Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Olisi mielenkiintoista lukea tosiaan. Vai onko sellaisia?

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Jos on sovittu, että aspergerhenkilö osallistuu teatteriin tai muuhun vastaavaan sosiaaliseen toimintaan ja on ilmoittanut tulevansa paikalle, niin jos tietää etukäteen, ettei pääsekään, niin siitä pitää ilmoittaa. Kerran sattui niin, että aspergerille puuhattiin teatterilippua, vaikka hän jo tiesi, ettei pääsekään. Ei se olo noloa perua. Parempi perua kuin esittää, että pääsee mukaan, vaikka ei pääsisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Olet varmaan oikeassa, enkä itsekään oikein onnistu katsekontaktissa vaikka en tietääkseni ole neuroepätyypillinen. Voi tietysti olla että olenkin tietämättäni.

Mutta tosiaan hankalaa on esim. keskittyä puhumaan jos katsoo silmiin.

Silti tämä on kirjoittamaton sääntö - normoille. Siksi kirjoitin tämän.

Moni pystynee esim. kuunnellessaan hetken vilkaisemaan silmiin. Ei toki kaikki.

-äskeinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Silmiin katsominen lisää ihmisten välistä luottamusta. Ympäriinsä pälyilevä ihminen antaa vaikutelman valehtelusta tai huijaamisesta (koska valehtelija tai huijari ei pysty katsomaan silmiin). Jos et katso ihmistä kohti hänelle puhuessa, sinun on hyväksyttävä se, ettei hän suhtaudu sinuun neutraalisti.

Autistin kanssa keskustelu on näiden ristiriitaisten eleiden takia usein vaikeaa ja tuntuu nenteistä pahalta. Heidän aivonsa eivät pysty käsittämään outoja eleitä.

Ihmisillä on todella paljon taka-ajatuksia. Mm joku mies voi kehua sinua, mutta vain koska haluaa (pahimmassa tapauksessa) pelkästään seksiä.

Samoin joku voi kertoa valheita tai voimakkaasti muunneltua totuutta toisesta ihmisestä, koska vihaa tätä tms. Usein taustalla on valtapeliä tms jota autisminkirjolaisten on vaikea ymmärtää.

Niitä on tuhansia, ihmisten välinen vuorovaikutus nojaa täysin.

Ne kirjoittamattomat säännöt opitaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja siihen liittyvässä papautteessa.

Ja kun asperger viihtyy omissa oloissaan, ne jäävät oppimatta.

Sinä aikana asperger havainnoi muuta maailmaa ja saattaa kehittyä aivan eri polulla ja sitten ihmetellään "miten se voi olla tuossa noin hyvä ?"

Ihmisten nonverbaaali viestintä on sellaista, että sitä on todella vaikea sanoin selittää, mutta sen ymmärtäminen on hyvin tärkeää. Ihminen voi pienillä eleillään viestiä ihan toista kuin mitä puhuu.

Ihmiset eivät läheskään aina tarkoita sitä mitä sanovat. Esim kohteliaisuudesta voidaan sanoa, että pitäisi soitella tai kyläillä vaikka oikeasti se ei kiinnosta.

Tai sitten ihmiset eivät sano sitä mitä haluavat. Esim vaimo voi kertoa miehelleen, miten jokin asia on aivan sama. Vaikka oikeasti sillä on merkitystä...

Näissä ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa äänenpainot, ilmeet ja elekieli ovat keskeisessä roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Ne kirjoittamattomat säännöt opitaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja siihen liittyvässä papautteessa.

Ja kun asperger viihtyy omissa oloissaan, ne jäävät oppimatta.

Sinä aikana asperger havainnoi muuta maailmaa ja saattaa kehittyä aivan eri polulla ja sitten ihmetellään "miten se voi olla tuossa noin hyvä ?"

Höpö höpö. Minulla on vasta aikuisiässä diagnosoitu Asperger, ja todellakin olen ollut pakotettu koko elämäni *vuorovaikutukseen ja palautteeseen*. Ihan yhtä pihalla olen yhä - näin viisikymppisenä, mitään en ole ns kirjoittamattomista säännöistä oppinut. Jos olen rehellinen, en edes usko niitä olevan olemassa; silkkaa teatteria ja mielikuvitusta. Turpaani olen sen sijaan saanut henkisesti ihmisiltä, ja ihan puhdasta kiusaamistakin osakseni.

Joo. Yritetään. Ehkä moni tietääkin jo nämä. Tämä ei perustu pelkästään aspergerien "oletettuun tapaan toimia", ihan muutakin. Yleisiä juttuja. Ei suoraan ap:lle siis. En ole itse täydellinen, kaikki mokataan.

-Jos toinen (ystävä tai lapsi) puhuu puhelimessa ja pitää minitauon hengittääkseen, ei saa puhua päälle - että alkaa puhua valtavasti yhtäkkiä omaa mielipidettään joka onkin täysin vastakkainen. Siis että joka kerralla tekee SEN. Myöntely ei ole paha sana merkiksi että kuuntelee, paitsi ei kannata suostua mihinkään virkailija ehdottamaan sanomalla vahingossa kyllä. Tai on hyvä olla sopuisa, ettei jyrää, vaikka on eri mieltä. Että toinen tuntee että tulee kuulluksi. Ja sitten toinen taas kuuntelee sua. -Jos on aina eri mieltä- kumpikin on väärän ihmisen seurassa, pitää mennä etäämmäs tai erilleen. Ei siis takerru ihmiseen tai toinen suhun. Etsii samanhenkistä seuraa vaikka. -Jos ei pidä toisesta, on parempi ettei juttele myös, ettei ole jatkuvaa riitaa. -Asiakaspalvelussa taas asiakas haluaa nopeasti ja lyhyesti toimia. Ellei ole kriisistä kyse ja tarvii kuuntelijaa.

