Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Olen huono lähtemään kauas. Pätee myös kotiinlähtöön. Sopeudun nopeasti uuteen paikkaan, ja koen henkisesti raskaana jättää paikat taakseni vähän väliä.

Olen matkaillut alaikäisenä. Aikuisena ei ole ollut sellaista seuraa, jonka kanssa olisin halunnut ulkomaille.

2. Olen aivan loppu tämänhetkiseen säähän. Kerropa fiksuna ihmisenä, että onko järkevää vai kerrassaan typerää maksaa satoja euroja, yli tuhatkin euroa siitä, että pääsen läkähtymään hengiltä ulkomaille? Euroopassa on ihan kivoja maita, mutta ei niissä ole kauheasti uutta nähtävää. Periaatteessa kun on nähnyt Suomen, on nähnyt puolet Euroopasta (kokemusta on.)

3. Pidän kyllä satunnaisesta matkaamisesta ja menen johonkin, kunhan saan sellaista seuraa, että uskallan ja haluan lähteä. Minä en pärjää suuntavaistoni kanssa edes Suomessa, jot

Olen ihan samanlainen kuin sinä!

Jos minulle maksetaan,voin  olla jonkun vapaaehtoisystävä.

Ruikuti,ruikuti kun ei osata olla yksinään edes muutamaa tuntia päivässä!

Oletko ihmisten kyttääjä?

Itse olen sen verran egosentrinen että minua ei kiinnosta kuin oman napani ympärillä pyöriminen,muiden tekemiset ei kiinnosta yhtään!

Olen eksentrikko,voitte googlettaa sanan,mitä se tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos on päivät työkavereiden kanssa, niin ei kyllä kiinnosta pätkääkään viettää vapaa-aika jossain pikkujouluissa tai sauna illoissa.  Väkisin iloita heidän kanssa ja pelata jotain typeriä pelejä, niin väkinäistä ja ajan hukkaa. Ei saa edes palkkaa siitä .  Tai joku firman reissu, voi Jeesus maailmanlopun meininkiä, istua bussissa ja saapua johonkin tehtaaseen krapulassa ja yrittää hymyillä.  

Tätä minäkin ihmettelen! Yritin kokeilla kun kumppanini viihtyy näiden työkavereidensa kanssa yöneljään baarissa kuulemma jutellen. Kyllästyin parissa tunnissa. Kyllä kerran pari vuodessa voi käydä, mut en työkavereitani niin paljon kaipaa että monta kertaa kk vielä vapaa-aikaakin heidän kanssaan viettäisin.

Kun olin lapsi ja pitkästynyt/,tylsistynyt ilman seuraa äitini  sanoi minulle:mene lukemaan kirjaa ja minä menin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sulle kuuluu. Elä vaan omaa elämääsi kissanristiäisistä toiseen hyppien.

En ole se  jolle vastasit, mutta oikeat kissanristiäiset olisivat lähimpänä sellaisia "bileitä" joihin haluaisin mukaan. 

Pääsisinpä joskus oikeisiin kissanristiäisiin!

Tai kuuntele musiikkia,katsele elokuvia tai sarjoja nykymaailma on täynnä viihdettä.

Kaksi vuotta vanha ketju, mutta vastataan silti...

Miksi pitäisi käydä "missään"? Ja mikä on "missään"?

Onko harrastukset "missään" käymistä?

Typerä ketju noin kaikkineensa.

Tänäänkin olen käynyt jo postilaatikolla ja paskaIla. Illemmalla käynkatiskalla ja käyn saunassa ja käyn nukkumaan. Jotta kyllä missäänkäymistä piisaa.

En tiedä olenko outo mutta minusta vaan matkustelu on todella yliarvostettua. Ja olen käynyt niin rantalomilla kuin kaupunkilomillakin ja silti en saa niistä mitään niin maata mullistavia elämyksiä, että jaksaisin enää lähteä. Hirveästi pitää nähdä vaivaa ja kaikki maksaa, paljon kivempaa kotona itsekseen tai kavereiden kanssa.

Vieraat ihmiset ahdistavat. Ei ole luotu ihminen olemaan vieraiden ihmisten kanssa tekemisissä kuin harvoin. Pienessä laumassa kaikki oli tuttuja ja vehkeilyt toisten laumojen kanssa ainutlaatuisia. Yhä edelleen suurimmassa osassa maata perheiden väliset suhteet kattaa suurimman osan sosiaalisesta verkosta. Vain alkoholi tekee vieraisiin tutustumisesta jokseenkin ok.

Vierailija kirjoitti:

Tänäänkin olen käynyt jo postilaatikolla ja paskaIla. Illemmalla käynkatiskalla ja käyn saunassa ja käyn nukkumaan. Jotta kyllä missäänkäymistä piisaa.

Olet selvästi hyvin käynyt!

Nuorempana pyysin tuttujani elokuviin, konserttiin, pyöräilemään, teatteriin ja vaikka mihin. Harvoin kukaan lähti mukaan ja tuntui, että vastenmielisesti. Minua ei kukaan pyytänyt minnekään. Joskus tarjouduin jollekin kaveriksi menemään jonnekin, mutta en kelvannut. Enää en pyydä. Jos menen, menen yksin. Joitakin yhteydenottoja on tullut puhelimitse tutuilta, jotka jääneet leskeksi tai eronneet, lapset muuttaneet pois. Sen verran minun seura kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen eksentrikko,voitte googlettaa sanan,mitä se tarkoittaa.

Tiedän, tiedän! Se on sellainen kun on töissä ek:ssa ja rikkoo siellä ennätyksiä sentillä. Ek sent rikko. Piste?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se sulle kuuluu. Elä vaan omaa elämääsi kissanristiäisistä toiseen hyppien.

En ole se  jolle vastasit, mutta oikeat kissanristiäiset olisivat lähimpänä sellaisia "bileitä" joihin haluaisin mukaan. 

Pääsisinpä joskus oikeisiin kissanristiäisiin!

Kissa on upea eläin. Niin ylväs ja itsetietoinen, mutta samalla viisas ja ymmärtävä. Ei sählää eikä tunge joka paikkaan, arvostaa itseään ja muita. Ei mielistele, mutta osaa osoittaa kiintymystä. Oltaispa me ihmiset edes vähän kissan kaltaisia.

Vastaus on yksinkertainen. Kotona on mielenkiintoisempaa koettavaa kuin siellä missään, jossa ei ole mitään. Sitä ei yleensä näe päältäpäin kuka on sosiaalinen ja kuka ei. Ja muutenkin on vaikea tietää kaikkia muiden käymisiä ja käymättömyyksiä jos ei elä kyseisen henkilön elämää 24h/365vrk.

Peräkammareiden poikia ja kissanaisia ovat.