Onko se nyt oikeasti niin ettei saisi ulkomaalaisen näköiseltä tyypiltä kysyä mistä hän on kotoisin?

Vierailija kirjoitti:

Kyselemisessä on hyvä muistaa tilannetaju. Olen itse Saksassa asuva ulkosuomalainen. Ulkonäköni ei kiinnitä kenenkään huomiota. Mutta vaikka puhun lähes natiivin tasolla saksaa, pieni korostukseni paljastaa minut heti maahanmuuttajaksi. Olisi erittäin rasittavaa, jos joutuisin jatkuvasti selostamaan syntyperääni aivan tarpeettomissa tilanteissa täysin tuntemattomille, esimerkiksi kaupan kassalla tai bussipysäkillä. Toisaalta monissa kommunikaatiotilanteissa tällainen kysymys on luonteva ja osoittaa mielenkiintoa., ja silloin vastaan mielelläni Alkuperäinen kotimaani ei kuitenkaan ole koskaan se aivan ensimmäinen kysymys kun tehdään tuttavuutta.

Moni mainitsee kertovansa ulkomailla ihan mielellään kotimaansa. Turistikokemuksia ei kannata ottaa vertailukohdaksi. Turistisilla paikkakunnilla asiakaspalveluun kuuluu usein ystävällisenä eleenä tiedustella asiakkaan kotimaata. Se on small talkia. Itse arvon sellaisissa tilanteissa, vastaanko olevani Suomesta vaiko Saksasta. Kumpikin vastaus on totta, mutta tieto on kyselijälle oikeastaan sinänsä aivan samantekevä.

Kiitos sinulle hyvästä kirjoituksesta! Toit hyvin esille sen eron, mikä on tarpeettomalla ja typerällä utelulla ja mukavalla small talkilla!

Olen sen verran utelias ihminen, että saatan kysyäkin, mistä uusi tuttavuus on kotoisin, ihonväristä riipumatta. Jos hän sitten kertoo olevansa vaikka Mikkelistä, en ala sitä kyseenalaistamaan, vaikka hän ei suomalaiselta näyttäisi. Sen sijaan saattaisin kysyä, millainen kaupunki Mikkeli on, kun itse olen lähinnä ajanut siitä ohi.

Minultakin on kysytty ulkomailla asuessani, mistä olen kotoisin. Ja kysyjä oli niinkin kummallinen henkilö kuin metroaseman lipunmyyjä. Enpä osannut loukkaantua tuolle kohteliaalle vanhemmalle herralle, jonka kohtasin samoissa merkeissä klo 9.30 joka tiistai, kun lähdin lapsen kanssa metroilemaan halki suurkaupungin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyselemisessä on hyvä muistaa tilannetaju. Olen itse Saksassa asuva ulkosuomalainen. Ulkonäköni ei kiinnitä kenenkään huomiota. Mutta vaikka puhun lähes natiivin tasolla saksaa, pieni korostukseni paljastaa minut heti maahanmuuttajaksi. Olisi erittäin rasittavaa, jos joutuisin jatkuvasti selostamaan syntyperääni aivan tarpeettomissa tilanteissa täysin tuntemattomille, esimerkiksi kaupan kassalla tai bussipysäkillä. Toisaalta monissa kommunikaatiotilanteissa tällainen kysymys on luonteva ja osoittaa mielenkiintoa., ja silloin vastaan mielelläni Alkuperäinen kotimaani ei kuitenkaan ole koskaan se aivan ensimmäinen kysymys kun tehdään tuttavuutta.

Moni mainitsee kertovansa ulkomailla ihan mielellään kotimaansa. Turistikokemuksia ei kannata ottaa vertailukohdaksi. Turistisilla paikkakunnilla asiakaspalveluun kuuluu usein ystävällisenä eleenä tiedustella asiakkaan kotimaata. Se on small talkia. Itse arvon sellaisissa tilanteissa, vastaanko olevani Suomesta vaiko Saksasta. Kumpikin vastaus on totta, mutta tieto on kyselijälle oikeastaan sinänsä aivan samantekevä.

