Miksi kettutarhaus on epäeettisempää verrattuna naudan-tai sianliha tuotantoon?

Onko eettisesti oikein ihmisen vangita eläin ja eristää se lajitovereistaan vain viihdearvon vuoksi? Miksi /Miksi ei?

Se ero, että käytännössä kukaan ei osta Suomessa turkiksia, helppo vastustaa. Lihatuotanto: lähes kaikki syövät lihaa, ei niin helppo vastustaa, koska pitäisi ottaa vastuu omista teoista. Lihatuotanto on ihan yhtä epäeettistä kuin turkistuotantokin joitain marginaalisia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo lajityypillinen käyttäytyminen on aika mielenkiintoinen asia, sillä kun perustellaan mm. tässä keskustelussa eettistä näkökulmaa. Onko se nauta vähemmän pihvi, jos se eläessään saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään? Eli on vähemmän epäeettistä kasvattaa nautaa ruuaksi kuin kettuja turkiksiksi, koska lehmä eläessään ei ole yhtä onneton ja hädissään kuin kettu tarhassa?

Totta kai ymmärrän, että asia on paljon moniulotteisempi, mutta jo lapsena minulla särähti korvaan se, että vapaan kanan munat ovat parempi vaihtoehto kuin häkkikananmunat. Onko vapaan kanan muna vähemmän kuollut siinä pannulla?

Se on vapaudut vankilasta -kortti. On ihan ok syödä eläin, joka on alunperinkin ollut olemassa vain ja ainoastaan päätyäkseen sinun lautasellesi, kunhan se liian lyhyen ja joka tapauksessa liian pienissä tiloissa vietetyn elämän aikana on saanut toteuttaa "lajityypillistä käytöstä."

Jokainen eläin on olemassa vain ja ainoastaan päätyäkseen jonkun ravinnoksi tai ehkä myös vielä eläessään toteuttaakseen puhtaanapitolaitoksen tehtäviä. Kuinka hyviä kunkin yksilön päivät ovat eläessään olleet, on varmaankin aika subjektiivinen kysymys. Asiassa voisi kuunnella eläinkäyttäytymistutkijoita, joilla on jokin valistunut arvaus eläimen tarvehierarkiasta. Ja on kai kuunneltukin kun lainsäädäntöä on kehitetty.

Yksikään eläinten käyttäytymisen tutkija ei puolusta turkistarhoja!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarhattavilla eläimillä on jalostuksesta huolimatta vastaavat vaistot ja tarpeet kuin villeillä sukulaisillaan: liikkuminen, saalistaminen, minkeillä uiminen, ketuilla kaivaminen, reviirin puolustaminen, pariutuminen, pentujen hoitaminen ja lajille ominaisten sosiaalisten suhteiden ylläpito. Tarhoilla eläimet eivät voi toteuttaa käyttäytymistarpeitaan, eivätkä ne ole kesyyntyneet. Kesyyntymättömyys aiheuttaa eläimissä jatkuvaa pelkoa ja stressiä.

No ei nämä lajinomaiset tarpeet kyllä täyty kotieläintiloillakaan. Karu fakta. Olen tehnyt tätä työtä reilu 20 vuotta joten uskon tietäväni aika hyvin.

Ap

Kotieläintiloilla??

Eikös kotieläintilat ole ihan jostain muusta syystä perustettuja kuin ravinnontuotantoon ja monen ns suojelijan mielestä kerrassaan ihania pieniä palasia taivasta sekä ihmiselle että eläimille?

jos todella työskentelisit ravinnontuotannon parissa, puhuisit tuotantoeläintiloista, joten se tästä keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo lajityypillinen käyttäytyminen on aika mielenkiintoinen asia, sillä kun perustellaan mm. tässä keskustelussa eettistä näkökulmaa. Onko se nauta vähemmän pihvi, jos se eläessään saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään? Eli on vähemmän epäeettistä kasvattaa nautaa ruuaksi kuin kettuja turkiksiksi, koska lehmä eläessään ei ole yhtä onneton ja hädissään kuin kettu tarhassa?

Totta kai ymmärrän, että asia on paljon moniulotteisempi, mutta jo lapsena minulla särähti korvaan se, että vapaan kanan munat ovat parempi vaihtoehto kuin häkkikananmunat. Onko vapaan kanan muna vähemmän kuollut siinä pannulla?

Se on vapaudut vankilasta -kortti. On ihan ok syödä eläin, joka on alunperinkin ollut olemassa vain ja ainoastaan päätyäkseen sinun lautasellesi, kunhan se liian lyhyen ja joka tapauksessa liian pienissä tiloissa vietetyn elämän aikana on saanut toteuttaa "lajityypillistä käytöstä."

Jokainen eläin on olemassa vain ja ainoastaan päätyäkseen jonkun ravinnoksi tai ehkä myös vielä eläessään toteuttaakseen puhtaanapitolaitoksen tehtäviä. Kuinka hyviä kunkin yksilön päivät ovat eläessään olleet, on varmaankin aika subjektiivinen kysymys. Asiassa voisi kuunnella eläinkäyttäytymistutkijoita, joilla on jokin valistunut arvaus eläimen tarvehierarkiasta. Ja on kai kuunneltukin kun lainsäädäntöä on kehitetty.

