Lue keskustelun säännöt.
Mitä annettavaa elämällä on enää aikuisena? Tuntuu aivan turhalta nousta aamuisin sängystä.
20.09.2023 |
Olen vielä aika nuori ja nähnyt elämää eri väreineen.
Nykyään yksin, käyn töissä eikä energiaa muuhun riitä.
Jos en kävisi töissä olisi elämä siltikin aika sisällötöntä.
En jaksa suorittamista, rahaa ei ole täyttää tyhjyyttä materialla (ei varmaan haluakaan jos rahaa olisi).
Missään ei huvita käydä. Paitsi pari kertaa vuodessa mökillä elämään huoletonta ja ajatonta elämää.
Läheisemmät ihmissuhteet vain väsyttävät nykyään.
Parisuhdetta enkä lapsia halua koska energiaa sellaiseen ei riitä.
Minulla vain ei ole mitään intressiä oikein tätä elämää kohtaan. Olisipa hienoa jos jokin kiinnostaisi tai olisi jokin määränpää mutta ei ole.
Tulen kotiin, syön ja lepään. Käyn kaupoilla ja kulutan aikaani huokaillen, että milloin tämä kaikki loppuu.
Tiedän miten masentava kirjoitus mutta oikeasti nykyään koen elämän näin.
Ihmisten veetuilu ja arvostelu tässä kulttuurissa saa herkän jotenkin katoamaan kuoreensa. Tai sitten vain oma näkökulmani on vääristynyt ja teen tässä itselleni hallaa kun en jaksa tavoitella mitään.
Saas nähdä mitä tästä elämästä tulee vai onko tämä tällaista jatkossakin.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Olet traumatisoitunut ja eristäytynyt ihmisistä. Ihmisellä pitää olla hyviä ihmissuhteita joista saa rakkautta, hyväksyntää, huomiota ja saa jakaa ilot ja surut. Onko sinulla sellaista elämässä että tulisit kohdatuksi ja rakastetuksi?
Miten löytää sellaisen ihmisen Suomesta, tynnekylmien erakkojen paratiisista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen perehtynyt meditoimiseen. Olen muuttanut käsitystäni tästä elämästä ylipäätään. Tavallaan ei ole oikein mitään muuta tavoiteltavaa kuin rauha sisälläni. Niin kliseistä.
Ehkä vanha minä tekee loppuaan, ehkä siksi on tyhjyyden tunne ja juuri se ettei ole enää mitään minne pääsisin karkuun, se on ollut vain illuusiota, että kun seuraavaan etappiin pääsen, niin kaikki muuttuu paremmaksi. Sellaista ei ole tullut, paitsi väliaikaisesti ja samat ongelmat toistuneet.
Minulla on tosi vaikea nuoruus ollut. Siitä en kehtaa kirjoittaa enkä sitä jaksaisi ajatellakaan. Häpeä on kuitenkin isoin juttu mikä varmaan vie ne voimat.
Seksi on itselleni myös nykyään ihan outo asia. En oikein pidä sitä kuin fysiologisena suoritteena kun joskus tekee mieli mutta muuten se on ihan yhtä turhuutta myös.
Tiedä vaikka olisin vain levon tarpeessa ja se pitää hyväksyä. Jos sitten löytyisi jotain mihin on halua tarttua taas kiinni.
-ap
Älä yritä, nauti, nauti hiljaisuudesta, myrskyn riepottelusta, kirpeästä pakkasaamust472a, auringon paisteesta, naapurin uusista kengistä, syksyn lehdistä, nauti laiskuudesta, puhtaista lakanoista, lämpimästä suihkusta, kaurapuurosta.
Helli itseäsi, suklaapatukalla, pyjamapäivällä, hyvällä kirjalla, laiskalla kävelyllä metsässä, puistossa, meren rannalla, hengitä, nauti kun et osta mitään, älä mene edes kauppakeskukseen, hae vain välttämätön ruoka ja shampoo tai tilaa kotiin.
Ole vaan, älä suunnittele, jos jotain mukavaa tulee mieleen tee se, ajelehdi.
Sinä olet hyvä juuri nyt, juuri sellaisena kuin olet.
Minulla on oikeastaan ihan sama tilanne. Käyn töissä rutiinilla, palaan kotiin istuskelemaan ja haahuilemaan. Valitettavasti ratkaisuni tylsyyteen on jo vuosia ollut alkoholi. Sillähän voi aina pahaakin tilannetta pahentaa. Mutta kun se saa sen tylsyyden unohtumaan illan pitkinä tunteina.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oikeastaan ihan sama tilanne. Käyn töissä rutiinilla, palaan kotiin istuskelemaan ja haahuilemaan. Valitettavasti ratkaisuni tylsyyteen on jo vuosia ollut alkoholi. Sillähän voi aina pahaakin tilannetta pahentaa. Mutta kun se saa sen tylsyyden unohtumaan illan pitkinä tunteina.
