Hämmentävä tuo Hesarin artikkeli ei-toivotusta-seksistä parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos muija ei anna, haen seksin muualta ja jos pihtaa pidemmän aikaa niin  muija vaihtoon, näin yksinkertaista se on täällä.

Fakta on, että yksikään nainen ei kieltäydy hyvästä ja tyydyttävästä seksistä, mutta tylsää jyystäjää ei kukaan kauaa jaksa, varsinkaan jos miehen hygieniakin on puutteellinen. Ihan vaan vinkkinä tämä.

Väärin. Faktahan on se, että toisilla häviää halut tai ne ainakin vähenee merkittävästi.

Tiktokkiin on tullut vanhoja rouvia avautumaan heidän liitoistaan. Kyllä se näemmä jättää jäljen kun vuosikymmenestä toiseen joutuu nielemään omat tarpeensa. Vaikka omalle miehelle ei sanota ääneen, jollekin muulle sanotaan. Yleensä avautumisia tapahtuu sukujuhlissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että ihmisillä häviää seksi pitkässä avioliitossa. Newsflash: se ei häviä pitkässäkään liitossa, jos on valmis joustamaan, vaikka itsellä ei tekisi mieli. 

Kyllä sitä mieskin voi kyllästyä ainaiseen säälipi*luun.

Tai sitten ei ainakaan miyään kovin kiihkeää toimintaa kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on aivopesty siihen että pitää antaa vaikka ei halua. Ei pidä. Pakkopullaseksi katkeroittaa ennen pitkää ja nakertaa omanarvontunteen.

Luitko edes juttua? Vastaajina oli miehiäkin.

Ei se niin tarkkaa ole täällä aivoinvalidien kokoontumisajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on aivopesty siihen että pitää antaa vaikka ei halua. Ei pidä. Pakkopullaseksi katkeroittaa ennen pitkää ja nakertaa omanarvontunteen.

Luitko edes juttua? Vastaajina oli miehiäkin.

Paljon harvinaisempaa niin päin. Yleensä ne on naisia jotka painostetaan seksiin.

Niin ja onhan se muutenkin eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ollut pitkässä parisuhteessa (vuosikymmeniä)? Intiimielämä on useimmille tärkeä osa parisuhdetta, aivan oleellinenkin koska se erottaa suhteen ystävyyssuhteista.

Pakottaminen on väärin aina, mutta jos kumppaneiden välillä on aitoa rakkautta ja hellyyttä, niin toisen mieliksi suostuminen ei ole aina huono asia. Jossain vaiheessa homma taas maistuu.

Korostan kuitenkin, että jokaisella on oikeus päättää, suostuuko jos ei tee mieli. Mikäli tällaista epätasapuolista s e k s i ä on paljon, on syytä miettiä suhteen kokonaistilaa.

Toisen mieliksi suostuminen ei tarkoita sitä, että joskus homma taas maistuu, päinvastoin. Seksistä tulee samanlainen kotityö kuin pyykinpesusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että ihmisillä häviää seksi pitkässä avioliitossa. Newsflash: se ei häviä pitkässäkään liitossa, jos on valmis joustamaan, vaikka itsellä ei tekisi mieli. 

Kyllä sitä mieskin voi kyllästyä ainaiseen säälipi*luun.

Tai sitten ei ainakaan miyään kovin kiihkeää toimintaa kaipaa.

Kurjallehan se tuntuu, jos toinen alkaa pitää seksin antamista yhtenä kotityönä. Eihän siinä silloin ole enää kyse mistään toisen hyväksymisestä ja halutuksi tulemisen kokemuksesta, vaan pelkästä kassintyhjennyksestä. Luulisi että äkkiä alkaa kokea itsensä hyväksikäyttäjäksi? Mut ehkä kaikki ei koe sitä sitten niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkistä väkivaltaa on painostaminen.

Ihan samalla lailla henkistä väkivaltaa on seksistä kokonaan kieltäytyminen ja suhteen alussa sen kertomatta jättäminen, että on aseksuaali tai muutoin vaan haluton seksiä harrastamaan. Ihan oikeasti, puhukaa kumppaneillenne, jos tiedätte jo ennakkoon, että seksihommat ei sitten oikein napostele. Sairastumiset yms muutokset on tietysti asia ihan erikseen.

