Mistä tulee tää työttömien asenne että on ns paskaduuneja jotka ovat heille ihmisarvoa loukkaavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on on häpeästä ja paskasta itsetunnosta. Eivät kehtaa tehdä jotain suorittavaa työtä, vaikka siitä saisi enempi rahaa kuin työttömänä, koska kokevat olevansa sen yläpuolella. Muiden rahoilla eläminen ei sitten olekaan yhtään häpeällistä.

Tämähän se on monilla, asennevamma. En oikein itse ymmärrä tuollaista, olen ollut kaupan kassalla jne vaikka missä postin hommissa, nyt perus virkamiehenä eli en missään huippuvirassa tosiaan. En mitenkään koe olevani ylempänä ketään. Ihmettelen vain niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti opintojensa jälkeen pettyneitä kun ei jokin mieluisa työ löytynytkään, ja heillä on asenne että ovat "liian hyviä" johonkin työhön, tehköön "ne muut ja m m uu ttajat".

Olen miettinyt, että jos minulta menee työpaikka alta, olisi ihan mukavaa vaikka siivoilla vanhusten koteja ja auttaa heitä arkiaskareissa, näkisi oman käden jäljen ja ei tarvitsi rasittaa pääkoppaa juurikaan töillä, olisi fyysistä ja hyödyllistä tekemistä. Tunnen myös pari henkilöä jotka toiminimellä tekevät näitä ja vastaavia talonmies jne hommia ja he tienaavat enemmän kuin minä. En tosiaan ymmärrä, miksi jonkun mielestä nämä olisi jotenkin huonoja töitä. Veikkaan, että aika monia alkaisi ärsyttämään jos esim. siivoojia ei olisi ja kaikki paikat olisivat törkyisiä. Työ työnä, ei se kerro ihmisestä oikeasti mitään. Paitsi että joku supermenestyjä arvostaa ehkä tiettyjä asioita (varallisuus, maine jne) elämässä enemmän tai on muuten vain kunnianhimoinen. Entä sitten, kai on muitakin arvoja...

Alan ja erityisesti kotisiivousten arki ei vaan ole mitään kivaa siivoilua, vaan raskasta raadantaa minuuttiaikataululla ja huonolla palkalla. Siksi sitä pidetään huonona työnä. Toki ammattilainen voi neuvotella palkkaansa ylöspäin, mutta aika usein heitä ei löydy kotisiivousten parista, koska siitä ei haluta maksaa. Eivät asiakkaat eivätkä työnantaja.

Kirjoitin henkilöistä jotka tekevät töitä toiminimellä, eli ovat yrittäjiä, saavat itse valita työnsä. Kummasti tuntuu maksajia riittävän, sillä tulot on tietämilläni kotisiivoojalla ja talkkarilla n. 35-60t vuoteen. Ja tekevät töitä 5 pv viikossa, välillä 6. Minä olen ehkä siitä outo, että tykkäisin siivota muille kunhan siitä joku peruspalkka jää käteen, vessoista en nauti mutta kyllä ne menee. Kauppakeskusten vessoja en hajusyistä (yliherkkyys) haluaisi siivota, muuta voisin kyllä.

Ja toki ymmärrän että töitä ja työnantajia on monenlaisia, mutta ei mielestäni mitään pitäisi leimata huonoksi työksi. Toki on sillä eroa, onko ns. hotelli / rappusiivooja vai siivoileeko vanhuksille jne. Jos sillä itsensä elättää, on se aina parempaa kuin tuilla eläminen. Olen itse myös ollut aikanaan työtön jonkin aikaa, ja se oli kyllä aika ikävää aikaa. Se murentaa itsetuntoa ja passivoi. Minusta ihmisestä ei tee koulutus tai työ sen kummempaa, en ns. kumartele auktoriteetteja vaikka töissäni on myös niitä ihmisiä jotka kuuluvat tämän yhteiskunnan yhteen arvostetuimpaan ammattikuntaan. 

Eiköhän lähtökohta ole se, että paskaduunin määritelmä on jokaiselle vähän eri. Ongelma määritelmästä syntyy vain silloin, jos siistissä sisätyössä olevat alkavat kiristämään muita noihin ei-halutumpiin hommiin argumentilla, että kaikki työ on arvokasta (vaikka siitä ei maksettaisi kunnon palkkaa). Eli pitää olla itsellä jotain uskottavuutta. Ei voi alkaa muilta vaatia sellaista mihin ei itsekään suostuisi!

Heikkoudesta. Ei ne kestä tehdä sitä mitä on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on on häpeästä ja paskasta itsetunnosta. Eivät kehtaa tehdä jotain suorittavaa työtä, vaikka siitä saisi enempi rahaa kuin työttömänä, koska kokevat olevansa sen yläpuolella. Muiden rahoilla eläminen ei sitten olekaan yhtään häpeällistä.