Kiitos sinulle hyvästä kirjoituksesta! Toit hyvin esille sen eron, mikä on tarpeettomalla ja typerällä utelulla ja mukavalla small talkilla!

Tavallaan huvittavaa mutta myös surullista miten paljon energiaa lauma id--ootteja saa käytettyä äärihölmön ideansa perustelemiseen. Ja siltikään se idea ei kaikista käytetyistä sanoista huolimatta muutu järkeväksi. Jännä juttu miten tää toimii.

Kyllä minä kysyn, jos pitempään juttelen jonkun kanssa, mistä olet syntyisin. Saatan olla käynyt siinä maassa tai olen kiinnostunut sen maan kulttuurista. Itse ihan mielelläni kerron, kuinka äitini on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja isä evakko Karjalasta ja keskustelua siitäkin riittää.

Itse en. ymmärrä kuinka samassa taloyhtiössä asuvat eivät jopa tervehdin toisiaan. Kyllä kummalliseksi on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset idioottimaiset säännöt ovat kuitenkin suhteellisen harmittomia marxilaisen feminismin muihin aivopieruihin verrattuna.

Sillä, että keskustelee toisen kanssa sivistyneesti ja kohteliaasti ei ole mitään tekemistä mainitsemiesi asioiden kanssa. Ellet sitten ajattele, että vain feministit siihen kykenevät. 

Marxilainen ideologia ei ole sivistynyt, eikä myöskään kohtelias. Kuten ketjussa nähdään, kyse on muiden puheen kontrolloinnista ja vallasta.

Ei mistään aidosta kanssakäymisestä, missä värillä ja seksuaalisella suuntautumisella ei ole aidosti mitään väliä. Ideologian kohteliaisuus on kaikkea muuta kuin kohteliaisuutta. Se vain lisää vastakkainasettelua sensitiivisyyden nimissä.

Eihän tällä pelleilyllä ole tarkoitus muuta kuin erotella "heikäläiset" muista koska "heikäläiset" osaa oikean kielenkäytön (jota nuo muuttaa koko ajan pysyäkseen muita edellä) ja samalla antaa tekosyyn haukkua ja (tämä on se tärkein osa) rangaista virheistä muita. Koko sirkus on suoraa vallankäyttöä eli kaikkien vallankumousoppien käsikirjoista.

Jännä miten vähän muutoksia yhteiskunnassamme (suomessa) tapahtuu ilman että muuttajana ei olisi takana joku taho joka koittaa sillä kammeta itselleen aina vaan enemmän valtaa muihin nähden.

Koittakaa nyt jo päättää onko se small talk hyvä vai huono asia.

Olisihan se nyt hassua olla kysymättä vaikka uudelta työkaverilta mistäpäin on kotoisin, jos kaveri on yönmusta ja nimi Äwäbälä Wäbälä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeääkö ulkomaalaistaustaiset juuriansa, jos se tuntuu heistä ahdistavalta puheenaiheelta?

Itsestäni tuntuisi mukavalta tutustua eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin, mutta se on kyllä todella vaikeaa, jos kaikki smalltalk ja vuorovaikutus tyrmätään ahdisteluna.

Vaikka olisi Suomessa syntynyt, mutta näyttää eksoottiselta, kyllä hänenkin juurensa on muualla., mistä voisi varmaan olla ehkä itsekin ylpeä ja kiinnostunut kertomaan uudelle tuttavuudelle. Pitääkö sitä märkää rättiä heti paiskoa naamalle, jos joku haluaa tutustua? Eikö meihin kantasuomalaisiin haluta tutustua?

Kuten jo moneen kertaan todettu, small-talkina alkuperän kysyminen on ihan ok, näytti ihminen miltä tahansa. Epäkohteliasta taas on lähteä kyseenalaistamaan toisen vastausta.

