Miksi kettutarhaus on epäeettisempää verrattuna naudan-tai sianliha tuotantoon?
Kysyn koska itse työskentelen tuotantoeläinten kanssa, kettutarhalla en ole ikinä käynyt?
Mikä näissä on niin suuri ero, että tarhaus pitäisi lopettaa?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla olemassa vapaan ketun turkkia? Mutta kyllä nuo muut tuotantoteollisuudet seuraa perässä, kunhan pää on ensin avattu ketuilla.
Johtunee siitä, että luonnossa olleen eläimen turkki on paljon hyobommassa kunnossa kuin tarhatun eläimen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.
Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.
Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.
On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.
Minä en kyllä ymmärrä onko sen hevosen elämä yhtään lajinmukaisempaa kuin lehmänkään..?
Eihän se ole, kun eivät luonnossa saa villihevosina laukkailla, vaan näiden heppatyttöjen kävelytettävinä ja ratsastettavina. Oli sitten miten hyvin kohdeltuja tahansa.
Maailmassa ei ole kuin yksi ainoa alkuperäinen villihevosrotu. Mongolian arohevonen. Se on suojeltu eläin eikä sitä pysty kesyttämään.
Muut hevosrodut on kaikki kesyhevosia. Ne tarvitsevat ihmisen kanssa olemista. Samalla tavalla kuin koirat. Kissat villiintyy, mutta koirat ei. Kissan pitäminen pelkästään sisätiloissa on minusta eläinrääkkäystä.
Entä käärme, joka elää kaiken ikänsä akvaariossa?
Kissat eivät villiinny sen helpommin kuin koiratkaan. Kissat tarvitsevat ihmisten kanssa olemista.
Tai miten kumpikaan eroaa lemmikkien pidosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketuilla paljon huonommat olot. Tai no, häkkikanat ehkä samaa kastia kettujen kanssa, niilläkin ihan surkeat olot.
Niitä kohdellaan monesti paremmin kuin moni omia lemmikkieläimiään. Esimerkiksi kissa ei sovi ilman ulkoilumahdollisuutta kerrostaloon ollenkaan.
Sosiaalinen, älykäs eläin elää pienessä verkkopohjaisessa häkissä koko ikänsä, ja moni näistä kärsii vammoista, epämuodostumista, hoitamattomista haavoista jne. Miten tätä voi verrata lemmikkieläimen eloon?
Vierailija kirjoitti:
Koska koko ala on lähtökohtaisesti turha, siksi ei voi verrata ravinnon tuotantoon.
Toiseksi, kyseiset eläimet ovat villieläimiä jotka on jalostettu sairaiksi. Ne eivät kuulu pieneen häkkiin, vaan niiden on saatava elää luonnossa.
Sitten on vielä lukuisia mm. ympäristöön liittyviä ongelmia kuten rehutuotanto ja myrkyt.
Ei lemmikitkään ole ravinnontuotantoon ja on myös jalostettu sairaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketuilla paljon huonommat olot. Tai no, häkkikanat ehkä samaa kastia kettujen kanssa, niilläkin ihan surkeat olot.
Niitä kohdellaan monesti paremmin kuin moni omia lemmikkieläimiään. Esimerkiksi kissa ei sovi ilman ulkoilumahdollisuutta kerrostaloon ollenkaan.
Sosiaalinen, älykäs eläin elää pienessä verkkopohjaisessa häkissä koko ikänsä, ja moni näistä kärsii vammoista, epämuodostumista, hoitamattomista haavoista jne. Miten tätä voi verrata lemmikkieläimen eloon?
Turkiseläin on tulonlähde ja pidetään hyvin. Lemmikit, no mikä on omistajalle mieluista niin hoidetaan.
