Voiko viisikymppisellä olla jo muistisairaus?

Toimeentulotaistelussa menee terveys helposti, riistävä luokka ajaa toimeentulotaistelua, EK. ja näiden kätyrit. Myös  virkavalta edustaa ryöstävää luokkaa,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatella, jos olisi joku maailmanlaajuinen tietopankki ja hakukone, jolla voisi hakea vastauksia kysymyksiin! Sillä voisi olla joku hassu nimi, vaikkapa Google.

https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/10-kysymysta-alzheimerin-ta…

Hei haloo. Kaikki tietää kuukkelin, täältä voi saada vertaistukea. Jos tiedät, Mitä Se On. Voithan guuglailla ittes kaa ..

Siinä tapauksessa kysymyksenasettelusi on väärä ap. Jos haluaa vertaistukea, niin silloin voisi vaikka aloitus olla seuraavanlainen: Löytyykö täältä viisikymppisiä muistisairaita tai heidän läheisiä?

Itse olen 52vee ja mulla on paha dyslexia, sanasokeus. Alkoi hiljalleen siinä kolmikymppisenä.

Peruskoulussa äidinkieli oli kymppi yhtenä vuonna, kasilla.

Kirjoitan välillä aivan vääriä sanoja lauseisiin, en huomaa niitä vasta kuin jälkeenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnetaan myös alkoholidementia. Kauan ja paljon juoneella  menee aivot  pilalle, joutuu laitoshoitoon jo 55 vuotiaana ja pyörätuoliin. Näin kävi mökkinaapurille, hoki vain samoja asioita kuin vanhus.

Jep. Aivo mätänee kun juot tarpeeksi kauan, väistämättä. Tätini nyt 30v rapajuoppo ja aikaista alzheimeria 58v.

Se on niin yksilöllistä. Isäni on juonut yli 60 vuotta, ja ihan skarppi on vieläkin. Sisäelimet ei niinkään.

Se on todella sitä. Joillakin viina ei vaikuta päähän ollenkaan, muut elimet vain prakaavat.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 52vee ja mulla on paha dyslexia, sanasokeus. Alkoi hiljalleen siinä kolmikymppisenä.

Peruskoulussa äidinkieli oli kymppi yhtenä vuonna, kasilla.

Kirjoitan välillä aivan vääriä sanoja lauseisiin, en huomaa niitä vasta kuin jälkeenpäin.

Tämä ei kyllä ole dysleksiaa eli lukivaikeutta. Dysleksia ei myöskään ala aikuisiällä, vaan ilmenee jo lapsuudessa.

Myös jos on pitkäaikaista unettomuutta, on ihan normaalia, että tuntuu, että on joku muistisairaus, vaikka se johtuu vain unettomuudesta.

Samoin, jos on yli nelikymppinen ja olleet runsaat kuukautiset jostain 13-vuotiaasta, on raskauksia ja synnytyksiä takana, niin tuossa kohtaa on kyllä raudanpuutetta monilla ja se itsessään aiheuttaa huonomuistisuutta.

Varsinainen muistisairaus on niin harvinaista tossa iässä, että kääntäisin katseen ennemminkin siihen, että onko unettomuutta, stressiä, kuormittavaa arkea ja tuleeko nukutuksi normaalisti.

Mulla on tosi hankalaa puolison kanssa, mutta en osaa sanoa, mistä se tarkemmin johtuu.  Mulla on joku henkinen lukko, en saa otettua eroa, vaikka hyvin näen, että oma ja lastenkin elämä sillä helpottuisi. Mietin, onko puoliso mulle epäsopiva, onko hän vaan tyhmentynyt vuosien saatossa vai onko hänellä aivoterveydessä ongelmaa.

Pelkään mun vanhempien, etenkin isän reaktiota (hänellä on alkava muistisairaus ja pelottaa kertoa asiaa). Toisaalta mieskin on kovasti takertunut minuun. Vannoo rakkauttaan, haluaa miellyttää jne ja itse vaan voin pahoin. En koe rakastavani ja joskus mietin, että oliko se alunalkaenkin vain kuvitelmaa.