Kyseenalaistamaan? Jos henkilö kertoo juurensa olevansa Italiassa, ja minä käyn kyseenalaistamaan, että etpäs ole. En nyt ymmärtänyt. On tämä nyt niin vaikeaa, varmaan helpompi niin päin että ulkomaalaistaustaiset, jos haluavat, ottaisivat kontaktia kantaväestöön sitten kun ovat siihen valmiita. Ikävää vaan tällainen pattitilanne mistä ei päästä eteenpäin, kun ei ole mitään työkaluja, miten voisimme tutusta toisiimme, jos kommunikointi toisen osapuolen katsannossa on ahdistelua.

Moni hyväkin ihmissuhde voi jäädä syntymättä, koska ei voi keskustella kun pitää varoa, ettei kuulija ahdistu jostain mitä en tiedosta tai ymmärrä.

Suomalaisetko jöröjä tuppisuita verrattuna ulkomaalaistaustaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Kautta aikain kaikkialla ihmiset ovat kyselleet, että mistäs kaukaa vieras on. Se on ihan luonnollista ja on kertonut ystävällismielisestä kiinnostuksesta lähinnä. *keitä te ootta te nuoret miehet, kunnenma tunne teitä, piupalipaupali piupalipaupali kunnenma tunne teitä* 

Mulla on muistoja ihan oman kylän tai sukulaisten kylien sisältä: Kenenkä tyttöjä/poikia sitä ollaan? Ei tarvitse syntyä edes eri maahan ku tietty perhe/suku riittää mahdolliseen erilaiseen kohteluun.

Vierailija kirjoitti:

Olen kantasuomalainen, suomenkielinen, suomalaisen näköinen ja äidinkieleni on suomi sekä asunut koko ikäni Suomessa. Silti kerran joku satunnainen kadulla tietä kysellyt jäi inttämään, etten ole suomalainen ja mistä olen kotoisin. Ei kelvannut rehellinen vastaus vaan sanoi lopulta "tietävänsä", että puheessani on ruotsinsuomalaisen korostus.

Äärimmäisen ärsyttävää jo vain kerran koettuna, ymmärrän tummemman suomalaisen ärsytyksen.

tummaa suomalaista ei olekkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä multa saa kysyä, mistä olen kotoisin. Turusta. Vaikka vanhempani muuttivat Iranista Suomeen 90-luvun lopulla niin olen syntynyt Suomessa ja koen olevani suomalainen.

Suomen kansalainen voit olla mutta suomalaista sinusta ei koskaan tule - pahoittelen

täysin samaa mieltä suomalaisilla on molemmat vanhemmat suomalaisia eikä mikään paperi muuta väriä

Vierailija kirjoitti:

Jos on kotoisin jostain Kälviältä, niin miksi sitä ei saa kysyä? Onko Kälviä tai joku Juuka jotenkin hävettäviä paikkakuntia?

Ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä multa saa kysyä, mistä olen kotoisin. Turusta. Vaikka vanhempani muuttivat Iranista Suomeen 90-luvun lopulla niin olen syntynyt Suomessa ja koen olevani suomalainen.

Suomen kansalainen voit olla mutta suomalaista sinusta ei koskaan tule - pahoittelen

täysin samaa mieltä suomalaisilla on molemmat vanhemmat suomalaisia eikä mikään paperi muuta väriä

Syö paskaa retardi.

Vierailija kirjoitti:

No menetkö kysymään tuntemattomalta suomalaisen näköiseltä mistä hän on kotoisin? Tuskin. Ja muutenkaan jos ei ole aihetta kysellä tuntemattomilta mitään järkevää niin miksi pitäisi. Normaalissa keskustelussa voi tietenkin tutustuessa kysyä tuollaisiakin asioita.

Aika pöpipäistä skenaarion asettelua täällä. Mikä ihme siinä muka on jos kysyy mistä joku on kotoisin sellaisessa ystävällisessä hengessä turistessa?

Marxilaiseen maailmankuvaan kuuluu tämä tämmöinen kaikenlaisten rajojen sumuttaminen epäselväksi. Maalaavat horisonttinsakin sumuiseksi ja sutivat silmänsä täyteen sumua. Sitten utu silmillä otetaan suunta ja lappu lattiaan ja punaliput salkoon. Niin sekaisin ne ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä multa saa kysyä, mistä olen kotoisin. Turusta. Vaikka vanhempani muuttivat Iranista Suomeen 90-luvun lopulla niin olen syntynyt Suomessa ja koen olevani suomalainen.