Lemmikkien pitoon liittyy paljon enemmän ympäristöongelmia. Esim. Ruuat pakattu kalliisti pieniin pakkauksiin. Jätösten käsittely. Jne
Ihminen tarvitsee ruokaa, mutta ei turkiksia, Siinä on jo yksi hyvä syy lopettaa tarhaus verrattuna lihantuotantoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketuilla paljon huonommat olot. Tai no, häkkikanat ehkä samaa kastia kettujen kanssa, niilläkin ihan surkeat olot.
Niitä kohdellaan monesti paremmin kuin moni omia lemmikkieläimiään. Esimerkiksi kissa ei sovi ilman ulkoilumahdollisuutta kerrostaloon ollenkaan.
Sosiaalinen, älykäs eläin elää pienessä verkkopohjaisessa häkissä koko ikänsä, ja moni näistä kärsii vammoista, epämuodostumista, hoitamattomista haavoista jne. Miten tätä voi verrata lemmikkieläimen eloon?
Turkiseläin on tulonlähde ja pidetään hyvin. Lemmikit, no mikä on omistajalle mieluista niin hoidetaan.
Turkis on tulonlähde ja sitä pidetään hyvin. Turkiseläin on vain kasvatusalusta, jolla ei ole mitään väliä, kunhan turkki näyttää hyvältä. Turkiseläinten "hyvin pitäminen" on täyttä tuubaa.
Eihän häkkikanaloitakaan enää ole, mutta turkiseläimet on edelleen pienissä häkeissä. Lopetettaessa tainnutus sähköpamppu perseeseen tekniikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.
Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.
Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.
On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.
Minä en kyllä ymmärrä onko sen hevosen elämä yhtään lajinmukaisempaa kuin lehmänkään..?
Eihän se ole, kun eivät luonnossa saa villihevosina laukkailla, vaan näiden heppatyttöjen kävelytettävinä ja ratsastettavina. Oli sitten miten hyvin kohdeltuja tahansa.
Hevosilla on isot laitumet, joilla ne kuljeskelee päivät pitkät. Ei ne niin kauheasti siellä edes laukkaile. Tässä meidän lähellä on maineikas ravitalli. Hevoset elelee hyvin tyytyväisinä, käyvät välillä uimassakin ja pienet varsat tallustelee onnellisen näköisinä emojensa kyljessä. Niitä on kiva katsella ja kuunnella.
Myös lampaiden elämä tuntuu oikeanlaiselta. Kesän alussa ne kuljetetaan veneillä saareen. Siellä ne maleksii koko kesän keskenään. Syksyllä ne tulevat mielellään jo lampolaansa. Lampaan taljaa en vierasta, yleensä lammas on saanut elää hyvissä, sille suotuisissa oloissa.
Tämä kaikki on vain sitä mikä ihmisestä itsestään vaikuttaa ja tuntuu hyvältä, koska eläin ei voi meille sanoa mitä se oikeasti ajattelee. Loppujen lopuksi eläinten elämä on kuitenkin rajoitettua, kuten että lampaatkin kuskataan jonnekin "vankilasaarelle".
Vierailija kirjoitti:
Tosiasiassa eläintuotantoa vastustavia häiritsee se ajatus että sitä eläintä syö ihminen kun se on kuollut. Kaikki puhe huonoista oloista ja ei-lajinmukaisesta elinympäristöstä on vain keppihevonen, jolla pyritään perustelemaan sitä miksi eläimen lihan tai maidon hyödyntäminen tulisi lopettaa.
Perustelen: samat ihmiset omistavat lemmikkieläimiä, eikä heitä häiritse yhtään se, ettei heidän kaninsa todellakaan saa toteuttaa lajityypillistä käytöstään. Heitä häiritsee metsästys, vaikka se eläin on elänyt lajityypillisen elämän. Heitä ei häiritse sen lemmikkieläimen kokema tuskallinen sairastelu, hoidot joita se eläin ei ymmärrä ja lopulta ihmisen valitsema kuolema. Heitä ei häiritse hevosen lopettaminen samalla tavalla kuin sen lehmänkin, kun kukaan ei enää halua elättää työskentelykyvytöntä, sairastelevaa hevosta, kunhan sitä hevosta ei käytetä ihmisravinnoksi. Eikä heitä häiritse se, että liikenne ja rakentaminen siellä urbaanissa ympäristössä aiheuttaa miljoonien vapaana, lajityypillistä elämäänsä, elävien eläinten kuoleman.
