Lue keskustelun säännöt.
Roope Lipasti: kirjojen kuuntelu ei ole lukemista
19.09.2023 |
Kolumnissaan Lipasti painottaa, että kuuntelu ja lukeminen ovat eri asioita pohtii pohtii että mahtaako lukeminen enää kannattaa jos lukemisen sijaan vain kuunnellaan kirjoja: https://yle.fi/a/74-20048454
Ja huomiona se, että jos joku haluaa lukea kirjansa ja ottaa niteen fyysisenä käteen niin se ei tee tästä taantumuksellista ja kehityksen vastaista jos suosii sitä äänikirjoja sen sijaan.
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
On sillä eronsa. Hahmotat käyttöohjeet ja sopimukset taatusti paremmin, kun luet ne omin silmin sen sijaan, että kuuntelet ne tallenteina. Kokeile vaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lipasti ei taida olla kovinkaan auditiivinen henkilö?
Olen lukenut hyvin paljon kirjoja elämäni aikana. Auditiivisena ihmisenä kuuntelen myös nykyään mielelläni.
Mikä tässä nyt on se ongelma? Joku ei-auditiinen tyyppi ei voi ehkä koskaan tajuta mitä iloa kuunteleminen tuottaa.
Kuuntelemalla myös oppii hyvin nopeasti.
Suomi-venäjälle mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide.
Vierailija kirjoitti:
"Äänikirjalle on epäilemättä paikkansa, ja maailma olisi köyhempi ilman niitä, mutta ne eivät ole sama asia kuin lukeminen. Tämä pitäisi muistaa etenkin lasten kohdalla." Lapsille on ainakin ollut cd+ kirja yhdistelmiä, ja aikoinaan kasetti+ kirja. Lapset "lukivat" ja kuuntelivat samalla. EIkö se muka kehitä lukutaitoa!
Mitä ne sellaiset on? Minä luin tokalla luokalla jo täyspitkiä kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
Tämä.
Miten yksinkertaisia nykyään ihmiset voivat olla? Jos luen, kuulen samalla myös tekstin. Jos kuuntelen, eläydyn äänikirjaan samoin kuin lukisin sitä visuaalisesti.
Terv. muusikko
On erilaisia tapoja oppia jotkut oppivat näkemällä, jotkut tekemällä ja jotkut kuuntelemalla. Minä olen ollut aina se kuuntelija. Silloin teksti menee kerralla jakeluun ja pysyy siellä kauan tarvittaessa. Jos taas luen vaikka jotain ruokaohjetta, niin joudun tarkistamaan kohta kohdalta mitä luin.
Olen kyllä lukenut lapsena ja nuorena hyvin paljon, minä olin juuri se lukutoukka, joka oli aina kirja kädessä ja olin kirjastossa iltatöissäkin nuorena. Kun lapsia syntyi ja he olivat oieniä, niin omien kirjojen lukeminen jäi lähes kokonaan. Aikaa ei yksinkertaisesti ollut ja kun lapset menivät nukkumaan, menin minäkin.
Nyt teen työtä, jossa saatan kuunnella äänikirjoja työn ohessa tunteja päivässä. Olen löytänyt äänikirjojen myötä kirjat uudelleen ja koska äänikirjoja on vaikka bookbeatissa tuhansia, niin voin kuunnella juuri sen kirjan mitä haluan. En ikinä olisi saanut käsiini näitä kirjoja kirjoina, ei esumerkiksi uusia teoksia saa kirjastosta kuin vuoden varauksen jälkeen ja joitakin ei ikinä, itse en osta enää kirjoja. Äänikirjat ovat antaneet minulle siis kirjojen ihanan maailman uudelleen. Jos olisin työtön, niin ehtisin varmaan lukemaan, mutta koska työ vie hereilläoloajasta suuren osan ja perhekin on, niin äänikirjat ovat minun juttuni. Muiden mielipiteistä en välitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Äänikirjalle on epäilemättä paikkansa, ja maailma olisi köyhempi ilman niitä, mutta ne eivät ole sama asia kuin lukeminen. Tämä pitäisi muistaa etenkin lasten kohdalla." Lapsille on ainakin ollut cd+ kirja yhdistelmiä, ja aikoinaan kasetti+ kirja. Lapset "lukivat" ja kuuntelivat samalla. EIkö se muka kehitä lukutaitoa!
