, mitkä värit ja niiden yhdistelmät aktivoivat eri aivoalueita. Vai haluaisitko sinä syödä esim ruskean banaanin? Se väri kertoo sinulle jonkin viestin siitä elintarvikkeesta, ruskea väri kiinnittää huomion keltaisen seassa. Samaa alitajuista viestintää käytetään mainostamisessa, eli etsitään mahdollisimman näyttäviä värisävyjä herättämään huomio. Väreillä luodaan mielikuvia, kuten punainen on todennäköisesti tulinen ja mausteinen ja sininen on todennäköisesti viileä ja raikas.

Miksi riisipaketin pitää olla näyttävän oranssi, kun se sisältö tulisi selville ihan valkoisestakin paketista? Riisikin on valkoista. Koska sen riisipaketin valmistaja haluaa, että sinä huomaat sen muiden riisien joukosta, niin tylsä valkoinen ei käy. Tähän lisätään se, että isommilla valmistajilla on miljoonien varat ostaa/teettää neurologisiakin tutkimuksia, niin kyllä se on kapitalismin aiheuttama asia, koska niillä väreillä pitää kilpailla toisiaan vastaan. Pitää myydä, myydä ja myydä. Usein halpamerkit ovat valkoisia ja yksinkertaisia, koska se raha laitetaan mieluummin itse tuotteeseen.

Voit tietysti ihan vapaasti laittaa vasta-argumenttisi, jos sinulla on parempaa tietoa asiasta. Opin mielelläni uutta enkä loukkaannu, jos joku ei ole samaa mieltä. Salaliittoteoreetikoksi leimaaminen ei tosin ole argumentti.

Kyllä, tottahan tuo on. Mutta - kun tietää, miten kauppa/mainostajat/tuottajat toimivat, niin asia on helppo välttää. Yksinkertaisesti katsoo kappale/kilo/litrahintoja. En tiedä, johtuuko tämä sitten omasta aspergeristani, mutta elintarvikepakkausten värit eivät sinänsä puhuttele minua. Joku voi olla niin ärsyttävä, että laitan sen kotona hyllyllä piiloon, ettei näy, tai siirrän eri astiaan (jos on sellainen tuote). Tai ehkä alitajuisesti valikoinkin värin perusteella, koska välttelen yleensä niitä räikeitä? Kaivelen alimmilta hyllyiltä, koska niissä yleensä on ne halvimmat tuotteet.

On olemassa myös valaistuskikkoja, joilla saadaan asiat näyttämään houkuttelevammilta, mm. Citymarkettien vihannesosastolla käytetään erilaisia valoja kuin muualla. Sitten on tarkoin valikoitua taustamuisiikkia, jolla saadaan asiakkaat käyttäytymään toivotulla tavalla (liikkumaan reippaasti tai jäämään pitkiksi ajoiksi paikoilleen). Jopa tuoksuja käytetään houkuttelemaan asiakkaita, tähänkin on ihan erikoistuneita toimijoita, jotka toteuttavat näitä tuoksumaailmoja esimerkiksi tavarataloihin.

Minä käyn kaupoissa ostoslista mukanani. Heräteostosten kanssa teen ensin hintavertailua muihin kauppoihin (heräteostoksilla tarkoitan vaikka sitä, että tiedän tarvitsevani uudet saappaat, mutta ne eivät ole aktiivisella kauppalistalla, vaan pyörivät taustalla, ja jos törmään edullisiin saappaisiin, niin katson, ovatko ne oikeasti edulliset - ja tietenkin ovatko ne jalkaan sopivat).

Ohis, Kiitos hyvästä lisäyksestä ostokäyttäytymiseen ja siihen miten ihmisiä yritetään erilaisilla keinoilla manipuloida tekemään ostopäätös. Hinnan ja ostopäätöksen sijasta kyse oli enemmän siitä aistikuormituksesta, mitä nämä kaikki huomiota herättävät paketit ja tuotteet, yhdessä valojen ja äänien kanssa, voivat yhdessä aiheuttaa joillekin aspergereille. Aistikokemuksena kauppa on joillekin todella uuvuttava, mutta ei tietenkään kaikille. Jotkut voivat itse jopa suunnitella näitä huomionherättäjiä, mikä on mielenkiintoista, kuinka laaja tämä spektri lopulta on. Tähän kyseiseen värikylpyongelmaan auttaa sävytetyt silmälasit optikolta, jolloin se värimaailma ja spottivalot ei hypi silmille ja aivoihin. Kirjolaiset ovat kaikki erilaisia, mutta omalla kohdallani eron huomaa, jos kaupassa käy ilman silmälaseja tai silmälaseilla. Ostokäyttäytymisesi muistuttaa omaani, varsinkin vaatteiden kohdalla on helpompaa ensin katsoa netistä koko valikoima ja sitten mennä kokeilemaan paikanpäälle onko se oikeasti hyvä. Menen suoraan kysymään myyjältä kuvan kanssa, missä tietty tuote on, ettei sitä tarvitse etsiä koko liikkeestä. En kuitenkaan toivo huonompaa näköä, koska tästä näkökyvystä on paljon iloa, kun katselee luontoa ja tekee taidetta.

