Lue keskustelun säännöt.
Roope Lipasti: kirjojen kuuntelu ei ole lukemista
19.09.2023 |
Kolumnissaan Lipasti painottaa, että kuuntelu ja lukeminen ovat eri asioita pohtii pohtii että mahtaako lukeminen enää kannattaa jos lukemisen sijaan vain kuunnellaan kirjoja: https://yle.fi/a/74-20048454
Ja huomiona se, että jos joku haluaa lukea kirjansa ja ottaa niteen fyysisenä käteen niin se ei tee tästä taantumuksellista ja kehityksen vastaista jos suosii sitä äänikirjoja sen sijaan.
Kommentit (172)
Mulla on omasta mielestäni hyvä kuulomuisti. Silti tykkään nimenomaan lukea, musiikkia tulee sitten taas kuunneltua senkin edestä. Nää on makukysymyksiä, mut voishan sitä tietysti antaa mahdollisuuden äänikirjalle, ne kun on niin kovassa hypessä nykyään. Pistetään harkintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen on lukemista ja kuuntelu on kuuntelemista, yksinkertaista.
Ne ovat molempia. Ymmärryksen ja elämyksen kannalta. Minä kuulen parhaillani tämänkin tekstin mitä nyt kirjoitan. Kuuletteko te samaan aikaan sen mitä kirjoitatte?
t. muusikko
80-luvun alussa opettaja kielsi vanhempia lukemasta ekaluokkalaisille, jotka eivät oppisi ikinä lukemaan, jos vanhempi lukee hänelle. Muutenkin lapsille lukeminen tuntui olevan haitallista. Olen miettinyt mitä tuo opettaja ajattelisi siitä, että aikuiset kuuntelevat toisen aikuisen lukemia kirjoja. Lukeminen ja e-kirjan kuunteleminen ovat eri asioita, mutta onhan kirjan kuunteleminen hyvää ajanvietettä. Pitkästyttävä puuha voi tuntua mukavammalta hyvää kirjaa kuunnellessa.
Onko tuo Lipasti koskaan käynyt yliopistoja kun alkaa tuollain arvostella ihmisten lukutapoja?
Lukeminen on pidemmän päälle pitkästyttävää ja tylsää, kun taas kuuntelu onnistuu kaiken muun toiminnan ohessa. Oletteko koskaan miettineet tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänikirjat voi niissä palveluissa myös lukea, näin teen itse.
No, no shit. Lukeminen on lukemista. Kuuntelu on kuuntelua. Täysin erilaisia aktiviteetteja.
Pitää muuten huomauttaa, että entisaikoina ihmiset kuuntelivat ääneen luettua kirjoitettua kieltä, koska ei eivät itse osanneet lukea. Se harva lukutaitoinen sitten luki ääneen heille tekstejä. Ymmärrän kirjallisuuden kuuntelua, jos et ole lukutaitoinen tai jos tämä kuuntelu tapahtuu osana suurempaa yhteisöllistä tilannetta, kuten menneisyydessä usein tapahtui. Mutta miksi nykyihminen, joka osaa lukea, ja todennäköisesti nauttii kirjallisuudesta yksin eikä osana sosiaalista tilannetta, jaksaa kuunnella äänikirjoja, kun voisi niitä lukeakin? Totta kai kaikki ovat erilaisia, mutta itse en pysty käsittää tätä. Ehkä keskittymiskykyni ei vain riitä tuollaiseen kuunteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänikirjat voi niissä palveluissa myös lukea, näin teen itse.
Eikö kyseessä ole kuulorajoitteisille tarkoitettu palvelu, joka muuttaa puheen tekstiksi jotta nämäkin voisivat kuunnella äänikirjoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
On sillä eronsa. Hahmotat käyttöohjeet ja sopimukset taatusti paremmin, kun luet ne omin silmin sen sijaan, että kuuntelet ne tallenteina. Kokeile vaikka.
Minä opin paljon nopeammin kuuntelemalla.
Paitsi että kun sinun onkin palattava viidennestä luvusta kolmannen luvun neljänteen kappaleeseen tarkistamaan, miten se yksi yksityiskohta taas menikään.
Jos yksityiskohtaa ei muista sen jälkeen kun se on mainittu, niin on se silloin turha ja merkityksetön. Näin meille siis opetettiin kirjoituskurssilla, jotta kirjoittaessa välttäisimme turhaa kuvailua ja emme takertuisi tekstissä epäolennaiseen koska niillä ei ole lopulta merkitystä ja funktiota tarinan kannalta.
Väität siis, että pystyt erottamaan epäolennaiset ja olennaiset yksityiskohdat jo ensi kuuntelemalla niin, ettei sinun tarvitse palata tarkistamaan.
Minä olen joutunut vuoden kuluessa kuuntelemaan monta (kymmentä) äänikirjaa. Edelleen ottaa jatkuvasti päähän se, että jonkun uuden henkilöhahmon, paikan, rakennuksen tai auton kuvaus on alun perin jäänyt muistiin vain hämärästi, eikä sitä enää löydä. Tarinassa liikkuminen on käytännössä mahdotonta.
