Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Vierailija kirjoitti:

Viihteellä, pikkujouluissa jne on tylsää. Ennemminkin ihmettelen miten niissä riittää kävijöitä, kuka siellä viihtyy?

Tämä. Erityisesti kaikki pakkohauska on ihan karseaa. Korporaatiobileet on tylsyyden huipentuma.

Miks jotakin jaksaa kiinnostaa jonkin toisen käyminen tai käymättömyys jossain...???

Vierailija kirjoitti:

Miks jotakin jaksaa kiinnostaa jonkin toisen käyminen tai käymättömyys jossain...???

Ihminen joka kuvittelee olevansa hauska ja kaikki hänen ohjelma on jokaisen mielestä viihdyttävää. Ei ymmärrä toista, joka ei lähde teatteriin tai kirjastoon. Tai ei ymmärrä jos hän ei lähde baariin tai kalastamaan.  Toinen ei välttämättä ole yhtään kiinnostunut ko.toimista ja tämä besserwisser syyttää tätä torjujaa kun ei lähde ja on tylsä.  Vaikka tylsyyden huipentuma on tämä besserwisser joka kuvittelee kaikkien pitävän hänen ideoitaan ja olevan viihdyttävää seuraa. 

Mulla oli ystävä muutama vuosi sitten, joka järjesti aina kaikkea toimintaa ja hauskaa.  Ne olivat aina hänen omia ideoita ja hauskuuksia.  Se piti olla hauskaa kun hän keksi.  Mutta kun mentiin toisen keksimällä jutulle mukaan, mukana oltiin naamanorsunvitulla.  Vaikka se olisi täysin samanlainen kuin hänen juttu, mutta oli väärän henkilön kivaa.  

Huomasin kuinka teennäinen hauskuuttaja ja narsistinen hän oli, hän nautti vain kun oli tilanteen päällä ja Herra.  

Monen kohdalla siihen on kolme syytä: raha, raha ja raha. Sitten joidenkin kohdalla sekä raha että se ettei tehdä asioita vain siksi kun kaikki muutkin.

Älä muuta sano! Olisivat vieläpä Saapas-Jalka kissan ristiäiset!

Ei minusta kotona oleminen ole pönöttämistä. Pihalla voi puuhailla, tehdä käsitöitä, jutella kissalle, lukea kirjaa, siivota kaappeja. Mukavaa.

Ihan vinkki kaikille jotka ei käy työporukan mukana; Kannattaa käydä ja näet miten oletkin yhtääkkiä kauhean hyvä tyyppi ja heidän asenne muuttuu. Alkaa tulemaan kutsuja erillaisiin projekteihin yms. Typerää mutta totta.

Kotona on hyvä olla.

Arkuus ja ujous nyt ainakin tulee mieleen. Minulla on suvussa hyvin erakoituneita, tai ainakin ollut. Tädin mies oli hiljainen, arka. Yksi heidän pojistaan elää erakkona. Tekee kyllä jotain maankaivuutöitä ja olen ymmärtänyt, että hyvin tekee työnsä. Hän asuu vanhassa omakotitalossa, kalastelee ja hoitaa metsää ja viihtyy siellä. Kymmenisen vuotta sitten oli eräs nainen, joka tuli kesäksi marjanpoimintaan Suomeen. Netissä olivat tavanneet. Silloin sinä kesänä on ainoat kerrat, kun olen tavannut ja olivat meidän suvun häissä. Ilmeisesti, ainakin äitinsä kertoman mukaan, neito oli lähtenyt kotimaahansa syksyn tullen ja siihen se suhde jäi. En tiedä, onko totta vai ei, mutta huhu oli, että oli tullut ikävä lastaan, 6-vuotiasta, joka oli siellä kotimaassa isovanhempien luona. Töitä olisi ollut Suomessa, koska serkkuni oli järjestänyt.

Minulla oli myös toinen serkku, joka oli hyvin hiljainen. Hänellä mielenterveys petti nuorena, ja tietysti sekin voi olla syynä, että oli vaikea olla ihmisten kanssa, jos niitä ongelmia oli jo lapsesta lähtien. Eihän sitä kukaan tiedä mitä ihmisen päässä liikkuu. Hän oli pakkohoidossakin. Nykyisin ei taideta niin paljon enää sitä käyttääkään, mutta tuosta on aikaa kohta parikymmentä vuotta. Skitsofrenia ja sen seurauksena psykoosi. Hän ei enää ole tässä maailmassa, mutta olisin halunnut kyllä tutustua paremmin. Vaikka serkuksia oltiin, olisiko kymmentä sanaa vaihdettu koskaan. Eikä hän välittänyt vieraista silloinkaan kun oltiin lapsia. Lähti pois, lukemaan Aku Ankkaa tai pihalle puumajaan, jonne me muut lapset ei oltu tervetulleita.

