Lue keskustelun säännöt.
Siskoni on katkera muistisairaan äidin hoidosta
15.09.2023 |
Äidillämme on muutama vuosi sitten todettu muistisairaus. Itse asun 300km päässä, siskoni samalla paikkakunnalla kuin äitini, mistä johtuen mm. monet juoksevat asiat ovat käytännön syistä olleet hänen hoidettavanaan. Sisareni kantaa minulle kaunaa siitä, että asiat ovat enemmän hänen harteillaan kun minun. En kuitenkaan voi täältä satojen kilometrien päästä lähteä arkisin käyttämään äitiä lääkärissä tai mennä katsomaan miksi televisio ei toimi. Ulkopuolista hoitoapua on käytössä sen verran mitä saatavissa on, mutta moni asia tietenkin jää omaisille. Ymmärrän tilanteen väsyttävyyden siskolleni ja tunnen asiasta huonoa omatuntoa sekä riittämättömyyttä kun en pysty olemaan enempää mukana vaikka haluaisin. Hoidan asioita joita täältä käsin pystyn ja vierailen viikonloppuisin kun siihen on mahdollisuus. Tilanne tulehduttaa silti välejämme. Onko muita ollut samassa tilanteessa?
Kommentit (186)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro siskollesi että luovut perinnöstä koska hän on hoitanut niin paljon äitiänne. Luulisi tämän tiedon lepyttävän.
Jos ap luopuu perinnöstä, ei se siskolle mene vaan hänen lapsilleen.
Jos jotain merkittävää perittävää on, ap:n ensimmäinen velvollisuus on lapsiaan kohtaan, joten hänen kannattaakin luopua perinnöstä lastensa hyväksi (ettei mene perintöveroja kahteen kertaan samasta omaisuudesta), mutta ei missään nimessä yrittää sumplia kaikkea siskolleen. Millainen ihminen veisi perinnön omilta lapsiltaan vain siksi, että sisko on hääräillyt enemmän?
Sitäpaitsi se vanha äiti voisi ihan vaan MAKSAA sisarelle avusta ja hoivasta, niin ei olisi mitään kitisemistä perinnönjaossa kenelläkään.
Tai voisi maksaa ihan ulkopuoliselle, niin ei tarvitsisi kenenkään leikkiä marttyyriäkään. Jos siis on sen verran omaisuutta, että perinnöstä kannattaa puhua.
Juu ei siitä perinnöstä luopua pidä, mutta sen jälkeen kun mahdolliset perintörahat on jaettu ja tilille ilmestyneet, on ap:lla mahdollisuus laittaa siskonsa tilille sopivaksi katsomansa summa äidin hoidosta.
Sen tiedän, että vanhat äidit ei mitään mistään maksa itse. He katsovat kaiken kuuluvan heille ilmaiseksi. Ja sitä kaukana olevaa yhtä lastaan kehuvat ja kaipaavat alinomaa, se lähilapsi ei saa kuin työn ilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampikin on sanonut nyt, että esim. telkkarin korjaukseen voi tilata ammattilaisen tms. Kaikki eivät taida hahmottaa, että kun muistisairas soittaa, että telkkari ei toimi, kyseessä ei todellakaan ole tilanne, jossa telkkari olisi oikeasti rikki. Hän on saattanut käyttää ihan väärää kaukosäädintä, vaikka vannoo, että on oikea. Puhelin ei lataudu ja on siis rikki, kun oikeasti hän on käyttänyt väärää laturia. Ja niin edelleen loputtomasti. Jos tilaat korjaajan kotikäynnille kolme kertaa kuukaudessa toteamaan, että läppäri/telkkari/puhelin/pesukone ei ole rikki, niin siinähän menee vararikkoon!
On oikeasti käytävä aina toteamassa ensin itse, että onko jotain todellakin hajonnut, ennen kuin sen ammattilaisen voi tilata. Ja korjaajien soittelu ja aikojen sopiminen vie vähintään yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin itse paikalle meneminen. (Päästääkö vanhus edes korjaajan sisään, jollet ole itsekin paikalla vastaanottamassa? Eihän hän ehkä muista, vaikka soittaisit, että korjaaja tulee pian!)
Minun äitini kohdalla on ongelmana lisäksi se, että hän on hyvin liikkuvaista ja impulsiivista sorttia. Hänhän ampaisee saman tien läheiseen Giganttiin ostamaan uutta telkkaria eikä edes aina kerro minulle koko ongelmasta kuin vasta jälkikäteen. Todellisuudessa hän oli unohtanut hankkineensa uuden digiboksin uudella liittymällä, irtisanonut vanhan nettiliittymän, unohtanut asentaa uuden laitteen ja piilottanut sen, ei kertonut minulle mitään koko tempauksesta (kun ei itsekään muistanut) ja kun liittymä sitten kuun vaihteessa sulkeutui, hän uskoi telkkarinsa hajonneen. Minulle tämä selvisi, kun soittelin sitten operaattorille. Äidillä ei ole virallista diagnoosia, hän vastustaa jyrkästi näkemystäni muistiongelmasta ja on luonteeltaan salaileva ja impulsiivinen, lisäksi aina ollut huono rahankäyttäjä. Tällainen henkilö saa nopeasti aikaan hirveää tuhoa pankkitililleen, kun jokaiseen lehtitilaukseen ja juttuun haksahtaa eikä ymmärrä osamaksujen koroista mitään. Lehtitilauksia on ainakin 17 kpl.
On tosi helppo sanoa, että no antaa palaa, mitäs sitten. Kunnes on itse siinä tilanteessa. Sen sotkun saa jossain kohtaa kuitenkin syliinsä, joten on kyllä inhimillistä yrittää hillitä syntyviä velkoja tai rajata muita syntyviä ongelmia.
Kuulostaa niin tutulta. Äitini on juuri tuollainen liikkuvainen muistisairas, piilottelija ja salailija. Hän ei kerro mitään oma-alotteisesti, hänestä pitää kaivaa kaikki tieto irti. Sotkee asiat, tilailee tavaroita, tv koko ajan rikki kun ei osaa enää käyttää kaukosäädintä, teloo jatkuvasti itseään oudoilla tavoilla jne. Usein sattumalta huomannut että hänellä on esim. järkyttävän isoja mustelmia päästä varpaisiin, sormi on vääntynyt ja murtunut, päässä iso kuhmu tms, ihan kuin hänet olisi toistuvasti ryöstetty tai pahoinpidelty. Kysyessä hän vastaa vaan jotain epämääräistä. Hänelle ei saa ketään muuta peräänkatsojaakaan, koska fyysisiä sairauksia ei ole, kotihoito totesi ettei ole tarvetta. Koko ajan on oltava varpaillaan mitä keksii seuraavaksi ja missä teloo itseään, se on todella uuvuttavaa.
Meneväiset muistisairaat saavat paljon tuhoa aikaan ja heitä täytyy omaisen vahtia maksimaalisesti jo etukäteen, sillä asioiden yhtäkkiä paljastuttua niiden loputtomien sotkujen selvittely on aivan järkyttävän raskasta. Kukaan muu ei niitä sotkuja selvitä kuin lähiomainen. Ja uusia sotkuja tulee koko ajan!
Kyllä! Amen!
Se niiden sotkujen selvittely on todella hirveää, kun hän on jo itse olevinaan selvittänyt ja hoitanut ja käynyt siellä ja tuolla. Kysyessäni, että mitä siellä sanottiin...ei muista. No mikä oli se ongelma, miksi veit tabletin operaattorin liikkeeseen, jossa kaikki salasanat uusittiin jne...ei hän tiedä, siihen tuli jotain outoa. Mutta tässä on joku uusi salasana lapulla kuitenkin...hän ei tiedä minkä uusi salasana se on. Onko se sähköpostin? AppleID:n? Tv-sovelluksen? (Vaikka vastaisikin johonkin tällaiseen kysymykseen, hän ei selvästikään ymmärrä näiden palveluiden eroja. Hän ei ymmärrä kysymystä, oletko sinä nyt sähköpostissasi vai googlehaussa, kun kysyy neuvoa puhelimessa.) Noh, uusitaan ne kaikki salasanat varmuuden vuoksi taas sellaisiksi, että minä saan ne itselleni ylös ja tiedän ne taas. Ja niin edelleen.Olin juuri vähän aikaa sitten setvimässä viikon aikana äitini luona yhteensä 20 tuntia erinäisiä taloudellisia ja operaattoreiden ja laitteiden sotkuja, joita oli kertynyt tietämättäni muutaman kuukauden aikana. Hän oli sotkenut täysin verkkopankissaan mm. taloyhtiölle menevät maksut ja tehnyt useita maksuja kuussa eli liikamaksua oli kertynyt hirveästi taloyhtiölle. Isännöitsijän kanssa setviessäni asiaa, kävi ilmi, että hän on tehnyt tätä jo useamman vuoden. Ei selvästikään tiedä, paljonko pitäisi maksaa kuussa, vaikka laskut on olemassa. Minulle on vakuuttanut, että maksut on e-laskuna, jolloin summat pysyisivät oikeina automaattisesti. No näin ei enää ollut. Kun taloyhtiö on lähettänyt hänelle kirjeitä, että teille on kertynyt näin paljon liikamaksua, ilmoittakaa tilinumeronne, niin saatte rahat takaisin...hän on luullut sitä laskuksi ja maksanut sen ilmoitetun summan taloyhtiölle eli liikamaksua kertynyt näin lisää taas! Minulle väittää, ettei hän ole voinut tehdä näin, ei hän sentään niin tyhmä ole.