Mitä ne sellaiset on? Minä luin tokalla luokalla jo täyspitkiä kirjoja.
Sama täällä. Luin jo ennen kuin menin kouluun. Mitä vikaa on muka äänikirjoissaKAAN?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
On sillä eronsa. Hahmotat käyttöohjeet ja sopimukset taatusti paremmin, kun luet ne omin silmin sen sijaan, että kuuntelet ne tallenteina. Kokeile vaikka.
Minä opin paljon nopeammin kuuntelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
Tämä.
Miten yksinkertaisia nykyään ihmiset voivat olla? Jos luen, kuulen samalla myös tekstin. Jos kuuntelen, eläydyn äänikirjaan samoin kuin lukisin sitä visuaalisesti.
Terv. muusikko
Tämähän se. Kuunnellessa kuuntelen, maistelen, haistelen ja "näen" tekstin ihan samalla tavalla kun lukisin itsekin. Pääsen sen sisään täydellisesti unohtaen muut asiat.
Kuuntelen äänikirjoja aina kovalla nopeudella, sillä olen itsekin nopea lukija. Äänikirjojen hyvät lukijat tekevät kirjoista todella hyvät, esimerkiksi kuunnelmien lukijanakin hyvin tunnettu Erja Manto on todella upea lukija, jonka tapa lukea kirjat on mielettömän hyvä. Muitakin on paljon.
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
Et ole sitten pistekirjoituksesta braillesta kuullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko Lipastilla hyvä kuulomuisti? Minulla on erittäin tarkka kuulomuisti.
Miksi auditiivisia henkilöitä sorretaan? Sosialistisessa maassa kaikkien on pakko olla samanlaisia.
t. muusikko
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ei ole kuitenkaan ihan sama kuin kuunnelma, joka on yleensä enemmän dialogipainotteinen. Äänikirja sisältää kaiken sen tiedon mitä painettukin. Jos esimerkiksi romaanissa kuvaillaan paikka johon se sijoittuu, kuvittelet sen paikan yhtä lailla mielessäsi kuunnellen kuin lukienkin. Äänikirjat ruokkivat mielikuvitusta siinä missä normaalitkin kirjat.
Kautta aikojen on esimerkiksi vanhemmille ja huononäköisille ihmisille luettu ääneen kirjoja ja lehtiä, kun eivät itse pysty.
Vastaavasti kirjailijat usein sanelevat kirjoja, koska eivät esim. rannekanavan ongelmien takia pysty enää kirjoittamaan. Ovatko ne sanellut kirjat siis vähemmän kirjamaisia?
Itse luen kirjani ihan paperisina - lenkillä kuuntelen yleensä esim. podcasteja - mutta en allekirjoita väitettä että äänikirjojen kuuntelu olisi jotenkin laiskempaa kuin lukeminen. Ei se ole, mikäli oikeasti keskittyy kuulemaansa. Jos ei edes kuuntele, vaan äänikirja pyörii vain taustameluna, niin eihän siitä tietysti mitään päähän jääkään, eikä koko touhussa ole mitään järkeä.
Minulle kuunteleminen on hitaampaa kuin lukeminen (jos jotain kuuntelen, kuuntelen sen yleensä 1,5x nopeudella, koska olen kärsimätön), ja ylipäätään muistan paremmin lukemani kuin kuulemani. Joillakin se on toisin. Muistatte kai kouluajoiltakin, että jotkut oppivat kirjoja lukemalla ja jotkut tunnilla opettajaa kuuntelemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa hoksasin tämän jo jonkun aikaa sitten. Veikkaisin, että lukeminen ja kirjoittaminen ovat koulussa valinnaisia jo 50 vuoden päästä, koska niitä taitoja eivät enää kaikki tarvitse. Kone muuttaa puhutun tekstiksi ja lukee sen sitten kun sitä tarvitaan. Tekoäly etsii ne olennaiset kohdat.