On varmasti lohduttavaa ajatella, että se, mitä ei muista, onkin epäoleellista. Se helpottaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
On sillä eronsa. Hahmotat käyttöohjeet ja sopimukset taatusti paremmin, kun luet ne omin silmin sen sijaan, että kuuntelet ne tallenteina. Kokeile vaikka.
Kyllä kyllä, kauppalistankin muistaa parhaiten kun on sen itse kirjoittanut, mutta puolustan nyt ihmisiä, jotka eivät pysty lukemaan paperille painettuja kirjaimia. Ei heidän kirjallista kokemusta voi pitää yhtään vähempänä, vaikka olisivat kuulleet kirjan toisen ääneen lukemana.
Ilman äänikirjoja ei näkörajoitteisilla olisi mitään keinoa lukea koska eivät kykyene näkemään tekstiä. Lisäksi äänikirjat suttavat lukemaan oppimisessa ja kartuttavat sanavarastoa minkä takia aikuisia kohotetaan lukemaan lapsille ääneen kirjoja sen sijaan että lapset lukisivat niitä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sisältö ja tarina ole kuitenkin kaikkein tärkein? Kirjahan on periatteessa vain paperituloste, josta sisällön voi omaksua ja jäljelle jää säilytettäväksi esine nimeltään kirja. Äänikirja vaikenee nappia painamalla. Kummastakin on jäänyt sisältö lukijan/kuulijan aivoihin, joka on kuitenkin pääasia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
On sillä eronsa. Hahmotat käyttöohjeet ja sopimukset taatusti paremmin, kun luet ne omin silmin sen sijaan, että kuuntelet ne tallenteina. Kokeile vaikka.
Minä opin paljon nopeammin kuuntelemalla.
Paitsi että kun sinun onkin palattava viidennestä luvusta kolmannen luvun neljänteen kappaleeseen tarkistamaan, miten se yksi yksityiskohta taas menikään.
Jos yksityiskohtaa ei muista sen jälkeen kun se on mainittu, niin on se silloin turha ja merkityksetön. Näin meille siis opetettiin kirjoituskurssilla, jotta kirjoittaessa välttäisimme turhaa kuvailua ja emme takertuisi tekstissä epäolennaiseen koska niillä ei ole lopulta merkitystä ja funktiota tarinan kannalta.
Ainakin minun kirjoittamistani tekeleistä tulisi naurettavan lyhyitä tällä logiikalla. Tosin luin jotain William Gibsonin kirjaa, joka jäi kesken, kun mikään siinä stoorissa ei kuulostanut olennaiselta. Eli ihan väärässä ei tämän kurssin vetäjä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänikirjat sopii lukutaidottomille idiooteille.
Kirjojen lukeminen on ihanaa ja jos olisin työtön ja voisin vain päivät pitkät istua/maata ja lukea, niin varmasti lukisin. Jotta voisi lukea, niin pitäisi olla se kirja siinä käsissä ja se onkin vähän hankalampi juttu. Myös perhe asettaa omat ehtonsa lukemiseen keskittymiselleni.
Minulla on ollut esimerkiksi kirjastosta varauksessa joskus joku suosittu tietokirja yli vuoden ajan ennen kuin sen sain, joten siinä vaiheessa kun kirjan sain, oli se mennyt tavallaan jo vanhaksi. Kirjojen ostamista en enää harrasta, sillä ne ovat hyvin kalliita ja jälleenmyyntiarvoa ei ole. Kotiini en kirjoja halua hamstrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lipasti ei taida olla kovinkaan auditiivinen henkilö?
Olen lukenut hyvin paljon kirjoja elämäni aikana. Auditiivisena ihmisenä kuuntelen myös nykyään mielelläni.
Mikä tässä nyt on se ongelma? Joku ei-auditiinen tyyppi ei voi ehkä koskaan tajuta mitä iloa kuunteleminen tuottaa.
Kuuntelemalla myös oppii hyvin nopeasti.
Suomi-venäjälle mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide.
Aina on ollut Lipastin kaltaisoia Neandertalin ihnisiä jotka vaativat jästipäisesti, että maailma pitää palauttaa kivikaudelle. Saisivat palata takaisin asumaan luoliinsa jos moderni yhteiskunta ja kehitys eivät kelpaa vaan pitää elää menneisyydessä.
Sekö on kehitystä että ihmisten lukutaito taantuu? Ei todellakaan ole.
Vuosisatoja on koulutus- ja yleisen sivistystason korottamisessa pyritty siihen että jokainen osaa lukea, siis kunnolla lukea, ja hankkia tietoa monista eri lähteistä. Ja nyt on joidenkin mielestä "kehitystä" se, että joku taho (suuryritykset, hallitukset?) määrittää mitä on helposti / äänikirjoina saatavilla, ja sitten jotkut vaan kuuntelee niitä.
Tähän on sama asia kuin joskus kivikaudella porukka istui nuotion äärellä ja heimopäällikkö tai poppamies kertoi kaikille miten asiat on, ja piste. Oppimattomilla puupäillä ei ollu siihen mitään sanomista. Ja sama esihenkilö saattoi sanoa vaikka että nyt on ihan välttämätöntä koko jengin hypätä alas korkealta kaltsilta koska "jumalat", spagettihirviö tai whatever entiteetti niin vaatii, ja oppimattomat puupäät hyppäsi...
