Onko normaalia että vanhemmat tukee aikuisia lapsiaan rahallisesti...

Itse hämmästelin sitä, kun useammalla työkaverilla on aikuisia lapsia, jotka ovat töissä ja pyytävä rahaa vanhemmiltaan. Eräskin nauroi, että lapsella parempi palkka kuin hällä ja pyytää rahaa. Ymmärsin, että näitä pyyntöjä on useinkin.

No olisko vaikka niin, että ei osaa käyttää rahaa tai vanhemmat eivät ole opettaneet tai puhuneet yhtään kuinka olisi järkevää käyttää rahaa.

On kunnioitettavaa, että nuoren itsenäistymisen alkua tuetaan, jos sille on tarvetta. Mulle aikanaan, kun olin opiskelija, vanhemmat makso vakuutuksen ja heillä käydessä pakkasivat ruokaa mukaan. Humputteluun eivät rahaa antaneet, mutta esimerkiksi uuteen talvitakkiin saattoi saada avustusta.

Miksi en auttaisi. Kun tilillä on rahaa ja nyt sitä tarvitsevat enemmän, kuin 60-70 vuotiaina perinnöksi.

No riippuu, mitä tarkoittaa sanalla normaalia. Sehän voi tarkoittaa onko se yleistä, tai onko se tavallaan hyväksyttävää. Hyväksyttävää se ehdottomasti on, ei mitään vikaa siinä. Yleisyys taas toki vaihtelee vanhempien varallisuuden ja myös asenteen mukaan, mutta tuntui että kyllä yliopistolla opiskelevien vanhemmista monet tukivat lapsiaan, määrä vaihteli siitä että tankataan välillä opiskelijan auto ja laitetaan ruokarahaa tai -kassia mukaan, siihen että opiskelija asui vanhempien omistamassa tai opiskelijalle ostamassa asunnossa , ajoi vanhempien hänelle ostamaa autoa ja vingutti Stockan korttia, jonka laskut vanhemmat maksoi.

Itse olin sellainen keskitason tuettu, en saanut asuntoja enkä autoja, mutta kun viikonloppuisin usein kävin kotona, äiti pakkasi kassin täyteen ruokia, siivoustarpeita yms, usein isä antoi viisikymppisen rahaa mukaan. Ja jos tuli jotain isompaa ostosta vaikka uusi pyykkikone tarvittiin, vanhemmat auttoi. Mukavaahan se oli että sai apua. Ja mitä niitä katselin, jotka sai sitä paljon koska vanhemmat oli rikkaita ja anteliaita, niin mitään haittaa näille ei siitä näyttänyt olevan. Päinvastoin oikeastaan, nämä ne ymmärsivät rahan arvon keskimääräistä paremmin, jotkut alkoi jopa asunto- yms. sijoittaa opiskeluaikana tms. 

Vierailija kirjoitti:

No olisko vaikka niin, että ei osaa käyttää rahaa tai vanhemmat eivät ole opettaneet tai puhuneet yhtään kuinka olisi järkevää käyttää rahaa.

Ei se välttämättä ole noin. Itse osaan käyttää rahaa ja saan tonnin kuussa säästöön ja saan silti rahaa vanhemmiltani.

Mikä siinä on että juuri rahallista apua ihmetellään? Kai nyt itselleen tärkeää ihmistä autetaan.

Sehän on vain järkevää verosuunnittelua.

Ensinnäkin silloin kannattaa tukea, kun sille on suurin tarve, eli nuoria aikuisia.

Toisekseen on laillista maksaa toisen kuluja, eikä siitä tarvitse maksaa veroja. Jos rahan jättää perinnöksi, niin perijä joutuu maksamaan veroa. 

Nämä ovat ihan perusasioita.

On ihan normaalia ja on aina ollut ihan normaalia.

Mikä siinä on niin ihmeellistä? Ilolla ainakin itse autan. Minua ei ole autettu, koska ei ole ollut varaa. Siksikin haluan maksaa vuokran silloin tällöin tai muuta yllättävää menoa.

Oon 25 vuotias ja mulla sattuu olemaan melko vanhat vanhemmat. Äiti vetoaa aina tähän että on parempi että hän maksaa esim mun asunnon kuin että sitten joskus perin hänet ja joudun maksamaan isot perintöverot.