Pysyisin mieluummin ajan tasalla ja auttaisin nopeasti hoitamaan jonkin asian, kuin että hän itse ns. hoitaa asiat pieleen ja sitten tuhlaan kokonaisen viikon niiden selvittelyyn ja jatkuvaan pelkoon, mitä hän oikein puuhaa. Eikä hänelle diagnoosin saaminen ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Hänen tk-lääkärinsä ei tunnu huomaavan ongelmaa, ainakaan siinä määrin, että puuttuisi asiaan. Lääkärille valehtelee sujuvasti. Myöntelee ja nyökyttelee tietäväisesti, mutta kun kyselen esim. lääkityksestään sen jälkeen, puhuu ihan mitä sattuu. Ennen kuin hän alkaa eksyä kodistaan tms. ja poliisia tarvitaan, häntä tuskin saan erikoislääkärille. Kun olen enemmän painostanut asiasta, on lähes katkaissut välit. Meillä on kuitenkin yhteistä omaisuutta, jonka valvomiseen minun on osallistuttava, joten on pyrittävä pysymään väleissä.
Ja myös meillä on tuota mustelmaisuutta paljon. Kaapista on mm. tippunut painavia esineitä naamalle rikkoen rillit ja puolet naamasta sinisenmustana. Meni vieläpä sairaanhoitajalle johonkin rokotukseen sen näköisenä eikä kuulemma hoitaja ollut kysynyt tai kommentoinut asiaa mitenkään. Eli ei välttämättä terveydenhuollossa haluta etsiä ongelmia, jollei niitä itse esille tuo. Minusta näky oli niin hurja, että vanhukselta olisi ehdottomasti pitänyt kysyä. Häntähän saatettaisiin vaikka pahoinpidellä kotona! (Toki ON mahdollista, että hoitaja jotain naamasta mainitsi, mutta äiti valehteli minulle.)
t. lainaamasi
Kävisikö tuohon laskuongelmaan sellainen ratkaisu, että saisit äitisi vakuutetusi ja ymmärtämään sen, että ei maksaisi itse mitään laskuja, vaan kaikki kirjekuoret, mitä hänelle tulee, on ne laskuja tai mitä tahansa ilmoituksia, säästäisi yhteen paikkaan, ja sinun käydessäsi hänen luonaan sitten katsoisit ne kaikki läpi ja yhdessä maksaisitte ne hänen verkkopankissaan?
Meillä äiti ei olisi osannut mitään verkkopankkia käyttääkään, hän ei ollut tietokoneajan ihmisiä enää ollenkaan, mutta Luojalle kiitos - oli osannut aikanaan laittaa lähes kaikki toistuvaismaksut suoramaksuiksi. Vain yksi sähkölasku jäi laittamatta, joten maksoin sen aina omalta tililtäni ja hänelle kaupassa käydessäni joko nostin kylmästi hänen tililtään vastaavan summan, tai ostin sen arvosta itselleni jotain. Tätäkään hän ei loppuaikoina enää ymmärtänyt, vaan oli aina ihan ymmällään, että mikä maksu tämä on. Hän laittoi aina kaikki saamansa postin yhteen lokerikkoon, josta kerran viikossa käydessäni sitten tein inventaarion. Näin oli pakko tehdä ja meillä se onneksi toimi.
Tilanteenne äitisi kanssa tuntuu hankalalta, ehkä olisi aiheellista tehdä edunvalvontavaltuutus, jolloin ainakin voisit hoitaa hänen raha-asiansa kokonaan. Meillä edunvalvontavaltuutus tehtiin, mutta äiti ehti kuolla ennen sen täytäntöönpanoa. Äiti ei ollut muistisairas, mutta jo niin vanha, että asiat alkoi väkisinkin mennä vaikeiksi.
On ymmärrettävää että lähellä asuva auttaa enemmän mutta on turha ruveta marttyyriksi.Ostopalveluna saa siivouksen,apteekki tuo lääkkeet ja ruokapalvelukin on olemassa ym.Ja kotipalvelu jos tarv enemmän apua jos muistisairas ei enää pärjää kotipalvelun avulla,Hyvinvointi kuntayhtymä on velvollinen järjestämään laitospaikan.
Jos omainen kieltäytyy ulkopuolisesta avusta on vaan tehtävä asiat selväksi että näin nyt on toimittava.
Kaikille kuuluu perintö lain mukaan.Äiti voi käyttää elinaikanaan rahojaan itsensä hoitamiseen ja toki antaa auttajalle korvausta käynneistä eläessään,miten ovat sopineet.
Siis turha alkaa marttyyriksi.Jos auttaja ei voi hyvin,miten pystyy auttamaan.
Se kaukana asuva lapsi ei yleensä näe sitä työn ja tarvitsevuuden määrää, minkä taakan se lähellä oleva lapsi joutuu kantamaan. Vaikka kuinka vakuuttaisi olevansa hyvinkin paljon käytettävissä, mutta niin ei kyllä ole. Ei sieltä matkan takaa mitään takseja tilailla, en usko ollenkaan. Nehän on aina akuutteja juttuja.
Voisi ap miettiä vielä toisenkin kerran, tekeekö varmasti kaiken sen mitä voisi.
Meillä se kaukana asuva sisar ei kertonut koskaan minulle, milloin hänellä on esimerkiksi lomaa. Kun kerran satuin sanomaan hänelle, että kun pidät sen talviloman, niin tulet tänne äidin kanssa olemaan sen viikon, että minä saan silloin edes sen ajan olla huoletta. Ei käynyt.
Sen jälkeen hänellä ei ilmeisesti lomaa koskaan enää ollutkaan. Vasta jälkeenpäin sain tietää, että oli vietetty kaksi viikkoa Kreikassa. Kiva. Minä en päässyt ikinä mihinkään.
Kun sitten joskus sanoin tällaisesta hänelle, että taas lomailit siellä ja siellä, niin tuli vihaisia vastauksia, että ne oli pakollisia matkoja, eli työmatkoja, vähän vain ehti siinä sitten lomailemaan. Ikinä ei tullut lomallaan äidin luo olemaan hänen kanssaan ja hänestä huolehtimaan.
Kerran sitten pistin kovan kovaa vasten, sanoin, että nyt sovitaan kesälomista, eli milloin aiot pitää lomasi, niin minä tilaan siihen ajankohtaan itselleni ulkomaanmatkan, ja sinä tulet äidin luokse. Kamala meno nousi, mikä oikeus minulla muka oli puuttua hänen lomiinsa ja hänen työnantajansa ne määräsi jne. Ikään kuin hänelle ilmoitettaisiin päivää ennen, että nyt sulla alkaa loma.
Minä lannistuin ja annoin olla. Mitäpä minusta. Minulle kun oli ilmeisesti se ja sama, miten järjestin oman työni ja äidistä huolehtimisen, lomia minä en hänen mielestään tarvinnut ikinä. Hänellä sen sijaan oli vaativa työ ja alituinen loman tarve.
Eli muistathan sinä, ap, nyt kuitenkin huolehtia asiasta paremmin. Ensi kesänä olet puolet lomastasi äitisi luona. Syysloman myös vietät äitisi kanssa. Myös muista loma-ajoistasi uhraat aina vähintään puolet äitisi hoitamiseen. Annan siskollesi vapaata aina kun suinkin voit, koska hän tekee täyttä päivää yhteisen äitinne hyväksi. Se, että asut kaukana, on oma valintasi, ei siskosi eikä äitisi.
Vierailija kirjoitti:
On ymmärrettävää että lähellä asuva auttaa enemmän mutta on turha ruveta marttyyriksi.Ostopalveluna saa siivouksen,apteekki tuo lääkkeet ja ruokapalvelukin on olemassa ym.Ja kotipalvelu jos tarv enemmän apua jos muistisairas ei enää pärjää kotipalvelun avulla,Hyvinvointi kuntayhtymä on velvollinen järjestämään laitospaikan.
Jos omainen kieltäytyy ulkopuolisesta avusta on vaan tehtävä asiat selväksi että näin nyt on toimittava.
Kaikille kuuluu perintö lain mukaan.Äiti voi käyttää elinaikanaan rahojaan itsensä hoitamiseen ja toki antaa auttajalle korvausta käynneistä eläessään,miten ovat sopineet.
Siis turha alkaa marttyyriksi.Jos auttaja ei voi hyvin,miten pystyy auttamaan.
Mutta seuralaispalvelua ei järjestä kukaan ja tällä tarkoitan nyt sitä ympärivuorokautista seuralaisuutta.
Ja sitä, että joka ikiseen pikkujuttuun ei ole olemassa julkista eikä yksityistä palvelua, muuta kuin se omainen.
Jokainen tämän tietää, joka hommaan on joutunut.
Eikä vanhus halua mitään vierasta ihmistä, kyllä se on oltava se tuttu ja turvallinen omainen.
Et pikkulastasikaan jättäisi vain palveluntarjoajien varaan. Samalla tavalla kuin lapsesi tarvitsee vanhempaansa, myös vanhus tarvitsee omaistaan.
On jokseenkin veemäistä alkaa syyttää marttyyriydestä, kun omainen haluaisi apua jaksamiseensa. Ei kuulemma tarvitsisi tehdä mitään!
Sydämettömäksikö sitten pitäisi ryhtyä?
Kun vanha ja voimaton äitisi itkee puhelimessa, että häntä pelottaa nuo kovat äänet tms., niin kenelle käsket hänen soittaa? Ruokapalveluun? Siivoojille? Kotisairaanhoitajalle? Apteekkiin?
Jos et tiedä, mitä oikeasti on tapahtunut, niin kyllä se vaan omaisen on itsensä ensin lähdettävä paikalle tarkastamaan tilanne.
Ja sittenkö olet marttyyri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampikin on sanonut nyt, että esim. telkkarin korjaukseen voi tilata ammattilaisen tms. Kaikki eivät taida hahmottaa, että kun muistisairas soittaa, että telkkari ei toimi, kyseessä ei todellakaan ole tilanne, jossa telkkari olisi oikeasti rikki. Hän on saattanut käyttää ihan väärää kaukosäädintä, vaikka vannoo, että on oikea. Puhelin ei lataudu ja on siis rikki, kun oikeasti hän on käyttänyt väärää laturia. Ja niin edelleen loputtomasti. Jos tilaat korjaajan kotikäynnille kolme kertaa kuukaudessa toteamaan, että läppäri/telkkari/puhelin/pesukone ei ole rikki, niin siinähän menee vararikkoon!
