Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Mulla on mielenkiintoisia projekteja (ohjelmointi, 3D mallinnus ja tulostus, musiikin/omien biisien tekeminen). Ei kiinnosta mennä virkistyspäiville tuhlaamaan aikaa kun ei mua kiinnosta kommunikoida työkavereiden kanssa työajan ulkopuolella! Vietän mieluummin aikaa perheeni sekä harrastusprojektieni parissa. Seuraavan virkistyspäivän jätän välistä vedoten lapsenhoitoseikkoihin (alle kouluikäinen).

Sen verran oon työporukan kans viettäny aikaa työajan ulkopuolella että käytiin syömässä tiimikaverin läksiäisissä tuossa lähiravintolassa. Se on se 1,5-2h minkä jaksaa ruuan syönnin ohella omien lähimpien tiimikavereiden kans viettää aikaa silloin tällöin. Eikä mun tarvinu maksaa ees ite sitä ruokaa.

Rahasta ei ole kyse, olen käynyt puolison kans illastamassa samassa paikassa.

Ap esittää asian kuin se olisi jotenkin ongelma jollekulle. Mikä pakko mihinkään on mennä?

Itse en käy missään töiden lisäksi. En missään. Olen 55-vuotias, baarit ja sensellaiset riennot on koluttu nuorena perinpohjin, työpaikan virkistyshommat eivät minua virkistä. Parasta virkistystä työn suhteen on, kun ei ole siellä eikä työkavereiden seurassa.

Matkailut on myös matkailtu nuorempana, ei kiinnosta lähteä enää mihinkään.

Elokuvatkin voi nykyään niin helposti katsella kotona, ettei kiinnosta lähteä leffaan mainoksia ja trailereita katsomaan, ja maksaa siitä 20€.

Vierailija kirjoitti:

Joskus kolmekymppisenä osallistuin kaiken maailman työpaikan juttuihin mut näin viidenkympin rajan ohitettua ei vaan huvita. Ihana olla kotona ja viettää viikonloppua rauhassa. Nuorena biletin tosi paljon, onneksi, niin nyt ei enää tartte. Työn puolesta matkustan paljon joten senkään vuoksi ei joka lomalla huvita lähteä reissuun.

No näin. Ei yksinkertaisesti huvita. Alkoholin käyttö ei jossain neljänkympin korvilla enää kiinnostanut, joten kaikki siihen liittyvä jäi. Sen jälkeen alkoi muutenkin rima nousta sen suhteen, mihin jaksaa lähteä. Jos työasioissa ei tulisi kuljettua ja oltua ihmisten parissa, olisi itsensä pakotettava enemmän liikkeelle mökkihöperyyden ja nettikuplaan ajautumisen pelossa. Nyt on hyvä näin.

Miksi ap suret taas miksi joku ei osallistu pikkujouluihin koskaan, juuri äsken kyselit.

Paras anti pikkujouluista ja risteilyistä on juoruta jälkeenpäin kuka oli eniten päissään, kenen kanssa meni panemaan ja kuka petti ketäkin. Yritä itse keksiä hauskempaa tekemistä jolla selättää tylsyys.

Varmasti tosi tylsää vesilinjalla kytätä toisten lystinpitoa?

Kaikki nykyään tarjolla oleva on teennäistä pas.aa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.

Mitäs tekemistä tekemättömyydellä on esim. viihteellä käymiseen?

Itseäni ei kiinnosta mennä katselemaan ryyppäävää väkeä, joten jätän väliin jos vain mahdollista. Matkustelen kyllä, mutta lähinnä mieheni kanssa, 2-4krt vuodessa. Onneksi hänkään ei juo, ja nauttii hiljaisuudesta, kuten minäkin.

Kotona riittää kyllä tekemistä puutarhassa, nikkaroinnissa, käsitöissä ja lukemisessa. Näin muutama mainitakseni, välillä ei riitä tunnit vuorokaudessa. Matkailemme myös kotimaassa ja mökkeilemme.

Lähinnä tulee mieleen ettemme edes ehtisi kaiken maailman kissanristiäisiin. 

Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.

Vierailija kirjoitti:

No näin. Ei yksinkertaisesti huvita. Alkoholin käyttö ei jossain neljänkympin korvilla enää kiinnostanut, joten kaikki siihen liittyvä jäi. Sen jälkeen alkoi muutenkin rima nousta sen suhteen, mihin jaksaa lähteä. Jos työasioissa ei tulisi kuljettua ja oltua ihmisten parissa, olisi itsensä pakotettava enemmän liikkeelle mökkihöperyyden ja nettikuplaan ajautumisen pelossa. Nyt on hyvä näin.

Ja lisäyksenä tähän, että itse en kyllä tunne mitään ylemmyyttäkään siitä, etten käy missään. Minusta on kiva, että jotkut käyvät. Ihan mielellääni kuuntelen reissutarinat ja laitan vaikka tykkäykset somekuviin. Jos muiden menemiset tai menemättä jättämiset saisivat aikaan jonkin negatiivisen tunteen, miettisin kyllä olenko sittenkään itse ihan tyytyväinen omaan tilanteeseeni.

