Mistä tulee tää työttömien asenne että on ns paskaduuneja jotka ovat heille ihmisarvoa loukkaavia?

Vierailija kirjoitti:

Asenne tulee varmaan siitä, että kun niitä paskaduuneja on nuoruutensa tehnyt vuosikymmenen tai pari ja on sittemmin kouluttautunut ja tahtoisi elämänsä aikana kokea jotain muutakin, niin sitten haukutaan laiskaksi sellaisten taholta jotka ovat istuneet lämpimässä toimistossa (tai kotonaan etätöissä) koko työuransa.

Menkää itse sinne paskahommiin jos ne ovat teistä niin hyviä. Minä otan teidän toimistoduunin oikein mielellään, koulutus ja hoksottimet löytyy kyllä, mutta ilman mahdollisuutta niillä ei pitkälle pötkitä.

Just tämä. 

Duunareille ilkutaan myös "olisit opiskellut". Monella voi olla kaksi tai kolmekin tutkintoa omalta alaltaan, koska riittää? 

Ei mulla ainakaan ole ollut varaa ajatella noin. Sen ansiosta en oo koskaan ollut työtön kun kaikki työ on kelvannut. Olen siis ihan kantasuomalaisena ollut siivoojana ja salaattipellolla. Nyt opinnot paketissa ja erittäin tyytyväisenä siistissä sisätyössä.

Monet luulee olevansa nykyään uniikkeja persoonallisuuksia. Työnteko ei ole hyväksi näille lumihiutaleille. Katsoin äsken tiktokkia. Millainen sontakasa se onkaan. Älkää antako nuortenne seurata tuota, etteivät muutu noiden tyyppien kaltaisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työn tekemisellä pitäisi tulla paremmin toimeen kuin kotona oleilulla.

Siltikin menisin itse töihin, vaikka saisin saman verran rahaa kotona olemisella. Syitä on useita:

1. Arkirytmi ja rutiinit. Pitävät osaltaan yllä ihmisen toimintakykyä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

2. Kokemus siitä että on hyödyksi, työyhteisölle ja laajemmin yhteiskunnalle.

3. Kotona tulisi tylsää.

4. Työn kautta mahdollisesti tulevat sosiaaliset kontaktit arjessa.

5. Pelkäisin pikkuhiljaa syrjäytyväni jos jäisin kotiin. Meinaan että pelkäisin työttömyysjakson pitenevän ja sen alkavan vaikuttaa negatiivisesti itsetuntooni yms.

Olen sitä mieltä että kaikki työ on arvokasta ja omalla tavallaan merkityksellistä. Toki se **tuttaa jos ei saakaan oman alan töitä tai pitkien opintojen päätteeksi jääkin työttömäksi.

Olen opiskellut sote-alalta maisteritutkinnon ja nykyään ns. siistissä sisätyössä. Olen kyllä tehnyt kaikenlaista työtä kalatehtaalta yökerhon blokkaajaksi ja esitanssijasta mäkkärin keittiöön. Hotellin siivousta ja henkilökohtaista avustamista.

Et sinäkään tyytyisi enää Mäkkäreihin ym. jos nyt jäisit työttömäksi siististä sisätyöstäsi. Tai joo, ekat puoli vuotta voisit tyytyä- sitten, lukuisten hakemusten ja hylkäävien työhaastatteluiden jälkeen, alkaisi jo hiipiä pelko siitä että tätäkö tää on. 

Paniikissa vaihtaisit aavistuksen parempaan työhön- vaikkapa puutarhamyymälään. Vuoden jälkeen, hakemuksia jatkuvasti lähetellen, tajuaisit että nyt ollaan muuten lirissä. Kukaan ei enää palkkaisi sua omalle alallesi: kokemuksesi on vanhentunut. Sinä olet vanhentunut. Olet suostunut vääränlaisiin töihin. Nauti loppuelämästäsi Plantagenissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenne tulee varmaan siitä, että kun niitä paskaduuneja on nuoruutensa tehnyt vuosikymmenen tai pari ja on sittemmin kouluttautunut ja tahtoisi elämänsä aikana kokea jotain muutakin, niin sitten haukutaan laiskaksi sellaisten taholta jotka ovat istuneet lämpimässä toimistossa (tai kotonaan etätöissä) koko työuransa.