On oikeasti käytävä aina toteamassa ensin itse, että onko jotain todellakin hajonnut, ennen kuin sen ammattilaisen voi tilata. Ja korjaajien soittelu ja aikojen sopiminen vie vähintään yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin itse paikalle meneminen. (Päästääkö vanhus edes korjaajan sisään, jollet ole itsekin paikalla vastaanottamassa? Eihän hän ehkä muista, vaikka soittaisit, että korjaaja tulee pian!)
Minun äitini kohdalla on ongelmana lisäksi se, että hän on hyvin liikkuvaista ja impulsiivista sorttia. Hänhän ampaisee saman tien läheiseen Giganttiin ostamaan uutta telkkaria eikä edes aina kerro minulle koko ongelmasta kuin vasta jälkikäteen. Todellisuudessa hän oli unohtanut hankkineensa uuden digiboksin uudella liittymällä, irtisanonut vanhan nettiliittymän, unohtanut asentaa uuden laitteen ja piilottanut sen, ei kertonut minulle mitään koko tempauksesta (kun ei itsekään muistanut) ja kun liittymä sitten kuun vaihteessa sulkeutui, hän uskoi telkkarinsa hajonneen. Minulle tämä selvisi, kun soittelin sitten operaattorille. Äidillä ei ole virallista diagnoosia, hän vastustaa jyrkästi näkemystäni muistiongelmasta ja on luonteeltaan salaileva ja impulsiivinen, lisäksi aina ollut huono rahankäyttäjä. Tällainen henkilö saa nopeasti aikaan hirveää tuhoa pankkitililleen, kun jokaiseen lehtitilaukseen ja juttuun haksahtaa eikä ymmärrä osamaksujen koroista mitään. Lehtitilauksia on ainakin 17 kpl.
On tosi helppo sanoa, että no antaa palaa, mitäs sitten. Kunnes on itse siinä tilanteessa. Sen sotkun saa jossain kohtaa kuitenkin syliinsä, joten on kyllä inhimillistä yrittää hillitä syntyviä velkoja tai rajata muita syntyviä ongelmia.
Kuulostaa niin tutulta. Äitini on juuri tuollainen liikkuvainen muistisairas, piilottelija ja salailija. Hän ei kerro mitään oma-alotteisesti, hänestä pitää kaivaa kaikki tieto irti. Sotkee asiat, tilailee tavaroita, tv koko ajan rikki kun ei osaa enää käyttää kaukosäädintä, teloo jatkuvasti itseään oudoilla tavoilla jne. Usein sattumalta huomannut että hänellä on esim. järkyttävän isoja mustelmia päästä varpaisiin, sormi on vääntynyt ja murtunut, päässä iso kuhmu tms, ihan kuin hänet olisi toistuvasti ryöstetty tai pahoinpidelty. Kysyessä hän vastaa vaan jotain epämääräistä. Hänelle ei saa ketään muuta peräänkatsojaakaan, koska fyysisiä sairauksia ei ole, kotihoito totesi ettei ole tarvetta. Koko ajan on oltava varpaillaan mitä keksii seuraavaksi ja missä teloo itseään, se on todella uuvuttavaa.
Meneväiset muistisairaat saavat paljon tuhoa aikaan ja heitä täytyy omaisen vahtia maksimaalisesti jo etukäteen, sillä asioiden yhtäkkiä paljastuttua niiden loputtomien sotkujen selvittely on aivan järkyttävän raskasta. Kukaan muu ei niitä sotkuja selvitä kuin lähiomainen. Ja uusia sotkuja tulee koko ajan!
Kyllä! Amen!
Se niiden sotkujen selvittely on todella hirveää, kun hän on jo itse olevinaan selvittänyt ja hoitanut ja käynyt siellä ja tuolla. Kysyessäni, että mitä siellä sanottiin...ei muista. No mikä oli se ongelma, miksi veit tabletin operaattorin liikkeeseen, jossa kaikki salasanat uusittiin jne...ei hän tiedä, siihen tuli jotain outoa. Mutta tässä on joku uusi salasana lapulla kuitenkin...hän ei tiedä minkä uusi salasana se on. Onko se sähköpostin? AppleID:n? Tv-sovelluksen? (Vaikka vastaisikin johonkin tällaiseen kysymykseen, hän ei selvästikään ymmärrä näiden palveluiden eroja. Hän ei ymmärrä kysymystä, oletko sinä nyt sähköpostissasi vai googlehaussa, kun kysyy neuvoa puhelimessa.) Noh, uusitaan ne kaikki salasanat varmuuden vuoksi taas sellaisiksi, että minä saan ne itselleni ylös ja tiedän ne taas. Ja niin edelleen.Olin juuri vähän aikaa sitten setvimässä viikon aikana äitini luona yhteensä 20 tuntia erinäisiä taloudellisia ja operaattoreiden ja laitteiden sotkuja, joita oli kertynyt tietämättäni muutaman kuukauden aikana. Hän oli sotkenut täysin verkkopankissaan mm. taloyhtiölle menevät maksut ja tehnyt useita maksuja kuussa eli liikamaksua oli kertynyt hirveästi taloyhtiölle. Isännöitsijän kanssa setviessäni asiaa, kävi ilmi, että hän on tehnyt tätä jo useamman vuoden. Ei selvästikään tiedä, paljonko pitäisi maksaa kuussa, vaikka laskut on olemassa. Minulle on vakuuttanut, että maksut on e-laskuna, jolloin summat pysyisivät oikeina automaattisesti. No näin ei enää ollut. Kun taloyhtiö on lähettänyt hänelle kirjeitä, että teille on kertynyt näin paljon liikamaksua, ilmoittakaa tilinumeronne, niin saatte rahat takaisin...hän on luullut sitä laskuksi ja maksanut sen ilmoitetun summan taloyhtiölle eli liikamaksua kertynyt näin lisää taas! Minulle väittää, ettei hän ole voinut tehdä näin, ei hän sentään niin tyhmä ole.
Pysyisin mieluummin ajan tasalla ja auttaisin nopeasti hoitamaan jonkin asian, kuin että hän itse ns. hoitaa asiat pieleen ja sitten tuhlaan kokonaisen viikon niiden selvittelyyn ja jatkuvaan pelkoon, mitä hän oikein puuhaa. Eikä hänelle diagnoosin saaminen ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Hänen tk-lääkärinsä ei tunnu huomaavan ongelmaa, ainakaan siinä määrin, että puuttuisi asiaan. Lääkärille valehtelee sujuvasti. Myöntelee ja nyökyttelee tietäväisesti, mutta kun kyselen esim. lääkityksestään sen jälkeen, puhuu ihan mitä sattuu. Ennen kuin hän alkaa eksyä kodistaan tms. ja poliisia tarvitaan, häntä tuskin saan erikoislääkärille. Kun olen enemmän painostanut asiasta, on lähes katkaissut välit. Meillä on kuitenkin yhteistä omaisuutta, jonka valvomiseen minun on osallistuttava, joten on pyrittävä pysymään väleissä.
Ja myös meillä on tuota mustelmaisuutta paljon. Kaapista on mm. tippunut painavia esineitä naamalle rikkoen rillit ja puolet naamasta sinisenmustana. Meni vieläpä sairaanhoitajalle johonkin rokotukseen sen näköisenä eikä kuulemma hoitaja ollut kysynyt tai kommentoinut asiaa mitenkään. Eli ei välttämättä terveydenhuollossa haluta etsiä ongelmia, jollei niitä itse esille tuo. Minusta näky oli niin hurja, että vanhukselta olisi ehdottomasti pitänyt kysyä. Häntähän saatettaisiin vaikka pahoinpidellä kotona! (Toki ON mahdollista, että hoitaja jotain naamasta mainitsi, mutta äiti valehteli minulle.)
t. lainaamasi
Nyt hemmetin äkkiä valtuutukset sinulle äitisi pankki-, vakuutus-, apteekki- jne. asioihin sekä edunvalvontavaltuutus valmiiksi. Tarvitsisitte sen jo, mutta ette saa sitä voimaan ennen kuin lääkärikin toteaa ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampikin on sanonut nyt, että esim. telkkarin korjaukseen voi tilata ammattilaisen tms. Kaikki eivät taida hahmottaa, että kun muistisairas soittaa, että telkkari ei toimi, kyseessä ei todellakaan ole tilanne, jossa telkkari olisi oikeasti rikki. Hän on saattanut käyttää ihan väärää kaukosäädintä, vaikka vannoo, että on oikea. Puhelin ei lataudu ja on siis rikki, kun oikeasti hän on käyttänyt väärää laturia. Ja niin edelleen loputtomasti. Jos tilaat korjaajan kotikäynnille kolme kertaa kuukaudessa toteamaan, että läppäri/telkkari/puhelin/pesukone ei ole rikki, niin siinähän menee vararikkoon!
On oikeasti käytävä aina toteamassa ensin itse, että onko jotain todellakin hajonnut, ennen kuin sen ammattilaisen voi tilata. Ja korjaajien soittelu ja aikojen sopiminen vie vähintään yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin itse paikalle meneminen. (Päästääkö vanhus edes korjaajan sisään, jollet ole itsekin paikalla vastaanottamassa? Eihän hän ehkä muista, vaikka soittaisit, että korjaaja tulee pian!)
Minun äitini kohdalla on ongelmana lisäksi se, että hän on hyvin liikkuvaista ja impulsiivista sorttia. Hänhän ampaisee saman tien läheiseen Giganttiin ostamaan uutta telkkaria eikä edes aina kerro minulle koko ongelmasta kuin vasta jälkikäteen. Todellisuudessa hän oli unohtanut hankkineensa uuden digiboksin uudella liittymällä, irtisanonut vanhan nettiliittymän, unohtanut asentaa uuden laitteen ja piilottanut sen, ei kertonut minulle mitään koko tempauksesta (kun ei itsekään muistanut) ja kun liittymä sitten kuun vaihteessa sulkeutui, hän uskoi telkkarinsa hajonneen. Minulle tämä selvisi, kun soittelin sitten operaattorille. Äidillä ei ole virallista diagnoosia, hän vastustaa jyrkästi näkemystäni muistiongelmasta ja on luonteeltaan salaileva ja impulsiivinen, lisäksi aina ollut huono rahankäyttäjä. Tällainen henkilö saa nopeasti aikaan hirveää tuhoa pankkitililleen, kun jokaiseen lehtitilaukseen ja juttuun haksahtaa eikä ymmärrä osamaksujen koroista mitään. Lehtitilauksia on ainakin 17 kpl.
