Lue keskustelun säännöt.
Roope Lipasti: kirjojen kuuntelu ei ole lukemista
19.09.2023 |
Kolumnissaan Lipasti painottaa, että kuuntelu ja lukeminen ovat eri asioita pohtii pohtii että mahtaako lukeminen enää kannattaa jos lukemisen sijaan vain kuunnellaan kirjoja: https://yle.fi/a/74-20048454
Ja huomiona se, että jos joku haluaa lukea kirjansa ja ottaa niteen fyysisenä käteen niin se ei tee tästä taantumuksellista ja kehityksen vastaista jos suosii sitä äänikirjoja sen sijaan.
Kommentit (172)
Äänikirjat ovat lapsenomaista sadunkuuntelua. Aikuinen lukee itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
Tämä.
Miten yksinkertaisia nykyään ihmiset voivat olla? Jos luen, kuulen samalla myös tekstin. Jos kuuntelen, eläydyn äänikirjaan samoin kuin lukisin sitä visuaalisesti.
Terv. muusikko
Ei se ole silti sama asia. Oikeinkirjoitustaito ainakin häviää tehokkaasti, jos kukaan ei lue käyttäen silmiään.
No varmastikaan kielioppini ei ole yhtä täydellinen kuin Kielitoimistossa. Mutta ehkä näet, että osaan kirjoittaa? Kirjoitin korkean L:n ylioppilasaineen. Siis huomaat kuitenkin, että osaan kirjoittaa.
Mitä minun mielestäsi vielä pitäisi tehdä?
Olen lukenut hyvin paljon elämäni aikana kirjoja silmilläni. Mikä tässä nyt oikein maksaa?
t. muusikko
Itse hurahdin noihin äänikirjoihin. Toiset lukee ja toiset kuuntelee.
Kuunteluun menee liikaa aikaa. Siksi luen, uutisetkin.
Tällä elämänfilosofialla on se varjopuoli, että kuuntelemisesta tulee vaikeampaa tai ainakin siihen keskittymisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lipasti ei taida olla kovinkaan auditiivinen henkilö?
Olen lukenut hyvin paljon kirjoja elämäni aikana. Auditiivisena ihmisenä kuuntelen myös nykyään mielelläni.
Mikä tässä nyt on se ongelma? Joku ei-auditiinen tyyppi ei voi ehkä koskaan tajuta mitä iloa kuunteleminen tuottaa.
Kuuntelemalla myös oppii hyvin nopeasti.
Suomi-venäjälle mahtuu kerrallaan vain yksi mielipide.
Aina on ollut Lipastin kaltaisoia Neandertalin ihnisiä jotka vaativat jästipäisesti, että maailma pitää palauttaa kivikaudelle. Saisivat palata takaisin asumaan luoliinsa jos moderni yhteiskunta ja kehitys eivät kelpaa vaan pitää elää menneisyydessä.
Et tainnut lukea Lipastin kolumnia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ei ole kuitenkaan ihan sama kuin kuunnelma, joka on yleensä enemmän dialogipainotteinen. Äänikirja sisältää kaiken sen tiedon mitä painettukin. Jos esimerkiksi romaanissa kuvaillaan paikka johon se sijoittuu, kuvittelet sen paikan yhtä lailla mielessäsi kuunnellen kuin lukienkin. Äänikirjat ruokkivat mielikuvitusta siinä missä normaalitkin kirjat.
Kautta aikojen on esimerkiksi vanhemmille ja huononäköisille ihmisille luettu ääneen kirjoja ja lehtiä, kun eivät itse pysty.
Vastaavasti kirjailijat usein sanelevat kirjoja, koska eivät esim. rannekanavan ongelmien takia pysty enää kirjoittamaan. Ovatko ne sanellut kirjat siis vähemmän kirjamaisia?
Itse luen kirjani ihan paperisina - lenkillä kuuntelen yleensä esim. podcasteja - mutta en allekirjoita väitettä että äänikirjojen kuuntelu olisi jotenkin laiskempaa kuin lukeminen. Ei se ole, mikäli oikeasti keskittyy kuulemaansa. Jos ei edes kuuntele, vaan äänikirja pyörii vain taustameluna, niin eihän siitä tietysti mitään päähän jääkään, eikä koko touhussa ole mitään järkeä.
