"Yksinolo tekee hyvää ja on tarpeellista etenkin naiselle"
Nyt on asiaa!! Hyvä hyvä, Marika Riikonen!
Kommentit (568)
Luin tuon artikkelin enkä kyllä allekirjoita kaikkea, nämä ovat niin henkilökohtaisia asioita.
Omakohtainen kokemus on ihan jotain muuta. Olin sinkkuna kolmekymppiseksi asti ja minua särki sisintäni myöten koska olin niin yksin. Sitten löysin itselleni miehen ja olen elänyt onnellisempaa elämää viimeiset kymmenen vuotta kuin olisin voinut edes kuvitella. Ja kyllä, olen hyvin vahvasti introvertti mutta niin on myös mieheni joten myös yksinoloa on mutta aina on ihanaa palata oman rakkaan viereen 🥰
En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.
Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.
Eilen jouduin aamupäivän viettämään yhden tylsän mutta kiireellisen opiskelujutun parissa (pitää olla maanantaihin mennessä joku ratkaisu yhteen pulmaan jonka kanssa täytyy myös nukkua yön yli jotta ajatukset kirkastuu).
Miehen kanssa oltiin puhuttu että tehdään jotain yhdessä. Jo perjantaina sanoin, että teen muutaman tunnin aamulla sitä opiskelua.
Kun sitten kahden aikoihin menin kysymään häneltä että mitä hän haluaisi tehdä sain vastaukseksi vihaisen purkauksen siitä kuinka tylsää hänellä on ollut koko aamupäivä. Sanoin, että olishan hän voinut tehdä mitä tahansa sen ajan. Ei kuulemma voinut kun tarkoitus oli tehdä yhdessä.
Sitä vaan, että jos parisuhteessa toinen on itsenäinen ja toinen ei, tulee itsenäisemmälle helposti olo että siihen suhteeseen tukahtuu. Että kunpa saisi olla yksin tekemättä mitään kompromisseja. Ja saamatta niskaansa kuraa jos ei ole joka hetki valmiina viihdyttämään toista.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.
Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.
Parisuhteessa olisi järkevää olla, jotta siinä tapauksessa jos terveys menee, olisi joku auttamassa?
Meitä on moneksi. Itse olen nk. yksinäinen susi, ja täten tarve olla paljon yksin, on psykologisesti välttämätön tarve, vaikka mitään antisosiaalisuuteen liittyviä ominaispiirteitä minulla ei ole.
Tuo nainen kuulostaa jutussaan ihan palstailijalta.
Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.
Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen kuulostaa jutussaan ihan palstailijalta.
Hehehe, kyllä Riikonen puhuu aika paljon paremmin perustellen, tyynesti ja kypsästi verrattuna tämän palstan mustavalkoisiin kiihkoilijoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen kuulostaa jutussaan ihan palstailijalta.
Ei kuulosta yhtään palstailijalta. Päinvastoin. Tällä palstalla on keskimääräistä enemmän parisuhteiden kritiikitöntä palvontaa. Tuo nainen taas suhtautuu parisuhteeseen keskimääräistä järkevämmin.
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.
Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.
Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?
Vierailija kirjoitti:
Perhearvojen romutus kovaa vauhtia menossa. Tuloksena syntyvyys vähenee ja saadaan ottaa m*m*ja lisää.
Eikö mielessäsi pyöri mitään muuta kuin mm:t?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.
Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?
Koska parisuhde on vahva kulttuurinen normi, ja naisia (ja miehiä) painostetaan parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.
Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.
Täällä alle 5-kymppinen joka sairastaa kohtuullisen vakavaa kroonista sairautta ja joka aktivoituessaan sulkee elämän täysin kotiin tai sairaalaan. Sairaus itsessään ja lääkitykset johtaa valitettavasti myös liitännäissairauksiin mutta niiden kanssa on vain opittava elämään ja hyväksymään asia, oli puolisoa tai ei. Kokemusta on yli 15 vuoden liitosta enkä kaipaa parisuhdetta enää saman katon alle, enkä etenkään sillä ajatuksella, että hän tulisi minun avuksi, turvaksi ja hoitajaksi tapaturman tai sairastumisen osuessa kohdalle - ajatuskin siitä olisi täysin itsekäs ja absurdi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.
Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?
Sosiaalinen paine on yksi syy. Tytöt kasvatetaan siihen että pitää löytää mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.
Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?
Koska parisuhde on vahva kulttuurinen normi, ja naisia (ja miehiä) painostetaan parisuhteeseen.
Ei minua kukaan painosta parisuhteeseen. Kyllä minun tuntemani naiset haluavat kumppanin, ei heitä mikään siihen painosta. En ole oikeassa elämässä kuullut yhdestäkään mielenterveydeltään terveestä sinkkunaisesta, joka sanoisi, että: "en todellakaan halua kumppania tai elää yksin". Toki traumatisoituneilla ihmisillä tilanne on juuri se, että sinkkuus on valinta peloista ja sisällä olevasta kivusta johtuen.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.
Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.
Siinä vaiheessa kun naisen fysiikka pettää niin että tarvii apua, suurin osa miehistä nostaa kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.
Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?
Sosiaalinen paine on yksi syy. Tytöt kasvatetaan siihen että pitää löytää mies.
Eli suomalaiset naiset ovat parisuhteissa sosiaalisten paineiden takia? Hyvä tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset voi paremmin yksinään kuin miehet.
Luonto on järjestänyt tuonkin asian. Miehet elää lyhyemmän elämän, ja nainen jää jäljelle mm.huolehtimaan jälkeläisistä.Miksi kaikki naiset eivät sitten ole yksin, vaan reilusti yli 3/4 osaa naisista elää parisuhteissa miehen kanssa? Jos kerran vointi on parempi yksin, niin miksi sitä kumppania pitää niin kamalan kipeästi etsiä koko ajan?
Koska parisuhde on vahva kulttuurinen normi, ja naisia (ja miehiä) painostetaan parisuhteeseen.
Eiköhän se ole melko välttämätöntä että saadaan lapsia tänne takapajulaan. Vai onko parempi koeputkihedelmöitys ja yh hommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ajatellut yksin asujia jotenkin ressukoina, joten en oikein tunnista jutun aihetta. Ehkä enemmän yksinasujien omassa päässä tuollaiset murheet kuin muiden. Tosiasiassa emme hirveästi päätämme vaivaa muiden asioilla.
Kun jalat, kädet ja pää toimivat, yksin asuminen on varmasti mukavaa, mutta sairauksien myötä tilanne muuttuu. Pienikin vamma tekee arjesta hankalaa, kun ei ole ketään auttamassa. Vanhempieni auttajana huomaan miten paljon heistä on toisilleen apua, vaikka molemmilla on sairauksia. Ja nykyaikana sinne vanhustentaloon ei noin vain pääse, kotona pitää sinnitellä, vaikkei pääsisikään.
Parisuhteessa olisi järkevää olla, jotta siinä tapauksessa jos terveys menee, olisi joku auttamassa?
Ei, olen vain pohtinut sitä todella monta kertaa miten hyvä on, kun heitä on toistaiseksi kaksi yhdessä. Autan paljon, mutta homma ei toimi, kun jompikumpi kuolee.
Ollaan asuttu miehen kanssa nyt 11v yhdessä.
Voin kyllä allekirjoittaa Riikosen kokemukset/mielipiteet sataprosenttisesti.
Välillä toivon, että mies lähtisi vaikka jonnekin matkalle itsekseen , edes viikonlopuksi, jotta saisin olla kotona yksin. Kun hän tekee pitkän työpäivän nautin niistä muutamasta tunnista kun saan kodin kokonaan itselleni.
N-48v