Edellisessä suhteessani seksi loppui eka vuoden jälkeen, kun miestä ei vaan enää kiinnostanut, eikä halunnut keskustella asiasta. Itselleni seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja aika monta vuotta meni itsetunto murskana kärvistellessä, kunnes lopetin pään hakkaamisen seinään ja erottiin. Viimeisen vuoden aikana olen saanut sinkkuna seksiä enemmän kuin pihtaavan kumppanin kanssa parisuhteessa.

Nykyään nimenomaan puhutaan ja suhteesta lähdetään mielummin liian varhain kuin myöhemmin. Tästäkin eritoten naiset saavat vieläkin kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ihme, että ihmisillä häviää seksi pitkässä avioliitossa. Newsflash: se ei häviä pitkässäkään liitossa, jos on valmis joustamaan, vaikka itsellä ei tekisi mieli. 

Kyllä sitä mieskin voi kyllästyä ainaiseen säälipi*luun.

Tai sitten ei ainakaan miyään kovin kiihkeää toimintaa kaipaa.

Kurjallehan se tuntuu, jos toinen alkaa pitää seksin antamista yhtenä kotityönä. Eihän siinä silloin ole enää kyse mistään toisen hyväksymisestä ja halutuksi tulemisen kokemuksesta, vaan pelkästä kassintyhjennyksestä. Luulisi että äkkiä alkaa kokea itsensä hyväksikäyttäjäksi? Mut ehkä kaikki ei koe sitä sitten niin.

Arvokonservatiivisissa piireissä normia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkistä väkivaltaa on painostaminen.

Ihan samalla lailla henkistä väkivaltaa on seksistä kokonaan kieltäytyminen ja suhteen alussa sen kertomatta jättäminen, että on aseksuaali tai muutoin vaan haluton seksiä harrastamaan. Ihan oikeasti, puhukaa kumppaneillenne, jos tiedätte jo ennakkoon, että seksihommat ei sitten oikein napostele. Sairastumiset yms muutokset on tietysti asia ihan erikseen.

Edellisessä suhteessani seksi loppui eka vuoden jälkeen, kun miestä ei vaan enää kiinnostanut, eikä halunnut keskustella asiasta. Itselleni seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja aika monta vuotta meni itsetunto murskana kärvistellessä, kunnes lopetin pään hakkaamisen seinään ja erottiin. Viimeisen vuoden aikana olen saanut sinkkuna seksiä enemmän kuin pihtaavan kumppanin kanssa parisuhteessa.

Harvempi kai sitä etukäteen tietää mitä suhteen aikana tulee tapahtumaan. On ihan tavallista että iän ja elämäntilanteiden muutosten myötä ne halut muuttuu ja siis vähenee, harvinaisempi lienee se tilanne että heti suhteen alussa voisi sanoa ettei seksi sitten yhtään kiinnosta. Useinhan se kuitenkin alkuun kiinnostaa, kunnes arki astuu kuvioihin... Toki kurjaa jos asiasta ei voi edes keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko teitä huvittaa harrastaa seksiä aina, kun toinen osapuoli haluaa?

En minäkään harrasta, jos ihan oikeasti en halua. Silloin seksi on pakkopullaa.

Mutta ei minua aina huvitakaan (eroaa edellisestä tilanteesta), mutta silti harrastan, koska toinen haluaa. Se on sitten mukavaa, vaikka ei etukäteen huvitakaan.

Uskon, että miehellä on sama juttu. Eli ei meillä olis seksiä kuin hyvin harvoin, jos molempien huvitukset pitäisi aina osua yhteen.

Ihan sama kokemus. Itse en ainakaan useimmiten arjessa vain kykene olemaan jo valmiiksi halukas kun kaikki ne arjen asiat pyörivät päässä. Mutta kun sitten seksiin ryhdytään niin lähes poikkeuksetta se alkaa kuitenkin sitten huvittaa ja lopulta oli oikein mukavaa.

Jos menisin vain sen minun ensimmäisen tunteen (=ei huvita) mukaan niin meillä olisi näin lapsiperhearjessa todella vähän seksiä, ehkä kuusi kertaa vuodessa. Mutta koska tiedän että ei kannata jäädä kiinni siihen ensimmäiseen tunteeseen niin meillä on seksiä viikottain.

Samaa mieltä osittain. Mutta "ei huvita" ei todellakaan ole sama kuin "ei halua", joskus ei vaan ala huvittaa missään vaiheessa vaikka yrittäisikin. Ei aina vaan kertakaikkiaan jaksa. Nykyään tätä ongelmaa ei minulla ole, mutta esim imetysaikoina niitä haluja ei vaan saanut syttymään millään vaikka kuinka yritti. Ja silloin se "suostuminen" tuntui lopulta vaan kurjalle ja kyllähän mieskin sen huomasi, onneksi saatiin keskusteltua asia läpi ja ne halutkin palasi sitten itsekseen kun ei liikaa yrittänyt pakottaa itseään siihen.