Minulle kuunteleminen on hitaampaa kuin lukeminen (jos jotain kuuntelen, kuuntelen sen yleensä 1,5x nopeudella, koska olen kärsimätön), ja ylipäätään muistan paremmin lukemani kuin kuulemani. Joillakin se on toisin. Muistatte kai kouluajoiltakin, että jotkut oppivat kirjoja lukemalla ja jotkut tunnilla opettajaa kuuntelemalla.
Tämä ei kuitenkaan tee [b]kuuntelemisesta[/b] lukemista. Ne ovat kaksi eri asiaa. Toisessa kuuntelet kun sinulle luetaan ja toisessa luet sitä kirjaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Äänikirjat ovat lapsenomaista sadunkuuntelua. Aikuinen lukee itse.
Klassisen musiikin analysointi kuuntelemalla ei ole sadunlukemista. Joku voisi analysoida ne nuoteista, mutta jos ei ole tarpeeksi musikaalinen, ei ikinä kuule analyyttisesti sitä, mitä on lukenut. Tuossa yksi esimerkki. Siitä huolimatta uskon, että kaikilla on kyky kuulla, koska suurin osa ihmisistä on musikaalisia. On kuitenkin synnynnäisesti niin huippumusikaalisia, että he kuulevat salamannopeasti kaiken, kuin jos lukisivat ja yrittäisivät "muistaa" musiikkia nuoteista visuaalisesti. Hyi miten tylsää.
t. muusikko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rakastan äänikirjoja. Erityisesti tykkään kuunnella niitä ulkoillessa. Mulla ajatukset harhailee helpommin kun luen tekstiä itse, kuunnellessa keskityn tarinaan paremmin. Tykkään silti joskus myös lukea itse.
Lukemista kannattaa lähestyä kuitenkin hyötyjen sijaan nautinnon kautta - siinä mielessä ihan yksi lysti missä muodossa sen tekstin kuluttaa.
Kirjailijan kannalta ongelma on tulonmenetys. Äänikirjasta ja varsinkin kirja-apistä kuunnellusta saa naurettavan pienen korvauksen. Tosin kohta kun hallitus nostaa alvia, verottajankin osuus jopa painetun kirjan tuotosta on suurempi kuin kirjailijan saama. Mutta niinhän se on kai aina ollut, että artisti maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äänikirjat sopii lukutaidottomille idiooteille.
Voi harmi, itku ja kyyneleet kun joku kuuntelee kirjan, ja saa saman tiedon siitä kuin se joka lukee sen silmillään, ja siinä samalla lenkkeilee, tekee ruuan, remontoi, soutelee, ajaa pyörällä jne. eli saa aikaan paljon enemmän kuin se lukeva!
Ihmeellistä että joku joka haluaa lukea on kateellinen niille jotka kuuntelee saman teoksen. Taitaa kyse olla siitä että nyt nekin jotka eivät ole olleet lukijoita koskaan , saavatkin kuuntelemalla saman määrän infoa kuin ne jotka lukevat. Se harmittaa kun ei voi enää kultivoitua kirjatoukaksi, joka on lukemisensa vuoksi omasta mielestään lähes nero!
Poika sai juuri lukivaikeus dg:n, ja on kuunnellut saamiensa tunnusten avulla 7 kirjaa lukuvuoden alusta. Kyllähän se niitä hamrmittaa jotka joutuvat ne lukemaan. Parastahan olisi että kaikkia tuettaisiin äänikirjoilla kun sellainen mahdollisuus kerran on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta ihan samalla lailla pystyy keskustelemaan kirjasta vaikka toinen olisi lukenut painetun version ja toinen kuunnellut ääneen luettuna. Sisältö on sama ja luo joka tapauksessa omat tulkintansa eri ihmisille, niin kuin kirjan kuuluukin. Ei se formaatti ole pääasia, vaan sisältö.
On sillä eronsa. Hahmotat käyttöohjeet ja sopimukset taatusti paremmin, kun luet ne omin silmin sen sijaan, että kuuntelet ne tallenteina. Kokeile vaikka.
Minä opin paljon nopeammin kuuntelemalla.
Paitsi että kun sinun onkin palattava viidennestä luvusta kolmannen luvun neljänteen kappaleeseen tarkistamaan, miten se yksi yksityiskohta taas menikään.