Tämähän se on monilla, asennevamma. En oikein itse ymmärrä tuollaista, olen ollut kaupan kassalla jne vaikka missä postin hommissa, nyt perus virkamiehenä eli en missään huippuvirassa tosiaan. En mitenkään koe olevani ylempänä ketään. Ihmettelen vain niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti opintojensa jälkeen pettyneitä kun ei jokin mieluisa työ löytynytkään, ja heillä on asenne että ovat "liian hyviä" johonkin työhön, tehköön "ne muut ja m m uu ttajat".

Olen miettinyt, että jos minulta menee työpaikka alta, olisi ihan mukavaa vaikka siivoilla vanhusten koteja ja auttaa heitä arkiaskareissa, näkisi oman käden jäljen ja ei tarvitsi rasittaa pääkoppaa juurikaan töillä, olisi fyysistä ja hyödyllistä tekemistä. Tunnen myös pari henkilöä jotka toiminimellä tekevät näitä ja vastaavia talonmies jne hommia ja he tienaavat enemmän kuin minä. En tosiaan ymmärrä, miksi jonkun mielestä nämä olisi jotenkin huonoja töitä. Veikkaan, että aika monia alkaisi ärsyttämään jos esim. siivoojia ei olisi ja kaikki paikat olisivat törkyisiä. Työ työnä, ei se kerro ihmisestä oikeasti mitään. Paitsi että joku supermenestyjä arvostaa ehkä tiettyjä asioita (varallisuus, maine jne) elämässä enemmän tai on muuten vain kunnianhimoinen. Entä sitten, kai on muitakin arvoja...

Vaihdetaan duuneja. Pääset siivoilemaan ja minä rasittamaan aivojani.. Ai ei käy?

Miksi minun pitäisi "antaa työni" sinulle? Olen +30v ja suurin saavutukseni käytännössä urallisesti on tämä työ jossa olen aivan tavan virkamies. Kuten kirjoitin, olen ollut kaupan kassalla, postilla, mainosten jakelijana, kioskilla, myyjänä jne. Tykkään työstäni koska se on mielenkiintoista ja olen sopeutunut siihen, tutustunut kivoihin työkavereihin. Mutta tätä ennen tein myös monia muita ihan kivoja töitä, jotka eivät vain vastanneet mielenkiintoani. Moni entinen työkaveri taas on tykännyt näissä jatkaa.

Mutta kyllä, jos jossain vaiheessa katsotaan että minun työpanokselle ei ole tarvetta, ajattelin että voisin toiminimellä alkaa tekemään erinäisiä vanhuspalveluita kuten kotisiivousta jne apua. Mikä tässä on väärin? Että kaikkien pitäisi luopua saamastaan työstä, jotta joku muu voi sen saada, koska kaikki ansaitsevat haluamansa työn? Tiedätkö, minulla ei ole huipputaustaa koulutuksilta ja töiltäni, en tule saamaan mitään huippuvirkaa ikinä. Siinä missä joku jolla on huipputausta, tekisi työtäni ehkä puolesta vuodesta vuoteen ja jatkaisi sitten seuraavaan. Eikä se minua edes haittaa, olen tyytyväinen paljon vähempään. Saan kai silti olla tyytyväinen siihen mitä olen saanut? Sinullekin se on yhtälailla mahdollista. Mutta minä olen ehkä outolintu, en näe katastrofina ja uhkana sitä jos joutuisin töistä pois. Kyllä se kirpaisi, mutta sitten pitäisi vaan keksiä muuta, kuten ennenkin. Olisi aika mukavaa olla myös esim. kukkakaupassa myyjänä. 

ps. jännä kun sanomani siitä, että jokainen työ on arvokas jne, piti ottaa negatiivisesti? Ilmeisesti se on väärin, jos joku tekee joskus jotain muutakin? Kukaan ei tiedä, josko en tulevaisuudessa olisi siivooja. Ja se on ihan ok. 

Yhden kerran olen uskonut Vihreää poliitikkoa.Oras Tynkkynen,kenenkään ei tarvi tehdä paskaduunia.

Moni tekee tälläkin hetkellä työtä, joka yleisesti leimataan "paskaduuniksi". Työksi, josta ei tarvitse maksaa palkalla. Eli miksi useampi hallitus ja valtakunnan politiikka sekä työnantajat ajattelevat, että on ns. paskaduunia ja työtä, josta maksetaan esimerkiksi niin, että riittääpi sijoituksiin ja lentoreissuihin ynnä muuhun? Mistä se tulee se paskaduuni-nimitys jos ei ylhäältä päin? 

Kenties siivous ei olekaan paskaduunia, ei sairaanhoitajan työ, ei kaupan kassa, ei jätehuollon työntekijä...ei yksikään näistä vaikka ovatkin konkreettisesti usein juurikin likaisia. Moni voi oikeasti tykätä itse näistä töistä ja meneekin näihin ja munkin mittapuulla nämä ovat tosi tärkeitä töitä.