Ja nyt ollaan lukutaidon väheksymisen myötä menossa takaisin samaan suuntaan ja jotkut kutsuu sitä vielä kehitykseksi...
Olen kuunnellut joitakin kirjoja lähinnä iltaisin, kun olen yrittänyt saada unenpäästä kiinni. Yksi tällainen oli mm. Sinuhe egyptiläinen, järkäle. Oli vain vähän homma etsiä seuraavana iltana kohta, jota ei ollut enää kuullut kun sanat olivat menneet jo ohi korvien tajun ollessa tyynyliinankankaalla.
Suosin eniten fyysisiä kirjoja. Jopa sähköinen kirja on rasittavampi lukea, kun nykyään on niin paljon jo kaikkea ruudulla.
kommentoia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lipasti ei taida olla kovinkaan auditiivinen henkilö?
Olen lukenut hyvin paljon kirjoja elämäni aikana. Auditiivisena ihmisenä kuuntelen myös nykyään mielelläni.
Mikä tässä nyt on se ongelma? Joku ei-auditiinen tyyppi ei voi ehkä koskaan tajuta mitä iloa kuunteleminen tuottaa.
Kuuntelemalla myös oppii hyvin nopeasti.
Suomi-venäjälle mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide.
Aina on ollut Lipastin kaltaisoia Neandertalin ihnisiä jotka vaativat jästipäisesti, että maailma pitää palauttaa kivikaudelle. Saisivat palata takaisin asumaan luoliinsa jos moderni yhteiskunta ja kehitys eivät kelpaa vaan pitää elää menneisyydessä.
Sekö on kehitystä että ihmisten lukutaito taantuu? Ei todellakaan ole.
Vuosisatoja on koulutus- ja yleisen sivistystason korottamisessa pyritty siihen että jokainen osaa lukea, siis kunnolla lukea, ja hankkia tietoa monista eri lähteistä. Ja nyt on joidenkin mielestä "kehitystä" se, että joku taho (suuryritykset, hallitukset?) määrittää mitä on helposti / äänikirjoina saatavilla, ja sitten jotkut vaan kuuntelee niitä.
Tähän on sama asia kuin joskus kivikaudella porukka istui nuotion äärellä ja heimopäällikkö tai poppamies kertoi kaikille miten asiat on, ja piste. Oppimattomilla puupäillä ei ollu siihen mitään sanomista. Ja sama esihenkilö saattoi sanoa vaikka että nyt on ihan välttämätöntä koko jengin hypätä alas korkealta kaltsilta koska "jumalat", spagettihirviö tai whatever entiteetti niin vaatii, ja oppimattomat puupäät hyppäsi...
Ja nyt ollaan lukutaidon väheksymisen myötä menossa takaisin samaan suuntaan ja jotkut kutsuu sitä vielä kehitykseksi...
Ks. edellä kommenttini siitä, että lukutaitoa ei välttämättä enää tulevaisuudessa tarvita.
Nyymi23 kirjoitti:
No, no shit. Lukeminen on lukemista. Kuuntelu on kuuntelua. Täysin erilaisia aktiviteetteja.
Pitää muuten huomauttaa, että entisaikoina ihmiset kuuntelivat ääneen luettua kirjoitettua kieltä, koska ei eivät itse osanneet lukea. Se harva lukutaitoinen sitten luki ääneen heille tekstejä. Ymmärrän kirjallisuuden kuuntelua, jos et ole lukutaitoinen tai jos tämä kuuntelu tapahtuu osana suurempaa yhteisöllistä tilannetta, kuten menneisyydessä usein tapahtui. Mutta miksi nykyihminen, joka osaa lukea, ja todennäköisesti nauttii kirjallisuudesta yksin eikä osana sosiaalista tilannetta, jaksaa kuunnella äänikirjoja, kun voisi niitä lukeakin? Totta kai kaikki ovat erilaisia, mutta itse en pysty käsittää tätä. Ehkä keskittymiskykyni ei vain riitä tuollaiseen kuunteluun.
Kirjoitinkin jo tuonne, mutta toistan: työni on yksinäistä, mutta fyysistä ja voit vain uskoa miten paljon saan iloa, kun voin työssäni kuunnella kirjoja. Saatan kuunnella kirjoja 6-7 h työpäivän aikana.
Kun menen kotiin, niin perheeni on siellä ja lukeminen ei onnistu kuin ehkä sen aukeaman parin verran ilman keskeytyksiä. Pystytkö käsittämään tämän?
Ei sillä ole väliä lukeeko vai kuunteleeko. Sillä on väliä, kumpi on itselle se luontaisin muoto ottaa vastaan informaatiota. Itselle se on näköaisti joten lukeminen on ehdottomasti omin muoto, joka jää parhaiten mieleen.
Nimestä voi päätellä kyllä aika hyvin syntymäajan. Lipasti on syntynyt vasta 80-luvun jälkeen. Ei ole paljoa kertynyt elämänkokemusta.