Jos yksityiskohtaa ei muista sen jälkeen kun se on mainittu, niin on se silloin turha ja merkityksetön. Näin meille siis opetettiin kirjoituskurssilla, jotta kirjoittaessa välttäisimme turhaa kuvailua ja emme takertuisi tekstissä epäolennaiseen koska niillä ei ole lopulta merkitystä ja funktiota tarinan kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Historian sivu on radiossa ollut kuunnelmia. Ei kukaan sanonut, että luenpa tuosta nyt yhden Knallin ja Sateenvarjon radiosta. Yksinkertainejån kuunnella ääneen luettu kirjakin on.
Kaksi eri mediaa. Ei ole lukemista, vaan kuuntelua. Jos lapselle antaa äänikirjan, niin hänen lukutaitonsa ei parane siitä yhtään.
Äänikirja ei ole kuitenkaan ihan sama kuin kuunnelma, joka on yleensä enemmän dialogipainotteinen. Äänikirja sisältää kaiken sen tiedon mitä painettukin. Jos esimerkiksi romaanissa kuvaillaan paikka johon se sijoittuu, kuvittelet sen paikan yhtä lailla mielessäsi kuunnellen kuin lukienkin. Äänikirjat ruokkivat mielikuvitusta siinä missä normaalitkin kirjat.
Kautta aikojen on esimerkiksi vanhemmille ja huononäköisille ihmisille luettu ääneen kirjoja ja lehtiä, kun eivät itse pysty.
Vastaavasti kirjailijat usein sanelevat kirjoja, koska eivät esim. rannekanavan ongelmien takia pysty enää kirjoittamaan. Ovatko ne sanellut kirjat siis vähemmän kirjamaisia?
Itse luen kirjani ihan paperisina - lenkillä kuuntelen yleensä esim. podcasteja - mutta en allekirjoita väitettä että äänikirjojen kuuntelu olisi jotenkin laiskempaa kuin lukeminen. Ei se ole, mikäli oikeasti keskittyy kuulemaansa. Jos ei edes kuuntele, vaan äänikirja pyörii vain taustameluna, niin eihän siitä tietysti mitään päähän jääkään, eikä koko touhussa ole mitään järkeä.
Minulle kuunteleminen on hitaampaa kuin lukeminen (jos jotain kuuntelen, kuuntelen sen yleensä 1,5x nopeudella, koska olen kärsimätön), ja ylipäätään muistan paremmin lukemani kuin kuulemani. Joillakin se on toisin. Muistatte kai kouluajoiltakin, että jotkut oppivat kirjoja lukemalla ja jotkut tunnilla opettajaa kuuntelemalla.
Opin lukemaan visuaalisesti ennen kuin menin kouluun. Tosin ihan pienenä 2-3 vuotiaana luin erään satukirjan ulkoa suvulle. Olin oppinut sen ulkoa kuuntelemalla, niin pienenä en vielä osannut lukea. Onko minussa siis jokin vialla? Mitä Lipasti sanoo tähän?
Kylläpä minä nyt olenkin niin viallinen. Voi kauheaa.
t. muusikko
Onko sinun mielestäsi paperille kirjoitetulla musiikilla ja korvin kuunneltavalla musiikilla jotakin tai mitään eroa?
Sinänsä sillä ei ole mitään eroa, mutta ei siitä samanlaista iloa ole, jos et käsitä siitä mitään, siis asian ydintä. Sinun pitäisi siis kuulla se päässäsi.
Kuin että luet, niin samalla kuulet ja kun että kuulet, samalla näet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukeminen on lukemista ja kuuntelu on kuuntelemista, yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
On erilaisia tapoja oppia jotkut oppivat näkemällä, jotkut tekemällä ja jotkut kuuntelemalla. Minä olen ollut aina se kuuntelija. Silloin teksti menee kerralla jakeluun ja pysyy siellä kauan tarvittaessa. Jos taas luen vaikka jotain ruokaohjetta, niin joudun tarkistamaan kohta kohdalta mitä luin.
Olen kyllä lukenut lapsena ja nuorena hyvin paljon, minä olin juuri se lukutoukka, joka oli aina kirja kädessä ja olin kirjastossa iltatöissäkin nuorena. Kun lapsia syntyi ja he olivat oieniä, niin omien kirjojen lukeminen jäi lähes kokonaan. Aikaa ei yksinkertaisesti ollut ja kun lapset menivät nukkumaan, menin minäkin.
