Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia että vanhemmat tukee aikuisia lapsiaan rahallisesti...
06.09.2023 |
...esimerkiksi maksaa vuokria, puhelinlaskuja tms? Mikä on teistä tavanomaisen tuen määrä, kun kyseessä on kotoa pois muuttanut aikuinen lapsi, joka käy töissä tai opiskelee?
Tunnen esimerkiksi vanhempia, jotka maksavat kaksikymppisten lastensa vuokria tai omistavat sen asunnon, jossa parikymppinen lapsi asuu.
Kommentit (54)
Yksi oleellinen syy sille, miksi sosiaaliluokka periytyy, on se että ASENTEET periytyvät. Mm. auttaako jälkipolveaan vai ajatteleeko että pärjätköön ite, kuten itekin jouduin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut mitään. Kävin töissä, jolla sain takuuvuokraan ja kalusteihin ja opiskelumateriaaleihin rahaa.
Mieheni sai auton ja mieheni vanhemmat maksoivat mieheni puhelinlaskut.
Opintolainastani annoin äidille rahaa, jotta äitini ja sisarukseni saivat ruokaa ja talvitakit. Vanhempani ovat tukeneet myöhemmin sisaruksiani varsin avokätisesti.
Omia lapsiani tulen tukemaan. Asuntoa en heille pysty maksamaan, mutta ruokarahaa ja vuokra-avustuksia kyllä.
Tietynlainen stressi rahasta ja rahan riittävyydestä on aina ollut. Opiskelin hoitoalalle vain ja ainoastaan lyhyen koulutuksen ja varman työllistymisen vuoksi. Leipä on pitkä, mutta kapea. Toivon, ettei omien lasten tarvitse kokea koskaan samanlaista stressiä rahasta. Oli aika raskasta opiskella ja tehdä työtä samaan aikaan ja nyt kolmikymppisenä raataa ylitöitä ja ekstravuoroja. Elän toivossa, että 45-vuotiaana minun ei enää tarvitse stressata rahasta.
Itse saan kuukausirahaa isältäni. Olen siis reilusti yli kolmekymmentä. En tarvitse sitä rahaa mutta meidän tapauksessa kyse on varallisuuden siirtämisestä. Saan siis sen verran että rahasta ei tarvitse maksaa lahjaveroa. Saan siis osan perinnöstä jo ennakkoon.
Omat vanhemmat perustelee tuota auttamista juuri sillä että perintöä jää vähemmän. He maksavat minun ja sisarusten yhtiövastikkeita ja muita kuluja. Tiedän että heillä on varaa kun ovat omat vanhempansa aikoinaan perineet ja hankkineet sen turvin vielä enemmän tuottavaa omaisuutta. En ottaisi mitään avustuksia jos he säästäisivät omista menoistaan antaakseen rahaa minulle. On kyllä semmoinen vahva itse pärjäämisen ihanne meillä Suomessa, että en kenellekään kerro miten paljon rahallista tukea olen saanut. Vaikka onhan se tosi tavallista, vanhemmat yleensä haluaa auttaa lapsiaan, ja miksi eivät auttaisi, jos varallisuutta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuetaan lapsosta aina. t. mummeli ja ukki
Olen itse saanut vanhemmiltani aikoinaan paljon rahallista tukea (mm. juurikin ensiasunnon), ja tätä hyvää annan nyt omille opiskeleville lapsilleni. Maksan edelleen mm. kännykkälaskut, ja olen heitä kehottanut laittamaan vastaavan summan kuukaudessa rahastoihin. Asuntoja emme ole pystyneet heille ostamaan, mutta yksi asuu vastikkeen hinnalla hoitokodissa asuvan isoäitinsä asunnossa, jonkinlaista taloudellista tukea kai sekin on?