Kauppojen alitajuntaan vaikuttaviin keinoihin kuuluu myös tuotteiden sijoittelu - sekä hyllyihin että itse liiketilaan. Ne tarpeellisimmat sijoitetaan takaseinälle (lasten sukat, maitotuotteet) jotta asiakas saadaan kulkemaan koko liikkeen läpi. Suklaat kassan läheisyyteen, kun ostoskierroksesta uupuneena jonottaa kassalla, niin tulee napanneeksi mukaan "edullisen" suklaapatukan ja omantunnon lepyttelemiseksi xylitolpurukumia.

Oma lukunsa ovat sitten nämä Ikean tyyliset kaupat jotka on pakko kävellä läpi tietyssä järjestyksessä. Normalissa ihan kertoivat että muuttavat tuotteiden järjestystä säännöllisesti jotta kaupan valikoima tuntuu aina "uudelta". Viimeksi huomasin että suklaat ja terveyssiteet oli aseteltu innovatiivisesti samalle pöydälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäilen että minullakin olisi autismin kirjoa koska sosiaaliset taidot nolla. Eräs tyypillinen vaikea tilanne on oman puolensa pitäminen ilman että menisi liian agressiiviseksi muita kohtaan, aina ihmettelen miten muut pystyy pitämään puoliaan säilyttäen silti hyvät suhteet. Tämä on johtanut siihen etten juurikaan pidä puoliani koska mielessä pyrii vain miten täydellisesti haistattelisin muille ja antaisin heidän kuulla kunniansa niin että suhde varmasti olisi pilalla.

Puolensa pitäminen tuntuu olevan aspergereilla usein vaikeaa. Olen miettinyt, että pitkään jatkunut kiusaaminen on varmasti vaikuttanut persoonallisuuteen.

Tämä yhdistettynä siihen, että perhe ja ystävät "tuntevat" Aspergerin aiheuttaa ongelmia. Kun eihän se koskaan sano ei tai ainakaan tarkoita sitä.

Silloin tuntuu, että usein se ei pitää vääntää niin rautalangasta että toinen suuttuu. Neuvoja en osaa oikein antaa. Ehkä asiasta voisi keskustella tms etukäteen ennen kuin seuraavaksi mitään pyydetään?

Varmaan johtuu siitä, että koko peruskoulun ajan aspergerille hoetaan: "kaikkien kanssa pitää tulla toimeen", eli suomeksi aspergerille tämä tarkoittaa sitä ettei siihen kiusaamiseen saa reagoida. Jos reagoit, eli menet vasikoimaan opelle, siitä tulee "puhuttelu", missä aspergerin pitää pyytää anteeksi kiusaajilta, jotka nyt väittävät, että asperger on se outolintu joka kiusaakin heitä - ja koska ilmeet ja eleet, myös ne feikit, toimivat tyypillisten lapsien hyväksi, niin opettajat uskovat mieluummin näitä. KiVA kouluissa ei ole kiusaamista, muistakaa se. 🤫

Mulle on ainakin myös "opetetettu", että mun tavallisesta poikkeava tyyli tai ajatus on aina se, joka on väärä. Vaikea on pitää puoliaan, jos tietää, että on väärässä. Minä luovutan heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Ei ole kaikille mahdotonta. Osa autismikirjon ihmisistä opettelee tämän. Osa tekee sen niin ettei katso oikeasti suoraan silmiin vaan hiukan sivuun, kuten koirat. Tämä hiuksenhieno muutos voi auttaa silloinkin kun jumittaa päässä, ei halua ja suorastaan sattuu.

Joillekin on mahdotonta kyllä, mutta aloituksessa pyydettiinkin selittämään mitä yleiset kirjoittamattomat säännöt ovat. Kaikki autistit eivät ole samanlaisia, siksi puhutaan autismin kirjosta.