Menkää itse sinne paskahommiin jos ne ovat teistä niin hyviä. Minä otan teidän toimistoduunin oikein mielellään, koulutus ja hoksottimet löytyy kyllä, mutta ilman mahdollisuutta niillä ei pitkälle pötkitä.

Just tämä. 

Duunareille ilkutaan myös "olisit opiskellut". Monella voi olla kaksi tai kolmekin tutkintoa omalta alaltaan, koska riittää? 

Näinpä. Ilmeisesti koulutus menettää merkityksensä jos sen käy vanhempana, koska on jo leimautunut huonommaksi kuin eliittiperheiden uraputkeen suorastaan työnnetyt 'valioyksilöt'. Oikea kommentti olisikin siis "olisit syntynyt oikein".

Itsellä myös kokemuksia ns hanttihommista. Kyllähän näissä palkka voisi olla parempi. Alle 2000e raskaasta työstä ei paljon motivoi. Mutta tämmöistä se on ja en yhtään ihmettele miksi hanttihommiin ei välttämättä löydy työntekijöitä. Monet opiskelee mielummin uutta alaa kun rehkii näissä hommissa esim siivoajana.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä työn tekemisellä pitäisi tulla paremmin toimeen kuin kotona oleilulla.

Siltikin menisin itse töihin, vaikka saisin saman verran rahaa kotona olemisella. Syitä on useita:

1. Arkirytmi ja rutiinit. Pitävät osaltaan yllä ihmisen toimintakykyä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia.

2. Kokemus siitä että on hyödyksi, työyhteisölle ja laajemmin yhteiskunnalle.

3. Kotona tulisi tylsää.

4. Työn kautta mahdollisesti tulevat sosiaaliset kontaktit arjessa.

5. Pelkäisin pikkuhiljaa syrjäytyväni jos jäisin kotiin. Meinaan että pelkäisin työttömyysjakson pitenevän ja sen alkavan vaikuttaa negatiivisesti itsetuntooni yms.

Olen sitä mieltä että kaikki työ on arvokasta ja omalla tavallaan merkityksellistä. Toki se **tuttaa jos ei saakaan oman alan töitä tai pitkien opintojen päätteeksi jääkin työttömäksi.

Olen opiskellut sote-alalta maisteritutkinnon ja nykyään ns. siistissä sisätyössä. Olen kyllä tehnyt kaikenlaista työtä kalatehtaalta yökerhon blokkaajaksi ja esitanssijasta mäkkärin keittiöön. Hotellin siivousta ja henkilökohtaista avustamista.

Siinä taas jotain hoitsumaisterin tätimäistä lässytystä. Et varmaan siirtyisi nykytilasta sinne yökerhon blokkaajaksi tukia vastaavalla palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Asenne tulee varmaan siitä, että kun niitä paskaduuneja on nuoruutensa tehnyt vuosikymmenen tai pari ja on sittemmin kouluttautunut ja tahtoisi elämänsä aikana kokea jotain muutakin, niin sitten haukutaan laiskaksi sellaisten taholta jotka ovat istuneet lämpimässä toimistossa (tai kotonaan etätöissä) koko työuransa.

Menkää itse sinne paskahommiin jos ne ovat teistä niin hyviä. Minä otan teidän toimistoduunin oikein mielellään, koulutus ja hoksottimet löytyy kyllä, mutta ilman mahdollisuutta niillä ei pitkälle pötkitä.