En ymmärrä, miksi pitäisi jättää tukematta, jos mahdollisuus siihen on. Suomalaisen kateuden takia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Ollaan ihan keskituloinen perhe kuten tuttavapiirikin on ja kaikki perheet on ostaneet yliopistokaupungista sijoitusasunnon jossa opiskeleva lapsi/lapset on asuneet. Ollaan myös maksettu lasten laskuja opiskeluaikana koska raha on silloin niukassa. Minusta on ihan normaalia ja tarpeellistakin auttaa omia lapsia rahallisesti ja muillakin tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
En saanut mitään. Kävin töissä, jolla sain takuuvuokraan ja kalusteihin ja opiskelumateriaaleihin rahaa.
Mieheni sai auton ja mieheni vanhemmat maksoivat mieheni puhelinlaskut.
Opintolainastani annoin äidille rahaa, jotta äitini ja sisarukseni saivat ruokaa ja talvitakit. Vanhempani ovat tukeneet myöhemmin sisaruksiani varsin avokätisesti.
Omia lapsiani tulen tukemaan. Asuntoa en heille pysty maksamaan, mutta ruokarahaa ja vuokra-avustuksia kyllä.
Tietynlainen stressi rahasta ja rahan riittävyydestä on aina ollut. Opiskelin hoitoalalle vain ja ainoastaan lyhyen koulutuksen ja varman työllistymisen vuoksi. Leipä on pitkä, mutta kapea. Toivon, ettei omien lasten tarvitse kokea koskaan samanlaista stressiä rahasta. Oli aika raskasta opiskella ja tehdä työtä samaan aikaan ja nyt kolmikymppisenä raataa ylitöitä ja ekstravuoroja. Elän toivossa, että 45-vuotiaana minun ei enää tarvitse stressata rahasta.
Pahinta on ollut se, ettei ole koskaan voinut pyytää keneltäkään apua. Aina on ollut pärjättävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on normaalia.
Minä en saanut kotoa muuta kuin pahan mielen ja traumamuistoja. Se on epänormaalia.
Riippuu lapsen iästä, mitään kolmikymppistä duunaria en alkaisi rahoittamaan enää, mutta omillaan asuvalle ja opiskelevalle voin joka kuukausi antaa rahaa niin, ettei opintolainaa tarvitsisi ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se nyt ole vanhempien ja lasten välinen asia johon liittyy varmasti suuresti ihmisten tulot ja menot?
Jos vanhemmat ovat todella suurituloisia ja esimerkiksi on vain yksi lapsi joka lähtee opiskelemaan niin on todellakin ymmärrettävää tukea tätä lasta opiskelujen ajan taloudellisesti ja esimerkiksi ostaa asunto jossa lapsi voi asua. Kun taas tilanne on aivan eri jos vanhemmat ovat esimerkiksi eläkkeellä ja yksin asuva hyvin tienaava 30-40v pummaa ja kuppaa vanhemmiltaan heidän viimeisetkin rahat. Ja kaikki nämä vaihtoehdot näiden väliltä.
En ymmmärrä miksi pitäisi ostaa asunto jostakin opiskelupaikkakunnalta. Nuori voi mennä vuokralle ja ottaa siihen asumistuet, sen yli menevän summan voi sitten maksaa tarvittaessa.
Mulla on vuokralainen joka maksaa 560€ kuukaudessa vuokraa. Mä maksan siitä reilun satasen hoitovastiketta. Siksi.
Tunnen nelikymppisen, jolle vanhemmat ostivat nelikymppisenä auton, asunnon ja antavat rahaa bensaan ym.
Alue: Aihe vapaa
Mikset ymmärrä? Me ostimme kolme asuntoa ja lapset muuttivat niihin vuokralle ja saivat asumistukea. Me taas hoidimme vuokralla lainakulut. Muutamaa vuotta myöhemmin myimme asunnot valmistuneille lapsillemme huomattavasti alempaan hintaan, mihin asuntojen hinnat siinä vaiheessa olivat nousseet. Saivat hyvän pesämunan ja helpotusta elämäänsä.