On tosi helppo sanoa, että no antaa palaa, mitäs sitten. Kunnes on itse siinä tilanteessa. Sen sotkun saa jossain kohtaa kuitenkin syliinsä, joten on kyllä inhimillistä yrittää hillitä syntyviä velkoja tai rajata muita syntyviä ongelmia.
Kuulostaa niin tutulta. Äitini on juuri tuollainen liikkuvainen muistisairas, piilottelija ja salailija. Hän ei kerro mitään oma-alotteisesti, hänestä pitää kaivaa kaikki tieto irti. Sotkee asiat, tilailee tavaroita, tv koko ajan rikki kun ei osaa enää käyttää kaukosäädintä, teloo jatkuvasti itseään oudoilla tavoilla jne. Usein sattumalta huomannut että hänellä on esim. järkyttävän isoja mustelmia päästä varpaisiin, sormi on vääntynyt ja murtunut, päässä iso kuhmu tms, ihan kuin hänet olisi toistuvasti ryöstetty tai pahoinpidelty. Kysyessä hän vastaa vaan jotain epämääräistä. Hänelle ei saa ketään muuta peräänkatsojaakaan, koska fyysisiä sairauksia ei ole, kotihoito totesi ettei ole tarvetta. Koko ajan on oltava varpaillaan mitä keksii seuraavaksi ja missä teloo itseään, se on todella uuvuttavaa.
Meneväiset muistisairaat saavat paljon tuhoa aikaan ja heitä täytyy omaisen vahtia maksimaalisesti jo etukäteen, sillä asioiden yhtäkkiä paljastuttua niiden loputtomien sotkujen selvittely on aivan järkyttävän raskasta. Kukaan muu ei niitä sotkuja selvitä kuin lähiomainen. Ja uusia sotkuja tulee koko ajan!
Kyllä! Amen!
Se niiden sotkujen selvittely on todella hirveää, kun hän on jo itse olevinaan selvittänyt ja hoitanut ja käynyt siellä ja tuolla. Kysyessäni, että mitä siellä sanottiin...ei muista. No mikä oli se ongelma, miksi veit tabletin operaattorin liikkeeseen, jossa kaikki salasanat uusittiin jne...ei hän tiedä, siihen tuli jotain outoa. Mutta tässä on joku uusi salasana lapulla kuitenkin...hän ei tiedä minkä uusi salasana se on. Onko se sähköpostin? AppleID:n? Tv-sovelluksen? (Vaikka vastaisikin johonkin tällaiseen kysymykseen, hän ei selvästikään ymmärrä näiden palveluiden eroja. Hän ei ymmärrä kysymystä, oletko sinä nyt sähköpostissasi vai googlehaussa, kun kysyy neuvoa puhelimessa.) Noh, uusitaan ne kaikki salasanat varmuuden vuoksi taas sellaisiksi, että minä saan ne itselleni ylös ja tiedän ne taas. Ja niin edelleen.Olin juuri vähän aikaa sitten setvimässä viikon aikana äitini luona yhteensä 20 tuntia erinäisiä taloudellisia ja operaattoreiden ja laitteiden sotkuja, joita oli kertynyt tietämättäni muutaman kuukauden aikana. Hän oli sotkenut täysin verkkopankissaan mm. taloyhtiölle menevät maksut ja tehnyt useita maksuja kuussa eli liikamaksua oli kertynyt hirveästi taloyhtiölle. Isännöitsijän kanssa setviessäni asiaa, kävi ilmi, että hän on tehnyt tätä jo useamman vuoden. Ei selvästikään tiedä, paljonko pitäisi maksaa kuussa, vaikka laskut on olemassa. Minulle on vakuuttanut, että maksut on e-laskuna, jolloin summat pysyisivät oikeina automaattisesti. No näin ei enää ollut. Kun taloyhtiö on lähettänyt hänelle kirjeitä, että teille on kertynyt näin paljon liikamaksua, ilmoittakaa tilinumeronne, niin saatte rahat takaisin...hän on luullut sitä laskuksi ja maksanut sen ilmoitetun summan taloyhtiölle eli liikamaksua kertynyt näin lisää taas! Minulle väittää, ettei hän ole voinut tehdä näin, ei hän sentään niin tyhmä ole.
Pysyisin mieluummin ajan tasalla ja auttaisin nopeasti hoitamaan jonkin asian, kuin että hän itse ns. hoitaa asiat pieleen ja sitten tuhlaan kokonaisen viikon niiden selvittelyyn ja jatkuvaan pelkoon, mitä hän oikein puuhaa. Eikä hänelle diagnoosin saaminen ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Hänen tk-lääkärinsä ei tunnu huomaavan ongelmaa, ainakaan siinä määrin, että puuttuisi asiaan. Lääkärille valehtelee sujuvasti. Myöntelee ja nyökyttelee tietäväisesti, mutta kun kyselen esim. lääkityksestään sen jälkeen, puhuu ihan mitä sattuu. Ennen kuin hän alkaa eksyä kodistaan tms. ja poliisia tarvitaan, häntä tuskin saan erikoislääkärille. Kun olen enemmän painostanut asiasta, on lähes katkaissut välit. Meillä on kuitenkin yhteistä omaisuutta, jonka valvomiseen minun on osallistuttava, joten on pyrittävä pysymään väleissä.
Ja myös meillä on tuota mustelmaisuutta paljon. Kaapista on mm. tippunut painavia esineitä naamalle rikkoen rillit ja puolet naamasta sinisenmustana. Meni vieläpä sairaanhoitajalle johonkin rokotukseen sen näköisenä eikä kuulemma hoitaja ollut kysynyt tai kommentoinut asiaa mitenkään. Eli ei välttämättä terveydenhuollossa haluta etsiä ongelmia, jollei niitä itse esille tuo. Minusta näky oli niin hurja, että vanhukselta olisi ehdottomasti pitänyt kysyä. Häntähän saatettaisiin vaikka pahoinpidellä kotona! (Toki ON mahdollista, että hoitaja jotain naamasta mainitsi, mutta äiti valehteli minulle.)
t. lainaamasi
Kävisikö tuohon laskuongelmaan sellainen ratkaisu, että saisit äitisi vakuutetusi ja ymmärtämään sen, että ei maksaisi itse mitään laskuja, vaan kaikki kirjekuoret, mitä hänelle tulee, on ne laskuja tai mitä tahansa ilmoituksia, säästäisi yhteen paikkaan, ja sinun käydessäsi hänen luonaan sitten katsoisit ne kaikki läpi ja yhdessä maksaisitte ne hänen verkkopankissaan?
Meillä äiti ei olisi osannut mitään verkkopankkia käyttääkään, hän ei ollut tietokoneajan ihmisiä enää ollenkaan, mutta Luojalle kiitos - oli osannut aikanaan laittaa lähes kaikki toistuvaismaksut suoramaksuiksi. Vain yksi sähkölasku jäi laittamatta, joten maksoin sen aina omalta tililtäni ja hänelle kaupassa käydessäni joko nostin kylmästi hänen tililtään vastaavan summan, tai ostin sen arvosta itselleni jotain. Tätäkään hän ei loppuaikoina enää ymmärtänyt, vaan oli aina ihan ymmällään, että mikä maksu tämä on. Hän laittoi aina kaikki saamansa postin yhteen lokerikkoon, josta kerran viikossa käydessäni sitten tein inventaarion. Näin oli pakko tehdä ja meillä se onneksi toimi.
Tilanteenne äitisi kanssa tuntuu hankalalta, ehkä olisi aiheellista tehdä edunvalvontavaltuutus, jolloin ainakin voisit hoitaa hänen raha-asiansa kokonaan. Meillä edunvalvontavaltuutus tehtiin, mutta äiti ehti kuolla ennen sen täytäntöönpanoa. Äiti ei ollut muistisairas, mutta jo niin vanha, että asiat alkoi väkisinkin mennä vaikeiksi.
Parempi olisi hankkia ihan laillinen käyttöoikeus äidin tileihin ja kääntää postit itselle. Näin me teimme.
T. Se valtuutuksia suositellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näin, tuo verkkopankissa huseeraaminen kun ei enää tiedä mitä tekee, on vaarallista. Samoin tarvitseeko se muistisairas äiti enää mitään sähköpostia, sekin on kyseenalaista. Sielläkin voi tulla vastaan kaikenlaista arveluttavaa. Laittelee pian salasanojaan minne sattuu.
Pankista käyttöoikeus äidin tileihin ei meillä enää onnistunut, kun olisi pitänyt äitiä lähteä viemään 70 kilometrin päähän pankkiin, kun paikkakunnalta hävisi konttori. Ensin tietysti varata sieltä aika ja huolehtia, että varmasti olemme sitten siellä pankissa tasan oikeaan aikaan. Minulla ei ollut aavistustakaan missä se pankki siellä vieraassa kaupungissa on, olisiko parkkipaikkoja varmasti juuri siihen aikaan vapaana (tuskin!) ja olisiko äiti juuri sinä päivänä niin hyvässä kunnossa, että pystyisi lähtemään reissuun. Hänellä kun oli niitä huonoja päiviä aina välillä.
Edunvalvontavaltuutus olisi kaikkein paras, mutta senkin voimaan tulemiseen tarvitaan sitten lääkärintodistus. Jos äiti itse on lääkärissä pirteä ja skarppaava ja vielä itse sitä mieltä, että ei hän sellaista tarvitse, niin aika vähän on tehtävissä. Ja se valtuutuskin täytyy tehdä silloin, kun äiti on vielä siinä kunnossa, että pystyy sen valtuutuksen antamaan.