Roope Lipasti.
ROOPE.
ROO-PE.
Syntynyt nimeestä päätellen luultavasti 1990-tai 2000-luvulla. Ei taida poika vielä tietää maailmasta tarpeeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ja kasetti/cd jossa kirja luettuna. Lapsi oppii kuvan ja sanan kautta asian, oppii ymmärtämään kuuntelemalla. Aikanaan kun osaa lukea, ymmärtää myös lukemaansa. Toivottavasti. Täällä välillä näkee ettei ymmärretä, lukemaansa.
Pitää huolestua että onko koululaitoksessa vika jos vielä 30-vuotiaana tarvitsee lukukasetteja ja kuvakirjoja jotta oppii lukemaan. Nyt ei ollut kyse lapsista vaan aikuisten lukutavoista ja siitä että kirjan kuuntelu ei ole lukemista vaan edelleenkin kuuntelua vaikka se onkin kirja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
On sillä eronsa. Hahmotat käyttöohjeet ja sopimukset taatusti paremmin, kun luet ne omin silmin sen sijaan, että kuuntelet ne tallenteina. Kokeile vaikka.
Minä opin paljon nopeammin kuuntelemalla.
Paitsi että kun sinun onkin palattava viidennestä luvusta kolmannen luvun neljänteen kappaleeseen tarkistamaan, miten se yksi yksityiskohta taas menikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ei ole kuitenkaan ihan sama kuin kuunnelma, joka on yleensä enemmän dialogipainotteinen. Äänikirja sisältää kaiken sen tiedon mitä painettukin. Jos esimerkiksi romaanissa kuvaillaan paikka johon se sijoittuu, kuvittelet sen paikan yhtä lailla mielessäsi kuunnellen kuin lukienkin. Äänikirjat ruokkivat mielikuvitusta siinä missä normaalitkin kirjat.
Kautta aikojen on esimerkiksi vanhemmille ja huononäköisille ihmisille luettu ääneen kirjoja ja lehtiä, kun eivät itse pysty.
Vastaavasti kirjailijat usein sanelevat kirjoja, koska eivät esim. rannekanavan ongelmien takia pysty enää kirjoittamaan. Ovatko ne sanellut kirjat siis vähemmän kirjamaisia?
Itse luen kirjani ihan paperisina - lenkillä kuuntelen yleensä esim. podcasteja - mutta en allekirjoita väitettä että äänikirjojen kuuntelu olisi jotenkin laiskempaa kuin lukeminen. Ei se ole, mikäli oikeasti keskittyy kuulemaansa. Jos ei edes kuuntele, vaan äänikirja pyörii vain taustameluna, niin eihän siitä tietysti mitään päähän jääkään, eikä koko touhussa ole mitään järkeä.
Minulle kuunteleminen on hitaampaa kuin lukeminen (jos jotain kuuntelen, kuuntelen sen yleensä 1,5x nopeudella, koska olen kärsimätön), ja ylipäätään muistan paremmin lukemani kuin kuulemani. Joillakin se on toisin. Muistatte kai kouluajoiltakin, että jotkut oppivat kirjoja lukemalla ja jotkut tunnilla opettajaa kuuntelemalla.
Opin lukemaan visuaalisesti ennen kuin menin kouluun. Tosin ihan pienenä 2-3 vuotiaana luin erään satukirjan ulkoa suvulle. Olin oppinut sen ulkoa kuuntelemalla, niin pienenä en vielä osannut lukea. Onko minussa siis jokin vialla? Mitä Lipasti sanoo tähän?
Kylläpä minä nyt olenkin niin viallinen. Voi kauheaa.
t. muusikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
Tämä.