Opiskelijaa tuen, työssäkäyvää en. Jos palkka ei riitä, kannattanee opiskella.

Olemme veljeni kanssa aina osanneet käyttää rahaa ja olemme molemmat suht hyväpalkkaisissa töissä, mutta vanhemmat ovat ikään kuin ennakkoperintönä halunneet tukea meitä molempia taloudellisesti läpi aikuisiän ja vielä näin nelikymppisinäkin. Ovat antaneet rahalahjoja (myös lapsillemme), ostaneet kodinkoneita ja maksaneet laskujamme (verottajalta salaa). Aina olemme painottaneet, että ei tietenkään tarvitse, mutta he ovat todenneet, että heille se on mukavampaa näin. Että voivat tukea lapsiaan ruuhkavuosissa ja samalla jättää vähemmän perintöä jaettavaksi ja verottajan syötäväksi. Ovat toki huolehtineet vanhuuden turvastaan, että mahdollisia hoivapalveluja on varaa hankkia yms. vaikka olemme niiden kustantamiseen varautuneet veljenikin kanssa. 

Voisin kuvitella toimivani samoin omien lasteni kanssa, jos suinkin taloudellisesti mahdollista. Opiskelujen ja myöhemmin asuntolainojen keskellä raha tietenkin helpottaa elämää, kunhan vaan antajalla on siihen kunnolla varaa. Ymmärrän hyvin, että olemme etuoikeutettuja tässä tilanteessa, mutta jos vanhemmat haluavat antaa rahaa, niin en koe, että olisi mikään pakko kieltäytyä. Näihin lahjoihin ei siis kuulu mitään sivujuonnetta, että vanhemmat määräisivät elämästämme, vaan lähinnä se muistuttaa verosuunnittelua eli haluavat minimoida perintöveron sitten aikanaan ja tukea meitä nyt, kun lainat ja lastenlasten menot ovat vielä suuria. 

Kyllä mä mielelläni jeesaan taloudellisesti opiskelevis, nuoria aikuisiamme. Kyllä he sitä tarvitsevat enemmän, kuin mä itse. Ostan ruokaa, lahjakorttejajonnekin S-ryhmään tmv., annan käteistä. Tilille en laita, ettei vaikuta asumis- tai opintotukeen. Laitan hyvän kiertämään, ja uskon, että se jekin oppivat toimimaan samoin, jos/ kun aika on.

Mun mielestä silloin on normaalia jos toisella on oikeasti tiukkaa rahasta mutta joku jatkuva rahan antaminen lapsilleen on outoa. 

Eikö se nyt ole vanhempien ja lasten välinen asia johon liittyy varmasti suuresti ihmisten tulot ja menot?

Jos vanhemmat ovat todella suurituloisia ja esimerkiksi on vain yksi lapsi joka lähtee opiskelemaan niin on todellakin ymmärrettävää tukea tätä lasta opiskelujen ajan taloudellisesti ja esimerkiksi ostaa asunto jossa lapsi voi asua. Kun taas tilanne on aivan eri jos vanhemmat ovat esimerkiksi eläkkeellä ja yksin asuva hyvin tienaava 30-40v pummaa ja kuppaa vanhemmiltaan heidän viimeisetkin rahat. Ja kaikki nämä vaihtoehdot näiden väliltä.

Eikö sinua ole ap raukka autettu?

En minäkään mitään kummoisia auta, mutta kyllä aikuiset lapset saavat tulla kotiin aina, kun pääsevät, olla niin kauan kuin haluavat ja ihan taatusti täällä saa ilmaiseksi ruuan. Laitan ruokaa aina heille myös mukaan ja laitanpa herkkujakin vielä samaan satsiin.

Kun toinen lapsista oli koronassa pati vuotta sitren, niin vein hänelle kotiruokaa ja pari muovikassillista kaupasta sapuskaa, ristikkolehteä ja muuta mukavaa. Meillä on rahaa hyvin ja ihan varmasti autan lastani.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se nyt ole vanhempien ja lasten välinen asia johon liittyy varmasti suuresti ihmisten tulot ja menot?