En tiedä, kenelle tämän nyt varsinaisesti tarkoitit, mutta omasta puolestani sanon, että totta kai minua ainakin häiritsee se, että monikin eläin on lopetettava, kun se sairastuu. Kissaa ja koiraa, kilpikonnaa ja kesyrottaa ym. voimme hoitaa hyvinkin pitkälle, mutta esim. hevosta ei voi. Jos hevonen loukkaa jalkansa niin, ettei se voi enää sitä yhtään käyttää, silloin hevosta ei voi enää pitää elossa. Koira voi kävellä kolmella tassulla, mutta hevonen ei voi kävellä kolmella jalalla. Eikä hevonen sitten voi elää pelkästään makuullakaan, hevosen kuuluu olla jaloillaan, että sen elimistö toimii.
Lehmän kanssa on koko lailla sama juttu. Sairas lehmä, joka ei pysty liikkumaan, on mahdoton hoitaa niin, että se voisi sairaanakin elää tyydyttävästi.
Tietenkin on häiritsevää ja kamalaa, että eläimen kohtalo on sellainen, mutta ei se ihmisenkään kohtalo aina onnellinen ole, jos hän vain makaa jossain sairaana eikä koskaan siitä enää tokene. Monihan sanoo, että haluaisikin siinä tilanteessa eutanasian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.
Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.
Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.
On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.
Minä en kyllä ymmärrä onko sen hevosen elämä yhtään lajinmukaisempaa kuin lehmänkään..?
Eihän se ole, kun eivät luonnossa saa villihevosina laukkailla, vaan näiden heppatyttöjen kävelytettävinä ja ratsastettavina. Oli sitten miten hyvin kohdeltuja tahansa.
Maailmassa ei ole kuin yksi ainoa alkuperäinen villihevosrotu. Mongolian arohevonen. Se on suojeltu eläin eikä sitä pysty kesyttämään.
Muut hevosrodut on kaikki kesyhevosia. Ne tarvitsevat ihmisen kanssa olemista. Samalla tavalla kuin koirat. Kissat villiintyy, mutta koirat ei. Kissan pitäminen pelkästään sisätiloissa on minusta eläinrääkkäystä.
Entä käärme, joka elää kaiken ikänsä akvaariossa?
Eli ihmiset on eläinlajit menneet pilaamaan ja tekemään itsestään riippuvaisia, kuin mitkäkin narsistit. Ei sinällään yllätä.
Ai pidetään hyvin? Kun pidetään pienissä verkkohäkeissä ilman mitään virikkeitä ja ainoa mikä merkkaa, on turkin ulkonäkö? Johan pomppas. VMP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.
Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.
Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.
On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.
Minä en kyllä ymmärrä onko sen hevosen elämä yhtään lajinmukaisempaa kuin lehmänkään..?
Eihän se ole, kun eivät luonnossa saa villihevosina laukkailla, vaan näiden heppatyttöjen kävelytettävinä ja ratsastettavina. Oli sitten miten hyvin kohdeltuja tahansa.
Maailmassa ei ole kuin yksi ainoa alkuperäinen villihevosrotu. Mongolian arohevonen. Se on suojeltu eläin eikä sitä pysty kesyttämään.
Muut hevosrodut on kaikki kesyhevosia. Ne tarvitsevat ihmisen kanssa olemista. Samalla tavalla kuin koirat. Kissat villiintyy, mutta koirat ei. Kissan pitäminen pelkästään sisätiloissa on minusta eläinrääkkäystä.
Entä käärme, joka elää kaiken ikänsä akvaariossa?