Miten yksinkertaisia nykyään ihmiset voivat olla? Jos luen, kuulen samalla myös tekstin. Jos kuuntelen, eläydyn äänikirjaan samoin kuin lukisin sitä visuaalisesti.
Terv. muusikko
Ei se ole silti sama asia. Oikeinkirjoitustaito ainakin häviää tehokkaasti, jos kukaan ei lue käyttäen silmiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
On sillä eronsa. Hahmotat käyttöohjeet ja sopimukset taatusti paremmin, kun luet ne omin silmin sen sijaan, että kuuntelet ne tallenteina. Kokeile vaikka.
Minä opin paljon nopeammin kuuntelemalla.
Paitsi että kun sinun onkin palattava viidennestä luvusta kolmannen luvun neljänteen kappaleeseen tarkistamaan, miten se yksi yksityiskohta taas menikään.
En tiedä mistä puhut. Minä muistan vuosikymmenten takaa yhden poikkeavan sävelen/soinnun jostain biisistä jonka kuuntelin vuosikymmeniä sitten. Siis jos jokin sointu tai sävel on muutettu. Kuulomuistini on erittäin pitkä ja tarkka. Mikä minussa muka on oikein vialla?
t. muusikko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ei ole kuitenkaan ihan sama kuin kuunnelma, joka on yleensä enemmän dialogipainotteinen. Äänikirja sisältää kaiken sen tiedon mitä painettukin. Jos esimerkiksi romaanissa kuvaillaan paikka johon se sijoittuu, kuvittelet sen paikan yhtä lailla mielessäsi kuunnellen kuin lukienkin. Äänikirjat ruokkivat mielikuvitusta siinä missä normaalitkin kirjat.
Kautta aikojen on esimerkiksi vanhemmille ja huononäköisille ihmisille luettu ääneen kirjoja ja lehtiä, kun eivät itse pysty.
Vastaavasti kirjailijat usein sanelevat kirjoja, koska eivät esim. rannekanavan ongelmien takia pysty enää kirjoittamaan. Ovatko ne sanellut kirjat siis vähemmän kirjamaisia?
Itse luen kirjani ihan paperisina - lenkillä kuuntelen yleensä esim. podcasteja - mutta en allekirjoita väitettä että äänikirjojen kuuntelu olisi jotenkin laiskempaa kuin lukeminen. Ei se ole, mikäli oikeasti keskittyy kuulemaansa. Jos ei edes kuuntele, vaan äänikirja pyörii vain taustameluna, niin eihän siitä tietysti mitään päähän jääkään, eikä koko touhussa ole mitään järkeä.
Minulle kuunteleminen on hitaampaa kuin lukeminen (jos jotain kuuntelen, kuuntelen sen yleensä 1,5x nopeudella, koska olen kärsimätön), ja ylipäätään muistan paremmin lukemani kuin kuulemani. Joillakin se on toisin. Muistatte kai kouluajoiltakin, että jotkut oppivat kirjoja lukemalla ja jotkut tunnilla opettajaa kuuntelemalla.
Opin lukemaan visuaalisesti ennen kuin menin kouluun. Tosin ihan pienenä 2-3 vuotiaana luin erään satukirjan ulkoa suvulle. Olin oppinut sen ulkoa kuuntelemalla, niin pienenä en vielä osannut lukea. Onko minussa siis jokin vialla? Mitä Lipasti sanoo tähän?
Kylläpä minä nyt olenkin niin viallinen. Voi kauheaa.
t. muusikko
Onko sinun mielestäsi paperille kirjoitetulla musiikilla ja korvin kuunneltavalla musiikilla jotakin tai mitään eroa?
Johan sitä 1500-luvullakin kauhisteltiin, ettei rahvas voi lukea itse Raamattua, kun sitä siihen saakka olivat lukeneet vain papit ja ainoastaan latinaksi. Luther ja Gutenberg aloittivat kääntämis- ja painatusbuumin, joka on jatkunut näihin päiviin, eikä kukaan enää kyseenalaista tapahtunutta viiteensataan vuoteen.