Tietenkään ei väkisin mennä jos ei kerta kaikkiaan vain "lähde". Minusta oleellista on se että antaa seksille mahdollisuuden. Sitten jos ei sillä kerralla halut herää niin sitten lopetetaan.

Sepä se ei yhtään pahalle kumppanista tunnukaan, kun toinen ensin suostuu ja sit kesken kaiken ilmoittaa ettei sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katselin rintasyöpää sairastavan ystävän saamia pamfletteja.

Seksiä ei tee aina mieli kemohoitojen aikana. Siinä oli sitten seikkaperäisiä ohjeita kuinka tyydyttää mies.

Tulipa tyhjä olo ja jälkeenpäin raivostutti.

Toinen kamppailee hengestään ja terveydenhuollon ykköshuoli on miehen tyydyttäminen.

Tuskinpa se mikään ykköshuoli on. Kaiken voi nähdä negatiivisesti tai sitten positiivisesti. On ihan validi pointti että myös parisuhde on tärkeää silloin kun ollaan sairaana. Myös sen kumppanin jaksaminen on oleellista siinä että jaksetaan tukea sitä sairasta kumppania.

Hyi hemmetti. Eiköhän miehet osaa tyydyttää ihan itse itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko teitä huvittaa harrastaa seksiä aina, kun toinen osapuoli haluaa?

En minäkään harrasta, jos ihan oikeasti en halua. Silloin seksi on pakkopullaa.

Mutta ei minua aina huvitakaan (eroaa edellisestä tilanteesta), mutta silti harrastan, koska toinen haluaa. Se on sitten mukavaa, vaikka ei etukäteen huvitakaan.

Uskon, että miehellä on sama juttu. Eli ei meillä olis seksiä kuin hyvin harvoin, jos molempien huvitukset pitäisi aina osua yhteen.

Ihan sama kokemus. Itse en ainakaan useimmiten arjessa vain kykene olemaan jo valmiiksi halukas kun kaikki ne arjen asiat pyörivät päässä. Mutta kun sitten seksiin ryhdytään niin lähes poikkeuksetta se alkaa kuitenkin sitten huvittaa ja lopulta oli oikein mukavaa.

Jos menisin vain sen minun ensimmäisen tunteen (=ei huvita) mukaan niin meillä olisi näin lapsiperhearjessa todella vähän seksiä, ehkä kuusi kertaa vuodessa. Mutta koska tiedän että ei kannata jäädä kiinni siihen ensimmäiseen tunteeseen niin meillä on seksiä viikottain.

Samaa mieltä osittain. Mutta "ei huvita" ei todellakaan ole sama kuin "ei halua", joskus ei vaan ala huvittaa missään vaiheessa vaikka yrittäisikin. Ei aina vaan kertakaikkiaan jaksa. Nykyään tätä ongelmaa ei minulla ole, mutta esim imetysaikoina niitä haluja ei vaan saanut syttymään millään vaikka kuinka yritti. Ja silloin se "suostuminen" tuntui lopulta vaan kurjalle ja kyllähän mieskin sen huomasi, onneksi saatiin keskusteltua asia läpi ja ne halutkin palasi sitten itsekseen kun ei liikaa yrittänyt pakottaa itseään siihen.

Tietenkään ei väkisin mennä jos ei kerta kaikkiaan vain "lähde". Minusta oleellista on se että antaa seksille mahdollisuuden. Sitten jos ei sillä kerralla halut herää niin sitten lopetetaan.

Sepä se ei yhtään pahalle kumppanista tunnukaan, kun toinen ensin suostuu ja sit kesken kaiken ilmoittaa ettei sittenkään.

No, kokemus auttaa tässäkin. Kyllä sitä oppii tietämään, onko olo tila ei-missään-tapauksessa vai ehkä-kenties-sittenkin

Vierailija kirjoitti:

Katselin rintasyöpää sairastavan ystävän saamia pamfletteja.

Seksiä ei tee aina mieli kemohoitojen aikana. Siinä oli sitten seikkaperäisiä ohjeita kuinka tyydyttää mies.

Tulipa tyhjä olo ja jälkeenpäin raivostutti.

Toinen kamppailee hengestään ja terveydenhuollon ykköshuoli on miehen tyydyttäminen.