Minusta puolisoni on jotenkin selkärangaton. Hän on kuin murrosikäinen poika ja minä hänen äitinsä. Hän nahistelee suunnilleen kaikessa vähän vastaan. Ei kuuntele, ei vastaa kun puhutaan. Hän ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä, eikä mitään ns. perinteisiä miesten töitä. Hän ei muista lasten ystäviä, harrastuksia, koulumenoja, jonnekin kuskatessa omaisuus jää sinne esim. harrastuspaikkaan - joudun kaikessa kulkemaan hänen perässään, vahtimaan ja tekemään asioita uudelleen. Jos hän menee esim. kauppaan - tai mihin tahansa, hän soittaa koko ajan, ei selviä pienimmästäkään päätöksestä, ostamisesta tai tekemisestä ilman apua.

Lentokoneessa matkustaessa hän pelkää korvien lukkiutumista niin, että ei voi huolehtia lapsistaan. Esim. viimeksi lentäessä jouduimme perheenä erilleen koska joku muu sairastui koneessa. Hän ei voinut luovuttaa paikkaansa, koska halusi istua minun vieressäni, joten minä siirryin - ja sitten vasta tajusin, että hänhän ei kykene huolehtimaan lapsista => huutelin sitten ohjeita sieltä monen penkkirivin päästä.

Työasioissa olemme ikäänkuin kollegoita, mutta eri yritysten palveluksessa. Hänen palkkansa on ihan merkittävästi omaani alempi. Hän jatkuvasti kyselee minulta neuvoja kuinka asiat pitäisi hoitaa. Ongelmia on ihan perusasioissa: workshopin vetäminen, excelin käyttö... puhumattakaan niistä oikeista töistä. 

Tiesin jo naimisiin mennessä, että meillä on hiukan hankaluuksia erilaisten taustojen vuoksi, mutta asiat ovat minusta hankaloituneet vuosien saatossa enemmän kuin osasin ennakoida. Esim. se, että ihan normaalit käyttöastiat menee ihan jatkuvasti rikki (vääntyneet aterimet, hajoilevat lasit ja lautaset). 

Olen viimeiset pari vuotta epäillyt, että puolisollani olisi joku aivosairaus, mutta nyt alan menettää uskoni siihenkin. Taitaa olla vaan parisuhteen ongelmia. 

Perheen ulkopuolella kukaan ei ole sanonut puolisoni toilailuihin mitään. Vaikka ihan varmasti, juurikin  isäni tietää haasteet (isäni joutuu tosi paljon auttamaan meitä) ja esim. yksi puolisoni sukulainen on todistanut jo ainakin kahdesti, että puolisoni ei esim. selviä hampurilaispaikan tilauksen tekemisestä. Jotkut ihan täysin ulkopuoliset ihmiset ovat asiaan jotenkin reagoineet, mutta kaikki tutut ovat jotenkin tyhjin silmin ja huomaamatta asioita.

Joskus jo vuosia sitten, olin hermostukissani hänen asioita googlettanut ja silloin törmäsin johonkin vanhaan keskusteluun hengessä "puolisoni on tyhmä". Samaistuin voimakkaasti yhteen siinä olleeseen kommenttiin johon sitten joku vastasi, epäilevänsä kyseessä olevan muistisairauden. Mutta me ollaan alle 50-vuotiaita ja meillä on alakouluikäiset lapset. 

Voi olla myös stressi, masennus tai kilpirauhasissa häikkää. Ei aina muistisairaus.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tosi hankalaa puolison kanssa, mutta en osaa sanoa, mistä se tarkemmin johtuu.  Mulla on joku henkinen lukko, en saa otettua eroa, vaikka hyvin näen, että oma ja lastenkin elämä sillä helpottuisi. Mietin, onko puoliso mulle epäsopiva, onko hän vaan tyhmentynyt vuosien saatossa vai onko hänellä aivoterveydessä ongelmaa.