Nyt teen työtä, jossa saatan kuunnella äänikirjoja työn ohessa tunteja päivässä. Olen löytänyt äänikirjojen myötä kirjat uudelleen ja koska äänikirjoja on vaikka bookbeatissa tuhansia, niin voin kuunnella juuri sen kirjan mitä haluan. En ikinä olisi saanut käsiini näitä kirjoja kirjoina, ei esumerkiksi uusia teoksia saa kirjastosta kuin vuoden varauksen jälkeen ja joitakin ei ikinä, itse en osta enää kirjoja. Äänikirjat ovat antaneet minulle siis kirjojen ihanan maailman uudelleen. Jos olisin työtön, niin ehtisin varmaan lukemaan, mutta koska työ vie hereilläoloajasta suuren osan ja perhekin on, niin äänikirjat ovat minun juttuni. Muiden mielipiteistä en välitä. :)
Tämä on kiva kuluttajan kannalta, mutta alkutuottajan kannalta ei ole kestävä malli, paitsi jos apurahoja jaellaan avokätisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli näkövammaiset eivät koskaan lue mitään. Kyllä he lukevat. Ihan sama lukeeko silmillä vai korvilla.
Tämä.
Miten yksinkertaisia nykyään ihmiset voivat olla? Jos luen, kuulen samalla myös tekstin. Jos kuuntelen, eläydyn äänikirjaan samoin kuin lukisin sitä visuaalisesti.
Terv. muusikko
Ei se ole silti sama asia. Oikeinkirjoitustaito ainakin häviää tehokkaasti, jos kukaan ei lue käyttäen silmiään.
No varmastikaan kielioppini ei ole yhtä täydellinen kuin Kielitoimistossa. Mutta ehkä näet, että osaan kirjoittaa? Kirjoitin korkean L:n ylioppilasaineen. Siis huomaat kuitenkin, että osaan kirjoittaa.
Mitä minun mielestäsi vielä pitäisi tehdä?
Olen lukenut hyvin paljon elämäni aikana kirjoja silmilläni. Mikä tässä nyt oikein maksaa?
t. muusikko
Hengitä välillä. Älä lue rivien välistä. Näköjään myös luetunymmärtäminen kärsii, kun vaihtaa lukemisen kuunteluun...
Vierailija kirjoitti:
Roope Lipasti.
ROOPE.
ROO-PE.
Syntynyt nimeestä päätellen luultavasti 1990-tai 2000-luvulla. Ei taida poika vielä tietää maailmasta tarpeeksi?
Ei kannata nimestä tehdä päätelmiä. Et näemmä osaa kolumnistin naamastakaan ikää arvioida, mutta minä olen Lipastin kolumneja lukenut Kotivinkistä jo teininä, ja olen itsekin syntynyt jo 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äänikirjat ovat lapsenomaista sadunkuuntelua. Aikuinen lukee itse.
Klassisen musiikin analysointi kuuntelemalla ei ole sadunlukemista. Joku voisi analysoida ne nuoteista, mutta jos ei ole tarpeeksi musikaalinen, ei ikinä kuule analyyttisesti sitä, mitä on lukenut. Tuossa yksi esimerkki. Siitä huolimatta uskon, että kaikilla on kyky kuulla, koska suurin osa ihmisistä on musikaalisia. On kuitenkin synnynnäisesti niin huippumusikaalisia, että he kuulevat salamannopeasti kaiken, kuin jos lukisivat ja yrittäisivät "muistaa" musiikkia nuoteista visuaalisesti. Hyi miten tylsää.
t. muusikko
En ymmärrä alapeukkuja. Tuossa edellä mainitussa muuten olisi Lipastille mukavaa tekemistä iltapuhteiksi. Ehkä hänestä tulisi myös äänikirjojen ystävä. Kuuloaisti on täysin aliarvostettu. Ilman kuuloaistia maailma olisi erittäin ankea paikka.
t. muusikko
Jos lähdetään ihan siitä, että kun puhutaan lukutaidosta, sillä ei tarkoiteta kuuntelutaitoa. Eri asiat.
Aina on ollut Lipastin kaltaisoia Neandertalin ihnisiä jotka vaativat jästipäisesti, että maailma pitää palauttaa kivikaudelle. Saisivat palata takaisin asumaan luoliinsa jos moderni yhteiskunta ja kehitys eivät kelpaa vaan pitää elää menneisyydessä.