Onko se nyt oikeasti niin ettei saisi ulkomaalaisen näköiseltä tyypiltä kysyä mistä hän on kotoisin?

Vierailija kirjoitti:

Mä en aio enää edes puhua ulkomaalaisen näköisen tyypin kanssa.

Olen jotenkin niin kurkkuani myöten täynnä niitä. Mainoksissa, kaduilla, median vouhottaminen koko kesän jne.

Olen saanut ihan tarpeekseni ja yliannostuksen. Viikonlopun uutisissakin se oli ulkkis joka riehui a seen kanssa Korsossa ja rais kasi kotonaan nukkuvan naisen Jätkäsaaressa.

Suomalaiset rules!

Mainosten perusteella Suomessa tosiaan näyttää samalta kuin jossain Nykin Bronxissa.

Häpeääkö ulkomaalaistaustaiset juuriansa, jos se tuntuu heistä ahdistavalta puheenaiheelta?

Itsestäni tuntuisi mukavalta tutustua eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin, mutta se on kyllä todella vaikeaa, jos kaikki smalltalk ja vuorovaikutus tyrmätään ahdisteluna.

Vaikka olisi Suomessa syntynyt, mutta näyttää eksoottiselta, kyllä hänenkin juurensa on muualla., mistä voisi varmaan olla ehkä itsekin ylpeä ja kiinnostunut kertomaan uudelle tuttavuudelle. Pitääkö sitä märkää rättiä heti paiskoa naamalle, jos joku haluaa tutustua? Eikö meihin kantasuomalaisiin haluta tutustua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en aio enää edes puhua ulkomaalaisen näköisen tyypin kanssa.

Olen jotenkin niin kurkkuani myöten täynnä niitä. Mainoksissa, kaduilla, median vouhottaminen koko kesän jne.

Olen saanut ihan tarpeekseni ja yliannostuksen. Viikonlopun uutisissakin se oli ulkkis joka riehui a seen kanssa Korsossa ja rais kasi kotonaan nukkuvan naisen Jätkäsaaressa.

Suomalaiset rules!

Mainosten perusteella Suomessa tosiaan näyttää samalta kuin jossain Nykin Bronxissa.

Jep. Silmäaseman instaan tulleessa mainoksessa oli ruskeaihoinen käkkärätukkainen tyttö. Jotenkin koin, että mainos ei ollut mulle tarkoitettu, joten ostan seuraavat lasini jostakin muualta nyt sitten.

Käy kyllä vähän ärsyttämään jo.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä multa saa kysyä, mistä olen kotoisin. Turusta. Vaikka vanhempani muuttivat Iranista Suomeen 90-luvun lopulla niin olen syntynyt Suomessa ja koen olevani suomalainen.

Suomen kansalainen voit olla mutta suomalaista sinusta ei koskaan tule - pahoittelen

Vierailija kirjoitti:

Turha utelu ja huomion kiinnittäminen toisen erilaisuuteen on rasittavaa kun sen kohteeksi joutuu toistuvasti.

Kuinka mielellään kertoisit joka työ- ja harjoittelupaikassa yksityiskohtia perhetaustastasi. Entä jos itseltäsi udeltaisiin jatkuvasti missä vanhempasi tapasivat ja mistä he olivat kotoisin. Ne on yksityisasioita joita ei kaivella ensi tapaamisella kaikkien ruodittaviksi.

Ihan tavallista etenkin hyvin vaaleilla suomalaisilla, jotka asuvat ulkomailla, että kysellään jatkuvasti. Tietenkin. Ei se ole mitenkään rasittavaa yleensä ja moni pitääkin siitä huomiosta, kertoo mielellään ja on mielellään erilainen.

Muutenkin etelämmässä kysellään asioita hyvin estoitta. Ihan kuin joku suomalainen ei saisi aina vastailla kysymyksiin alkuperästään Afrikassa. Multa on karibialainen kassarouva kysynyt, olinko raskaana (en ollut).

Ihmeellistä uhriaseman ja varjelun tarpeen luontia. Se siitä rentoudesta. Sääntö-Suomi on löytänyt uuden alueen...

Vierailija kirjoitti:

Tässä ja siinä edellisessä ketjussa ihmisillä menee koko ajan sekaisin ulkonäköön perustuvien oletusten tekeminen vs. normaali tutustuminen.

Kyse on siis siitä, että ilman muuta tutustumista ihmisiltä, joista ulkonäkönsä perusteella voi tehdä tulkinnan, aletaan kyselemään mistä he ovat kotoisin, vaikka henkilö esim. puhuisi sujuvaa suomea. Ja kun vastaus on, että Kuopiosta, aletaan tivaamaan, että mistä syntyjään. Kunnes ollaan saatu pumpattua ulos, että henkilön vanhemmat ovat syntyjään esim. iranilaisia.

