Lue keskustelun säännöt.
Mitä annettavaa elämällä on enää aikuisena? Tuntuu aivan turhalta nousta aamuisin sängystä.
20.09.2023 |
Olen vielä aika nuori ja nähnyt elämää eri väreineen.
Nykyään yksin, käyn töissä eikä energiaa muuhun riitä.
Jos en kävisi töissä olisi elämä siltikin aika sisällötöntä.
En jaksa suorittamista, rahaa ei ole täyttää tyhjyyttä materialla (ei varmaan haluakaan jos rahaa olisi).
Missään ei huvita käydä. Paitsi pari kertaa vuodessa mökillä elämään huoletonta ja ajatonta elämää.
Läheisemmät ihmissuhteet vain väsyttävät nykyään.
Parisuhdetta enkä lapsia halua koska energiaa sellaiseen ei riitä.
Minulla vain ei ole mitään intressiä oikein tätä elämää kohtaan. Olisipa hienoa jos jokin kiinnostaisi tai olisi jokin määränpää mutta ei ole.
Tulen kotiin, syön ja lepään. Käyn kaupoilla ja kulutan aikaani huokaillen, että milloin tämä kaikki loppuu.
Tiedän miten masentava kirjoitus mutta oikeasti nykyään koen elämän näin.
Ihmisten veetuilu ja arvostelu tässä kulttuurissa saa herkän jotenkin katoamaan kuoreensa. Tai sitten vain oma näkökulmani on vääristynyt ja teen tässä itselleni hallaa kun en jaksa tavoitella mitään.
Saas nähdä mitä tästä elämästä tulee vai onko tämä tällaista jatkossakin.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa loppuunpalamiselta. Kaipaat myös jotain korkeampaa tavoitetta elämässä. Mikä se voisi olla?
No oli tuossa kymmenen vuotta vauhdikkaat ajanjaksot. Todella paljon töitä, eri työpaikkoja, uusia ammatteja, ihmissuhteita, muuttoja eri kaupunkeihin, parisuhteita, traumoja (väkivaltaa), alkoholia liikaa, pettymyksiä, uupumisia jne.
Paljon ollut kaikkea, epäonnistumista ja onnistumista.
Viimeisin vuosi on ollut tasaista. Olen levännyt, käynyt töissä, ollut yksin. Ihmetellyt miltä tässä elämässä tekisi. Hävettää ja ahdistaa, masentaa.
Tuntuu niin tyhjältä. Ei mitään mielenkiintoa mihinkään. En pysty edes valehtelemaan itselleni ja tsemppaamaan kuten ennen aina "uudesta alusta" otin voimaa ja lähdin liikkeelle.
En jaksa enää. Enkä oikein tiedä mitä tavoiteltavaa enää on. Olen jo yrittänyt kaikenlaista.
Eikä tietenkään kukaan toinen voi antaa vastausta. Ehkä aika näyttää sitten.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ois helppo pudota samaan ja ajoittain putoankin.
En kuitenkaan enää mieti mitä elämällä on annettavaa, mietin millaiseen käyttöön voin antaa itseni elämälle. Äskettäin kysyin av:ltä neuvoa espanjan löytökoiratarhoista, lähden työkaluksi yhdelle sellaiselle. Jos hyväksytään punaisen ristin operaatioihin lähden tulevaisuudessa johonkin sellaiseen.
Vähän samaa mieltä. Aamulla kun heräsin ajattelin että mitä taas tästä päivästä tekemään. Joskus ei ole mitään ilonpilkkuakaan näkyvillä.
Kodin siivous ja silittäminen.........Niin tylsää.
Mikään ei tunnu miltään ei mistään enää tule iloa tai valonpilkahduksia . Mustaa , mustaa raahustamista päivästä toiseen ja arkiaskareetkin tuntuu ylivoimaisilta. Elämä on onttoa ja tyhjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet traumatisoitunut ja eristäytynyt ihmisistä. Ihmisellä pitää olla hyviä ihmissuhteita joista saa rakkautta, hyväksyntää, huomiota ja saa jakaa ilot ja surut. Onko sinulla sellaista elämässä että tulisit kohdatuksi ja rakastetuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa loppuunpalamiselta. Kaipaat myös jotain korkeampaa tavoitetta elämässä. Mikä se voisi olla?
No oli tuossa kymmenen vuotta vauhdikkaat ajanjaksot. Todella paljon töitä, eri työpaikkoja, uusia ammatteja, ihmissuhteita, muuttoja eri kaupunkeihin, parisuhteita, traumoja (väkivaltaa), alkoholia liikaa, pettymyksiä, uupumisia jne.
Paljon ollut kaikkea, epäonnistumista ja onnistumista.Viimeisin vuosi on ollut tasaista. Olen levännyt, käynyt töissä, ollut yksin. Ihmetellyt miltä tässä elämässä tekisi. Hävettää ja ahdistaa, masentaa.
Tuntuu niin tyhjältä. Ei mitään mielenkiintoa mihinkään. En pysty edes valehtelemaan itselleni ja tsemppaamaan kuten ennen aina "uudesta alusta" otin voimaa ja lähdin liikkeelle.
En jaksa enää. Enkä oikein tiedä mitä tavoiteltavaa enää on. Olen jo yrittänyt kaikenlaista.Eikä tietenkään kukaan toinen voi antaa vastausta. Ehkä aika näyttää sitten.
