Miten estää katkeroituminen 20-vuotiaana?

No tänne spämmäämällä et saa päätäsi ainakaan kuntoon, se on varma. 

Katkeroituminen on valinta. Se kokeilee kaikkia, mutta itse päättää mitä sen kera tekee

ota mies.

Masennusta kannattaa kyllä hoitaa. Voi olla että saat ison avun jo siitä.

Tälleen täti-ikään ehtineenä voin myös kertoa että tuohon ikään ja aikuistumiseen valitettavasti kuuluu kaikenlainen elämäntuska enemmän tai vähemmän. Iloinen uutinen kuitenkin on se, että se helpottaa ajan kanssa osin itsestään. Vaikka koet katkeruutta (tai mitä tahansa muuta) nyt, se ei todellakaan tarkoita että se on loppuelämäsi vallitseva olotila. Älä toitota itsellesi sellaista totena.

Ja vielä iloisempi uutinen on se, että nyt parikymppisenä kun haet apua psyykkisiin ongelmiisi ja käsittelet ajatuksiasi rakentavasti sulla on koko elämä edessä paljon paremmin eväin kuin monella muulla, joka taipuu siihen vasta viisikymppisenä. Sulla on etulyöntiasema. Mutta se on sun vastuulla myös mitä itsellesi teet, joten auta itseäsi.

Mikään ei ole lopullista tai ikuista mitä kaksikymppisenä koet, ei hyvässä eikä pahassa. Suurin osa siitä menee joka tapauksessa ohi ja muuttuu joksikin muuksi. Tsemppiä <3

Keskity hyvään, itsessä ("mut ku ei sitä ole") ja muissa ("itse asiassa näen vain itseni"). Tuossa iässä taitaa vielä esim. lyhytterapiaan päästä aika helposti, kannattanee. Katkeruus on vastuun välttelyä, josta kärsit etupäässä sinä itse.

En todellakaan väheksy tuskaasi mutta tuo ikä on oikeasti sellainen että elämä on TÄSSÄ ja NYT ja on vaikea ymmärtää että kehitystä tulee tapahtumaan ja tuskatilat tulevat helpottamaan. Se on monesti järkyttävän tuskallista ja myös aikaavievää, mutta ei sinua ole tuomittu noihin tuntemuksiin loppuelämäksesi. Olen 100% varma että sinä pystyt monenlaisiin asioihin ja tulet löytämään paikkasi kyllä. Mitä tahansa teet, älä ikinä ala perinteiseen suomalaiskansalliseen tapaan turruttaa tuskaasi alkoholilla tai muilla päihteillä. Se on semmoinen tie sitten että kehitys pysähtyy ja monelta lähtee ennenaikaisesti henki. Ulkonäköpaineisiin: täyttä p*skaa. Taistele sitä aivopesua vastaan jota joka tuutista tulee. Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan esim. seuraavat kirjat: Maaret Kallio: Toivo, Ben Malinen: Häpeän monet kasvot ja saman tekijän Elämää kahlitseva häpeä, ehkä myös Mia Moision Häpeästä valoon. Ei mikään kirja tai asia ole välttämättä sellainen juttu että "vau, nyt elämäni mullistui" mutta se mullistus tulee lopulta yleensä monen pienen asian lopputuloksena. TSEMPPIÄ, kyllä tämä elämä sinutkin kantaa vaikka nyt ei siltä tunnu. 

Kasvamalla aikuiseksi.

Pysy poissa vauvapalstalta, se auttaa ja saattaa parantaa koko homman.

Itseinho näkyy päälle.

Hyväksyt tosiasian ettei kaikki ole kaunottaria tms. Mutta ei se elämä ulkonäköön lopu.

Mitä nuo iho-ongelmat on? Lääkärille niiden kanssa. Joku kehonkuvan ongelma sinulla on. Mistä olet moisen häpeän kehittänyt?

Muistamalla että olet vasta 20v. ja edessä on vielä aikuiselämää sellaiset 60 vuotta, josta suurimman osan, vähintään ne viimeiset 20-30 vuotta, aivan järkyttävän rupsahtanut, jonka ulkonäöllä ei ole mitään väliä. 

Muutenkin, kauniita ihmisiä on vain joku 2%, samoin tosi rumia. 96% on tavallisen näköisiä, joten miksi olettaisit että juuri sinun pitäisi olla kauniiden 2% joukossa pystyäksesi elämään tavallaista elämää, tai miksi kuvittelet että juuri sinä kuuluisit siihen rumaan 2% joukkoon?

Ylipäänsä ihmisyydessä on tärkeintä se mitä teet, miten kohtelet muita ihmisiä jne. ei ulkonäkö. Vaikka olisi miten kaunis, niin jos on luonteeltaan täysmulkku, niin ei se elämä kovin hääviä ole, voi olla että pinnallisista ihmisistä saa jotain kaverin tapaisia, mutta sellaiset häviää ympäriltä sekunnissa kun vaikeuksia tulee.

Lopeta itseesi keskittyminen, ja keskity muihin ihmisiin ja asioihin joita yhteiskunnassa ja elinympäristössäsi tapahtuu.

Yritä vaikuttaa niihin asioihin joihin voit. Kummasti saattaisi mieliala lähteä nousemaan jos saisit ulkomuotosi muutettua itsellesi mieluisaksi.

Joo, kuulostaa turhamaiselta ja pinnalliselta mutta varmaan lähes jokainen nainen tuntee olonsa heti paremmaksi kun peilikuva on miellyttävä. Sitä vartenhan niitä kauniita vaatteita, meikkejä ja irtoripsiä tilaillaan.

Paino ja hiukset ovat varmaan helpoin rasti, mutta iho-ongelmiinkin voisi yrittää löytää ratkaisua. Oletko jo käynyt kosmetologilla? Tai ihotautilääkärillä?

Entä onko sinulla rahaa shoppailla mieluisia vaatteita? Jos on niin mene vaikka siskosi kanssa ostoksille.

Lisäät liikuntaa arkeen ja koitat tehdä vaan asioita mistä nautit ja saat iloa. Tiedän, et se on vaikeemmin tehty, kuin sanottu. Kunhan et katkeroidu, niinkuin minä nyt 31 vuotiaana ja valmiiks jo vihaa kaikkea. Jokainen aamuherätyskin vaan vituttaa.

Tuo ajattelun kuvaus kuulosti kovasti traumatisoituneen ihmisen puheelta. Käypä vähän juttelemassa jossain ammattilaisella. Ankeatkin olotilat kuuluvat ihmisyyteen, mutta eivät tuossa määrin eivätkä tuollaisina ajatuksina. Joskus tietoisuus kieltäytyy paljastamasta itselle kipeitä asioita, jotka ulkopuolisen on helpompi nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nuo iho-ongelmat on? Lääkärille niiden kanssa. Joku kehonkuvan ongelma sinulla on. Mistä olet moisen häpeän kehittänyt?

Tunnekylmä koti/vanhempien jonkin sortin mt-ongelmat tai alkoholismi, koulukiusaaminen, mitä siellä taustalla nyt yleensä on kun ihminen kantaa tuon tason häpeää.