Miesystäväni ei ole syntyperäinen suomalainen, mutta hän näyttää riittävän länsimaalaiselta ja puhuu sujuvaa suomea, eikä kukaan ala koskaan ensimmäisenä tenttaamaan, että mistä hän on kotoisin. Ja jos miesystäväni vastaa olevansa Kuopiosta kotoisin, sitä ei myöskään kyseenalaisteta.

Oikeasti todella harva alkaa kyselemään toisen henkilön syntyperää varhaisessa vaiheessa keskustelua jos ei ole ulkonäöllistä syytä olettaa henkilön olevan jostain muualta kuin Suomesta.

Niin, sinäkin tuossa sekoitit kaksi asiaa. Toisen alkuperän ja identiteetin kyseenalaistaminen ja kysyminen mistä on kotoisin.

Ja kolmantena vielä oikeasti väärinkäsitykset tulkinnasta "mistä sinä tulet". Itse asun ulkomailla ja vaikka näytän paikalliselta, joskus kysytään alkuperää, kun puheestani toki kuulee, ettei kyseessä ole äidinkieli. Kerran yhdessä urheiluturnauksessa oletin kysyjän tarkoittavan seuraani, eli joukkuetta. Toisella kerralla olin tullut ostamaan jotain käytettyä kauempaa ja luulin, että kysyjä tarkoitti reittiä, mitä olin ajanut.

Kun olin koko perheen kanssa lääkärissä tai vastaavassa ja työntekijä kysyi, kuka teistä nyt on täältä, kun ilmeisesti oletti, että esim. toinen aviopuoliso on paikallisia. Vastasin vain, että ei kukaan ole täällä syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Häpeääkö ulkomaalaistaustaiset juuriansa, jos se tuntuu heistä ahdistavalta puheenaiheelta?

Itsestäni tuntuisi mukavalta tutustua eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin, mutta se on kyllä todella vaikeaa, jos kaikki smalltalk ja vuorovaikutus tyrmätään ahdisteluna.

Vaikka olisi Suomessa syntynyt, mutta näyttää eksoottiselta, kyllä hänenkin juurensa on muualla., mistä voisi varmaan olla ehkä itsekin ylpeä ja kiinnostunut kertomaan uudelle tuttavuudelle. Pitääkö sitä märkää rättiä heti paiskoa naamalle, jos joku haluaa tutustua? Eikö meihin kantasuomalaisiin haluta tutustua?

Kuten jo moneen kertaan todettu, small-talkina alkuperän kysyminen on ihan ok, näytti ihminen miltä tahansa. Epäkohteliasta taas on lähteä kyseenalaistamaan toisen vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Koska kyllä minä ainakin pystyn erottamaan että jos juttelen aikuisen suomea osaamattoman ulkomaalaisen kanssa, että haa, tämä tyyppi ei nyt ole suomalainen ja voin ihan hyvin kysyä mistä olet. Mutta jos juttelen selvää suomea puhuvan, ei liinatukkaisen ja sinisilmäisen kanssa, en ala kyselemään vaikka näen että etninen alkuperä ei ole kantasuomalainen.

Et ole koskaan kysynyt pellavahiuksiselta sinisilmäiseltä sujuvaa suomea puhuvalta mistä päin hän on? No minäpä kerron, olen monestikin kysynyt, kukaan ei ole pahoittanut mieltään. Kai siitäkin pitäisi pahoittaa mielensä kuten nykytrendi joka-asiasta. On kyse maanosasta, maasta tai ihan vain paikkakunnasta, on täysin normaalia kysyä mistä päin toinen on. Joillekin elämä vain on niin vaikeaa että pitäisi kysyä pitäisikö se jättää niille jotka sen osaa, ilman että tarvitsee olla pahoilla mielin koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä multa saa kysyä, mistä olen kotoisin. Turusta. Vaikka vanhempani muuttivat Iranista Suomeen 90-luvun lopulla niin olen syntynyt Suomessa ja koen olevani suomalainen.

Suomen kansalainen voit olla mutta suomalaista sinusta ei koskaan tule - pahoittelen

Etkä pahoittele, koska aito pahoittelu vaatii toisen asemaan asettumista eli empatiakykyä ja sitähän sinulla ei todistettavasti ole ollenkaan. 

Tällaiset idioottimaiset säännöt ovat kuitenkin suhteellisen harmittomia marxilaisen feminismin muihin aivopieruihin verrattuna.

Mihin tarvitset kyseisen tiedon?

En minä kantasuomalaiseltakaan tinkaa aiempaa asuinpaikkaa. 