Mulla oli sisko kaukana ja antoi sieltä kyllä mielellään ohjeita. Ne vaan ei olleet oikein toimivia ja siitä tuli sitten sanomista. Olisi kuulemma pitänyt tilata kuulotutkimus kotiin, mikä oli täysi mahdottomuus, en käsitä mistä hän sellaisen käsityksen oli saanut, että kaikki oli kotiin tilattavissa. Että ilmeisesti sieltä Kuuloxilta tulisivat pakettiauton kanssa tuomaan sitä kuulontutkimushuonettakin ihmisten kotiin, ei oikein ollut perillä sisko kaikesta. Helppo sitä on sivusta neuvoa, joo.
Vierailija kirjoitti:
Se kaukana asuva lapsi ei yleensä näe sitä työn ja tarvitsevuuden määrää, minkä taakan se lähellä oleva lapsi joutuu kantamaan. Vaikka kuinka vakuuttaisi olevansa hyvinkin paljon käytettävissä, mutta niin ei kyllä ole. Ei sieltä matkan takaa mitään takseja tilailla, en usko ollenkaan. Nehän on aina akuutteja juttuja.
Voisi ap miettiä vielä toisenkin kerran, tekeekö varmasti kaiken sen mitä voisi.
Meillä se kaukana asuva sisar ei kertonut koskaan minulle, milloin hänellä on esimerkiksi lomaa. Kun kerran satuin sanomaan hänelle, että kun pidät sen talviloman, niin tulet tänne äidin kanssa olemaan sen viikon, että minä saan silloin edes sen ajan olla huoletta. Ei käynyt.
Sen jälkeen hänellä ei ilmeisesti lomaa koskaan enää ollutkaan. Vasta jälkeenpäin sain tietää, että oli vietetty kaksi viikkoa Kreikassa. Kiva. Minä en päässyt ikinä mihinkään.
Kun sitten joskus sanoin tällaisesta hänelle, että taas lomailit siellä ja siellä, niin tuli vihaisia vastauksia, että ne oli pakollisia matkoja, eli työmatkoja, vähän vain ehti siinä sitten lomailemaan. Ikinä ei tullut lomallaan äidin luo olemaan hänen kanssaan ja hänestä huolehtimaan.
Kerran sitten pistin kovan kovaa vasten, sanoin, että nyt sovitaan kesälomista, eli milloin aiot pitää lomasi, niin minä tilaan siihen ajankohtaan itselleni ulkomaanmatkan, ja sinä tulet äidin luokse. Kamala meno nousi, mikä oikeus minulla muka oli puuttua hänen lomiinsa ja hänen työnantajansa ne määräsi jne. Ikään kuin hänelle ilmoitettaisiin päivää ennen, että nyt sulla alkaa loma.
Minä lannistuin ja annoin olla. Mitäpä minusta. Minulle kun oli ilmeisesti se ja sama, miten järjestin oman työni ja äidistä huolehtimisen, lomia minä en hänen mielestään tarvinnut ikinä. Hänellä sen sijaan oli vaativa työ ja alituinen loman tarve.
Eli muistathan sinä, ap, nyt kuitenkin huolehtia asiasta paremmin. Ensi kesänä olet puolet lomastasi äitisi luona. Syysloman myös vietät äitisi kanssa. Myös muista loma-ajoistasi uhraat aina vähintään puolet äitisi hoitamiseen. Annan siskollesi vapaata aina kun suinkin voit, koska hän tekee täyttä päivää yhteisen äitinne hyväksi. Se, että asut kaukana, on oma valintasi, ei siskosi eikä äitisi.
Myös se että asuu lähellä on oma valinta. Asuinpaikan on voinut itse päättää. Ja jos on esimerkiksi huollettavia lapsia niin ei siinä niin vaan oteta ja lähdetä koko syyslomaksi toiselle puolelle maata hoitamaan vanhempiaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Kyllä, sillä lähellä olevalla voi myös olla oma perhe huollettavana. Ne työnjaot on vaan pyrittävä tekemään niin, että jokainen hoitaa ne asiat mitkä on mahdollista hoitaa. Turha viisastella ja tehdä oletuksia kun ei tiedetä tilannetta. Jatkuvaa väheksyntää tulee kaukana asuvia kohtaan vaikka moni oikeasti tekee ihan kaiken minkä tilanteessa pystyy. Kyllä, on paljon myös heitä jotka pesevät vastuusta kätensä. Mutta ei pidä yleistää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri hoitaa äitinsä asioita viikon kuukaudessa ja äitinsä asuu 700 km päässä. Suomessa kuitenkin. Tekee etätöitä sen viikon tai on lomaviikoillaan siellä.
Kaverini menee sinne junalla ja noin viikon ajan tosiaan on seurana. Hänen siskonsa asuu 200 km päässä ja tekee samoin.
Heidän veljensä ei juuri viitsi. Käy, jos jaksaa. Asuu vielä kauempana.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän nämä alapeukuttelijat ja valittajat ehdottaisivat jos se ei riitä, että kauempana asuva tekee kaiken minkä asuinpaikastaan käsin pystyy? Aletaanko edellyttää, että parikymppiset nuoret eivät hakeudu opiskelemaan ja asumaan mihinkään liian kauas, jotta ovat kolmenkymmenen vuoden kuluttua riittävän lähellä hoitaakseen vanhempiaan? Tai että satojen kilometrien päässä asuva omainen tuosta vaan aina ottaa ja muuttaa työpaikkansa ja koko perheensä aina sinne muistisairaan vanhemman kaupunkiin häntä hoitaakseen? Kuulostaako realistisilta vaihtoehdoilta? Ei. Joten se vain on hyväksyttävä, että sisaruksista jokaisella ei ole aina mahdollisuutta olla siinä yhteisten vanhempien hoidossa samalla tavalla mukana. Se voi olla sille kaukana asuvalle myös ihan yhtä raskasta, eri tavoin vaan. Moni on kertonut, että tärkeä osa omaa surutyötä oli se, miten surua pystyi kanavoimaan siitä läheisestä huolehtimiseen. Sen sijaan muualla asuva saattaa tuntea syvää surua siitä ettei voi olla läsnä. Ei se ole herkkua, kun rakas muistisairas omainen soittaa satojen kilometrien päästä ja pyytää peloissaan käymään. Hyvin avuton olo tulee, kokemuksesta tiedän.
Tähän olisi kiinnostavaa kuulla vastaus. Jos on tilanne, että se muualla asuva omainen ihan oikeasti tekee kaiken mikä mahdollista on mutta se ei vaan koskaan riitä. Niin mikä olisi hyvä ratkaisu? Kun se nyt vaan on aika väistämätöntä, että kaikki omaiset eivät koskaan asu saman välimatkan päässä siitä hoidettavasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampikin on sanonut nyt, että esim. telkkarin korjaukseen voi tilata ammattilaisen tms. Kaikki eivät taida hahmottaa, että kun muistisairas soittaa, että telkkari ei toimi, kyseessä ei todellakaan ole tilanne, jossa telkkari olisi oikeasti rikki. Hän on saattanut käyttää ihan väärää kaukosäädintä, vaikka vannoo, että on oikea. Puhelin ei lataudu ja on siis rikki, kun oikeasti hän on käyttänyt väärää laturia. Ja niin edelleen loputtomasti. Jos tilaat korjaajan kotikäynnille kolme kertaa kuukaudessa toteamaan, että läppäri/telkkari/puhelin/pesukone ei ole rikki, niin siinähän menee vararikkoon!
On oikeasti käytävä aina toteamassa ensin itse, että onko jotain todellakin hajonnut, ennen kuin sen ammattilaisen voi tilata. Ja korjaajien soittelu ja aikojen sopiminen vie vähintään yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin itse paikalle meneminen. (Päästääkö vanhus edes korjaajan sisään, jollet ole itsekin paikalla vastaanottamassa? Eihän hän ehkä muista, vaikka soittaisit, että korjaaja tulee pian!)
Minun äitini kohdalla on ongelmana lisäksi se, että hän on hyvin liikkuvaista ja impulsiivista sorttia. Hänhän ampaisee saman tien läheiseen Giganttiin ostamaan uutta telkkaria eikä edes aina kerro minulle koko ongelmasta kuin vasta jälkikäteen. Todellisuudessa hän oli unohtanut hankkineensa uuden digiboksin uudella liittymällä, irtisanonut vanhan nettiliittymän, unohtanut asentaa uuden laitteen ja piilottanut sen, ei kertonut minulle mitään koko tempauksesta (kun ei itsekään muistanut) ja kun liittymä sitten kuun vaihteessa sulkeutui, hän uskoi telkkarinsa hajonneen. Minulle tämä selvisi, kun soittelin sitten operaattorille. Äidillä ei ole virallista diagnoosia, hän vastustaa jyrkästi näkemystäni muistiongelmasta ja on luonteeltaan salaileva ja impulsiivinen, lisäksi aina ollut huono rahankäyttäjä. Tällainen henkilö saa nopeasti aikaan hirveää tuhoa pankkitililleen, kun jokaiseen lehtitilaukseen ja juttuun haksahtaa eikä ymmärrä osamaksujen koroista mitään. Lehtitilauksia on ainakin 17 kpl.
On tosi helppo sanoa, että no antaa palaa, mitäs sitten. Kunnes on itse siinä tilanteessa. Sen sotkun saa jossain kohtaa kuitenkin syliinsä, joten on kyllä inhimillistä yrittää hillitä syntyviä velkoja tai rajata muita syntyviä ongelmia.
Kuulostaa niin tutulta. Äitini on juuri tuollainen liikkuvainen muistisairas, piilottelija ja salailija. Hän ei kerro mitään oma-alotteisesti, hänestä pitää kaivaa kaikki tieto irti. Sotkee asiat, tilailee tavaroita, tv koko ajan rikki kun ei osaa enää käyttää kaukosäädintä, teloo jatkuvasti itseään oudoilla tavoilla jne. Usein sattumalta huomannut että hänellä on esim. järkyttävän isoja mustelmia päästä varpaisiin, sormi on vääntynyt ja murtunut, päässä iso kuhmu tms, ihan kuin hänet olisi toistuvasti ryöstetty tai pahoinpidelty. Kysyessä hän vastaa vaan jotain epämääräistä. Hänelle ei saa ketään muuta peräänkatsojaakaan, koska fyysisiä sairauksia ei ole, kotihoito totesi ettei ole tarvetta. Koko ajan on oltava varpaillaan mitä keksii seuraavaksi ja missä teloo itseään, se on todella uuvuttavaa.