Viihdyn kotona. Käyn ehkä pari kertaa vuodessa jossain konsertissa, siinä kaikki.

Olen matkustanut elämäni aikana niin paljon ja kaikki minulle kiinnostavat paikat olen jo nähnyt. Lisäksi nykyiset turistipaljoudet joka kohteessa ahdistaa.

En tanssi enkä käytä alkoholia, joten ravintolat ei kiinnosta. Yksin elävä nainen olen.

Kaikkia firman naisia pitäs kuitenkin panna pikkujouluissa ei jaksa enää, ennen jakso panna paria miestäkin naisten lisäksi.

Ihmisellä on asiat aika hyvin jos  aamulla on mukava mennä töihin ja illalla on mukava mennä kotiin?

Varmaan moni määrittelee minutkin seurassa ekstrovertiksi, koska introverttikään ei hapitukseen sovi. Olen kuitenkin jotain näiden väliltä, eli ambivertti. Joskus harvoin kaipaa seuraa ja osaa seurassa olla, mutta viihdyn erittäin hyvin yksinkin. Kotona aina vaikka mitä tekemistä: siivoamista, pihahommia, eläinten hoitoa, kaikki omat rutiinit. Seurailen luontoa, samoilen metsässä. Ei kiinnosta kulttuuri, ravintolat tai muut kissanristiäiset. Miksi pitäisi aina olla menossa jonnekkin ? Jos kalenterissa olisi jatkuvasti menoja, se olisi stressaavaa.

Fysiikka ei kestä (mm. kulunut selkäranka ja siitä johtuva krooninen hermokipu) eikä rahat riitä yhtään mihinkään ylimääräiseen. Lisäksi kävin ja matkustin nuorena onneksi ihan tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.

Mitäs tekemistä tekemättömyydellä on esim. viihteellä käymiseen?

Itseäni ei kiinnosta mennä katselemaan ryyppäävää väkeä, joten jätän väliin jos vain mahdollista. Matkustelen kyllä, mutta lähinnä mieheni kanssa, 2-4krt vuodessa. Onneksi hänkään ei juo, ja nauttii hiljaisuudesta, kuten minäkin.

Kotona riittää kyllä tekemistä puutarhassa, nikkaroinnissa, käsitöissä ja lukemisessa. Näin muutama mainitakseni, välillä ei riitä tunnit vuorokaudessa. Matkailemme myös kotimaassa ja mökkeilemme.

Lähinnä tulee mieleen ettemme edes ehtisi kaiken maailman kissanristiäisiin. 

Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.

Itse asiassa omalla alalla juomattomuudesta on tullut aikamoinen trendi. Eli ennen ne tapahtumat, missä käytiin pyörähtämässä ja rentoutumassa ja nautittiin myös alkoholia, ovat nykyään jonkinlaisia paremmuuskilpailutapahtumia, joissa katsotaan nenänvartta pitkin sitä, joka uskaltaa ottaa lasin viiniä. Puheenaiheista on tullut vain omien saavutusten luettelointia tai pelkistä työasioista jauhamista. Aika ankeita tapahtumia, vaikka nämä yhtäkkiä täysraittiiksi ruvenneet kovasti koittavat muuta esittää. (Itse siis näihin tapahtumiin eksyessäni saatan ottaa huimat kaksi lasia viiniä, hui!)

-sivusta

Viihteellä käyminen on nykyään todella kallista. Lisäksi sitä ennemmin lepäilee vapaa-aikana töiden jälkeen kuin käy hakemassa lisää väsymystä siellä viihteellä. Eli ei vain yksinkertaisesti enää jaksa tai viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.

Mitäs tekemistä tekemättömyydellä on esim. viihteellä käymiseen?

Itseäni ei kiinnosta mennä katselemaan ryyppäävää väkeä, joten jätän väliin jos vain mahdollista. Matkustelen kyllä, mutta lähinnä mieheni kanssa, 2-4krt vuodessa. Onneksi hänkään ei juo, ja nauttii hiljaisuudesta, kuten minäkin.

Kotona riittää kyllä tekemistä puutarhassa, nikkaroinnissa, käsitöissä ja lukemisessa. Näin muutama mainitakseni, välillä ei riitä tunnit vuorokaudessa. Matkailemme myös kotimaassa ja mökkeilemme.

Lähinnä tulee mieleen ettemme edes ehtisi kaiken maailman kissanristiäisiin. 

Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.