Niin no. Ymmärrän sinua kyllä mutta itse en oikein näe enää siinäkään mitään tavoiteltavaa.
On niin typerää vain juoda, se on sellaista itselleen valehtelua sekin. Ennen join aivan liikaa, aivan järjettömän paljon, se oli sosiaalista ja hauskaakin mutta tavallaan taas niin kamalaa, että oli pakko vähentää. Nykyään edelleen juon kalsarihumalat joskus yksin kotona mutta eipä siitä kovin hyvä olo tule kuin muutamaksi tunniksi. Sitten iskee taas syyllisyys ja häpeä.
Sama tunnesyömisen kanssa. Ei oikein viitsi liikaa tehdä mitään väärää koska lopulta siitä tulee itselleen niin huono olo kokonaisuudessaan.
Kaikki hävettää ihan helvetisti. Olin ihmisten kanssa tai yksin vain. Tein jotain tai en tehnyt.
On tämä nurinkurista. Yritän kuitenkin vain olla ajattelematta ja elää ulkoapäin normaalia elämää.
Joskus edelleen tosiaan saatan tehdä niitä valintoja mitkä hetkellisesti helpottaa mutta harvemmin koska ei sekään johda mihinkään.
Tsemppiä sinullekin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitat kirjoituksesi toteamalla olevasi vielä aika nuori. Sitten kuitenkin jatkat, että olet nähnyt elämää eri väreineen. Ei aika nuori ihminen ole vielä ehtinyt kovin paljoa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitat kirjoituksesi toteamalla olevasi vielä aika nuori. Sitten kuitenkin jatkat, että olet nähnyt elämää eri väreineen. Ei aika nuori ihminen ole vielä ehtinyt kovin paljoa nähdä.
Reilu 30v vajaa 40v on kyllä ehtinyt elää ja on sika nuori. En toki tiedä minkä ikäinen ap on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos energia ei riitä kun töissä käyntiin olet huono kuntoinen... Aloita joku liikunta harrastus ja huomaa kuinka paljon lisä energiaa saat.
Kaikilla on vaikea nuoruus ollut ja tuollaisia huonoja ajanjaksoja, jolloin voimat vähissä. Olet masentunut. Hae apua. Tee muutoksia pikku hiljaa. Uusia harrastuksia, uusia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisia hetkiä on varmaan monilla ja ne ovat hyvä tilaisuus miettiä, että millaisia asioita itse arvostaa ja mitkä ovat itselle tärkeitä. Joku uskonnollinen tai henkinen teema? Luonnonsuojelu? Hyväntekeväisyys ja toisten auttaminen esim vapaaehtoistyössä? Lukeminen tai taide ja piirtäminen? Ihan siis mahdollisuus miettiä, että mitä itselle tärkeitä asioita on olemassa ja miten niitä saisi sisällytettyä omaan elämään. Toisten auttaminen, olivat ne sitten ihmisiä tai eläimiä ja missä muodossa sen tekeekin, tuo elämään merkiytystä erityisen paljon, koska se tuo tunteen, että on tärkeä ja hyödyllinen ihminen. On tutkittu, että sellaiset ihmiset, jotka eivät koe olevansa muille tärkeitä ja hyödyllisiä, kokevat eniten myös yksinäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on oikeastaan ihan sama tilanne. Käyn töissä rutiinilla, palaan kotiin istuskelemaan ja haahuilemaan. Valitettavasti ratkaisuni tylsyyteen on jo vuosia ollut alkoholi. Sillähän voi aina pahaakin tilannetta pahentaa. Mutta kun se saa sen tylsyyden unohtumaan illan pitkinä tunteina.
Alkoholi on laillisena niin ihanan helppoa tylsyyteen. Huono homma kun se on aineena niin helevatan haitallinen. Muuta ei saisi edes ajatella tylsyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille muutto, ei ehkä pysyvästi, mutta vaikka 3 kk johonkin valoon ja lämpöön nauttimaan elämästä. Reppureissaamaan vaikka. Life is either a daring adventure or nothing.
Itseäni valo ja lämpö nimenomaan ahdistavat, viileys ja hämäryys aktivoivat.
Vaikka olisin kuinka syrjäytynyt tahansa, en saisi asiaan helpotusta maksullisesta seksistä. Ei yksinkertaisesti tuntuisi oikealta.