Pelkään mun vanhempien, etenkin isän reaktiota (hänellä on alkava muistisairaus ja pelottaa kertoa asiaa). Toisaalta mieskin on kovasti takertunut minuun. Vannoo rakkauttaan, haluaa miellyttää jne ja itse vaan voin pahoin. En koe rakastavani ja joskus mietin, että oliko se alunalkaenkin vain kuvitelmaa.

Minusta puolisoni on jotenkin selkärangaton. Hän on kuin murrosikäinen poika ja minä hänen äitinsä. Hän nahistelee suunnilleen kaikessa vähän vastaan. Ei kuuntele, ei vastaa kun puhutaan. Hän ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä, eikä mitään ns. perinteisiä miesten töitä. Hän ei muista lasten ystäviä, harrastuksia, koulumenoja, jonnekin kuskatessa omaisuus jää sinne esim. harrastuspaikkaan - joudun kaikessa kulkemaan hänen perässään, vahtimaan ja tekemään asioita uudelleen. Jos hän menee esim. kauppaan - tai mihin tahansa, hän soittaa koko ajan, ei selviä pienimmästäkään päätöksestä, ostamisesta tai tekemisestä ilman apua.

Lentokoneessa matkustaessa hän pelkää korvien lukkiutumista niin, että ei voi huolehtia lapsistaan. Esim. viimeksi lentäessä jouduimme perheenä erilleen koska joku muu sairastui koneessa. Hän ei voinut luovuttaa paikkaansa, koska halusi istua minun vieressäni, joten minä siirryin - ja sitten vasta tajusin, että hänhän ei kykene huolehtimaan lapsista => huutelin sitten ohjeita sieltä monen penkkirivin päästä.

Työasioissa olemme ikäänkuin kollegoita, mutta eri yritysten palveluksessa. Hänen palkkansa on ihan merkittävästi omaani alempi. Hän jatkuvasti kyselee minulta neuvoja kuinka asiat pitäisi hoitaa. Ongelmia on ihan perusasioissa: workshopin vetäminen, excelin käyttö... puhumattakaan niistä oikeista töistä. 

Tiesin jo naimisiin mennessä, että meillä on hiukan hankaluuksia erilaisten taustojen vuoksi, mutta asiat ovat minusta hankaloituneet vuosien saatossa enemmän kuin osasin ennakoida. Esim. se, että ihan normaalit käyttöastiat menee ihan jatkuvasti rikki (vääntyneet aterimet, hajoilevat lasit ja lautaset). 

Olen viimeiset pari vuotta epäillyt, että puolisollani olisi joku aivosairaus, mutta nyt alan menettää uskoni siihenkin. Taitaa olla vaan parisuhteen ongelmia. 

Perheen ulkopuolella kukaan ei ole sanonut puolisoni toilailuihin mitään. Vaikka ihan varmasti, juurikin  isäni tietää haasteet (isäni joutuu tosi paljon auttamaan meitä) ja esim. yksi puolisoni sukulainen on todistanut jo ainakin kahdesti, että puolisoni ei esim. selviä hampurilaispaikan tilauksen tekemisestä. Jotkut ihan täysin ulkopuoliset ihmiset ovat asiaan jotenkin reagoineet, mutta kaikki tutut ovat jotenkin tyhjin silmin ja huomaamatta asioita.

Joskus jo vuosia sitten, olin hermostukissani hänen asioita googlettanut ja silloin törmäsin johonkin vanhaan keskusteluun hengessä "puolisoni on tyhmä". Samaistuin voimakkaasti yhteen siinä olleeseen kommenttiin johon sitten joku vastasi, epäilevänsä kyseessä olevan muistisairauden. Mutta me ollaan alle 50-vuotiaita ja meillä on alakouluikäiset lapset. 