Suomen kansalainen voit olla mutta suomalaista sinusta ei koskaan tule - pahoittelen

täysin samaa mieltä suomalaisilla on molemmat vanhemmat suomalaisia eikä mikään paperi muuta väriä

Syö paskaa retardi.

Hiljaaneekeri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän millään voida yrittää ymmärtää että voi olla arka paikka suomalaiselle nuorelle jolta on kyselty koko ikä mistä olet kotoisin ja toivotettu menemään sinne takaisin? Eikö me aikuiset voitaisi sen vertaa yrittää olla ystävällisiä ja ottaa toisen tunteet huomioon?

Koska kyllä minä ainakin pystyn erottamaan että jos juttelen aikuisen suomea osaamattoman ulkomaalaisen kanssa, että haa, tämä tyyppi ei nyt ole suomalainen ja voin ihan hyvin kysyä mistä olet. Mutta jos juttelen selvää suomea puhuvan, ei liinatukkaisen ja sinisilmäisen kanssa, en ala kyselemään vaikka näen että etninen alkuperä ei ole kantasuomalainen.

En ole mikään ihmissuhdenero saati intuition mestari. Päin vastoin, pikkaisen hölösuu ja yli-innokas. Jos minä pystyn tähän niin kuka vaan pystyy. Paitsi jos ei halua.

Suomessa syntyneen alkuperä on Suomi ja hän on aina ollut vain ja ainoastaan suomalainen. 

Mutta persujen mielestähän ei voi olla, jos vanhemmat ovat muualta.

Ei tarvitse olla edes persu että noin yksinkertaisen asian ymmärtää. Suomalainen on vain ja ainoastaan silloin jos vanhemmat ja juuret ovat suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No menetkö kysymään tuntemattomalta suomalaisen näköiseltä mistä hän on kotoisin? Tuskin. Ja muutenkaan jos ei ole aihetta kysellä tuntemattomilta mitään järkevää niin miksi pitäisi. Normaalissa keskustelussa voi tietenkin tutustuessa kysyä tuollaisiakin asioita.

No jos puhuu oudolla murteella niin hyvin saatan kysyä.

Niinpä! Itse opiskelin ja työskentelin länsirannikon kaupungissa ja vähintään viikottain joku kysyi, ettet taida olla kaupungista x, oletko jostain itä-suomesta, murre kuuloistaa sellaiselle.

Olisiko tästä nyt pitänyt sitten loukkaantua ku en hoksannut?

Vierailija kirjoitti:

Olen sen verran utelias ihminen, että saatan kysyäkin, mistä uusi tuttavuus on kotoisin, ihonväristä riipumatta. Jos hän sitten kertoo olevansa vaikka Mikkelistä, en ala sitä kyseenalaistamaan, vaikka hän ei suomalaiselta näyttäisi. Sen sijaan saattaisin kysyä, millainen kaupunki Mikkeli on, kun itse olen lähinnä ajanut siitä ohi.

Minultakin on kysytty ulkomailla asuessani, mistä olen kotoisin. Ja kysyjä oli niinkin kummallinen henkilö kuin metroaseman lipunmyyjä. Enpä osannut loukkaantua tuolle kohteliaalle vanhemmalle herralle, jonka kohtasin samoissa merkeissä klo 9.30 joka tiistai, kun lähdin lapsen kanssa metroilemaan halki suurkaupungin.

En koskaan kokenut ulkomailla asuessa, että kotimaan kysyminen olisi jotenkin kiusallista. En edes Kaakkois-Aasiassa, jossa poikkesin ulkoisesti kantaväestöstä.

Samoin opiskelukaverit ihan Suomessa jutteli mielellään taustoistaan. Ranskalainen mies jopa kertoili Algerialaistaustastaan kun kysyin häneltä miksi hän ei syönyt lounaalla muuta kuin riisiä ja voita salaatin kanssa.