Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään
viihteellä, eivät osallistu pikkujouluihin, yhteisiin tapahtumiin tms. siis eivät käy ikinä missään, edes matkoilla. Ja tunnen monia jotka ovat todella sosiaalisia, eli mistään introverteista tms ei ole kyse. Kotona vaan pönöttävät.
Kommentit (869)
Huomioikaa, että kaikkia menoja ei raportoida someen saatika edes kaikille ystäville tai perheenjäsenille.
Me emme ainakaan tee niin.
Joten saatamme toki muiden silmissä olla ihmisiä, jotka kökkivät vain kotona..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vuoden eläkkeellä, ennen olin hyvinkin aktiivinen. Mutta nyt ei viitsisi lähteä mihinkään,varsinkin kun sää kylmenee. Kyllä kotona vaan on kiva olla 😊
elboot kirjoitti:
Naapurin päiväohjelma: röökille parin tunnin välein. Lähikauppaan kerran viikossa 15min.
Muuten aina kotona. Ei ole työelämässä. En kestäisi tuota vaan tulisi hulluksi. Tätä on jatkunut
vuosikausia. Kesähelteilläkin vain kotona.
Ja Mitäköhän se kuuluu sulle millään tavalla naapurin asiat????
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole rahaa mihinkään ylimääräiseen. Asutaan vuokralla ja minä maksan, toinen osapuoli (hyvätuloinen) tuhlaa rahansa pelaamiseen.
Kunpa kuolisin!
Älä kuole. Olet arvokas ihminen ja monelle tärkeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vuoden eläkkeellä, ennen olin hyvinkin aktiivinen. Mutta nyt ei viitsisi lähteä mihinkään,varsinkin kun sää kylmenee. Kyllä kotona vaan on kiva olla 😊
Tietyssä iässä tulee semmoinen "seen that, done that, been there" tunne eli asiat nähty, tehty ja oltu monessa paikassa eikä ainakaan ole mitään pätemisen tarvetta. Kotini on linnani!
Viki275 kirjoitti:
Meilläkin on töissä eräs henkilö, joka ei tee vapaa-ajalla yhtään mitään tai matkustele koskaan mihinkään. Ei osallistuta firman pikkujouluihin tai mihinkään muuhunkaan firman tarjoamiin tyky-päiviin jne. Koti hyvin minimalistinen, on juuri ja juuri tarpeellinen, jos sitäkään. Ja rahasta ei ole kiinni, yli 50.000€ tilillä. Ei kuulemma säästä mihinkään (asunto, mökki, auto, matka tms). Ei naisystävää tai lapsia. Ei raaski edes syödä, kun se maksaa. Jos elämässä ei ole mitään muuta kuin töissä oleminen, syöminen, paskantaminen ja nukkuminen, niin onko se elämisen arvoista elämää?
Jospa hänellä on kotona monenlaisia harrastuksia, joiden parissa menee suurin osa vapaa-ajasta kuten tietokonepelit, kirjaston kirjojen lainaaminen ja muita vähemmän vauhdikkaita vapaa-ajan harrastuksia. Tosin en ymmärrä tuomoista ääretöntä nuukuutta jos ei raski ostaa edes mielestä ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuosia säästäväinen kuten oikeistolaiset neuvoo. Säästin menemättä mihinkään. Kävin vain töissä ja säästin.
Eli käytännössä kuin vankilassa, mutta maksoin vankilakopista ihan itse omilla rahoillani.
Opiskeluelämän ajan ja osittain ensimmäsinä vuosina kun kävin töissä.
Sitten olinkin laitostunut. Sain paniikkikohtauksia jos kävin edes elokuvateatterissa ystävieni kanssa. Kahvikuppi ei sopinut käteeni, kun tärisi niin. En enää pitänyt kahvilla käynnistäkään. Toki ennen tätä olin käynyt säästäväisesti kerran kahdessa vuodessa kahvilla tai leffoissa.
Joten nykyään kaikkialla käynti vain ahdistaa ja tuo pahan olon.
Nyt kun olisi varaa ostaa vaatteita tai käydä kampaajalla, niin ei enää henkisesti kykene.
Säästäväisyys ja nuoruuden köyhyys vei terveyden ja mahdollisuuden siihen.
Rahattomuuttakin pahempi on laitostuminen ja tätä oikeistolaiset kehottaa köyhien tekemään.
Säästäväisyys johtaa samaan psyykkiseen tilaan kuin pitkään vankiloissa olleille käy.
Minäkin käyn vessassa monta kertaa päivässä ja ruokakaupassa joka toinen. Roskat käyn viemässä 2-3 kertaa viikossa. Töissä piti ennen käydä viidesti viikossa, mutta korona-ajasta jääneen etätyöbuumin myötä nykyään käyn ehkä kerran viikossa. Joskus käyn myös kävelyllä ihan muuten vaan. Että monessa paikassa tulee käytyä, en minäkään ymmärrä sellaisia, jotka ei käy missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä missään? Et törmää minuun keikoilla tai lentokentällä. Lähimetsässä voimme kyllä tavata päivittäin mutta älä kiitos jää juttelemaan. Viikonloput ja lomat menee syvemmällä metsässä. Pyrin välttämään ihmisiä vapaa-aikanani jotta jaksan työtäni.