Arvostus ja palkkaus tulee ylhäältä päin. Miksi ihmiset haluaisivat mennä töihin, joissa on vaikkapa huono työturvallisuus, joihin päästäkseen pitäisi matkustaa ensin tunti julkisilla tai hankkia auto ja sitten tämän jälkeen ei riitä rahat, eipä se riitä monilla ihmisillä tuillakaan hankkia sitä autoa. Ja toimeentulotuessahan se lasketaan omaisuudeksi. Koska työnantajallahan on tulevankin hallitusohjelman mukaan oikeus irtisanoa soppari heppoisistakin syistä. Milläs sitten tulee toimeen, auton ja kulissien ylläpidolla? Silläkin vai pääsee työhön kuin työhön? Sitä paitsi kyllä "paskaduunarillakin" on oikeus vapaa-aikaan, kenties hän nyt sitten panostaa vaikka iäkkään vanhemman tai lasten ja kodinhoitamiseen. Jotka nekin ovat tärkeitä asioita, mutta yhtä lailla vähän arvostettuja. Mieluummin ajetaan siihen pisteeseen, että tilanteet eskaloituu ja saadaan ihminen vain yhteiskunnalle kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Jos sinnekään sitten pääsee. Kuolkoon köyhät ja sairaat ihmiset koteihin, aivan oma syynsä kun eivät 50-vuotiaina matkusta toiseen kaupunkiin kuukaudeksi tonttuilemaan 10 euron tuntipalkalla neljäksi tunniksi päivässä. 

Koita nyt takoa vaan sinne päähäsi että en halua olla poliitikko, en suostu lähtemään poliitikoksi eikä minua mitenkään voi lahjoa, aivopestä tai ylipuhua lähtemään poliitikoksi. En ole koskaan kenellekään sanonut lähteväni politiikkaan enkä antanut ymmärtää kenellekään sellaista koskan enkä edes harkinnut asiaa. Eikä asia tule muuttumaan koskaan!

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee tälläkin hetkellä työtä, joka yleisesti leimataan "paskaduuniksi". Työksi, josta ei tarvitse maksaa palkalla. Eli miksi useampi hallitus ja valtakunnan politiikka sekä työnantajat ajattelevat, että on ns. paskaduunia ja työtä, josta maksetaan esimerkiksi niin, että riittääpi sijoituksiin ja lentoreissuihin ynnä muuhun? Mistä se tulee se paskaduuni-nimitys jos ei ylhäältä päin? 

Kenties siivous ei olekaan paskaduunia, ei sairaanhoitajan työ, ei kaupan kassa, ei jätehuollon työntekijä...ei yksikään näistä vaikka ovatkin konkreettisesti usein juurikin likaisia. Moni voi oikeasti tykätä itse näistä töistä ja meneekin näihin ja munkin mittapuulla nämä ovat tosi tärkeitä töitä.

Arvostus ja palkkaus tulee ylhäältä päin. Miksi ihmiset haluaisivat mennä töihin, joissa on vaikkapa huono työturvallisuus, joihin päästäkseen pitäisi matkustaa ensin tunti julkisilla tai hankkia auto ja sitten tämän jälkeen ei riitä rahat, eipä se riitä monilla ihmisillä tuillakaan hankkia sitä autoa. Ja toimeentulotuessahan se lasketaan omaisuudeksi. Koska työnantajallahan on tulevankin hallitusohjelman mukaan oikeus irtisanoa soppari heppoisistakin syistä. Milläs sitten tulee toimeen, auton ja kulissien ylläpidolla? Silläkin vai pääsee työhön kuin työhön? Sitä paitsi kyllä "paskaduunarillakin" on oikeus vapaa-aikaan, kenties hän nyt sitten panostaa vaikka iäkkään vanhemman tai lasten ja kodinhoitamiseen. Jotka nekin ovat tärkeitä asioita, mutta yhtä lailla vähän arvostettuja. Mieluummin ajetaan siihen pisteeseen, että tilanteet eskaloituu ja saadaan ihminen vain yhteiskunnalle kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Jos sinnekään sitten pääsee. Kuolkoon köyhät ja sairaat ihmiset koteihin, aivan oma syynsä kun eivät 50-vuotiaina matkusta toiseen kaupunkiin kuukaudeksi tonttuilemaan 10 euron tuntipalkalla neljäksi tunniksi päivässä. 

Mutta poliitikon ammatti, se se vasta on paskaduunia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on on häpeästä ja paskasta itsetunnosta. Eivät kehtaa tehdä jotain suorittavaa työtä, vaikka siitä saisi enempi rahaa kuin työttömänä, koska kokevat olevansa sen yläpuolella. Muiden rahoilla eläminen ei sitten olekaan yhtään häpeällistä.

Tämähän se on monilla, asennevamma. En oikein itse ymmärrä tuollaista, olen ollut kaupan kassalla jne vaikka missä postin hommissa, nyt perus virkamiehenä eli en missään huippuvirassa tosiaan. En mitenkään koe olevani ylempänä ketään. Ihmettelen vain niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti opintojensa jälkeen pettyneitä kun ei jokin mieluisa työ löytynytkään, ja heillä on asenne että ovat "liian hyviä" johonkin työhön, tehköön "ne muut ja m m uu ttajat".

