Selittäkää aspergerille ne "kirjoittamattomst säännöt" jotka kaikkien pitäisi tietää..

Keskustellessa jos vastapuoli kysyy sinulta jotain, hän yleensä odottaa sinun vastaavan kysymykseen enemmän kuin yhdellä sanalla, ehkä myös jatkavan keskustelua vastavuoroisella kysymyksellä.

Esim. jos joku kysyy, että kävitkö tänään työpaikan ruokalassa lounaalla, hän ei kysy tätä siksi että haluaisi kuulla sinun sanovan "joo/en", vaan tähän on hyvä jatkaa esim "Joo, siellä oli tänään tosi hyvää ruokaa, tai "En, mulla oli vielä eilistä ruokaa kotona. Kävitkö sä, mitä ruokaa siellä oli?"

Eli vaikka vastaisit kuinka ystävällisellä äänensävyllä, jos vastaus on vain lyhyt niin saatat antaa välinpitämättömän kuvan jos et jatka keskustelua tästä.

Lisäys. Voit katsoa vaikka 1 sekunnin, ei siis ole pakko tuijottaa jos haluaa vain vilkaista. Mutta katse on toki samalla tasolla, vaikka eri suuntaan, jos keskustelu on tiivis.

Hymyileminen ja muista kiinnostuneisuus on ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa luontainen asia. Lisäksi seurustelun on tarkoitus olla keveää, hauskaa ja rentouttavaa, ei valittamista, diagnooseista kertomista, synkkää monologia tai kyynistä ilkeilyä toisten seläntakana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kuule teatteria, hienovaraista sellaista.

Sori siitä ja mene hoitoon!

Vaikka sinun elämäsi onkin esiintymistä ja teesentelyä, ei se toki kaikilla sitä ole 😅 Kyllä se lataamokeikka taitaa olla sinulle sopivampi.

No sieltähän se tuli! Minulle on myös Asperger huutanut suuttuessaan, että olen teeskentelijä ja esiintyjä, sieluton paska, perseennuolija, hyväksikäyttäjä ja mielistelijä! Oli viimeinen kerta kun yritin selittää sosiaalisia sääntöjä.

Kannattaa katsoa Yle Areenasta sarja nimeltä "Kirjolla". Siinä käsitellään tätäkin aihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.

Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳

Tilanteen mukaan tietenkin (eli jos joku kertoo läheisendä kuolemasta niin silloin ei tietenkään), mutta tämä oli neuvo siihen kun ap sanoi, että häntä pidetään ylimielisenä. Ajattelin että jos ap on vaan totisen ja vakavan näköinen koko ajan, niin pieni hymy aina väliin voi auttaa tähän väärinkäsitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Muutamia yleispäteviä ja yleismaailmallisia

- sanotaan hei kun tavataan tai tilaan jossa on ihmisiä (muualla maailmassa tai maaseudulla jopa vieraiden kesken0

- sanotaan heippa kun erotaan

- sanotaan kiitos ja anteeksi tilanteen mukaan

- pyritään antamaan jokaisen säilyttämään kasvot, esim sanotaan kuiskaten toiselle jos hänellä roikkuu vessapaperia housunkaulasta tai maitoparta, ei sanota kovaan ääneen kaikkien kuullen

- jos toinen sanoo tapaamisen jo kestettyä, että "huomenna on aikainen nousu", hän tarkoittaa että haluaa tapaamisen päättyvän ja ilmoittaa sen epäsuorasti

- jos ole kylässä ja isäntä tai emäntä laittaa tuon sanottuaan myö ikkunat auki tuulettaakseen, on se vahva viesti että tapaaminen on päättynyt ja sinun olisi syytä poistua, jos et ole hoksannut sitä itse

-keskustelu on vuorottaista, ei niin että esitelmöit pitkällisesti mieliaiheestasi

AS N30+ joka on oppinut nämä

Nämä asiat ihan opettamalla opetetaan jokaiselle lapselle. Ei siis ole välttämättä as, jos näitä ei ole itsekseen ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.

Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳

Tilanteen mukaan tietenkin (eli jos joku kertoo läheisendä kuolemasta niin silloin ei tietenkään), mutta tämä oli neuvo siihen kun ap sanoi, että häntä pidetään ylimielisenä. Ajattelin että jos ap on vaan totisen ja vakavan näköinen koko ajan, niin pieni hymy aina väliin voi auttaa tähän väärinkäsitykseen.