Meinaatko että ne kesyhevosten jälkeläisetkin syntyy kesyinä ja valmiina ihmisten palvelijoina, jos eivät olisi syntymänsä jälkeen ihmisten kanssa missään tekemisissä? Kyllä mä veikkaan että niistä tulisi villihevosia jotka ei ihmisiä kumartele.
Vierailija kirjoitti:
Koska kettutytöt. Turkki on minullakin kaapissa vielä, kohta käyttöön.
Annetaan kettutarhojen olla.
Asiaton viesti. Turkkia et tarvitse mihinkään. Äläkä tytöttele ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.
Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.
Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.
On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.
Minä en kyllä ymmärrä onko sen hevosen elämä yhtään lajinmukaisempaa kuin lehmänkään..?
Eihän se ole, kun eivät luonnossa saa villihevosina laukkailla, vaan näiden heppatyttöjen kävelytettävinä ja ratsastettavina. Oli sitten miten hyvin kohdeltuja tahansa.
Maailmassa ei ole kuin yksi ainoa alkuperäinen villihevosrotu. Mongolian arohevonen. Se on suojeltu eläin eikä sitä pysty kesyttämään.
Muut hevosrodut on kaikki kesyhevosia. Ne tarvitsevat ihmisen kanssa olemista. Samalla tavalla kuin koirat. Kissat villiintyy, mutta koirat ei. Kissan pitäminen pelkästään sisätiloissa on minusta eläinrääkkäystä.
Entä käärme, joka elää kaiken ikänsä akvaariossa?
Meinaatko että ne kesyhevosten jälkeläisetkin syntyy kesyinä ja valmiina ihmisten palvelijoina, jos eivät olisi syntymänsä jälkeen ihmisten kanssa missään tekemisissä? Kyllä mä veikkaan että niistä tulisi villihevosia jotka ei ihmisiä kumartele.
Meinaatko itse ettei vuosisatojen tai tuhansien jalostus vaikuta mitään? Ei nykyisistähevosista tai vaikka koirista villieläimiksi ole, ne ovat sopeutuneet (jalostuksen kautta) ihmisen kanssa elämään.
Vierailija kirjoitti:
Tuo lajityypillinen käyttäytyminen on aika mielenkiintoinen asia, sillä kun perustellaan mm. tässä keskustelussa eettistä näkökulmaa. Onko se nauta vähemmän pihvi, jos se eläessään saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään? Eli on vähemmän epäeettistä kasvattaa nautaa ruuaksi kuin kettuja turkiksiksi, koska lehmä eläessään ei ole yhtä onneton ja hädissään kuin kettu tarhassa?
Totta kai ymmärrän, että asia on paljon moniulotteisempi, mutta jo lapsena minulla särähti korvaan se, että vapaan kanan munat ovat parempi vaihtoehto kuin häkkikananmunat. Onko vapaan kanan muna vähemmän kuollut siinä pannulla?
Jokainen meistäkin kuolee joskus. Eikö silti ole tärkeää, että elää hyvän elämän?
Kuinka moni tarhattujen eläinten turkkeja käyttävä suostuisi siihen, että hänen lemmikki koira, kissa tai kani määrätään nyljettäväksi kuoleman jälkeen ja sen turkki hyödynnetään?
Hevosilla on isot laitumet, joilla ne kuljeskelee päivät pitkät. Ei ne niin kauheasti siellä edes laukkaile. Tässä meidän lähellä on maineikas ravitalli. Hevoset elelee hyvin tyytyväisinä, käyvät välillä uimassakin ja pienet varsat tallustelee onnellisen näköisinä emojensa kyljessä. Niitä on kiva katsella ja kuunnella.
Myös lampaiden elämä tuntuu oikeanlaiselta. Kesän alussa ne kuljetetaan veneillä saareen. Siellä ne maleksii koko kesän keskenään. Syksyllä ne tulevat mielellään jo lampolaansa. Lampaan taljaa en vierasta, yleensä lammas on saanut elää hyvissä, sille suotuisissa oloissa.