Olen miettinyt, että jos minulta menee työpaikka alta, olisi ihan mukavaa vaikka siivoilla vanhusten koteja ja auttaa heitä arkiaskareissa, näkisi oman käden jäljen ja ei tarvitsi rasittaa pääkoppaa juurikaan töillä, olisi fyysistä ja hyödyllistä tekemistä. Tunnen myös pari henkilöä jotka toiminimellä tekevät näitä ja vastaavia talonmies jne hommia ja he tienaavat enemmän kuin minä. En tosiaan ymmärrä, miksi jonkun mielestä nämä olisi jotenkin huonoja töitä. Veikkaan, että aika monia alkaisi ärsyttämään jos esim. siivoojia ei olisi ja kaikki paikat olisivat törkyisiä. Työ työnä, ei se kerro ihmisestä oikeasti mitään. Paitsi että joku supermenestyjä arvostaa ehkä tiettyjä asioita (varallisuus, maine jne) elämässä enemmän tai on muuten vain kunnianhimoinen. Entä sitten, kai on muitakin arvoja...

Vaihdetaan duuneja. Pääset siivoilemaan ja minä rasittamaan aivojani.. Ai ei käy?

Miksi minun pitäisi "antaa työni" sinulle? Olen +30v ja suurin saavutukseni käytännössä urallisesti on tämä työ jossa olen aivan tavan virkamies. Kuten kirjoitin, olen ollut kaupan kassalla, postilla, mainosten jakelijana, kioskilla, myyjänä jne. Tykkään työstäni koska se on mielenkiintoista ja olen sopeutunut siihen, tutustunut kivoihin työkavereihin. Mutta tätä ennen tein myös monia muita ihan kivoja töitä, jotka eivät vain vastanneet mielenkiintoani. Moni entinen työkaveri taas on tykännyt näissä jatkaa.

Mutta kyllä, jos jossain vaiheessa katsotaan että minun työpanokselle ei ole tarvetta, ajattelin että voisin toiminimellä alkaa tekemään erinäisiä vanhuspalveluita kuten kotisiivousta jne apua. Mikä tässä on väärin? Että kaikkien pitäisi luopua saamastaan työstä, jotta joku muu voi sen saada, koska kaikki ansaitsevat haluamansa työn? Tiedätkö, minulla ei ole huipputaustaa koulutuksilta ja töiltäni, en tule saamaan mitään huippuvirkaa ikinä. Siinä missä joku jolla on huipputausta, tekisi työtäni ehkä puolesta vuodesta vuoteen ja jatkaisi sitten seuraavaan. Eikä se minua edes haittaa, olen tyytyväinen paljon vähempään. Saan kai silti olla tyytyväinen siihen mitä olen saanut? Sinullekin se on yhtälailla mahdollista. Mutta minä olen ehkä outolintu, en näe katastrofina ja uhkana sitä jos joutuisin töistä pois. Kyllä se kirpaisi, mutta sitten pitäisi vaan keksiä muuta, kuten ennenkin. Olisi aika mukavaa olla myös esim. kukkakaupassa myyjänä. 

ps. jännä kun sanomani siitä, että jokainen työ on arvokas jne, piti ottaa negatiivisesti? Ilmeisesti se on väärin, jos joku tekee joskus jotain muutakin? Kukaan ei tiedä, josko en tulevaisuudessa olisi siivooja. Ja se on ihan ok. 

Minä olen yli neljäkymmentä ja tehnyt töitä 16 vuotiaasta asti, raskaita hommia. Siinä samalla ahkerasti kouluttautunut. En vaadi sinun työpaikkaasi itselleni, mutta en myöskään suostu kuulemaan, että minulla olisi asennevamma jos en alistu korkeakoulutettuna koko elämäkseni hanttihommiin. Koen että olen 25 vuotta tehnyt niitä paskahommia ja nyt on jonkun muun vuoro. Onko tämä sinusta kohtuuton ajatus? Jotkut eivät ole tehneet paskahommia PÄIVÄÄKÄÄN. Mikset syytä heitä asenneongelmasta?

Niin on olemassa. Jätevedenpuhdistamolla työskentelyä voi kyllä sanoa sellaiseksi, mutta lähinnä käsiteltävän aineen vuoksi. Muutoinhan se on työ muitten joukossa.

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee tälläkin hetkellä työtä, joka yleisesti leimataan "paskaduuniksi". Työksi, josta ei tarvitse maksaa palkalla. Eli miksi useampi hallitus ja valtakunnan politiikka sekä työnantajat ajattelevat, että on ns. paskaduunia ja työtä, josta maksetaan esimerkiksi niin, että riittääpi sijoituksiin ja lentoreissuihin ynnä muuhun? Mistä se tulee se paskaduuni-nimitys jos ei ylhäältä päin? 