-ap
Jos on kokenut väkivaltaa, jatkuvaa työstressiä, runsasta päihteiden käyttöä, suhdesekoilua ja muutakin traumaattista, niin ihan normaalilta kuulostaa, että on tullut mitta täyteen ja sekä mieli että keho reagoivat siihen. Häpeä on myös erittäin luonnollinen tunne kaiken sekoilun jälkeen.
Toipuminen on vielä kesken, vuosi on lopulta tosi lyhyt aika. Nyt on hyvä hetki tutustua itseensä paremmin. Oletko lukenut tai kuunnellut mitään self help -materiaalia? Kaikkien itsestäänselvyyksien ja höttöjuttujen seassa on myös ihan oikeasti hyödyllistä ja toimivaa materiaalia. Monihan rupeaa kaipaamaan myös jotain henkistä ulottuvuutta elämäänsä vastaavien kokemusten jälkeen, eikä sen tarvitse tarkoittaa kristinuskoon tai enkeleihin hurahtamista. Muitakin vaihtoehtoja on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tuota sanotaan pysähtymiseksi. Ei sitä pidä medikalisoida, vaan olet ehkä juossut aiemmin jotain karkuun ja lisää taakkaa on tullut juostessa. Sitten ei enää jaksa ja pysähtyy kysymään, minne olen juoksemassa.
Ilman pysähdystä et pysty uudelta pohjalta miettimään, mitä haluat elämältä. Se aiempi toteuttaminen oli haaveiden jahtaamista. Nyt on aika miettiä, oliko ne vääriä haaveita, jolloin ne veivät väärään suuntaan.
Kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Vaikutat masentuneelta, suosittelen varaamaan ajan asiantuntijalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy panemassa jotain vaikka rahalla jos ei muuten onnistu. Se on kuitenkin sellainen perus biologinen kaikelle elämälle yhteinen toimintamuoto, joka koetaan yleensä mielekkääksi. Psykiatrithan ovat Briteissä jopa maksaneet prostituoituja syrjäytyneille nuorilla, mikä loppui, kun asia pääsi julkisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomaille muutto, ei ehkä pysyvästi, mutta vaikka 3 kk johonkin valoon ja lämpöön nauttimaan elämästä. Reppureissaamaan vaikka. Life is either a daring adventure or nothing.
Joku kehittävä harrastus tai omaehtoinen opiskelu. Jotain kehitystä pitää olla elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Käy panemassa jotain vaikka rahalla jos ei muuten onnistu. Se on kuitenkin sellainen perus biologinen kaikelle elämälle yhteinen toimintamuoto, joka koetaan yleensä mielekkääksi. Psykiatrithan ovat Briteissä jopa maksaneet prostituoituja syrjäytyneille nuorilla, mikä loppui, kun asia pääsi julkisuuteen.
Linkkiä?
Ei ihme jos masentaa. Niin paljon kaikkea pahaa meneillään ja ihmiset on mitä on. Ap:n kanssa samoilla ajatuksilla, paitsi työpaikkakiusattuna olen tullut hyvin varovaiseksi ja kilttinä ihmisenä olen alkanut sanomaan ilkeästi myös muille, joka mulle ilkeilee.
Olen aina pitänyt tärkeänä juuri niitä ajanjaksoja, jolloin turhaudun ja mitään ei jaksa. Ne puhuttelevat eniten, vaikka päässä humisisi vain pelkkää tyhjää.
Olen myös touhunnut ja kulkenut mutkikasta elämääni eteenpäin kaikkine romahduttavine vastoinkäymisineen. Joskus miettinyt, etteikö se p---a ikinä lopu.
Yksinäisyyden ja erakkouden tunne on osa tarpeettomuuden päälle käyvää hyökyaaltoa.
Iän myötä olen myös käytännössä eristänyt itseäni asumalla osan vuotta yksin keskellä metsää ja jolloin luonto tarjoaa seuransa. Siellä en ajattele olenko tarpeeton. Luonto on siitä hyvä, että se vaatii olemista tässä ja nyt. Sen kanssa ei ajatella yhtään mitään.
Kirjoitan päiväkirjaa. Selitän heti ensimmäiseksi, miltä ikkunastani näkemäni puu jaksaa ja onko se märkä, luminen vai säteilee auringon valossa. Ihan tarpeetonta jorinaa ja silti tartun juuri puun avulla uuteen päivääni kiinni. Sen puun elämä ei ole turha, koska se tarjoaa minulle parin ajatuksen verran muuta miettimistä kuin miltä minusta tuntuu. Jatkan sitten kirjoittamista kertomalla, mitä minulle kuuluu. KAikkea pientä.
Olen joskus kuitenkin iloinen siitä, että minulle on annettu lahja pystyä olemaan tarpeeton ja kokea ulkopuolisuutta. Vähän vaikea opetella siiheen ja jättää muiden turhat kysymykset huomiotta, koska sitten kun taas jaksan elän täysillä taas ihan muuta.
Toivotan hyvää tarpeettomuuden tunnetta!
Mitä jos nousisit ylös nostaisit pääsi ja pue päällesi lämpimästi, lähde pienelle kävelylenkille luontoon. Tee siitä tapa. Kirjoita ylös mitä voisit haluta tehdä ja tavoittele sitä. Ehkä jotain uutta, vaikka uusi kieli espanja, italia. Hyvää tätä päivää. Meillä kaikilla on vain tämä päivä emme kukaan voi taata tulevaa.
Kuulostaa loppuunpalamiselta. Kaipaat myös jotain korkeampaa tavoitetta elämässä. Mikä se voisi olla?