Ai vaikka ei hymyilytä ja toisen juttu olisi silkkaa pohjatonta scheissea? Niin silti mielistellen vähän virnuillaan varmuuden vuoksi? 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

No jos asia on noin kuulut laitokseen etkä ainakaan missään tapauksessa työelämään!

Ja anna kun arvaan: silti huudat ihmisille että mene töihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

Nyt en ymmärrä mistä sinä hermostuit? Aloittaja kysyi kirjoittamattomista säännöistä ja joku vastasi, että tuollainen silmiin katsominen kuuluu niihin. Ja kyllä, tuollaista silmiin katselemista pidetään normaalina. Ei sitä kaikki ei-autistitkaan tee, itselleni se ainakin on vaikeaa ja katson mieluummin vähän ohi.

Ole kiinnostunut myös toisten asioista, kysele.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Yritetään. Ehkä moni tietääkin jo nämä. Tämä ei perustu pelkästään aspergerien "oletettuun tapaan toimia", ihan muutakin. Yleisiä juttuja. Ei suoraan ap:lle siis. En ole itse täydellinen, kaikki mokataan.

-Jos toinen (ystävä tai lapsi) puhuu puhelimessa ja pitää minitauon hengittääkseen, ei saa puhua päälle - että alkaa puhua valtavasti yhtäkkiä omaa mielipidettään joka onkin täysin vastakkainen. Siis että joka kerralla tekee SEN. Myöntely ei ole paha sana merkiksi että kuuntelee, paitsi ei kannata suostua mihinkään virkailija ehdottamaan sanomalla vahingossa kyllä. Tai on hyvä olla sopuisa, ettei jyrää, vaikka on eri mieltä. Että toinen tuntee että tulee kuulluksi. Ja sitten toinen taas kuuntelee sua. -Jos on aina eri mieltä- kumpikin on väärän ihmisen seurassa, pitää mennä etäämmäs tai erilleen. Ei siis takerru ihmiseen tai toinen suhun. Etsii samanhenkistä seuraa vaikka. -Jos ei pidä toisesta, on parempi ettei juttele myös, ettei ole jatkuvaa riitaa. -Asiakaspalvelussa taas asiakas haluaa nopeasti ja lyhyesti toimia. Ellei ole kriisistä kyse ja tarvii kuuntelijaa.

-Jos on täysin hiljaa toisen puheen jälkeen (jossa käsiteltiin ongelmia), ei kommenttia, toinen kokee sen negatiivisuutena tai että toinen hautoo jotain mielessään, sensuroi kommenttinsa. Jos se siis on aina niin. Jos ei sano mitään tai sanoo vaan että "kuuntelen mutten osaa auttaa", se ei auta. Mitään väärääkään ei kannata sanoa. Toinen ei etsi ratkaisua aina toiselta (tee sitä ja tätä), vaan henkistä tukea ja ystävällisyyttä, ehkä ymmärrystä. Vaikka ehkä voi joskus kysyä lisäkysymyksen tai sanoa suoran ratkaisun jos se sopii tilanteeseen. Huono idea voi tulla ihan tavikseltakin, jos ei ensin ajattele.

-Jos toinen on liian puhelias, etkä saa suunvuoroa, ehkä henkilö on väärä. Tai sitten yritä löytää tilaa, jotenkin sopii puheenvuorot.

-Kysymys ei ole aina kysymys. Se voi olla pohdintaa. Ottaisinko tuon vai tämän. Mitä keksisin tähän asiaan ratkaisuksi, kokeilin sitä ja tätä. Joskus se on kysymys. Niissä on painotuseroja.

-Jos suututtaa ja ärsyttää, se kamppailu kannattaa hoitaa jonkun tasaväkisen kanssa tai pohtia mielessä ratkaisuja itselleen. Ei vaikka oman lapsen kanssa, vaikka tämä olisi aikuinen. Ei köyhän kanssa, jos on itse rahakas. Ahdistuneena, verensokeri alhaalla tai väsyneenä ylireagoi helposti.

-Tasa-arvo. Ei saa kontrolloida muita ja pomottaa. Ne leikit voi jättää vaikka vapaalle, larppaamiseen. Miehillä voi olla se tapa tai joillakin naisilla. Tottakai heikompaa saa jotenkin puolustaa.