Kenties siivous ei olekaan paskaduunia, ei sairaanhoitajan työ, ei kaupan kassa, ei jätehuollon työntekijä...ei yksikään näistä vaikka ovatkin konkreettisesti usein juurikin likaisia. Moni voi oikeasti tykätä itse näistä töistä ja meneekin näihin ja munkin mittapuulla nämä ovat tosi tärkeitä töitä.

Arvostus ja palkkaus tulee ylhäältä päin. Miksi ihmiset haluaisivat mennä töihin, joissa on vaikkapa huono työturvallisuus, joihin päästäkseen pitäisi matkustaa ensin tunti julkisilla tai hankkia auto ja sitten tämän jälkeen ei riitä rahat, eipä se riitä monilla ihmisillä tuillakaan hankkia sitä autoa. Ja toimeentulotuessahan se lasketaan omaisuudeksi. Koska työnantajallahan on tulevankin hallitusohjelman mukaan oikeus irtisanoa soppari heppoisistakin syistä. Milläs sitten tulee toimeen, auton ja kulissien ylläpidolla? Silläkin vai pääsee työhön kuin työhön? Sitä paitsi kyllä "paskaduunarillakin" on oikeus vapaa-aikaan, kenties hän nyt sitten panostaa vaikka iäkkään vanhemman tai lasten ja kodinhoitamiseen. Jotka nekin ovat tärkeitä asioita, mutta yhtä lailla vähän arvostettuja. Mieluummin ajetaan siihen pisteeseen, että tilanteet eskaloituu ja saadaan ihminen vain yhteiskunnalle kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Jos sinnekään sitten pääsee. Kuolkoon köyhät ja sairaat ihmiset koteihin, aivan oma syynsä kun eivät 50-vuotiaina matkusta toiseen kaupunkiin kuukaudeksi tonttuilemaan 10 euron tuntipalkalla neljäksi tunniksi päivässä. 

Nimenomaan. Esh ei ole paskaduunareille, koska niin vain päätetään toimia. Ne on ne jotkut muut jotka sinne menevät.

Siivoustyössä pidän hankalana sitä, että jos työskentelee yksin, on yksin myös kiusaamistilanteissa. Asiakkaat ja työpaikan pomojen muut alaiset ovat ylempänä ja se alin mahdollinen on yksin työskentelijä.

Alle 2000€ palkkoja ei pitäisi juurikaan verottaa. Muuten sossutuet houkuttaa liian useita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee tälläkin hetkellä työtä, joka yleisesti leimataan "paskaduuniksi". Työksi, josta ei tarvitse maksaa palkalla. Eli miksi useampi hallitus ja valtakunnan politiikka sekä työnantajat ajattelevat, että on ns. paskaduunia ja työtä, josta maksetaan esimerkiksi niin, että riittääpi sijoituksiin ja lentoreissuihin ynnä muuhun? Mistä se tulee se paskaduuni-nimitys jos ei ylhäältä päin? 

Kenties siivous ei olekaan paskaduunia, ei sairaanhoitajan työ, ei kaupan kassa, ei jätehuollon työntekijä...ei yksikään näistä vaikka ovatkin konkreettisesti usein juurikin likaisia. Moni voi oikeasti tykätä itse näistä töistä ja meneekin näihin ja munkin mittapuulla nämä ovat tosi tärkeitä töitä.

Arvostus ja palkkaus tulee ylhäältä päin. Miksi ihmiset haluaisivat mennä töihin, joissa on vaikkapa huono työturvallisuus, joihin päästäkseen pitäisi matkustaa ensin tunti julkisilla tai hankkia auto ja sitten tämän jälkeen ei riitä rahat, eipä se riitä monilla ihmisillä tuillakaan hankkia sitä autoa. Ja toimeentulotuessahan se lasketaan omaisuudeksi. Koska työnantajallahan on tulevankin hallitusohjelman mukaan oikeus irtisanoa soppari heppoisistakin syistä. Milläs sitten tulee toimeen, auton ja kulissien ylläpidolla? Silläkin vai pääsee työhön kuin työhön? Sitä paitsi kyllä "paskaduunarillakin" on oikeus vapaa-aikaan, kenties hän nyt sitten panostaa vaikka iäkkään vanhemman tai lasten ja kodinhoitamiseen. Jotka nekin ovat tärkeitä asioita, mutta yhtä lailla vähän arvostettuja. Mieluummin ajetaan siihen pisteeseen, että tilanteet eskaloituu ja saadaan ihminen vain yhteiskunnalle kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Jos sinnekään sitten pääsee. Kuolkoon köyhät ja sairaat ihmiset koteihin, aivan oma syynsä kun eivät 50-vuotiaina matkusta toiseen kaupunkiin kuukaudeksi tonttuilemaan 10 euron tuntipalkalla neljäksi tunniksi päivässä. 

Mutta poliitikon ammatti, se se vasta on paskaduunia!