Yle Areenan podcastissa sanoi vietnamilais-suomalainen mies, että hän on mielellään sitä. Hän on myös sataprosenttisesti vietnamilainen ja samoin suomalainen. Se oli hienosti sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset kyseisen tiedon?

En minä kantasuomalaiseltakaan tinkaa aiempaa asuinpaikkaa. 

Mikä oikeus sinulla on sitä muilta kieltää? Jos joku näin haluaa tietää, se ei kuulu muille, varsinkaan äärivasemmistolaiselle ideologialle, mistä näitä aivopieruohjeita meille syötetään.

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset idioottimaiset säännöt ovat kuitenkin suhteellisen harmittomia marxilaisen feminismin muihin aivopieruihin verrattuna.

Sillä, että keskustelee toisen kanssa sivistyneesti ja kohteliaasti ei ole mitään tekemistä mainitsemiesi asioiden kanssa. Ellet sitten ajattele, että vain feministit siihen kykenevät. 

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset kyseisen tiedon?

En minä kantasuomalaiseltakaan tinkaa aiempaa asuinpaikkaa. 

Se on vain small talkia usein. Kyllähän jotkut kysyy miten mulla menee, tai onko mulla iso perhe, mitä tein kesällä tms. Nekin aika henkilökohtaisia kysymyksiä. Ja mitä se tyyppi sillä tiedolla tekee? Np ei mitään, se on vaan jutustelua.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitset kyseisen tiedon?

En minä kantasuomalaiseltakaan tinkaa aiempaa asuinpaikkaa. 

Ei kai tässä tinkaamisesta puhuta, vaan normaalista small talkista. Siinä puhutaan asioista, joita näkee. Jos toisessa huomaa jotain epäsuomalaista, niin miksi ei voi sanoa. Miksi pitää leikkiä, että keisarilla on vaatteet, jos näkee, ettei niitä ole?

Eri

Intersektionaalinen feminismi on tehnyt ihmisten kanssakäymisestä ihmeellisen koodiston, jonka seuraus on vain vastakkainasettelun korostaminen. Mutta se on ideologian tarkoituskin.

Kyselemisessä on hyvä muistaa tilannetaju. Olen itse Saksassa asuva ulkosuomalainen. Ulkonäköni ei kiinnitä kenenkään huomiota. Mutta vaikka puhun lähes natiivin tasolla saksaa, pieni korostukseni paljastaa minut heti maahanmuuttajaksi. Olisi erittäin rasittavaa, jos joutuisin jatkuvasti selostamaan syntyperääni aivan tarpeettomissa tilanteissa täysin tuntemattomille, esimerkiksi kaupan kassalla tai bussipysäkillä. Toisaalta monissa kommunikaatiotilanteissa tällainen kysymys on luonteva ja osoittaa mielenkiintoa., ja silloin vastaan mielelläni Alkuperäinen kotimaani ei kuitenkaan ole koskaan se aivan ensimmäinen kysymys kun tehdään tuttavuutta.

Moni mainitsee kertovansa ulkomailla ihan mielellään kotimaansa. Turistikokemuksia ei kannata ottaa vertailukohdaksi. Turistisilla paikkakunnilla asiakaspalveluun kuuluu usein ystävällisenä eleenä tiedustella asiakkaan kotimaata. Se on small talkia. Itse arvon sellaisissa tilanteissa, vastaanko olevani Suomesta vaiko Saksasta. Kumpikin vastaus on totta, mutta tieto on kyselijälle oikeastaan sinänsä aivan samantekevä.

Joku vammainen kokee ahdistavaksi tämän kysymyksen, jos ei ole sinut vammansa kanssa. Vamma on esim uusi. Mutta jos vamma ei hittaa, niin heitä ei häiritse.

Tällä analogialla ulkomaalainen ulkonäkö häiritsee heitä. Jos he olisivat ylpeitä ulkonäöstään, heitä ei häiritsisi.

Eli juurisyy on häpeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset idioottimaiset säännöt ovat kuitenkin suhteellisen harmittomia marxilaisen feminismin muihin aivopieruihin verrattuna.

Sillä, että keskustelee toisen kanssa sivistyneesti ja kohteliaasti ei ole mitään tekemistä mainitsemiesi asioiden kanssa. Ellet sitten ajattele, että vain feministit siihen kykenevät. 

Marxilainen ideologia ei ole sivistynyt, eikä myöskään kohtelias. Kuten ketjussa nähdään, kyse on muiden puheen kontrolloinnista ja vallasta.

Ei mistään aidosta kanssakäymisestä, missä värillä ja seksuaalisella suuntautumisella ei ole aidosti mitään väliä. Ideologian kohteliaisuus on kaikkea muuta kuin kohteliaisuutta. Se vain lisää vastakkainasettelua sensitiivisyyden nimissä.