Mä olen tehnyt pskaduunia koko nuoruuteni ja pitkälle aikuisuuteen. Käynyt kouluja, mutta silti vaan vaaditaan, että palaisin niihin samoihin pskaduuneihin entisille työnantajille samalla pskapalkalla kuin ennenkin. Yhtään ei edes palkka ole noussut. EN! Lopun elämää aion nauttia kotona olosta ja kivasta, hauskasta hyväpalkkaisesta etätyöstä kotona=)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole törmännyt asiaan. Enemmän ne ns oikeissa töissä käyvät katsoo noita duunareita alaspäin.

Itse pidän vaikka siivoojan ja roskakuskin työtä tärkeämpänä, kuin jonkun toimitusjohtajan, joka nostaa 5000e/kk istuen perseellään.

Et voi oikeasti luulla että toimitusjotajan palkka on viisi tonnia? Se on 10 000 -50 000 €. Minäkin tienaan yli 6000 € enkä ole edes johtaja. Ja huomaapa senkin ettet ymmärrä tehtävästä mitään jos se ei tärkeä ole. Luuletko että sillä siivoojalla tai roskakuskilla on töitä ilman sitä toimitusjohtajaa? Typerää asettaa töitä arvojärjestykseen. En myöskään käsitä tuollaista herravihaa. 

Pieneen yritykseen missä olin töissä, tuli uusi kaveri hakemaan töitä, noin kymmenisen vuotta sitten. Esitti, että, palkkapyyntö on neljä tuhatta euroa. Toimitusjohtaja sanoi meille järjestelmäasiantuntijoille, nauraneensa asiantuntijalle, ettei yrityksessä kenenkään palkka ala nelosella. 

Ei kaikki toimaritkaan palkalla rikastu, osingoistahan hän ei maininnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä ole törmännyt asiaan. Enemmän ne ns oikeissa töissä käyvät katsoo noita duunareita alaspäin.

Itse pidän vaikka siivoojan ja roskakuskin työtä tärkeämpänä, kuin jonkun toimitusjohtajan, joka nostaa 5000e/kk istuen perseellään.

Et voi oikeasti luulla että toimitusjotajan palkka on viisi tonnia? Se on 10 000 -50 000 €. Minäkin tienaan yli 6000 € enkä ole edes johtaja. Ja huomaapa senkin ettet ymmärrä tehtävästä mitään jos se ei tärkeä ole. Luuletko että sillä siivoojalla tai roskakuskilla on töitä ilman sitä toimitusjohtajaa? Typerää asettaa töitä arvojärjestykseen. En myöskään käsitä tuollaista herravihaa. 

Aivan varmasti on töitä, vaikka palkanmaksaja vaihtuukin. 🤣

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on on häpeästä ja paskasta itsetunnosta. Eivät kehtaa tehdä jotain suorittavaa työtä, vaikka siitä saisi enempi rahaa kuin työttömänä, koska kokevat olevansa sen yläpuolella. Muiden rahoilla eläminen ei sitten olekaan yhtään häpeällistä.

Tämähän se on monilla, asennevamma. En oikein itse ymmärrä tuollaista, olen ollut kaupan kassalla jne vaikka missä postin hommissa, nyt perus virkamiehenä eli en missään huippuvirassa tosiaan. En mitenkään koe olevani ylempänä ketään. Ihmettelen vain niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti opintojensa jälkeen pettyneitä kun ei jokin mieluisa työ löytynytkään, ja heillä on asenne että ovat "liian hyviä" johonkin työhön, tehköön "ne muut ja m m uu ttajat".