Niin se näyttää olevan, koska joutuu niin usein toimimaan äärimmäisten mielipiteiden välillä ja rakentamaan siltoja äärimmäisissä olosuhteissa. Varmaan oikeistohallitukselle paskaa on se, että joutuu kuuntelemaan kun joku yrittää vängätä vastaan. Ja opponenttiryhmälle se, että joutuu puhuttelemaan peruskouluikäisen tasoisille oleville...  Se, että esimerkiksi vasemmistoliiton Andersson tuo esiin, että Purra tulee saamaan parintonnin veronhuojennuksia samalla kun revitään jo valmiiksi heikoimmilta olevilta on faktaan pohjautuvaa. Nykyisessä hallituksessa yritetään todellakin heikentää perustuksia mm. poistamalla aikuiskoulutustuki ynnä muut, joka voi edistää vähätuloisen työllistymismahdollisuuksia. Jos tehdään tällaisia poistoja, niin pitäisi tarjota jotain parempaa esimerkiksi tukea opiskelumahdollisuuksia. Nyt opintotuki on paljon pienempi kuin työttömyysraha. Eihän siinä ole järkeä. Ratkaisu ei ole kuitenkaan työttömyysrahan poisto vaan yhtälaiset mahdollisuudet kaikille kouluttautua. Silloin ei olisi tilastoissakaan näitä "työttömiä", koska osa tekee työttömyysrahalla nytkin varmasti vaikka mitä yhteiskuntaa hyödyttävää.

Nämä tällaiset vastakkainasettelut asettavat nykyään työttömille ja matalapalkkaisille aivan liikaa painetta ja vastuuta. Esimerkiksi jos työtön ei vain yrityksistään huolimatta onnistu saamaan vaikka edes osa-aikatyötä, niin kyllähän se voi syyllisyyden tunteita aiheuttaa. Ja tämä ei taas puolestaan johda mihinkään, voi olla että useilla johtaa sitten vaikka päihteisiin ja siihen, että ei jaksa edes yrittää. Ja sitten on varsinkin vaikea saada yhtään mitään. Pitäisi enemmän kuunnella sitä mitä on työn tekeminen ja hakeminen tänä päivänä, eikä verrata siihen teollisuusyhteiskuntaan, jota ei enää ole. Kappas, tuossakin ruokalähetti meni...ja kas, itsepalvelukassaa käyttämällä saatoit kyseenalaista myös yhden "paskaduunarin" työn... 

Vierailija kirjoitti:

Kappas, tuossakin ruokalähetti meni...ja kas, itsepalvelukassaa käyttämällä saatoit kyseenalaista myös yhden "paskaduunarin" työn... 

Tarkoitin robottiruokalähettiä. Moni toki uutisoinnin mukaan kokee "heidätkin" vallan söpöiksi ilmestyksiksi.

No ei ole, mutta paskan palkan töitä on sitäkin enemmän. Työstä pitäisi saada kunnon palkka, jolla pystyy elämään. Kuka on sitäpaitsi päättänyt, että joku asiantuntijan työ on tärkeämpää kuin siivoojan työ? On siivoojankin työllä suuri arvo, siitä pitäisi maksaa ihan samalla periaatteella. Kuka nyt haluaisi paskan keskellä elellä? Mun mielestä palkkoja pitäisi tasa-arvoistaa. Sitten ehkä ihmiset uskaltaisivat valitakin sellaisen ammatin, joka aidosti kiinnostaa, eivätkä menisi pelkän rahan ja tulotason pakottamana tiettyjen töiden perässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on on häpeästä ja paskasta itsetunnosta. Eivät kehtaa tehdä jotain suorittavaa työtä, vaikka siitä saisi enempi rahaa kuin työttömänä, koska kokevat olevansa sen yläpuolella. Muiden rahoilla eläminen ei sitten olekaan yhtään häpeällistä.

Tämähän se on monilla, asennevamma. En oikein itse ymmärrä tuollaista, olen ollut kaupan kassalla jne vaikka missä postin hommissa, nyt perus virkamiehenä eli en missään huippuvirassa tosiaan. En mitenkään koe olevani ylempänä ketään. Ihmettelen vain niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti opintojensa jälkeen pettyneitä kun ei jokin mieluisa työ löytynytkään, ja heillä on asenne että ovat "liian hyviä" johonkin työhön, tehköön "ne muut ja m m uu ttajat".

Olen miettinyt, että jos minulta menee työpaikka alta, olisi ihan mukavaa vaikka siivoilla vanhusten koteja ja auttaa heitä arkiaskareissa, näkisi oman käden jäljen ja ei tarvitsi rasittaa pääkoppaa juurikaan töillä, olisi fyysistä ja hyödyllistä tekemistä. Tunnen myös pari henkilöä jotka toiminimellä tekevät näitä ja vastaavia talonmies jne hommia ja he tienaavat enemmän kuin minä. En tosiaan ymmärrä, miksi jonkun mielestä nämä olisi jotenkin huonoja töitä. Veikkaan, että aika monia alkaisi ärsyttämään jos esim. siivoojia ei olisi ja kaikki paikat olisivat törkyisiä. Työ työnä, ei se kerro ihmisestä oikeasti mitään. Paitsi että joku supermenestyjä arvostaa ehkä tiettyjä asioita (varallisuus, maine jne) elämässä enemmän tai on muuten vain kunnianhimoinen. Entä sitten, kai on muitakin arvoja...