Yksikään eläinten käyttäytymisen tutkija ei puolusta turkistarhoja!

ei tietenkään, väitinkö niin? Koska koiraeläimen tarvehierarkiaa on mahdotonta kunnioittaa olosuhteissa, joissa tavoite on kustannustehokkaasti varmistaa paras mahdollinen karvan laatu.

Ei niissä olekaan eroa, en hyväksy kumpaakaan. Molemmissa eläimillä on liian vähän tilaa elää, eikä ole mahdollisuutta lajityypilliseen käytökseen. Jos noilla eläimillä olisi edes hyvä elämä, olisi edes hieman helpompi hyväksyä, että ne tapetaan, kun Erkki ja Jorma nyt vaan haluaa elää pelkällä pihvillä ja makkaralla.

Mutta ei. Paska elämä ja turhaakin turhempi kuolema, koska päätyvät vaan pötsinkasvatusmateriaaliksi. Sama noilla turkiseläimillä. En ymmärrä, kuka edes kehtaa turkista käyttää. Niin oksettavaa touhua tuokin. Nykypäivänä on muutakin konsteja pysyä lämpimänä talvipakkasilla.

Ei ole sen epäeettisempää mutta se on turhaa. Ruoka on ruokaa mutta ihan hyvin pärjättäisiin ilman turhia nahkoja.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla olemassa vapaan ketun turkkia? Mutta kyllä nuo muut tuotantoteollisuudet seuraa perässä, kunhan pää on ensin avattu ketuilla.

Saatte odotella vielä aika kauan, sillä RKP ei tule hyväksymään turkistarhauksen lopettamista.

Seuraavassa hallituksessa on sitten Kepu, joka ei tule hyväksymään turkistarhauksen lopettamista.

Palataan asiaan noin kahdeksan vuoden kuluttua, jos silloinkaan.

On.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään eläinten tehotuotanto ole eettistä. Mutta aloitetaan nyt ensin täysin turhista turkistarhoista. 

Muuta tuotantoa voi sentään edes jossain määrin perustella ravinnon tuotannolla, mutta kyllä eläinten oloja pitäisi sielläkin huomattavasti parantaa.  Se, että kaikki ryhtyvät vain kasvissyöjiksi, ei taida olla realistinen oletus. Sen sijaan turkiksia ei kukaan tarvitse - paitsi ne eläimet itse. 

Ei lisättävää.

Vierailija kirjoitti:

Kettuja tarhataan vain ihmisen turhamaisuuden takia, se ei kelpaa ravinnoksi. Olot ovat aivan hirveät, esimerkiksi parsinavetat on kielletty ja lehmät laiduntavat pelloilla, kun taas ketut ovat pienissä häkeissään päällekkäin sairaina ja vaivaisina. Hirveää p**kaa!

Lehmät laiduntavat pelloilla itseasiassa nykyään vähemmän kuin vaikka 90-luvulla. Luomulehmillä on "laidunnusvelvoite" eli luomuksi ei voi sanoa jos eivät pääse laiduntamaan.  Peruslypsylehmä ei välttämättä laitumella paljon aikaa vietä. Laidunrehun osuus ravinnosta on alle 5% jos ei ole luomusta kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.

Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.

Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.

On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.

Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.

Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.

On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.

Minä en kyllä ymmärrä onko sen hevosen elämä yhtään lajinmukaisempaa kuin lehmänkään..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kettuja tarhataan vain ihmisen turhamaisuuden takia, se ei kelpaa ravinnoksi. Olot ovat aivan hirveät, esimerkiksi parsinavetat on kielletty ja lehmät laiduntavat pelloilla, kun taas ketut ovat pienissä häkeissään päällekkäin sairaina ja vaivaisina. Hirveää p**kaa!

Lehmät laiduntavat pelloilla itseasiassa nykyään vähemmän kuin vaikka 90-luvulla. Luomulehmillä on "laidunnusvelvoite" eli luomuksi ei voi sanoa jos eivät pääse laiduntamaan.  Peruslypsylehmä ei välttämättä laitumella paljon aikaa vietä. Laidunrehun osuus ravinnosta on alle 5% jos ei ole luomusta kyse.

Laidunrehun pieni osuus johtuu kylläkin siitä, ettei laiduntilaa ole välttämättä niin paljon, että se riittäisi ruokkimaan eläimet laitumella. Eli ts, eläimet laiduntavat, mutta saavat säilörehua ym lisäravintoa. Yllä kerrottu kuinka paljon ajallisesti lehmät Suomessa laiduntavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kettuja tarhataan vain ihmisen turhamaisuuden takia, se ei kelpaa ravinnoksi. Olot ovat aivan hirveät, esimerkiksi parsinavetat on kielletty ja lehmät laiduntavat pelloilla, kun taas ketut ovat pienissä häkeissään päällekkäin sairaina ja vaivaisina. Hirveää p**kaa!