Meneväiset muistisairaat saavat paljon tuhoa aikaan ja heitä täytyy omaisen vahtia maksimaalisesti jo etukäteen, sillä asioiden yhtäkkiä paljastuttua niiden loputtomien sotkujen selvittely on aivan järkyttävän raskasta. Kukaan muu ei niitä sotkuja selvitä kuin lähiomainen. Ja uusia sotkuja tulee koko ajan!
Kyllä! Amen!
Se niiden sotkujen selvittely on todella hirveää, kun hän on jo itse olevinaan selvittänyt ja hoitanut ja käynyt siellä ja tuolla. Kysyessäni, että mitä siellä sanottiin...ei muista. No mikä oli se ongelma, miksi veit tabletin operaattorin liikkeeseen, jossa kaikki salasanat uusittiin jne...ei hän tiedä, siihen tuli jotain outoa. Mutta tässä on joku uusi salasana lapulla kuitenkin...hän ei tiedä minkä uusi salasana se on. Onko se sähköpostin? AppleID:n? Tv-sovelluksen? (Vaikka vastaisikin johonkin tällaiseen kysymykseen, hän ei selvästikään ymmärrä näiden palveluiden eroja. Hän ei ymmärrä kysymystä, oletko sinä nyt sähköpostissasi vai googlehaussa, kun kysyy neuvoa puhelimessa.) Noh, uusitaan ne kaikki salasanat varmuuden vuoksi taas sellaisiksi, että minä saan ne itselleni ylös ja tiedän ne taas. Ja niin edelleen.Olin juuri vähän aikaa sitten setvimässä viikon aikana äitini luona yhteensä 20 tuntia erinäisiä taloudellisia ja operaattoreiden ja laitteiden sotkuja, joita oli kertynyt tietämättäni muutaman kuukauden aikana. Hän oli sotkenut täysin verkkopankissaan mm. taloyhtiölle menevät maksut ja tehnyt useita maksuja kuussa eli liikamaksua oli kertynyt hirveästi taloyhtiölle. Isännöitsijän kanssa setviessäni asiaa, kävi ilmi, että hän on tehnyt tätä jo useamman vuoden. Ei selvästikään tiedä, paljonko pitäisi maksaa kuussa, vaikka laskut on olemassa. Minulle on vakuuttanut, että maksut on e-laskuna, jolloin summat pysyisivät oikeina automaattisesti. No näin ei enää ollut. Kun taloyhtiö on lähettänyt hänelle kirjeitä, että teille on kertynyt näin paljon liikamaksua, ilmoittakaa tilinumeronne, niin saatte rahat takaisin...hän on luullut sitä laskuksi ja maksanut sen ilmoitetun summan taloyhtiölle eli liikamaksua kertynyt näin lisää taas! Minulle väittää, ettei hän ole voinut tehdä näin, ei hän sentään niin tyhmä ole.
Pysyisin mieluummin ajan tasalla ja auttaisin nopeasti hoitamaan jonkin asian, kuin että hän itse ns. hoitaa asiat pieleen ja sitten tuhlaan kokonaisen viikon niiden selvittelyyn ja jatkuvaan pelkoon, mitä hän oikein puuhaa. Eikä hänelle diagnoosin saaminen ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Hänen tk-lääkärinsä ei tunnu huomaavan ongelmaa, ainakaan siinä määrin, että puuttuisi asiaan. Lääkärille valehtelee sujuvasti. Myöntelee ja nyökyttelee tietäväisesti, mutta kun kyselen esim. lääkityksestään sen jälkeen, puhuu ihan mitä sattuu. Ennen kuin hän alkaa eksyä kodistaan tms. ja poliisia tarvitaan, häntä tuskin saan erikoislääkärille. Kun olen enemmän painostanut asiasta, on lähes katkaissut välit. Meillä on kuitenkin yhteistä omaisuutta, jonka valvomiseen minun on osallistuttava, joten on pyrittävä pysymään väleissä.
Ja myös meillä on tuota mustelmaisuutta paljon. Kaapista on mm. tippunut painavia esineitä naamalle rikkoen rillit ja puolet naamasta sinisenmustana. Meni vieläpä sairaanhoitajalle johonkin rokotukseen sen näköisenä eikä kuulemma hoitaja ollut kysynyt tai kommentoinut asiaa mitenkään. Eli ei välttämättä terveydenhuollossa haluta etsiä ongelmia, jollei niitä itse esille tuo. Minusta näky oli niin hurja, että vanhukselta olisi ehdottomasti pitänyt kysyä. Häntähän saatettaisiin vaikka pahoinpidellä kotona! (Toki ON mahdollista, että hoitaja jotain naamasta mainitsi, mutta äiti valehteli minulle.)
t. lainaamasi
Nyt hemmetin äkkiä valtuutukset sinulle äitisi pankki-, vakuutus-, apteekki- jne. asioihin sekä edunvalvontavaltuutus valmiiksi. Tarvitsisitte sen jo, mutta ette saa sitä voimaan ennen kuin lääkärikin toteaa ongelman.
Olen eri, mutta kirjoittaja sanoi, että kun lapsi puuttui raha-asioihin, äiti katkaisi välit.
Muistitesti pitäisi ihan ekaks tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Siskollasi ei kertomasi perusteella ole mitään syytä olla katkera sinulle. Elämässä ei aina kaikki asiat mene tasan. Et sinä sille mitään voi. Kiitellä ja kehua voit siskoani, sen hän toki ansaitsee.
Perintökään ei aina mene tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityinen hoivapalvelu hoitamaan kauppa- ym asiat, ruuanlaiton, siivouksen.
Kotihoito lääkkeet.
Kaiken mahdollisen ulkoistatte.
Anna siskollesi kiitosta siitä että on hoitanut, se ei tosiaankaan ole helppoa vaan kuormittavaa.Samaa mieltä. Mulla ei ole siskoni kanssa edes mitään etäisyysongelmaa, koska asutaan molemmat vanhempieni napaurissa. Ero on siinmä, että siskollani on niin paljon muuta elämää (esim on puolet viikosta mökillä ja lomilla koko loman), että jos vanhemmilleni tulee silloin jotain, oletusarvo on, että minä huolehdin. Olen ihan tietoisesti vähentänyt huolehtimista ja laittanut vanhempani ostamaan erilaisia palveluita. Juoksen paikalle silloin, jos äiti esimerkiksi kaatuu tai karkaa, mutta jos televisio ei toimi, en mä sinne mene katsomaan, mikä vikana. Siivousfirman palveluunkin sain vihdoin ja viimein vanhempani suostumaan.
Ikääntyvällä ja erityisesti muistisairaalla avuntarve vain kasvaa ja jos ei halua, että se kaikki konkreettinen apu kaatuu omaan niskaan, on pidettävä omista rajoistaan kiinni.
Juuri näin. Minä ja veljeni asumme molemmat ulkomailla, veli lähimpänä yli 1000km päässä. Me emme ole kumpikaan lähdössä takaisin Suomeen auttamaan vanhempiemme, vaan heidän on ostettava palvelunsa ja sumplittava asiansa jo hyvissä ajoin niin toimiviksi kuin mahdollista. Ei siis vasta sitten, kun alkaa olla ongelmia, vaan ennakoiden, esim. muuttaminen palveluiden lähelle.
Luultavasti apuasi tarvitaan, jos heille tulee muistisairaus. Vaikka olisivat kuinka varautuneita.
Ole valmis muuttamaan Suomeen silloin. Ulkomailta on hyvin hankala toimia.
Kaverini serkku kyykytti kaveriani hoitamaan äitinsä asioita, kun itse asui Saksassa. Niitä asioita oli paljon.
Luin jostain, että muistisairas kokee sellaista turvattomuutta, että jonkun pitää olla huutoetäisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kaukana asuva lapsi ei yleensä näe sitä työn ja tarvitsevuuden määrää, minkä taakan se lähellä oleva lapsi joutuu kantamaan. Vaikka kuinka vakuuttaisi olevansa hyvinkin paljon käytettävissä, mutta niin ei kyllä ole. Ei sieltä matkan takaa mitään takseja tilailla, en usko ollenkaan. Nehän on aina akuutteja juttuja.
Voisi ap miettiä vielä toisenkin kerran, tekeekö varmasti kaiken sen mitä voisi.
Meillä se kaukana asuva sisar ei kertonut koskaan minulle, milloin hänellä on esimerkiksi lomaa. Kun kerran satuin sanomaan hänelle, että kun pidät sen talviloman, niin tulet tänne äidin kanssa olemaan sen viikon, että minä saan silloin edes sen ajan olla huoletta. Ei käynyt.
Sen jälkeen hänellä ei ilmeisesti lomaa koskaan enää ollutkaan. Vasta jälkeenpäin sain tietää, että oli vietetty kaksi viikkoa Kreikassa. Kiva. Minä en päässyt ikinä mihinkään.
Kun sitten joskus sanoin tällaisesta hänelle, että taas lomailit siellä ja siellä, niin tuli vihaisia vastauksia, että ne oli pakollisia matkoja, eli työmatkoja, vähän vain ehti siinä sitten lomailemaan. Ikinä ei tullut lomallaan äidin luo olemaan hänen kanssaan ja hänestä huolehtimaan.
Kerran sitten pistin kovan kovaa vasten, sanoin, että nyt sovitaan kesälomista, eli milloin aiot pitää lomasi, niin minä tilaan siihen ajankohtaan itselleni ulkomaanmatkan, ja sinä tulet äidin luokse. Kamala meno nousi, mikä oikeus minulla muka oli puuttua hänen lomiinsa ja hänen työnantajansa ne määräsi jne. Ikään kuin hänelle ilmoitettaisiin päivää ennen, että nyt sulla alkaa loma.