Ei huvita lähteä yksinään mihinkään, kavereilla taas ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen aika tarkka siitä seurasta, jossa vapaa-aikani vietän... Töissä pitää tulla toimeen kaikenlaisten ihmisen kanssa, enkä vapaalla kaipaa ihmisiä lähes koskaan. Nautin perheen seurasta ja omissa oloista olemisesta. Toki lomilla matkustan ja puolison kanssa teen juttuja myös iltaisin ja viikonloppuisin, mutta ei tulisi mieleenkään lähteä jonnekin viihteelle tai pikkujouluihin katsomaan kännisiä työkavereita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis voi hyvää päivää... Mitä ihmettä se kenellekään kuuluu, että jos joku ei halua osallistua jokaisiin kissanristiäisiin? Ehkä juuri sinun kaltaisien kyttääjien takia minäkin jäisin mieluummin kotiin. Katson, ihmisillä voi olla elämää myös kotona.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin käyn vessassa monta kertaa päivässä ja ruokakaupassa joka toinen. Roskat käyn viemässä 2-3 kertaa viikossa. Töissä piti ennen käydä viidesti viikossa, mutta korona-ajasta jääneen etätyöbuumin myötä nykyään käyn ehkä kerran viikossa. Joskus käyn myös kävelyllä ihan muuten vaan. Että monessa paikassa tulee käytyä, en minäkään ymmärrä sellaisia, jotka ei käy missään.
Jääkaapillakin tulee käytyä monta kertaa päivässä. Ei tartte väittää ettei missään käydä.
Kuukauden kuluttua on jo iltapäivällä pimeetä,elikkä kotona entistä enemmän.
Kotona on hyvä olla 😊
Kävin lapsena koulussa ja leikkipuistoissa, nuorena baareissa ja juhlissa, 30 ikävuoden jälkeen olen perheen isä ja keskityn lapsiin ja perheeseen. Kaikki aikanaan. En pian nelikymppisenä enää kehtaa baariin lähteä.
Niin... Kunpa olisikin harrastuksia. Mutta kun hänellä ei ole mitään harrastuksia. Ei siis yhtään mitään. Ei harrasta lukemista, eikä omista edes tietokonetta...
Selasin heti alas luettuani apn kirjoituksen.
Itse olen kotihiiri monesta syystä.
Olen todella tavoitteellinen, unelmoiva, kovaa työtä tekevä ja terveyttä tavoitteleva nuori nainen ja aina ollut. Valikoin ystäväpiirini tarkoin ja niin pitäisi muidenkin.
Tapahtumat suuret ja pienet tarkoittavat yleensä siis minun kirjoissani sitä, että joudun pönöttämään siellä itse juhlissa ihmisten kanssa kenestä en pidä, jotka inhoavat minuakin sisältä päin mutta hymyilevät juuri esim tonttulakin alla.
Muutenkin aikamoista ajanhukkaa varsinkin sellaiset pikkujoulut tai synttäribileet, joihin järjestäjä ei ole viitsinyt esim keksiä edes ohjelmaa.
Olen myös ulko ja liikunta ihmisiä, joten en jaksa istua kahvipöydässä tuntia.
Huomaan myös juhlissa, miten paljon tulee syötyä rasvaa, valkoista sokeria ja valkosia jauhoja, hiilihapollisia juomia ja vaikka sun mitä sellaista, jota haluan välttää.
Varmaan kaikki miettivät tässä vaiheessa, että olenpa hippitiukkis joka ei tiedä hauskanpidosta hölkäsen pöläystä, mutta minut tekee aidosti onnelliseksi ja jännän "tyyneksi" :D se että saan olla yksin/muutaman luotettavan kanssa ja elän niin terveellisesti, luonnonläheisesti ja aktiivisesti, kuin pystyn, vaikka suurin osa ulkomaailmasta tuputtaakin kaiken maailman pilipalihömpötystä päin näköä.
Tapahtumat stressaavat minua (ja tutut ystävät ja innostuksen kohteeni, tavoitteisiin tähtääminen helpottavat sitä oloa) koska kuvittelen melkein aina joutuvani riitoihin tai draamaan jonkun kanssa siellä, tai muuten vain saavani tarpeettomia ystäviä, kenen kanssa on liian työlästä pitää yhteyttä, tai sitten keräilen juhlista huonoja tapoja kuten ylensyömistä tai alkoholin juomista. (En koskaan ole alkoholia maistanut, mutta en aiokaan jatkossa.)
En siis halua sitä, siksi minua ei näe missään pridessä, tai pikkujouluissa, tai äidin serkun kissan karvan kirpun syntymäpäivillä.
On toki tärkeitäkin tapahtumia kuten hautajaiset tai häät, mitä en jätä väliin, enkä myöskään perhejouluja tai kavereiden synttäreitä, sillä ne ovat ok kun tietävät ns "mieltymykseni" :)
N 15
Ps. Jatkokysymyksenä ylisosiaalisille ihmisille jotka pitävät esim jokaviikkoisista tapahtumista, miksi? Mitä saatte niistä? Haluaisin kiinnostustani tietää, jotenkin ei itselle sovi semmoinen. (Jokaviikkoisella tarkoitan että melkein joka viikko/viikonloppu on joku isohko juttu, esim synttärit, illanistujaiset, festarit, lanit, keikka, bileet, pikkujoulut, vironlaiva, laskettelureissu, huvipuistopäivä, shoppailu tai "stadis hengailu", yökylä jne. )
Naapurin nahkoihin voi olla vaikea asettautua. Jos se vaikka viettää päivänsä näissä älykkäissä vauvakeskusteluissa.