Olen miettinyt, että jos minulta menee työpaikka alta, olisi ihan mukavaa vaikka siivoilla vanhusten koteja ja auttaa heitä arkiaskareissa, näkisi oman käden jäljen ja ei tarvitsi rasittaa pääkoppaa juurikaan töillä, olisi fyysistä ja hyödyllistä tekemistä. Tunnen myös pari henkilöä jotka toiminimellä tekevät näitä ja vastaavia talonmies jne hommia ja he tienaavat enemmän kuin minä. En tosiaan ymmärrä, miksi jonkun mielestä nämä olisi jotenkin huonoja töitä. Veikkaan, että aika monia alkaisi ärsyttämään jos esim. siivoojia ei olisi ja kaikki paikat olisivat törkyisiä. Työ työnä, ei se kerro ihmisestä oikeasti mitään. Paitsi että joku supermenestyjä arvostaa ehkä tiettyjä asioita (varallisuus, maine jne) elämässä enemmän tai on muuten vain kunnianhimoinen. Entä sitten, kai on muitakin arvoja...

Vierailija kirjoitti:

No, minä olen pitkäaikaistyötön ja kävin työhaastattelussa apteekissa. Tarjolla oli kassan/jokapaikanhöylän paikka, kokopäivätyötä. Brutto alle 1300€/kk. Vaikka veroja ei menisi euroakaan (niitähän menee), minulle jäisi käteen kokopäivätyöstä noin 200€/kk enemmän kuin nyt minimituilla. Itseasiassa tuskin edes sitä, koska eväät pitäisi pakata ja ostaa myös bussilippu...kotona olen paastoillut, mutta eihän sitä työssä jaksa. 

Minäkin kävin työhaastattelussa, sairaalahuoltajaksi. Yksi ylenkatsotuista duuneista. Peruspalkka 2125, lisät päälle. Valitettavasti (not) en tullut valituksi työhön, jota olen tehnyt 20 vuotta, sillä ilmoitin reilusti jo alkuun, etten enää koskaan tee tuplavuoroja. Päädyin keikkailemaan eli paremmille palkoille ja kohtelulle toisen alani kokopäivätyötä hakiessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole paskaduuneja, mutta jos itse satun sellaisista puhumaan, tarkoitan huonosti palkattua työtä, jossa työnantaja ei arvosta työntekijää.

Itse olen ollut tuollaisessa perus suorittavassa työssä ja tällaisilla tekijöillä, arvostus, työskentelyilmapiiri, työkaverit tms. on kyllä ihan ratkaiseva vaikutus työssä jaksamiseen. Tendenssi nykyään on leikata pois näitä tekijöitä, joiden avulla työssä jaksaisi, koska joku kallispalkkainen konsultti tulee kertomaan että se on tehokkaampaa. Tulos: aloja jotka kärsivät kroonisesta "työvoimapulasta"koska hommasta on yksinkertaisesti tehty niin hirveetä ettei sitä kukaan jaksa. Eli väitän, että paskaduunit on luotu tehostamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on on häpeästä ja paskasta itsetunnosta. Eivät kehtaa tehdä jotain suorittavaa työtä, vaikka siitä saisi enempi rahaa kuin työttömänä, koska kokevat olevansa sen yläpuolella. Muiden rahoilla eläminen ei sitten olekaan yhtään häpeällistä.

Tämähän se on monilla, asennevamma. En oikein itse ymmärrä tuollaista, olen ollut kaupan kassalla jne vaikka missä postin hommissa, nyt perus virkamiehenä eli en missään huippuvirassa tosiaan. En mitenkään koe olevani ylempänä ketään. Ihmettelen vain niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti opintojensa jälkeen pettyneitä kun ei jokin mieluisa työ löytynytkään, ja heillä on asenne että ovat "liian hyviä" johonkin työhön, tehköön "ne muut ja m m uu ttajat".