Minä lannistuin ja annoin olla. Mitäpä minusta. Minulle kun oli ilmeisesti se ja sama, miten järjestin oman työni ja äidistä huolehtimisen, lomia minä en hänen mielestään tarvinnut ikinä. Hänellä sen sijaan oli vaativa työ ja alituinen loman tarve.
Eli muistathan sinä, ap, nyt kuitenkin huolehtia asiasta paremmin. Ensi kesänä olet puolet lomastasi äitisi luona. Syysloman myös vietät äitisi kanssa. Myös muista loma-ajoistasi uhraat aina vähintään puolet äitisi hoitamiseen. Annan siskollesi vapaata aina kun suinkin voit, koska hän tekee täyttä päivää yhteisen äitinne hyväksi. Se, että asut kaukana, on oma valintasi, ei siskosi eikä äitisi.
Myös se että asuu lähellä on oma valinta. Asuinpaikan on voinut itse päättää. Ja jos on esimerkiksi huollettavia lapsia niin ei siinä niin vaan oteta ja lähdetä koko syyslomaksi toiselle puolelle maata hoitamaan vanhempiaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita. Kyllä, sillä lähellä olevalla voi myös olla oma perhe huollettavana. Ne työnjaot on vaan pyrittävä tekemään niin, että jokainen hoitaa ne asiat mitkä on mahdollista hoitaa. Turha viisastella ja tehdä oletuksia kun ei tiedetä tilannetta. Jatkuvaa väheksyntää tulee kaukana asuvia kohtaan vaikka moni oikeasti tekee ihan kaiken minkä tilanteessa pystyy. Kyllä, on paljon myös heitä jotka pesevät vastuusta kätensä. Mutta ei pidä yleistää!
Minä jouduin muuttamaan perheineni vanhempieni luokse, kun siellä alkoi muisti pätkiä.
Omat hermot ei kestäneet 200 km päähän tulevia hätääntyneitä soittoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useampikin on sanonut nyt, että esim. telkkarin korjaukseen voi tilata ammattilaisen tms. Kaikki eivät taida hahmottaa, että kun muistisairas soittaa, että telkkari ei toimi, kyseessä ei todellakaan ole tilanne, jossa telkkari olisi oikeasti rikki. Hän on saattanut käyttää ihan väärää kaukosäädintä, vaikka vannoo, että on oikea. Puhelin ei lataudu ja on siis rikki, kun oikeasti hän on käyttänyt väärää laturia. Ja niin edelleen loputtomasti. Jos tilaat korjaajan kotikäynnille kolme kertaa kuukaudessa toteamaan, että läppäri/telkkari/puhelin/pesukone ei ole rikki, niin siinähän menee vararikkoon!
On oikeasti käytävä aina toteamassa ensin itse, että onko jotain todellakin hajonnut, ennen kuin sen ammattilaisen voi tilata. Ja korjaajien soittelu ja aikojen sopiminen vie vähintään yhtä paljon aikaa ja vaivaa kuin itse paikalle meneminen. (Päästääkö vanhus edes korjaajan sisään, jollet ole itsekin paikalla vastaanottamassa? Eihän hän ehkä muista, vaikka soittaisit, että korjaaja tulee pian!)
Minun äitini kohdalla on ongelmana lisäksi se, että hän on hyvin liikkuvaista ja impulsiivista sorttia. Hänhän ampaisee saman tien läheiseen Giganttiin ostamaan uutta telkkaria eikä edes aina kerro minulle koko ongelmasta kuin vasta jälkikäteen. Todellisuudessa hän oli unohtanut hankkineensa uuden digiboksin uudella liittymällä, irtisanonut vanhan nettiliittymän, unohtanut asentaa uuden laitteen ja piilottanut sen, ei kertonut minulle mitään koko tempauksesta (kun ei itsekään muistanut) ja kun liittymä sitten kuun vaihteessa sulkeutui, hän uskoi telkkarinsa hajonneen. Minulle tämä selvisi, kun soittelin sitten operaattorille. Äidillä ei ole virallista diagnoosia, hän vastustaa jyrkästi näkemystäni muistiongelmasta ja on luonteeltaan salaileva ja impulsiivinen, lisäksi aina ollut huono rahankäyttäjä. Tällainen henkilö saa nopeasti aikaan hirveää tuhoa pankkitililleen, kun jokaiseen lehtitilaukseen ja juttuun haksahtaa eikä ymmärrä osamaksujen koroista mitään. Lehtitilauksia on ainakin 17 kpl.
On tosi helppo sanoa, että no antaa palaa, mitäs sitten. Kunnes on itse siinä tilanteessa. Sen sotkun saa jossain kohtaa kuitenkin syliinsä, joten on kyllä inhimillistä yrittää hillitä syntyviä velkoja tai rajata muita syntyviä ongelmia.
Kuulostaa niin tutulta. Äitini on juuri tuollainen liikkuvainen muistisairas, piilottelija ja salailija. Hän ei kerro mitään oma-alotteisesti, hänestä pitää kaivaa kaikki tieto irti. Sotkee asiat, tilailee tavaroita, tv koko ajan rikki kun ei osaa enää käyttää kaukosäädintä, teloo jatkuvasti itseään oudoilla tavoilla jne. Usein sattumalta huomannut että hänellä on esim. järkyttävän isoja mustelmia päästä varpaisiin, sormi on vääntynyt ja murtunut, päässä iso kuhmu tms, ihan kuin hänet olisi toistuvasti ryöstetty tai pahoinpidelty. Kysyessä hän vastaa vaan jotain epämääräistä. Hänelle ei saa ketään muuta peräänkatsojaakaan, koska fyysisiä sairauksia ei ole, kotihoito totesi ettei ole tarvetta. Koko ajan on oltava varpaillaan mitä keksii seuraavaksi ja missä teloo itseään, se on todella uuvuttavaa.
Meneväiset muistisairaat saavat paljon tuhoa aikaan ja heitä täytyy omaisen vahtia maksimaalisesti jo etukäteen, sillä asioiden yhtäkkiä paljastuttua niiden loputtomien sotkujen selvittely on aivan järkyttävän raskasta. Kukaan muu ei niitä sotkuja selvitä kuin lähiomainen. Ja uusia sotkuja tulee koko ajan!
Kyllä! Amen!
Se niiden sotkujen selvittely on todella hirveää, kun hän on jo itse olevinaan selvittänyt ja hoitanut ja käynyt siellä ja tuolla. Kysyessäni, että mitä siellä sanottiin...ei muista. No mikä oli se ongelma, miksi veit tabletin operaattorin liikkeeseen, jossa kaikki salasanat uusittiin jne...ei hän tiedä, siihen tuli jotain outoa. Mutta tässä on joku uusi salasana lapulla kuitenkin...hän ei tiedä minkä uusi salasana se on. Onko se sähköpostin? AppleID:n? Tv-sovelluksen? (Vaikka vastaisikin johonkin tällaiseen kysymykseen, hän ei selvästikään ymmärrä näiden palveluiden eroja. Hän ei ymmärrä kysymystä, oletko sinä nyt sähköpostissasi vai googlehaussa, kun kysyy neuvoa puhelimessa.) Noh, uusitaan ne kaikki salasanat varmuuden vuoksi taas sellaisiksi, että minä saan ne itselleni ylös ja tiedän ne taas. Ja niin edelleen.Olin juuri vähän aikaa sitten setvimässä viikon aikana äitini luona yhteensä 20 tuntia erinäisiä taloudellisia ja operaattoreiden ja laitteiden sotkuja, joita oli kertynyt tietämättäni muutaman kuukauden aikana. Hän oli sotkenut täysin verkkopankissaan mm. taloyhtiölle menevät maksut ja tehnyt useita maksuja kuussa eli liikamaksua oli kertynyt hirveästi taloyhtiölle. Isännöitsijän kanssa setviessäni asiaa, kävi ilmi, että hän on tehnyt tätä jo useamman vuoden. Ei selvästikään tiedä, paljonko pitäisi maksaa kuussa, vaikka laskut on olemassa. Minulle on vakuuttanut, että maksut on e-laskuna, jolloin summat pysyisivät oikeina automaattisesti. No näin ei enää ollut. Kun taloyhtiö on lähettänyt hänelle kirjeitä, että teille on kertynyt näin paljon liikamaksua, ilmoittakaa tilinumeronne, niin saatte rahat takaisin...hän on luullut sitä laskuksi ja maksanut sen ilmoitetun summan taloyhtiölle eli liikamaksua kertynyt näin lisää taas! Minulle väittää, ettei hän ole voinut tehdä näin, ei hän sentään niin tyhmä ole.
Pysyisin mieluummin ajan tasalla ja auttaisin nopeasti hoitamaan jonkin asian, kuin että hän itse ns. hoitaa asiat pieleen ja sitten tuhlaan kokonaisen viikon niiden selvittelyyn ja jatkuvaan pelkoon, mitä hän oikein puuhaa. Eikä hänelle diagnoosin saaminen ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Hänen tk-lääkärinsä ei tunnu huomaavan ongelmaa, ainakaan siinä määrin, että puuttuisi asiaan. Lääkärille valehtelee sujuvasti. Myöntelee ja nyökyttelee tietäväisesti, mutta kun kyselen esim. lääkityksestään sen jälkeen, puhuu ihan mitä sattuu. Ennen kuin hän alkaa eksyä kodistaan tms. ja poliisia tarvitaan, häntä tuskin saan erikoislääkärille. Kun olen enemmän painostanut asiasta, on lähes katkaissut välit. Meillä on kuitenkin yhteistä omaisuutta, jonka valvomiseen minun on osallistuttava, joten on pyrittävä pysymään väleissä.