-Ennakointi, tilanteen kelaaminen etukäteen. Tilannetaju. Toisia ei saisi asettaa kiualliseen tai nöyryyttävään asemaan, edes lääkärin vastaanotolla. Kaikki eivät ole edes julkkiksia, joille tapahtui joku moka ja ehkei julkkiskaan kestä kaikkea.

Tuo tasa-arvo ja tilannetaju on suurella osalla ihmisistä huonoa. Neuronormaalit nimenomaan pelaavat näillä pelejään.

On ymmärrettävää, että kirjoittamattomat sosiaaliset säännöt voivat olla haastavia Aspergerin omaaville henkilöille. Seuraavassa on muutamia yleisiä kirjoittamattomia sääntöjä, joita ihmiset usein noudattavat sosiaalisissa tilanteissa. Muista, että nämä säännöt voivat vaihdella kulttuurista ja tilanteesta riippuen, mutta nämä ovat yleisiä periaatteita:

Katsekontakti: Useimmissa kulttuureissa on kohteliasta pitää kohtuullinen määrä katsekontaktia keskustelukumppaniin. Liian vähäinen katsekontakti voi tuntua epäkohteliaalta tai etäiseltä.

Henkilökohtainen tila: Ihmisillä on erilaisia henkilökohtaisen tilan rajoja. Yleinen sääntö on pitää hieman etäisyyttä toisiin ihmisiin, ellei toisin ilmaista. Liian lähelle tuleminen voi aiheuttaa epämukavuutta.

Kuunteleminen: Kuuntele toista huolellisesti ja ole kiinnostunut siitä, mitä hänellä on sanottavana. Odota vuoroasi puhua, äläkä keskeytä liian usein.

Eleiden ja ilmeiden tulkinta: Ihmisten eleet ja ilmeet voivat kertoa paljon heidän tunnetilastaan ja ajatuksistaan. Pyri lukemaan näitä signaaleja ja sopeutumaan sen mukaan, mitä havaitset.

Keskustelun aiheiden vaihtaminen: Ole tietoinen keskustelunaiheiden vaihtamisesta. Yhtä ja samaa aihetta toistuvaan puhuminen voi olla ärsyttävää.

Hymyileminen ja kohteliaisuus: Kohteliaisuus, kuten kiittäminen ja hymyileminen, on tärkeää luoda positiivisia vuorovaikutustilanteita.

Sarjakuvailmaisut ja sarkasmi: Ole varovainen sarkasmin kanssa, sillä se voi helposti aiheuttaa väärinymmärryksiä. Monet käyttävät sarkasmia huumorin välineenä, mutta se voi olla vaikeaa tulkita.

Kriittisten kommenttien välttäminen: Vältä antamasta liian suoria tai kriittisiä kommentteja toisille. Pyri ilmaisemaan mielipiteesi rakentavalla tavalla.

Ajan ja paikan huomioiminen: Ole tietoinen siitä, milloin ja missä voit keskustella tietyistä aiheista. Esimerkiksi vakavista asioista puhuminen juhlissa voi olla sopimatonta.

Empatia: Yritä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää heidän tunteitaan ja tarpeitaan.

On tärkeää muistaa, että näitä sääntöjä ei tarvitse hallita täydellisesti, ja virheet ovat inhimillisiä. Ympärilläsi olevat ihmiset saattavat myös olla ymmärtäväisiä, jos he tietävät, että sinulla on Aspergerin diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Vähän kuin pyytäisit kävelemään murtuneella jalalla. Etkö ymmärrä että silmiin katsominen on joilkekin autisteille mahdotonta koska aivot ei pysty käsittelemään sitä? Pyyntösi vastaa sitä että pyytäisit hakkaamaan vasaralla toista päähänsä jotta sinulla olisi kiva fiilis itsesi kanssa

No jos asia on noin kuulut laitokseen etkä ainakaan missään tapauksessa työelämään!

Ja anna kun arvaan: silti huudat ihmisille että mene töihin?

Ahahaha! Tunnistin myös tuon tyypin kirjoitustyylistä 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa keskustellessa hymyillä vaikkei hymyilyttäisikään.