-Jos on täysin hiljaa toisen puheen jälkeen (jossa käsiteltiin ongelmia), ei kommenttia, toinen kokee sen negatiivisuutena tai että toinen hautoo jotain mielessään, sensuroi kommenttinsa. Jos se siis on aina niin. Jos ei sano mitään tai sanoo vaan että "kuuntelen mutten osaa auttaa", se ei auta. Mitään väärääkään ei kannata sanoa. Toinen ei etsi ratkaisua aina toiselta (tee sitä ja tätä), vaan henkistä tukea ja ystävällisyyttä, ehkä ymmärrystä. Vaikka ehkä voi joskus kysyä lisäkysymyksen tai sanoa suoran ratkaisun jos se sopii tilanteeseen. Huono idea voi tulla ihan tavikseltakin, jos ei ensin ajattele.

-Jos toinen on liian puhelias, etkä saa suunvuoroa, ehkä henkilö on väärä. Tai sitten yritä löytää tilaa, jotenkin sopii puheenvuorot.

-Kysymys ei ole aina kysymys. Se voi olla pohdintaa. Ottaisinko tuon vai tämän. Mitä keksisin tähän asiaan ratkaisuksi, kokeilin sitä ja tätä. Joskus se on kysymys. Niissä on painotuseroja.

-Jos suututtaa ja ärsyttää, se kamppailu kannattaa hoitaa jonkun tasaväkisen kanssa tai pohtia mielessä ratkaisuja itselleen. Ei vaikka oman lapsen kanssa, vaikka tämä olisi aikuinen. Ei köyhän kanssa, jos on itse rahakas. Ahdistuneena, verensokeri alhaalla tai väsyneenä ylireagoi helposti.

-Tasa-arvo. Ei saa kontrolloida muita ja pomottaa. Ne leikit voi jättää vaikka vapaalle, larppaamiseen. Miehillä voi olla se tapa tai joillakin naisilla. Tottakai heikompaa saa jotenkin puolustaa.

-Ennakointi, tilanteen kelaaminen etukäteen. Tilannetaju. Toisia ei saisi asettaa kiualliseen tai nöyryyttävään asemaan, edes lääkärin vastaanotolla. Kaikki eivät ole edes julkkiksia, joille tapahtui joku moka ja ehkei julkkiskaan kestä kaikkea.

Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.

Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳

Muutamia yleispäteviä ja yleismaailmallisia

- sanotaan hei kun tavataan tai tilaan jossa on ihmisiä (muualla maailmassa tai maaseudulla jopa vieraiden kesken0

- sanotaan heippa kun erotaan

- sanotaan kiitos ja anteeksi tilanteen mukaan

- pyritään antamaan jokaisen säilyttämään kasvot, esim sanotaan kuiskaten toiselle jos hänellä roikkuu vessapaperia housunkaulasta tai maitoparta, ei sanota kovaan ääneen kaikkien kuullen

- jos toinen sanoo tapaamisen jo kestettyä, että "huomenna on aikainen nousu", hän tarkoittaa että haluaa tapaamisen päättyvän ja ilmoittaa sen epäsuorasti

- jos ole kylässä ja isäntä tai emäntä laittaa tuon sanottuaan myö ikkunat auki tuulettaakseen, on se vahva viesti että tapaaminen on päättynyt ja sinun olisi syytä poistua, jos et ole hoksannut sitä itse

-keskustelu on vuorottaista, ei niin että esitelmöit pitkällisesti mieliaiheestasi

AS N30+ joka on oppinut nämä

Niitä sääntöjä on niin monta ja ne syntyy sanattomalla viestinnällä. Sitä tarkoittaa "kirjoittamaton". Niitä ei sanota ääneen vaan ymmärretään ilmeistä ja eleistä ja äänenpainoista jne.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuule teatteria, hienovaraista sellaista.

Sori siitä ja mene hoitoon!

Vaikka sinun elämäsi onkin esiintymistä ja teesentelyä, ei se toki kaikilla sitä ole 😅 Kyllä se lataamokeikka taitaa olla sinulle sopivampi.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Oikeastaan ei ole pakko, toinen voisi vaikka hypnotisoida, jos on manipuloiva. Riittää lyhyempi katsekontakti tai katsoo toisen otsaan tai pään suuntaan, että se näyttää kuin katsoisi. 3-4 sekuntia on jo hyvä. Keskustellessa saa katsoa välillä muualle, kun hakee puhetta. Ystävän kanssa voi katsoa enemmän jos tuntuu siltä.

Ei kannata jäädä jatkamaan omasta asiastaan kertomistaan kovin pitkäksi aikaa, jos toinen ei osallistu keskusteluun millään lailla eli osoita kiinnostusta.