Ja myös meillä on tuota mustelmaisuutta paljon. Kaapista on mm. tippunut painavia esineitä naamalle rikkoen rillit ja puolet naamasta sinisenmustana. Meni vieläpä sairaanhoitajalle johonkin rokotukseen sen näköisenä eikä kuulemma hoitaja ollut kysynyt tai kommentoinut asiaa mitenkään. Eli ei välttämättä terveydenhuollossa haluta etsiä ongelmia, jollei niitä itse esille tuo. Minusta näky oli niin hurja, että vanhukselta olisi ehdottomasti pitänyt kysyä. Häntähän saatettaisiin vaikka pahoinpidellä kotona! (Toki ON mahdollista, että hoitaja jotain naamasta mainitsi, mutta äiti valehteli minulle.)
t. lainaamasi
Suosittelen ehdottomasti edunvalvontaa, silloin on helpompi perua niin tilauksia kuin ostoksiakin ja pystyy rajoittamaan sitä rahojen käyttöä. Taloyhtiön maksut ja muut säännölliset laskut kannattaa laittaa suoraveloitukseen. Tosin niistäkin tulee paperinen lasku, missä maksettavan summan tilalla lukee suoraveloitus.
Kannattaa soitella lääkärin ajanvaraukseen ja kertoa ongelmasta, että tarvitsisi saada diagnoosia muistiongelmista ja pyydät vaikka aikaa itsellesi hänen lääkärilleen, että voit keskustella ongelmasta, jotta lääkäri voi seuraavalla käynnillä ottaa huomioon. Muistisairaat osaavat peitellä tosi hyvin muistamattomuuttaan, mutta lääkärin pystyy aika helposti selvittämään asian todellisen laidan, jos hänellä on etukäteen tieto, että sellaista pitäisi katsella.
Onneksi jo laitoshoidossa oleva muistisairas oli aika teknologiavastainen, joten hänellä ei ollut kännykkää (sen kanssa kävi useamman kerran markettien myyntitiskien operaattorimyyjillä) ja television kaukosäädintä mutkikkaampaa elektroniikkaa, joten ei ollut mitään salasana yms ongelmia ja nettimaksamisia. GPS-seurantaa yritettiin, saatiin se myytyä läpi sillä, että sen avulla löytyy avaimet, kun niitäkin oltiin useaan kertaan käyty etsimässä. Löytyivät useinmiten toisen takin taskusta kaapista, mutta heitti kai sen menemään, kun avaimet olivat ilman avaimenperänä toimivaa GPS-mötikkää. Oli heittänyt ne joko veteen tai rannalla olevaan roskikseen, ainakin sinne signaali päättäi, kun tarkistettiin tilannetta.
Tässä on ongelmana aloittajan sukupuoli. Hän on nainen.
Jos hän olisi mies, siskolle ei tulisi mieleenkään olla katkera veljelle siitä, että tämä ei hoida äitiä. Samoin aloittajalle ei miehenä tulisi mieleenkään kokea mitään "riittämättömyyttä" siitä ettei hoida äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksityinen hoivapalvelu hoitamaan kauppa- ym asiat, ruuanlaiton, siivouksen.
Kotihoito lääkkeet.
Kaiken mahdollisen ulkoistatte.
Anna siskollesi kiitosta siitä että on hoitanut, se ei tosiaankaan ole helppoa vaan kuormittavaa.Samaa mieltä. Mulla ei ole siskoni kanssa edes mitään etäisyysongelmaa, koska asutaan molemmat vanhempieni napaurissa. Ero on siinmä, että siskollani on niin paljon muuta elämää (esim on puolet viikosta mökillä ja lomilla koko loman), että jos vanhemmilleni tulee silloin jotain, oletusarvo on, että minä huolehdin. Olen ihan tietoisesti vähentänyt huolehtimista ja laittanut vanhempani ostamaan erilaisia palveluita. Juoksen paikalle silloin, jos äiti esimerkiksi kaatuu tai karkaa, mutta jos televisio ei toimi, en mä sinne mene katsomaan, mikä vikana. Siivousfirman palveluunkin sain vihdoin ja viimein vanhempani suostumaan.
Ikääntyvällä ja erityisesti muistisairaalla avuntarve vain kasvaa ja jos ei halua, että se kaikki konkreettinen apu kaatuu omaan niskaan, on pidettävä omista rajoistaan kiinni.
Juuri näin. Minä ja veljeni asumme molemmat ulkomailla, veli lähimpänä yli 1000km päässä. Me emme ole kumpikaan lähdössä takaisin Suomeen auttamaan vanhempiemme, vaan heidän on ostettava palvelunsa ja sumplittava asiansa jo hyvissä ajoin niin toimiviksi kuin mahdollista. Ei siis vasta sitten, kun alkaa olla ongelmia, vaan ennakoiden, esim. muuttaminen palveluiden lähelle.
Luultavasti apuasi tarvitaan, jos heille tulee muistisairaus. Vaikka olisivat kuinka varautuneita.
Ole valmis muuttamaan Suomeen silloin. Ulkomailta on hyvin hankala toimia.
Kaverini serkku kyykytti kaveriani hoitamaan äitinsä asioita, kun itse asui Saksassa. Niitä asioita oli paljon.
Että ihanko tosissaan me aikuiset lapset muutamme omista kodeistamme Suomeen muutamaksi vuosikymmeneksi hoitamaan sairaita vanhempia, jätämme kotipaikkamme, työmme, elämämme jne?
Mites sitten sen puolison vanhemmat siellä uudessa kotimaassa? Jätetäänkö heidät heitteille, kun pitää lähteä minun vanhempiani köijäämään Suomeen, vai onko tarkoitus, että kälyni muuttavat sitten lähemmäs omaa äitiään hoitamaan äidin asioita?
Ihmeellinen olettamus, että naisethan lähtevät hoitamaan vanhempiaan vaikka toiselta puolelta maapalloa. En nimittäin sanonut missä päin asun. Ainoastaan sen, että veljeni asuu lähimpänä 1000km päässä.
Entä, jos vanhemmat saavat päähänsä, että he muuttavat Suomesta vaikka Espanjaan. Pitääkö muistisairaan tueksi muuttaa sinne Espanjaan perässä?
Kyllä! Amen!
Se niiden sotkujen selvittely on todella hirveää, kun hän on jo itse olevinaan selvittänyt ja hoitanut ja käynyt siellä ja tuolla. Kysyessäni, että mitä siellä sanottiin...ei muista. No mikä oli se ongelma, miksi veit tabletin operaattorin liikkeeseen, jossa kaikki salasanat uusittiin jne...ei hän tiedä, siihen tuli jotain outoa. Mutta tässä on joku uusi salasana lapulla kuitenkin...hän ei tiedä minkä uusi salasana se on. Onko se sähköpostin? AppleID:n? Tv-sovelluksen? (Vaikka vastaisikin johonkin tällaiseen kysymykseen, hän ei selvästikään ymmärrä näiden palveluiden eroja. Hän ei ymmärrä kysymystä, oletko sinä nyt sähköpostissasi vai googlehaussa, kun kysyy neuvoa puhelimessa.) Noh, uusitaan ne kaikki salasanat varmuuden vuoksi taas sellaisiksi, että minä saan ne itselleni ylös ja tiedän ne taas. Ja niin edelleen.
Olin juuri vähän aikaa sitten setvimässä viikon aikana äitini luona yhteensä 20 tuntia erinäisiä taloudellisia ja operaattoreiden ja laitteiden sotkuja, joita oli kertynyt tietämättäni muutaman kuukauden aikana. Hän oli sotkenut täysin verkkopankissaan mm. taloyhtiölle menevät maksut ja tehnyt useita maksuja kuussa eli liikamaksua oli kertynyt hirveästi taloyhtiölle. Isännöitsijän kanssa setviessäni asiaa, kävi ilmi, että hän on tehnyt tätä jo useamman vuoden. Ei selvästikään tiedä, paljonko pitäisi maksaa kuussa, vaikka laskut on olemassa. Minulle on vakuuttanut, että maksut on e-laskuna, jolloin summat pysyisivät oikeina automaattisesti. No näin ei enää ollut. Kun taloyhtiö on lähettänyt hänelle kirjeitä, että teille on kertynyt näin paljon liikamaksua, ilmoittakaa tilinumeronne, niin saatte rahat takaisin...hän on luullut sitä laskuksi ja maksanut sen ilmoitetun summan taloyhtiölle eli liikamaksua kertynyt näin lisää taas! Minulle väittää, ettei hän ole voinut tehdä näin, ei hän sentään niin tyhmä ole.
Pysyisin mieluummin ajan tasalla ja auttaisin nopeasti hoitamaan jonkin asian, kuin että hän itse ns. hoitaa asiat pieleen ja sitten tuhlaan kokonaisen viikon niiden selvittelyyn ja jatkuvaan pelkoon, mitä hän oikein puuhaa. Eikä hänelle diagnoosin saaminen ole niin yksinkertaista kuin voisi luulla. Hänen tk-lääkärinsä ei tunnu huomaavan ongelmaa, ainakaan siinä määrin, että puuttuisi asiaan. Lääkärille valehtelee sujuvasti. Myöntelee ja nyökyttelee tietäväisesti, mutta kun kyselen esim. lääkityksestään sen jälkeen, puhuu ihan mitä sattuu. Ennen kuin hän alkaa eksyä kodistaan tms. ja poliisia tarvitaan, häntä tuskin saan erikoislääkärille. Kun olen enemmän painostanut asiasta, on lähes katkaissut välit. Meillä on kuitenkin yhteistä omaisuutta, jonka valvomiseen minun on osallistuttava, joten on pyrittävä pysymään väleissä.
Ja myös meillä on tuota mustelmaisuutta paljon. Kaapista on mm. tippunut painavia esineitä naamalle rikkoen rillit ja puolet naamasta sinisenmustana. Meni vieläpä sairaanhoitajalle johonkin rokotukseen sen näköisenä eikä kuulemma hoitaja ollut kysynyt tai kommentoinut asiaa mitenkään. Eli ei välttämättä terveydenhuollossa haluta etsiä ongelmia, jollei niitä itse esille tuo. Minusta näky oli niin hurja, että vanhukselta olisi ehdottomasti pitänyt kysyä. Häntähän saatettaisiin vaikka pahoinpidellä kotona! (Toki ON mahdollista, että hoitaja jotain naamasta mainitsi, mutta äiti valehteli minulle.)
t. lainaamasi