Olen miettinyt, että jos minulta menee työpaikka alta, olisi ihan mukavaa vaikka siivoilla vanhusten koteja ja auttaa heitä arkiaskareissa, näkisi oman käden jäljen ja ei tarvitsi rasittaa pääkoppaa juurikaan töillä, olisi fyysistä ja hyödyllistä tekemistä. Tunnen myös pari henkilöä jotka toiminimellä tekevät näitä ja vastaavia talonmies jne hommia ja he tienaavat enemmän kuin minä. En tosiaan ymmärrä, miksi jonkun mielestä nämä olisi jotenkin huonoja töitä. Veikkaan, että aika monia alkaisi ärsyttämään jos esim. siivoojia ei olisi ja kaikki paikat olisivat törkyisiä. Työ työnä, ei se kerro ihmisestä oikeasti mitään. Paitsi että joku supermenestyjä arvostaa ehkä tiettyjä asioita (varallisuus, maine jne) elämässä enemmän tai on muuten vain kunnianhimoinen. Entä sitten, kai on muitakin arvoja...

Alan ja erityisesti kotisiivousten arki ei vaan ole mitään kivaa siivoilua, vaan raskasta raadantaa minuuttiaikataululla ja huonolla palkalla. Siksi sitä pidetään huonona työnä. Toki ammattilainen voi neuvotella palkkaansa ylöspäin, mutta aika usein heitä ei löydy kotisiivousten parista, koska siitä ei haluta maksaa. Eivät asiakkaat eivätkä työnantaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjimmiltaan kyse on on häpeästä ja paskasta itsetunnosta. Eivät kehtaa tehdä jotain suorittavaa työtä, vaikka siitä saisi enempi rahaa kuin työttömänä, koska kokevat olevansa sen yläpuolella. Muiden rahoilla eläminen ei sitten olekaan yhtään häpeällistä.

Tämähän se on monilla, asennevamma. En oikein itse ymmärrä tuollaista, olen ollut kaupan kassalla jne vaikka missä postin hommissa, nyt perus virkamiehenä eli en missään huippuvirassa tosiaan. En mitenkään koe olevani ylempänä ketään. Ihmettelen vain niitä ihmisiä, jotka ovat mahdollisesti opintojensa jälkeen pettyneitä kun ei jokin mieluisa työ löytynytkään, ja heillä on asenne että ovat "liian hyviä" johonkin työhön, tehköön "ne muut ja m m uu ttajat".

Olen miettinyt, että jos minulta menee työpaikka alta, olisi ihan mukavaa vaikka siivoilla vanhusten koteja ja auttaa heitä arkiaskareissa, näkisi oman käden jäljen ja ei tarvitsi rasittaa pääkoppaa juurikaan töillä, olisi fyysistä ja hyödyllistä tekemistä. Tunnen myös pari henkilöä jotka toiminimellä tekevät näitä ja vastaavia talonmies jne hommia ja he tienaavat enemmän kuin minä. En tosiaan ymmärrä, miksi jonkun mielestä nämä olisi jotenkin huonoja töitä. Veikkaan, että aika monia alkaisi ärsyttämään jos esim. siivoojia ei olisi ja kaikki paikat olisivat törkyisiä. Työ työnä, ei se kerro ihmisestä oikeasti mitään. Paitsi että joku supermenestyjä arvostaa ehkä tiettyjä asioita (varallisuus, maine jne) elämässä enemmän tai on muuten vain kunnianhimoinen. Entä sitten, kai on muitakin arvoja...

Vaihdetaan duuneja. Pääset siivoilemaan ja minä rasittamaan aivojani.. Ai ei käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenne tulee varmaan siitä, että kun niitä paskaduuneja on nuoruutensa tehnyt vuosikymmenen tai pari ja on sittemmin kouluttautunut ja tahtoisi elämänsä aikana kokea jotain muutakin, niin sitten haukutaan laiskaksi sellaisten taholta jotka ovat istuneet lämpimässä toimistossa (tai kotonaan etätöissä) koko työuransa.

Menkää itse sinne paskahommiin jos ne ovat teistä niin hyviä. Minä otan teidän toimistoduunin oikein mielellään, koulutus ja hoksottimet löytyy kyllä, mutta ilman mahdollisuutta niillä ei pitkälle pötkitä.

Just tämä. 

Duunareille ilkutaan myös "olisit opiskellut". Monella voi olla kaksi tai kolmekin tutkintoa omalta alaltaan, koska riittää? 