Kuulostaa aika karulta. Toki parisuhteita ja ihmisiä ja tilanteita on paljon erilaisia, mutta millainen mies on se, joka ei kumppanin vakavan sairauden aikana pysty hoitelemaan itse omia tarpeitaan ja keskittymään oleellisempaan!

Yhdyntä: reisille, tarkoittaa 0-3 min

Jihuu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset on aivopesty siihen että pitää antaa vaikka ei halua. Ei pidä. Pakkopullaseksi katkeroittaa ennen pitkää ja nakertaa omanarvontunteen.

Luitko edes juttua? Vastaajina oli miehiäkin.

Luitko edes juttua. Suurin osa on naisia.

Vaimolla on aviovelvollisuus heittäytyä selälleen petiin uutisten ja urheiluruudun jälkeen joka ilta 👍

Vierailija kirjoitti:

Naiset on aivopesty siihen että pitää antaa vaikka ei halua. Ei pidä. Pakkopullaseksi katkeroittaa ennen pitkää ja nakertaa omanarvontunteen.

Pikemminkin koen, että meidät on "aivopesty" siihen, ettei tarvitse "antaa", jos on vähänkään olo, ettei huvita. Tästä tulee helposti kierre, eli kun ei ole seksiä, ei huvita entistäkään vähää. Ja se on aine huolestuttava merkki ja ennen kaikkea oire, että asiat ei ole hyvin ehkä monellakaan tasolla. 

Joka tapauksessa: kommunikoikaa enemmän puolin ja toisin!

vanhempi rouva

Mies on se aseksuaali!!!!!!! Haloo.

Jynkyttää kouraan, että edes hetken seisois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeastiko teitä huvittaa harrastaa seksiä aina, kun toinen osapuoli haluaa?

En minäkään harrasta, jos ihan oikeasti en halua. Silloin seksi on pakkopullaa.

Mutta ei minua aina huvitakaan (eroaa edellisestä tilanteesta), mutta silti harrastan, koska toinen haluaa. Se on sitten mukavaa, vaikka ei etukäteen huvitakaan.

Uskon, että miehellä on sama juttu. Eli ei meillä olis seksiä kuin hyvin harvoin, jos molempien huvitukset pitäisi aina osua yhteen.

Ihan sama kokemus. Itse en ainakaan useimmiten arjessa vain kykene olemaan jo valmiiksi halukas kun kaikki ne arjen asiat pyörivät päässä. Mutta kun sitten seksiin ryhdytään niin lähes poikkeuksetta se alkaa kuitenkin sitten huvittaa ja lopulta oli oikein mukavaa.

Jos menisin vain sen minun ensimmäisen tunteen (=ei huvita) mukaan niin meillä olisi näin lapsiperhearjessa todella vähän seksiä, ehkä kuusi kertaa vuodessa. Mutta koska tiedän että ei kannata jäädä kiinni siihen ensimmäiseen tunteeseen niin meillä on seksiä viikottain.

Samaa mieltä osittain. Mutta "ei huvita" ei todellakaan ole sama kuin "ei halua", joskus ei vaan ala huvittaa missään vaiheessa vaikka yrittäisikin. Ei aina vaan kertakaikkiaan jaksa. Nykyään tätä ongelmaa ei minulla ole, mutta esim imetysaikoina niitä haluja ei vaan saanut syttymään millään vaikka kuinka yritti. Ja silloin se "suostuminen" tuntui lopulta vaan kurjalle ja kyllähän mieskin sen huomasi, onneksi saatiin keskusteltua asia läpi ja ne halutkin palasi sitten itsekseen kun ei liikaa yrittänyt pakottaa itseään siihen.

Tietenkään ei väkisin mennä jos ei kerta kaikkiaan vain "lähde". Minusta oleellista on se että antaa seksille mahdollisuuden. Sitten jos ei sillä kerralla halut herää niin sitten lopetetaan.

Sepä se ei yhtään pahalle kumppanista tunnukaan, kun toinen ensin suostuu ja sit kesken kaiken ilmoittaa ettei sittenkään.

No, kokemus auttaa tässäkin. Kyllä sitä oppii tietämään, onko olo tila ei-missään-tapauksessa vai ehkä-kenties-sittenkin

Niin oppii ja sehän se pointti olikin. Että ei se aina ihan niin mene, että kun suostuu vaan niin kyllä se halukin sieltä herää. Eiköhän jokainen tiedä omalla kohdallaan kumminko siinä todennäköisemmin käy...