Miten kihlaus käytännössä toimii?

Nuori teinirakkaus on niin ihanaa. 

Kihlaus on lupaus naimisiinmenosta. Päivät sun muut voidaan päättää myöhemmin, mutta suullisesti on sovittu viettää loppuelämä yhdessä.

Kyllä se on nykyaikana niin hankalaa että kihlaus onnistuu vain konsulttivetoisena projektina.

Sormusasiat voi sopia miten vain. Kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta harva alkaa häitä suunnitella. Kihlaus kyllä kuulostaa todemmalta, jos vaikka sovitaan että mennään naimisiin kahden vuoden kuluttua heinäkuussa. Siinä on vuosi aikaa ennen kuin on syytä alkaa häitä suunnitella. Toisaalta voi sopia päivän vuoden päähän ja alkaa suunnitella häitä tai vaikka nopeamminkin, jos ei tarvi järjestää juhlia.

Me on oltu kihloissa 17v, vielä ei olla hääpäivää sovittu

Ei sitä kosita enää toista kertaa, jos kerran olette olleet menneet kihloihin. Sormuksia ei tarvita, jos ei halua.

Aikoinaan kosinta on ollut lupaus naimisiinmenosta, nykyään jotkut ovat kihloissa aikomattakaan koskaan mennä naimisiin. Kunhan nyt haluavat näyttää olevan varattuja. Mustasukkaisuutta, omistuksenhalua vai mitä lie.

Kihlaus ei ole millään tavalla juridinen homma. Jonkunlainen lupaus ja vahvistus parisuhteesta. Naimisiin voi mennä ihan ilman kihlojakin. Hieman vahvempi on avoliitto. Eli asutaan samassa osoitteessa. Avoliittoon voi vaikkapa lainaa hakiessa olla jotain merkitystäkin. Ja varsinkin KELA takertuu saman katon alla asumiseen vahvastikin. Jos jotain tukia siis nostelee. Kihloilla ei mitään.

Yleensä on sormus molemmilla, kun kihlaudutaan. Naimisiin mennässä vaimo saa toisen sormuksen. Meillä mieskin halusi. Siis toisen sormuksen.

Näin siis yleensä, vanhat tavat alkavat jäädä historiaan...

Kihlaus on sitä, että sovitte menevänne naimisiin. Se voi tapahtua vaikka tänä iltana eikä edellytä sormuksia tai mitään muutakaan. Toinen pyytää kanssaan naimisiin ja toinen vastaa myöntävästi ja olette kihloissa.

Halutessanne voitte käyttää kihlasormuksia. Ne voi hankkia jälkeen päin ja kaiverruttaa niihin sen päivän, jolloin kihlauduitte. Lähinnä amerikkalaisissa leffoissa kihlaus tapahtuu niin, että mies kaivaa sormuksen yllätyksenä povitaskustaan, mutta on sekin mahdollista.

Kihlaus on ilman muuta uskottavampi, jos tiedätte jo, milloin häät pidetään. Mutta vaikka niistä ei olisi sovittu, niin olette kihloissa kun olette sopineet menevänne (joskus) naimisiin. Läheisille voitte pitää pienet kihlajaisjuhlat, se voi olla ihan kutsu kahville.

Sormuksia ei tarvita myöskään avioliittoon vihittäessä, ei ainakaan maistraatissa, kirkkovihkimisestä minulla ei ole kokemuksia. Yleensä nainen käyttää myös vihkisormusta mutta ei mikään estä hankkimasta sitä miehellekin.

Kihloihin mennään kun tiedetään hääpäivä edes vuoden tarkkuudella. Molemmille sormukset.

Sopikaa samalla hääpäivä ja alkakaa järjestellä häitä. Kihloissa olo ei tarkoita muuta kuin lupausta avioliitosta. Voitte hankkia molemmille sormukset tai olla hankkimatta. Vihkisormus voi tulla tähän lisäksi tai hankittu sormukset vasta naimisiin mennessä, jos silloinkaan.

Kihlaus ei ole mitenkään virallinen, eikä tarpeellinen. Jos haluatte mennä naimisiin ei ole mikään pakko olla kihloissa ensin. Sormukset voi hankkia tai olla hankimatta ei siihenkään mitään oikeaa tapaa ole edes avioliitossa.

Vierailija kirjoitti:

Me on oltu kihloissa 17v, vielä ei olla hääpäivää sovittu

Tämä tunnetaan nimellä "teinikihlat". Eli kunhan pidetään sormuksia, ilman mitään oikeaa aietta mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus ei ole mitenkään virallinen, eikä tarpeellinen. Jos haluatte mennä naimisiin ei ole mikään pakko olla kihloissa ensin. Sormukset voi hankkia tai olla hankimatta ei siihenkään mitään oikeaa tapaa ole edes avioliitossa.

Ei voi mennä naimisiin sopimatta siitä etukäteen. Ja kun naimisiin menosta on sovittu, on pari kihlautunut.

On siis mahdoton mennä naimisiin ilman kihlausta.

Joskus menneinä vuosikymmeninä kihlauksella on ollut juridisempaakin merkitystä. Kihlauksen purkanut kumppani on saattanut joutua korvausvelvolliseksi, ainakin miesosapuoli. Ns "makaamiskorvaus" on ollut mahdollista joutua suorittamaan morsiamelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me on oltu kihloissa 17v, vielä ei olla hääpäivää sovittu

Tämä tunnetaan nimellä "teinikihlat". Eli kunhan pidetään sormuksia, ilman mitään oikeaa aietta mennä naimisiin.

Mun vanhemmat ovat olleet kihloissa 40 vuotta. Eivät aikoinaan menneet naimisiin, koska äitini ei halunnut vaihtaa sukunimeään. Nykyään eivät koe enää tarvetta avioliitolle.

Kihloihin menivät ihan suvun painostuksesta.

Kun on päätetty mennä naimisiin, mietitään sitä, että pidetäänkö ihan isotkin häät ja milloin ne pidetään ja jos on sitä mieltä, että käydään vaan maistraatissa hoitamassa asia, niin ensin tutkitaan esteellisyydet ja sitten varataan se vihkiminen maistraattiin. Siinä ei varmaan montaa viikkoa mene.

Vierailija kirjoitti:

. . . Kihloihin menivät ihan suvun painostuksesta.

Onneksi tätä ei enää ole. Tätä painostusta siis.

Eli hyvä Ap: Jos aikeenne on avioitua, ja siitä kerrotte vaikka parhaille kavereille, siskollesi, miehen äidille, netissä jollekin whatsap-ryhmälle tai lehdessä kaikille, olette kihloissa. Jos ette kerro kenellekään, ne ovat salakihlat. Piste.

Ostatteko sormukset, on yhdentekevää. Vietättekö kihlajaiset, on myös teidän päätettävissä. Voi tehdä kuten haluaa.

Tyttö on onnesta soikea ja esittelee sormustaan kavereilleen, mies saa peppua paljaalta haltioituneelta ja ruusunpunaisissa kuvitelmissa elävältä tyttöystävältä.

Kihlaus=yhteinen avioaie