Onko normaalia että vanhemmat tukee aikuisia lapsiaan rahallisesti...

Jos on ollut oikein sellainen käsi ojossa syyllistävä, niin onko sitten antanut omille lapsilleen yhtä lailla omasta kukkarosta? Kiinnostaisi jatkon näkeminen.

En mitenkään TUE aikuisia lapsiani, mutta annan kyllä heille kaikenlaista ja maksan ostoksia.

Teen näin, koska voin. Parempi antaa nyt kuin perintönä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se nyt ole vanhempien ja lasten välinen asia johon liittyy varmasti suuresti ihmisten tulot ja menot?

Jos vanhemmat ovat todella suurituloisia ja esimerkiksi on vain yksi lapsi joka lähtee opiskelemaan niin on todellakin ymmärrettävää tukea tätä lasta opiskelujen ajan taloudellisesti ja esimerkiksi ostaa asunto jossa lapsi voi asua. Kun taas tilanne on aivan eri jos vanhemmat ovat esimerkiksi eläkkeellä ja yksin asuva hyvin tienaava 30-40v pummaa ja kuppaa vanhemmiltaan heidän viimeisetkin rahat. Ja kaikki nämä vaihtoehdot näiden väliltä.

En ymmmärrä miksi pitäisi ostaa asunto jostakin opiskelupaikkakunnalta. Nuori voi mennä vuokralle ja ottaa siihen asumistuet, sen yli menevän summan voi sitten maksaa tarvittaessa.

Jos vanhempien vuositulot on esimerkiksi 200 000e niin miksi ei jos tähän varaa on ja haluaa sijoittaa asuntoon?

Autan mielelläni opiskelevia lapsiani. Lasten ei pidä kuitenkaan odottaa tai vaatia vanhempien maksavan enää heidän elämisensä kotoa pois muuton jälkeen.

Olemme ostaneet lapsille asuntoja

opiskelupaikkakunnilta. Lapset maksavat alhaista, mutta ihan käypää vuokraa. He saavat asumistukea ihan kuten ollessa vuokralla jonkun muun omistamassa asunnossa. Tämä on myös

meille itsekästä varallisuuden kasvattamista. Vuokralaiset ovat luotettavat ja asunnot pysyvät varmasti hyvässä kunnossa. Myös mahdolliset poismuutot on ajoissa tiedossa ja asuntojen myynnit tai uusien vuokralaisen hankkimiset ovet ollet siksi helppoa.

Meillä oli ainakin ihan selvä että "ennakkoperintöä" annettiin, sekä famulta että omilta vanhemmilta olen saanut rahaa ja esim. auton. Ja ihan pyytämättä siis, ei heillä ole ollut intressiä makuuttaa rahoja jossain tileillä tai sijoituksissa.

Tottakai opiskelun tukeminen on tavallista.

Tätäkin säännöllisesti täällä taivastellaan ja ihmetellään, mitä jonkun vieraan perheen asiat kellekään kuuluu? Eri asia tietysti jos vanhempia pakotetaan antamaan rahaa.

Tietysti on normaalia, paitsi ap: wt-perheessä, jossa yksin pärjääminen on ykkössrvo.

Mun vanhemmat maksavat meidän yhtiövastikkeen. En tiedä mitä he maksavat muillle, mutta tiedän ovat tasapuolisia.

Isäni ei elä 10 vuotta ja hänellä on rahaa lähes 70 000 e.

Joka kk tulee lisää

Vierailija kirjoitti:

Tietysti on normaalia, paitsi ap: wt-perheessä, jossa yksin pärjääminen on ykkössrvo.

Eikös he elä tuilla?

Kaiken olen maksanut itse siitä lähtien kun kotoa pois muutin, vuokrat, puhelinlaskut, ruuat. Vanhemmiltani en ole pyytänyt rahaa. Sitä se itsenäistyminen tarkoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken olen maksanut itse siitä lähtien kun kotoa pois muutin, vuokrat, puhelinlaskut, ruuat. Vanhemmiltani en ole pyytänyt rahaa. Sitä se itsenäistyminen tarkoittaa.

Kieltäydyt jos he tarjoavat? Haluavat antaa lahjaksi?

Olen 40v ja vanhempani antavat kaikille meille Sisaruksille n. 200e/kk. Koskaan en ole pyytänyt mut ymmärrän sen faktan että järkevämpää antaa ennakkoperintöä.

Mitä sillä merkitystä kuka antaa rahaa ja kenelle. Itse olen saanut rahaa vanhemmiltani (ovat kuolleet jo) monet kerrat. Myös joku sisarus tai tuttava on antanut. Niin minäkin olen antanut jollekin toiselle ihmiselle. Rahaa voi mielestäni antaa ja vastaanottaa aivan niinkuin jotain muutakin. Tavaroita, palveluja, matkoja jne. Miksi jonkun rahan antaminen tai saaminen olisi jokin kummallisempi juttu.

Ostin oman asunnon vanhempieni avustuksella opiskeluaikoinani ollessani 20 v. Lainaakin otin. Opintotuella ja satunnaisilla töillä pärjäsin, mutta välillä vanhempani ilahduttivat maksamalla vastikkeen tai lainaerän. Helpotti opiskelijan taloutta. Ja miksi ei? Heillä oli omat velat ja asunto ja mökki maksettuna jo vuosia aiemmin. Itsekin varmasti haluaisin helpottaa lasteni elämää, jos lapsia olisi.

Ihan normaalia ja hyvä niin.

Lähdin lapsena kotoa, eikä kukaan auttanut, vaikka palkka oli pieni. Autan kyllä läheisiäni aina kun pystyn.

On normaalia, ihmisillä on hyvin erilaisia perheitä ja toimintatapoja.

Osa vanhemmista käyttää rahansa lasten hyväksi - 

osa vanhemmista juo ja tupakoi rahansa. 

Tunnen päälle kolmikymppisen miehen joka asuu ilmaiseksi vanhempiensa omistamassa yksiössä. Tämän lisäksi vanhemmat maksavat miehen puhelinlaskut ja sähkölaskun sekä hoitavat hänen lapset niinä harvoina kertoina kun heidän isällään pitäisi olla. Mies saa rauhassa keskittyä käyttämään sosiaalietuutensa ryyppäämiseen. Siskot ovat saaneet aina pärjätä omillaan ja hyvin pärjäävätkin.

Vähän mietityttää kuinka kylmää kyytiä on tulossa, kun vanhempien sponssi aikanaan loppuu. Vanhemmat ovat kuitenkin ihan tavallisia duunareita ja yksiö hyvin pienellä paikkakunnalla, eli mitään isoja perintörahoja ei ole tulossa tuhlattavaksi.

Vanhemmat tekevät niin ison karhunpalveluksen näille vätysteleville pojille alkaessaan hyysäämään heitä. 

On normaalia, jos vanhemmilla on varaa. Moni ajattelee sitä järkevyyden kannalta. On rationaalista tukea jälkipolvea taloudellisesti elämän aikana. Jos varallisuutta on, moni ei halua jättää siitä isoa siivua valtiolle perintöverona.

Itseäni on myös tämän vuoksi tuettu ja saman teen itse eteenpäin. Haluan jakaa hyvää ensisijassa jälkipolvilleni, en koko Suomelle ties mihin humpuukiin, jota en arvosta.