Näin köyhää ja rumaa ei kaivata mihinkään. Kirkkoonkaan kun ei ole kolehtirahaa.

Vierailija kirjoitti:

Näin köyhää ja rumaa ei kaivata mihinkään. Kirkkoonkaan kun ei ole kolehtirahaa.

Kirkkoon ei tarvita kolehtia. Yleensä raha kerätään hyväntekeväisyyteen ja lähetystyöhön. Se ei ole mikään hyvän työntekijän bonus, eikä ketään katsota kieroon, vaikkei anna rahaa. Reippaasti voit tulla kirkkoon, jos haluat, on myös monenlaisia muita tapoja osallistua seurakunnan toimintaan. Meillä esimerkiksi on kauneimmat kesälaulut- tilaisuus, täysin maksuton. Urkuvartteja on useinkin, jos ei messu kiinnosta. Seurakunnan kesäpaikalla saunontaa ja grillausta. Mikäli olet vailla kyytiä, voi ilmoittautua ennakkoon, niin yritetään järjestää kyyti. Jos olet eläkeläinen, eläkeikäisille on oma leiri, Käsityökerho on aikuisillekin. Sinun kannattaa katsoa oman seurakunnan tilaisuudet, mikäli kiinnostaa.

Viimeksi kun kävin kaupungin festareilla entinen koulukaveri tuli kysymään että: "Mitä sä täällä teet? Etkö ole vielä t*pp*nut itseäsi?" Vastaus on: toisten ihmisten takia jotkut muut ihmiset eivät käy missään.

Ihanan itsekästä vain olla ja möllöttää kotona!Ärsyttää eri tavoilla ajattelevat ihmiset!

Olen kotona ja lähiympäristössä koska tykkään olla ja itse olen kyllä introvertti myös. Rahasta matkustaminen ja toiminta ei ole kiinni (ostin juuri sähköpyörän käteisellä) koskaan tykkään pyöräillä pitkiä reissuja (yksin). Ihmetyttää miksi joitakin jopa ärsyttää elämäntapani, miten se on heiltä pois?

Epäsosiaaliset suomalaiset,ehkäpä juuri siksi maailman onnellisin kansa.Ei tarvitse väkisin vääntää jotakin jutun juurta,small-talkia,jota me suomalaiset emme edes osaa!

Enkä muutoinkaan jaksa laiskuuttani teeskennellä vieraille ihmiselle,puhumalla small-talkia!Äkkiä takaisin mukavuus vyöhykkeelle ,anteeksi,mutta olen tavattoman laiska!

Ihmiset.

Valvominen.

Alkoholi.

Olen hedonisti,laiskuuttani siksi valitsen kotona möllöttämisen!

Nykyään ihmisiä arvotetaan entistä enemmän aseman ja varallisuuden perusteella. Onko yleisesti arvostettu työpaikka - vakituinen tietysti, kaikki työttömäthän ovat laiskoja luusereita - jossa tienaa mukavasti. 

Tietysti pitää olla omakotitalo, kaksi lasta, kaksi autoa, koira ja kissa,  harrastuksia ja muita menoja joka sormelle ja varpaalle. 

On kokonaisia sukuja, joille kaikki em. asiat ovat välttämättömiä, pitäähän statusten olla kunnossa.

Ken niistä poikkeaa, eikä muutenkaan pysty eikä halua olla "oravanpyörässä" ei ole kunnollinen eikä hyväksytty.

Tavatessa / kyläillessä kysellään ihmetellen, naama vinossa: "etkö ole vieläkään saanut vakituista työtä, vieläkö asutte vuokralla, eikö voisi vaan ajatella että on (fyysisesti)terve niin voisi hakea kaikenlaisia töitä ja pitäisihän sitä lapsille jokin lemmikkieläin olla, jne.

Entäs kun on onnellinen ja tyytyväinen siihen mikä ja mitä jo on - ihan pienistäkin hyvistä asioista - eikä omaa kunnianhimoa ja näyttämisen / kehuskelunhaluja?

Ei, eihän semmoinen sovi - kyllähän elämässä pitää olla tavoitteita. Ihmisen pitää olla menevä ja sosiaalinen! Viis sairauksista ja introvertista luonteenlaadusta - yleinen mielipide on se joka ratkaisee!

Ah, kuinka paljon mieluummin sitä onkaan kotona - vaikkei se oma olekaan - ja nauttii omasta ja perheensä seurasta! 

Olen työkyvyttömyyseläkkeellä oleva laiska luuseri!Minua ei muiden mielipiteet kaivele,enkä koskaan ole ollut kunnianhimoinen,pääasia,että pääsee helpommalla ja rahaa tulee kuukausittain tilille!