Vaihdetaan duuneja. Pääset siivoilemaan ja minä rasittamaan aivojani.. Ai ei käy?

Miksi minun pitäisi "antaa työni" sinulle? Olen +30v ja suurin saavutukseni käytännössä urallisesti on tämä työ jossa olen aivan tavan virkamies. Kuten kirjoitin, olen ollut kaupan kassalla, postilla, mainosten jakelijana, kioskilla, myyjänä jne. Tykkään työstäni koska se on mielenkiintoista ja olen sopeutunut siihen, tutustunut kivoihin työkavereihin. Mutta tätä ennen tein myös monia muita ihan kivoja töitä, jotka eivät vain vastanneet mielenkiintoani. Moni entinen työkaveri taas on tykännyt näissä jatkaa.

Mutta kyllä, jos jossain vaiheessa katsotaan että minun työpanokselle ei ole tarvetta, ajattelin että voisin toiminimellä alkaa tekemään erinäisiä vanhuspalveluita kuten kotisiivousta jne apua. Mikä tässä on väärin? Että kaikkien pitäisi luopua saamastaan työstä, jotta joku muu voi sen saada, koska kaikki ansaitsevat haluamansa työn? Tiedätkö, minulla ei ole huipputaustaa koulutuksilta ja töiltäni, en tule saamaan mitään huippuvirkaa ikinä. Siinä missä joku jolla on huipputausta, tekisi työtäni ehkä puolesta vuodesta vuoteen ja jatkaisi sitten seuraavaan. Eikä se minua edes haittaa, olen tyytyväinen paljon vähempään. Saan kai silti olla tyytyväinen siihen mitä olen saanut? Sinullekin se on yhtälailla mahdollista. Mutta minä olen ehkä outolintu, en näe katastrofina ja uhkana sitä jos joutuisin töistä pois. Kyllä se kirpaisi, mutta sitten pitäisi vaan keksiä muuta, kuten ennenkin. Olisi aika mukavaa olla myös esim. kukkakaupassa myyjänä. 

ps. jännä kun sanomani siitä, että jokainen työ on arvokas jne, piti ottaa negatiivisesti? Ilmeisesti se on väärin, jos joku tekee joskus jotain muutakin? Kukaan ei tiedä, josko en tulevaisuudessa olisi siivooja. Ja se on ihan ok. 

Minä olen yli neljäkymmentä ja tehnyt töitä 16 vuotiaasta asti, raskaita hommia. Siinä samalla ahkerasti kouluttautunut. En vaadi sinun työpaikkaasi itselleni, mutta en myöskään suostu kuulemaan, että minulla olisi asennevamma jos en alistu korkeakoulutettuna koko elämäkseni hanttihommiin. Koen että olen 25 vuotta tehnyt niitä paskahommia ja nyt on jonkun muun vuoro. Onko tämä sinusta kohtuuton ajatus? Jotkut eivät ole tehneet paskahommia PÄIVÄÄKÄÄN. Mikset syytä heitä asenneongelmasta?

Niin, tunnenko sinut henkilökohtaisesti? Olenko sanonut, että juuri SINULLA on asennevamma, vai tarkoitinko kenties niitä useita ihmisiä tässä yhteiskunnassa, usein korkeakoulut käyneitä jotka omillakin työpaikoillani ovat sanoneet etteivät kehtaa kertoa lapsilleen mitä työtä tekevät? En sano ettei kukaan voisi olla jonkin aikaa työtön tai jonkin aikaa tehdä jotain muuta. Mutta mielestäni on aika turhaa syytellä muita, jos jotain ns. unelmatyötä ei vain saa. Silloin pitää laskea ehkä rimaa tai luoda itselleen sellainen tulevaisuus kun haluaa, joskus on vain tyydyttävä siihen mitä saa. Ehkä se on se ero, minä en näe mitään työtä ns. p**kaduunina, vaan koen että kaikki työ on arvokasta ja arvostan aika paljon enemmän sitä että jokainen tekee edes välillä jotain, kuin on vain 5-10v kotona tuilla tekemättä yhtikäs mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole törmännyt asiaan. Enemmän ne ns oikeissa töissä käyvät katsoo noita duunareita alaspäin.

Itse pidän vaikka siivoojan ja roskakuskin työtä tärkeämpänä, kuin jonkun toimitusjohtajan, joka nostaa 5000e/kk istuen perseellään.

Toimari 5000€ kuussa?

Kannattaa sieltä venäjältä tarkastaa länsimaiden palkkataso. Saatat yllättyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työn tekemisellä pitäisi tulla paremmin toimeen kuin kotona oleilulla.