Voisiko kysessä olla nepsy ongelmat, add, asperger, autismi...?

Runsas alkoholikäyttö voi aiheuttaa aikaista dementiaa. Toisaalta esim. kova stressi vaikuttaa hetkellisesti muistiin.

Mä olen tuon #47 vuodatuksen kirjoittanut. Mun puoliso käyttää vain vähän alkoholia. Ruokavalio on suht terveellinen, mutta käyttää aika paljon eineksiä ja rakastaa makeaa. Kaikkea sokeripitoista menee tosi paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuon #47 vuodatuksen kirjoittanut. Mun puoliso käyttää vain vähän alkoholia. Ruokavalio on suht terveellinen, mutta käyttää aika paljon eineksiä ja rakastaa makeaa. Kaikkea sokeripitoista menee tosi paljon. 

Ai että terveellinen ruokavalio :) Vitsinäkö laitoit?

Sitä on nyt liikenteessä. Korona on aiheuttanut dementiaa teineillekin.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kysessä olla nepsy ongelmat, add, asperger, autismi...?

Eikös nämä ole synnynnäisiä ongelmia. Tässä on kyseessä ongelmat jotka ovat alkaneet tai syventyneet päälle 40-vuotiaan elämässä. 

Muutokset on kuitenkin niin hitaita, että se saa epäilemään, onko kyseessä kuitenkaan muistisairaus. Toisaalta tilanne on ihan sietämätön.

Tuo makeanhimo on riistäytynyt käsistä nyt ihan ihan viime aikoina (ehkä viimeiset kaksi vuotta). Hän syö esim. karkkia niin ahmimalla, että kaikki ei edes osu suuhun.  

Vierailija kirjoitti:

Helposti. Demarit on hyvä esimerkki.

Tiesitkö että H itlerillä kuppa oli levinnyt aivoihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko kysessä olla nepsy ongelmat, add, asperger, autismi...?

Eikös nämä ole synnynnäisiä ongelmia. Tässä on kyseessä ongelmat jotka ovat alkaneet tai syventyneet päälle 40-vuotiaan elämässä. 

Muutokset on kuitenkin niin hitaita, että se saa epäilemään, onko kyseessä kuitenkaan muistisairaus. Toisaalta tilanne on ihan sietämätön.

Tuo makeanhimo on riistäytynyt käsistä nyt ihan ihan viime aikoina (ehkä viimeiset kaksi vuotta). Hän syö esim. karkkia niin ahmimalla, että kaikki ei edes osu suuhun.  

Olisko sillä sokerinsyönnillä osuutta asiaan?

Siitä riippuvuudesta pääsee eroon , JOS haluaa. Eikä ole edes vaikeaa.

Voi ja tulee yhä enemmän olemaan nuorillakin kun järjetön stressi tuhoaa aivot.

Vierailija kirjoitti:

Voi ja tulee yhä enemmän olemaan nuorillakin kun järjetön stressi tuhoaa aivot.

Ravinnolla on suurempi merkitys.

Epäilen, että työkaverilla (50+), on alkava muistisairaus, ajatus ei kulje, kuten vielä pari vuotta sitten, unohtelee asioita, uuden oppiminen haastavaa, kirjoitusvirheitä (aiemmin ei ollut), käsittämättömiä mokia loogisissa jutuissa. Joutuu tarkistamaan / varmistamaan tehdyt työt. 

 

tosi haastavaa

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että työkaverilla (50+), on alkava muistisairaus, ajatus ei kulje, kuten vielä pari vuotta sitten, unohtelee asioita, uuden oppiminen haastavaa, kirjoitusvirheitä (aiemmin ei ollut), käsittämättömiä mokia loogisissa jutuissa. Joutuu tarkistamaan / varmistamaan tehdyt työt. 

 

tosi haastavaa

Suattaapi olla kyllä vaihdevuodet