Itse asiassa omalla alalla juomattomuudesta on tullut aikamoinen trendi. Eli ennen ne tapahtumat, missä käytiin pyörähtämässä ja rentoutumassa ja nautittiin myös alkoholia, ovat nykyään jonkinlaisia paremmuuskilpailutapahtumia, joissa katsotaan nenänvartta pitkin sitä, joka uskaltaa ottaa lasin viiniä. Puheenaiheista on tullut vain omien saavutusten luettelointia tai pelkistä työasioista jauhamista. Aika ankeita tapahtumia, vaikka nämä yhtäkkiä täysraittiiksi ruvenneet kovasti koittavat muuta esittää. (Itse siis näihin tapahtumiin eksyessäni saatan ottaa huimat kaksi lasia viiniä, hui!)

-sivusta

Tämä on sitä samaa jengiä, joka kaikenlaisilla akkain foorumeilla kilpailee siitä kenen taloudessa juodaan vähiten alkoholia. En juo koskaan, joskus kesällä saatan  maistaa kaverin lasista, mies juo joskus jouluna puolikkaan oluen ja kaataa loput pois kun on niin pahaa, niin kauhean pahaa. 

Miksi ihmiset ei osaa enää olla normaalisti.

Jos viihtyy niin hyvin kotona, ettei halua lähetä minnekään, niin miksipä sitten lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin lähteminen on itsessään vaivalloista, pakkaaminen, nukkuminen hankalaa vieraissa paikoissa. Tai valvominen viihteellä.

Pakkaaminen, hilautuminen taxilla tai bussilla jonnekin ja sieltä taas jonnekin, ja jopa vielä takaisinkin..

En enään pidä ihmisistä. Tuntuu että kaikki katsoo ja viihdyn hyvin kotona yksin kissojen kanssa. Ihan parasta. En menetä mitään menemällä väkisin paikkoihin mihin en halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.

Mitäs tekemistä tekemättömyydellä on esim. viihteellä käymiseen?

Itseäni ei kiinnosta mennä katselemaan ryyppäävää väkeä, joten jätän väliin jos vain mahdollista. Matkustelen kyllä, mutta lähinnä mieheni kanssa, 2-4krt vuodessa. Onneksi hänkään ei juo, ja nauttii hiljaisuudesta, kuten minäkin.

Kotona riittää kyllä tekemistä puutarhassa, nikkaroinnissa, käsitöissä ja lukemisessa. Näin muutama mainitakseni, välillä ei riitä tunnit vuorokaudessa. Matkailemme myös kotimaassa ja mökkeilemme.

Lähinnä tulee mieleen ettemme edes ehtisi kaiken maailman kissanristiäisiin. 

Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.

Itse asiassa omalla alalla juomattomuudesta on tullut aikamoinen trendi. Eli ennen ne tapahtumat, missä käytiin pyörähtämässä ja rentoutumassa ja nautittiin myös alkoholia, ovat nykyään jonkinlaisia paremmuuskilpailutapahtumia, joissa katsotaan nenänvartta pitkin sitä, joka uskaltaa ottaa lasin viiniä. Puheenaiheista on tullut vain omien saavutusten luettelointia tai pelkistä työasioista jauhamista. Aika ankeita tapahtumia, vaikka nämä yhtäkkiä täysraittiiksi ruvenneet kovasti koittavat muuta esittää. (Itse siis näihin tapahtumiin eksyessäni saatan ottaa huimat kaksi lasia viiniä, hui!)

-sivusta

Tämä on sitä samaa jengiä, joka kaikenlaisilla akkain foorumeilla kilpailee siitä kenen taloudessa juodaan vähiten alkoholia. En juo koskaan, joskus kesällä saatan  maistaa kaverin lasista, mies juo joskus jouluna puolikkaan oluen ja kaataa loput pois kun on niin pahaa, niin kauhean pahaa. 

Miksi ihmiset ei osaa enää olla normaalisti.

Johtuu varmaan suomalaisesta ääripäiden alkoholikulttuurista, ei osata juoda sivistyneesti, ja jos ollaan selvinpäin, ei osata olla rentoja tai hauskoja. Itselle tulee kyllä näistä uusraittiista sellainen olo, että he eivät ole koskaan oppineet ottamaan kohtuudella, ja heidän käsityksensä alkoholia nauttivista on yhtä kuin oma kokemus (eli ilmeisesti joka kerta sekoilumorkkisperseet). Mielestäni kukin saa juoda tai olla juomatta miten tahtoo, mutta huvittavaa joku oman paremmuuden korostaminen (tyyliin, pitää ottaa vesilasi, että varmasti näkee, ettei ole alkoholia, tai jos ottaa vaikka alkoholittoman oluen/drinkin, se kyllä mainitaan koko seurueelle ja viereiseenkin pöytään).

Viihdyn hyvin itsekseni, eikä ole tarvetta käydä missään.  Teen työnikin kotoa käsin,  joten en edes sen tiimoilta käy missään. En tunne saavani keikoista, pikkujouluista, tyhy-päivistä jne yhtään mitään, enkä toisaalta tunne jääväni mistään paitsi vaikka en niissä käy.