Siltikin menisin itse töihin, vaikka saisin saman verran rahaa kotona olemisella. Syitä on useita:

1. Arkirytmi ja rutiinit. Pitävät osaltaan yllä ihmisen toimintakykyä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

2. Kokemus siitä että on hyödyksi, työyhteisölle ja laajemmin yhteiskunnalle.

3. Kotona tulisi tylsää.

4. Työn kautta mahdollisesti tulevat sosiaaliset kontaktit arjessa.

5. Pelkäisin pikkuhiljaa syrjäytyväni jos jäisin kotiin. Meinaan että pelkäisin työttömyysjakson pitenevän ja sen alkavan vaikuttaa negatiivisesti itsetuntooni yms.

Olen sitä mieltä että kaikki työ on arvokasta ja omalla tavallaan merkityksellistä. Toki se **tuttaa jos ei saakaan oman alan töitä tai pitkien opintojen päätteeksi jääkin työttömäksi.

Olen opiskellut sote-alalta maisteritutkinnon ja nykyään ns. siistissä sisätyössä. Olen kyllä tehnyt kaikenlaista työtä kalatehtaalta yökerhon blokkaajaksi ja esitanssijasta mäkkärin keittiöön. Hotellin siivousta ja henkilökohtaista avustamista.

Siinä taas jotain hoitsumaisterin tätimäistä lässytystä. Et varmaan siirtyisi nykytilasta sinne yökerhon blokkaajaksi tukia vastaavalla palkalla.

Et ehkä usko, mutta kyllä siirtyisin, jos ne olisivat ainoat kaksi vaihtoehtoa. Ehkä olen jollain tavalla kieroon kasvanut. Lapsuudessa kotona puhuttiin paljon kaikenlaisen työn tekemisen tärkeydestä, ja minulle on kunnia-asia pystyä elättämään itseni ja perheeni omalla työnteolla. Vaikka olen toki saanut esim. Kelan tukia opiskeluaikoina. En jotenkin kestäisi olla tekemättä työtä, jos tietäisin, että työhön pystyisin ja kykenisin. Vaikka se ei vastaisikaan omaa koulutusta.

T: lässyttävä tätimäinen hoitsumaisteri :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni tekee tälläkin hetkellä työtä, joka yleisesti leimataan "paskaduuniksi". Työksi, josta ei tarvitse maksaa palkalla. Eli miksi useampi hallitus ja valtakunnan politiikka sekä työnantajat ajattelevat, että on ns. paskaduunia ja työtä, josta maksetaan esimerkiksi niin, että riittääpi sijoituksiin ja lentoreissuihin ynnä muuhun? Mistä se tulee se paskaduuni-nimitys jos ei ylhäältä päin? 

Kenties siivous ei olekaan paskaduunia, ei sairaanhoitajan työ, ei kaupan kassa, ei jätehuollon työntekijä...ei yksikään näistä vaikka ovatkin konkreettisesti usein juurikin likaisia. Moni voi oikeasti tykätä itse näistä töistä ja meneekin näihin ja munkin mittapuulla nämä ovat tosi tärkeitä töitä.

Arvostus ja palkkaus tulee ylhäältä päin. Miksi ihmiset haluaisivat mennä töihin, joissa on vaikkapa huono työturvallisuus, joihin päästäkseen pitäisi matkustaa ensin tunti julkisilla tai hankkia auto ja sitten tämän jälkeen ei riitä rahat, eipä se riitä monilla ihmisillä tuillakaan hankkia sitä autoa. Ja toimeentulotuessahan se lasketaan omaisuudeksi. Koska työnantajallahan on tulevankin hallitusohjelman mukaan oikeus irtisanoa soppari heppoisistakin syistä. Milläs sitten tulee toimeen, auton ja kulissien ylläpidolla? Silläkin vai pääsee työhön kuin työhön? Sitä paitsi kyllä "paskaduunarillakin" on oikeus vapaa-aikaan, kenties hän nyt sitten panostaa vaikka iäkkään vanhemman tai lasten ja kodinhoitamiseen. Jotka nekin ovat tärkeitä asioita, mutta yhtä lailla vähän arvostettuja. Mieluummin ajetaan siihen pisteeseen, että tilanteet eskaloituu ja saadaan ihminen vain yhteiskunnalle kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Jos sinnekään sitten pääsee. Kuolkoon köyhät ja sairaat ihmiset koteihin, aivan oma syynsä kun eivät 50-vuotiaina matkusta toiseen kaupunkiin kuukaudeksi tonttuilemaan 10 euron tuntipalkalla neljäksi tunniksi päivässä. 

Mutta poliitikon ammatti, se se vasta on paskaduunia!

Työ on toki rankkaa, mutta siinä on monia hyviä puolia, jotka paskaduuneista puuttuvat: mielekkyys, yhteiskunnallinen arvostus, palkkaus, itsenäisyys, vaihtelevuus, haasteellisuus, aivojen käyttö jne. jne.