Jos vanhemmat ovat todella suurituloisia ja esimerkiksi on vain yksi lapsi joka lähtee opiskelemaan niin on todellakin ymmärrettävää tukea tätä lasta opiskelujen ajan taloudellisesti ja esimerkiksi ostaa asunto jossa lapsi voi asua. Kun taas tilanne on aivan eri jos vanhemmat ovat esimerkiksi eläkkeellä ja yksin asuva hyvin tienaava 30-40v pummaa ja kuppaa vanhemmiltaan heidän viimeisetkin rahat. Ja kaikki nämä vaihtoehdot näiden väliltä.

En ymmmärrä miksi pitäisi ostaa asunto jostakin opiskelupaikkakunnalta. Nuori voi mennä vuokralle ja ottaa siihen asumistuet, sen yli menevän summan voi sitten maksaa tarvittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Olemme veljeni kanssa aina osanneet käyttää rahaa ja olemme molemmat suht hyväpalkkaisissa töissä, mutta vanhemmat ovat ikään kuin ennakkoperintönä halunneet tukea meitä molempia taloudellisesti läpi aikuisiän ja vielä näin nelikymppisinäkin. Ovat antaneet rahalahjoja (myös lapsillemme), ostaneet kodinkoneita ja maksaneet laskujamme (verottajalta salaa). Aina olemme painottaneet, että ei tietenkään tarvitse, mutta he ovat todenneet, että heille se on mukavampaa näin. Että voivat tukea lapsiaan ruuhkavuosissa ja samalla jättää vähemmän perintöä jaettavaksi ja verottajan syötäväksi. Ovat toki huolehtineet vanhuuden turvastaan, että mahdollisia hoivapalveluja on varaa hankkia yms. vaikka olemme niiden kustantamiseen varautuneet veljenikin kanssa. 

Voisin kuvitella toimivani samoin omien lasteni kanssa, jos suinkin taloudellisesti mahdollista. Opiskelujen ja myöhemmin asuntolainojen keskellä raha tietenkin helpottaa elämää, kunhan vaan antajalla on siihen kunnolla varaa. Ymmärrän hyvin, että olemme etuoikeutettuja tässä tilanteessa, mutta jos vanhemmat haluavat antaa rahaa, niin en koe, että olisi mikään pakko kieltäytyä. Näihin lahjoihin ei siis kuulu mitään sivujuonnetta, että vanhemmat määräisivät elämästämme, vaan lähinnä se muistuttaa verosuunnittelua eli haluavat minimoida perintöveron sitten aikanaan ja tukea meitä nyt, kun lainat ja lastenlasten menot ovat vielä suuria. 

Kuulostaa kivalta. Monella tutullanikin on näin. Itsellä ei, mutta olen päättänyt että lapsiani tuen parhaani mukaan.

No kyllä mulla on varsinkin nuorempana vanhemmat aina auttaneet. Ei ne mitään viikkorahaa tietenkään maksaneet, mutta esim. omaan kämppään muuttaessa maksoivat esim. sohvan "tuparilahjaksi", tai jos tuli jotain yllättävää vaikka pesukone meni rikki, tai piti poistaa viisaudenhammas, niin tarjoutuivat osallistumaan kuluihin. 

Nyt kolmikymppisenä esim. takasivat asuntolainan, eli vaikka ei siinä rahaa annettu, niin omaa varallisuutta käytetiin kuitenkin minun hyödykseni. Välillä vieläkin kysyvät, että "onks sulla nyt rahaa" kun tietävät esim. korkojen ja vastikkeiden nousseen, joten tiedän, että auttaisivat, jos olisin pulassa.

 

Toki ymmärrän, että jollain nälkäpalkalla elävä yksinhuoltaja ei voi kauheasti aikuista lastaan tukea, joten en tuomitse, jos joku ei sitä tee. Mulla on keskiluokkaisissa ammatteissa olevat vanhemmat, jotka asuvat jo maksetussa ja velattomassa talossa sekä ovat perineet omat, niinikään keskiluokkaiset vanhempansa, joten siinä mielessä olen etuoikeutettu. Kaikki eivät siis tähän pysty, mutta en kuitenkaan käsitä miksi joku tätä ihmettelee, itsekin tekisin lapsilleni saman.

Ja kyllähän tämä asetelma myös kääntyy päälaelleen, elikkä vanhemmat saattavat olla jossain vaiheessa minun apuni tarpeessa, jos ei rahallisen, niin jonkun muun avun.