Näinpä. Ilmeisesti koulutus menettää merkityksensä jos sen käy vanhempana, koska on jo leimautunut huonommaksi kuin eliittiperheiden uraputkeen suorastaan työnnetyt 'valioyksilöt'. Oikea kommentti olisikin siis "olisit syntynyt oikein".

Juuri tämä. Omakohtaista kokemusta on epäonnistununeesta alanvaihdosta duunarista akateemiseksi. Oikein naurattaa nämä "olisit opiskellut" -riemuidiootit, kun todellisuudessa siinä astui miinaan: ensimmäisen alasi työkokemusta ei pidetä minään, ja toisella alalla olet liian vanha aloittamaan alusta. Tätä se "ikuinen opiskelu" tässä maassa on.

Mä teen nykyään pikkupätkiä ekalla alallani (ei hakuvelvollisuutta), ja lomailen ansiosidonnaisella niiden välissä hakien toisen alani paikkoja, turhaan. Työttömänä ei muuten tarvitse lyhentää opintolainaa. Mikään haukkuminen ei tunnu missään, siihen tottui jo työelämässä, valuu kuin vesi hanhen selästä. Olenpa ihan ulkomaillakin. Työelämää jäljellä laskennallisesti vielä yli 20v, niistä kovin montaa ei enää mene Suomessa.

Tekisin mielummin toimistohommaa vaikka siitä maksettaisiin 2500 ja siivouksesta 3000. Ehkä jos siivouksesta saisi tonnin brutto enemmän niin taipuisin sitten siihen. Eli palkat uusiksi. Suht simppeleistä sisätöistä vähemmän ja raskaista ja likaisista töistä enemmän palkkaa. Vasta sitten "laiskat työttömät" keskustelussa alkaisi olla jotain järkeä. Nyt se on vain hemmoteltujen huutelua.

Kyllä minä säälin +50-vuotiaita kassamyyjiä. Annas kun selitän syyn:

Itse haluan ammatin, joka haastaa minut ainakin lähes päivittäin. Satunnainen aivoton päivä on ok, mutta muuten en kestä sellaista. Peilaan sitä sitten näihin vanhoihin myyjiin ja ihmettelen mielessäni, että miksi joku ei käytä potentiaaliaan johonkin muuhun. Nuorempana kassatyöt ymmärtää, koska se on useimmiten vain pienen lisätulon hankkimista ja tilapäistä. Nuoremmalla tarkoitan myös selkeästi aikuisia, mutta sellaisia jotka eivät ole lähelläkään 50-vuotiasta.

Kai joku nauttii aivottomasta työstä. Itse en, ja siksi automaattisesti säälin vanhoja myyjiä.

Ja joo, itseään voi kehittää muutenkin kuin työssä. Se on päivänselvää kaikille. Työ vie kuitenkin valtaosan ihmisen ajasta, joten miksi ei valitsisi haastavaa työtä? Siis sellaista, joka haastaa aivot ja pakottaa miettimään erilaisia ratkaisuja. Vapaa-ajalla voisi sitten chillailla.

Vierailija kirjoitti:

Ja joo, itseään voi kehittää muutenkin kuin työssä. Se on päivänselvää kaikille. Työ vie kuitenkin valtaosan ihmisen ajasta, joten miksi ei valitsisi haastavaa työtä? Siis sellaista, joka haastaa aivot ja pakottaa miettimään erilaisia ratkaisuja. Vapaa-ajalla voisi sitten chillailla.

Varmaan niihin ei-haastaviin hommiin hakeutuu ihmisiä, joiden tavoite ei ole käyttää valtaosaa ajastaan työntekoon. Joillekin työ on vaan (mielekkään) vapaa-ajan mahdollistaja, ja olemisen fokus siellä vapaa-ajan puolella. Näin myös monella vaativasta työstä downshiftaavalla.