Mitä 😳 Eli puhtaasti valehdella mielentilastaan ilmeilemällä? 😳

Tilanteen mukaan tietenkin (eli jos joku kertoo läheisendä kuolemasta niin silloin ei tietenkään), mutta tämä oli neuvo siihen kun ap sanoi, että häntä pidetään ylimielisenä. Ajattelin että jos ap on vaan totisen ja vakavan näköinen koko ajan, niin pieni hymy aina väliin voi auttaa tähän väärinkäsitykseen.

Ai vaikka ei hymyilytä ja toisen juttu olisi silkkaa pohjatonta scheissea? Niin silti mielistellen vähän virnuillaan varmuuden vuoksi? 😳

Juuri niin 🙂

Elämä velhona tai velhottarena on helpompaa. Työntäkää sosiaaliset sääntönne perseeseenne.

Vierailija kirjoitti:

Keskustellessa toisen kanssa, pidä välillä katsekontaktia toiseen henkilöön sekä puhuessasi että kuunnellessasi - mutta pidä katsekontakti maksimissaan noin 10 sekuntia putkeen. Sen jälkeen voit katsella hieman ohi jonkin aikaa kunnes taas pian palaat hetkeksi katsekontaktiin. Vuorottele siis katsekontaktia ja pois katsomista.

Kun ihminen tulee oikein tutuksi niin tätä asiaa ei enää tarvitse niin paljon miettiä ja voi tehdä miten tykkää. Mutta alkuvaiheessa on kohteliasta harjoittaa katsekontaktia sopivissa määrin.

Luin sosiologian kirjan missä esitettiin hyvä nyrkkisääntö: katsekontakti on sopiva kun kykenet noteeraamaan toisen silmien värin. Kun luin tämän älynväläyksen, tajusin että en tiedä minkä värisiä tuttavieni silmät ovat!

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jäädä jatkamaan omasta asiastaan kertomistaan kovin pitkäksi aikaa, jos toinen ei osallistu keskusteluun millään lailla eli osoita kiinnostusta.

Jos joku kysyy, kerron asiani loppuun. Ei minua oikeastaan kiinnosta hänen tunnetilansa sen jälkeen. Ja tuo, että yritetään ns vaieta hiljaiseksi, on silkkaa kiusaamista. En ole huomaavinani! Kiusaamista!

Ihmiset myös ns lukevat toisiaan koko ajan. Eli jos ap sanot jotakin niin ihmiset katsovat ilmeitäsi ja elekieltäsi yhtä paljon kuin kuuntelevat sanojasi.

Niistä ilmeistäsi/eleistäsi tehdään sitten päätelmiä, että tarkoititko mitä sanoit ja esim vihjailitko jotain. Ja koska ihmiset eivät ole tottuneita siihen, että joku puhuu niin suoraan ja tarkoittaen kuin aspergerit niin käytös herättää ihmetystä.

Oli aspergeria tai ei, niin monelle ihmiselle tekisi keskustellessa hyvää muistaa, että sellainen parin lauseen vastaus on usein hyvä ja on kohteliasta kysyä myös toiselta jotain aiheeseen liittyvää. On vaikea keskustella, jos toinen vastaa vain juu tai ei, taikka toisaalta puhuu loputtomasti yksinään.

Itselläni on taipumusta siihen, että meinaan puhua ihmisten päälle, kun tulee jotain mieleen ja haluaisin heti jakaa sen. Olen melko neurotyypillinen, mutta innostun helposti.

Yksi kirjolla oleva työkaveri on ajoittain rasittava, kun hän ei kuuntele yhtään, jos haluaisit viedä keskustelua eri suuntaan kuin mitä hän oletti. Tätä on vähän vaikea selittää, mutta joskus tuntuu että kun hän vaikka kysyy jostain projektista jotain, niin hän on jo valmiiksi kuvitellut miten keskustelu etenee, ja se ei aina mene oikein, koska meillä on eri osaamisalue. Sitten yritän vastata kysymykseen, mutta siitä ei oikein tule mitään, kun hän vaan puhuu kauhean paljon ja palaa siihen, mitä oletti tapahtuvan seuraavaksi. Toivoisin, että hän mieluummin kuuntelisi mitä sanon ja muodostaisi vasta sitten seuraavan oman vastauksensa, ehdin kyllä odottaa.