Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Olen aina rakastanut laiskottelua!Taidanpa vielä käärittyä vällyjen väliin ja jatkaa uniani vielä puolille päivin:D

Onko  se sinulta  pois ap?

Ei olisi ikinä edes kiinnostanut syntyä tänne jos täällä koko ajan pitää puuhastelua jotakin ja höpöttää joutavia puolituttujen kanssa!

Kaikki on liian kallista Suomessa. Jokaisen Pubin ovella maleksii kymmenen virkamiesta ja kymmenen tarkastajaa, Jokaisesta olutlasillisesta lähetetään osuus kymmeniin virastoihin: Työterveys, Aluehallintovirastot, Elinkeino-, Hätäkeskuslaitos, Ruokavirasto, Suomen tulli, Energiavirasto, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Lupa- ja valvontavirasto........

Juon kotona sängyn alla ja maksoin vain juoman tekijälle, free-lancerille. Luen vanhoja sarjakuvia.

Miten joku voi tietää, missä joku käy ja missä ei käy? Ilmoittaako he kaikki asiat vain someen? Itsekin tein pari kk:n sitten reissun maailman toiselle puolelle, mutta en minä tätä someen kuuluttanut.

Olen huomannut, että joidenkin mielestä ihminen, joka ei biletä ja käy juhlissa = ihminen, joka ei käy missään. Vaikka kävisi säännöllisesti teatterissa, museoissa, jossain harrastus-/opintopiirissä, kahvilla, ulkona syömässä, vapaaehtoistyössä ja vaikka koiranäyttelyissä, niin niitä ei jostain kumman syystä lasketa, kun niillä ei ole bilettämisen kanssa mitään tekemistä.

Höh, ei ole pakko käydä missään, ellei halua.

Kunhan seuraa maailman tapahtumia ja politiikkaa, niin voi ainakin keskustella toisten kanssa eri asioista pitkiä puhelinsessioita. Yksin olokin on nautittavampaa, kun voi vaihtaa ajatuksia muiden kanssa.

Yhden kaverin mielestä ihminen on mökkihöperö, jos ei käy baarissa monta kertaa viikossa, itse ryyppää päivittäin.

Kaikkein parasta olla YKSIN kotona omilla ehdoilla.

Luen, laitan ruokaa ja nautin siitä hotkimatta, surffaan netissä ja kommentoin, opiskelen, kirjoitan sähköpostia, puhun puhelimessa sisarusten ja parin ystävän kanssa.

Ei ole avoimia ovia eikä yllätysvierita kutsuta peremmälle.

Työssä on saanut aivan tarpeeksi/liikaakin olla sosiaalinen.

Ihmisiä tapaan kun niin sovitaan, ja iloisten tapaamisten jälkeen on taas ihanaa ladata akkuja yksin.

Jatkuva sosiaalinen pälätys ja osallistuminen kaikkiin kissanristiäisiin on aivan yliarvostettua.

Kissoista tykkään ja ehkä sitten eläkemummona otan sellaisen kaveriksi ja hemmoteltavaksi syliin kehräämään.