Lehmät laiduntavat pelloilla itseasiassa nykyään vähemmän kuin vaikka 90-luvulla. Luomulehmillä on "laidunnusvelvoite" eli luomuksi ei voi sanoa jos eivät pääse laiduntamaan.  Peruslypsylehmä ei välttämättä laitumella paljon aikaa vietä. Laidunrehun osuus ravinnosta on alle 5% jos ei ole luomusta kyse.

ja sitten vaihteeksi faktaa:

Lypsykarjatiloista 87 %:lla naudat laiduntavat neljä kuukautta vuodessa. Muussa nautakarjataloudessa 60 % naudoista laiduntaa kuusi kuukautta vuodessa.

Toistaiseksi vain 9 % maidontuottajista päästää eläimet myös talvella ulos jaloittelemaan, vaikka ympärivuotisella jaloittelulla on hyvinvointia edistävä vaikutus. Kytkettyinä pidettävät [parsinavetta] lypsylehmät ja hiehot on päästettävä 1.5.-30.9. vähintään 60 päivänä laitumelle tai vastaavaan jaloittelutilaan.

Toisaalta Noin 70 % lehmistä elää pihattonavetoissa, joissa ne voivat vapaasti liikkua, syödä, juoda ja levätä. Suurin osa pihattonavetassa elävistä lehmistä lisäksi laiduntaa kesäaikaan.

Niin siis laiduntaminen tarkoittaa sitä, että nauta viettää aikaa laidunpellolla. Valtaosassa navetoista on käytössä ulkoilutarha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.

Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.

Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.

On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.

Minä en kyllä ymmärrä onko sen hevosen elämä yhtään lajinmukaisempaa kuin lehmänkään..?

Eihän se ole, kun eivät luonnossa saa villihevosina laukkailla, vaan näiden heppatyttöjen kävelytettävinä ja ratsastettavina. Oli sitten miten hyvin kohdeltuja tahansa.

Kettu EI ole tuotantoeeläin.  

Kettu on villieläin.  Se ei kuulu tarhaan.  Sen kuuluu saada elää luonnossa ja pyydystää itse ruokansa.  

Nämä tarhaeläimet elää järkyttävän epäeettisissä oloissa.  Minkki elää koko pienen elämänsä pienessä matalassa häkissä, missä on verkkopohja ja sen käpälät joutuu pureutumaan verkkoon koko ajan.  

Ketulla sama kohtalo.

HÄVETKÄÄ !!!!

En ole koskaan ollut vailla kettuturkkia enkä minkkihattua enkä tule olemaan.  

Turkistarhaus olisi pitänyt ajaa alas jo aikoja sitten, ei ole mikään perustelu että tarhaajat jäävät ilman työtä, ajan myötä monet elinkeinot on lopetettu ja uusia tullut tilalle. Kuka turkiksia enää käyttää, ei eletä enää luolissa. 

Turkistarhauksen syytä on myös se, että Suomen luonnossa on nyt haitallisia vieraslajeja, kuten supikoirat tai minkit, jotka tuhoavat suomalaista luontoa ja mm. pikkulintuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinsuojelijoita ei usein kiinnosta kuin se oma söpö suosikkieläin. Lehmät ja siat eivät heidän mielestä ole söpöjä, toisin kuin ketut. Joten siksi kettuja ei saisi listiä.

Häh, lehmäthän nimen omaan ovat ihania! Äiti eli koko elämänsä lehmien kanssa, taisi pitää niistä enemmän kuin useimmista ihmisistä. Kun ikää tuli ja isälle eläke, taisi lehmät (silloin enää 5) olla enemmän harrastus kuin elinkeino. Hyvästä hoidosta huolimatta yksi sairastui vaikeaan sorkkatulehdukseen ja ammuttiin laitumen perälle. Äiti syytti itseään ja lopulta lopui lopuistakin. Aika nopeasti eläinten lähdön jälkeen alkoi äidin kunnossa alamäki.

Ns suojelijat haluaisivat hävittää kesynaudat kokonaan, meille muille tulisi ikävä niityllä möllöttäviä hännänheiluttajia.

On eläintensuojelijoita jotka esimerkiksi tykkää vain hevosista ja hevosten hyvinvointi on heille tärkeintä. Lehmät sun muut voivat heidän puolestaan mennä makkaraksi, kun ovat älyllisestikin heikkolahjaisempia eivätkä voi siksi kärsiä yhtä paljon kuin hevoset.

Minä en kyllä ymmärrä onko sen hevosen elämä yhtään lajinmukaisempaa kuin lehmänkään..?

Eihän se ole, kun eivät luonnossa saa villihevosina laukkailla, vaan näiden heppatyttöjen kävelytettävinä ja ratsastettavina. Oli sitten miten hyvin kohdeltuja tahansa.

Maailmassa ei ole kuin yksi ainoa alkuperäinen villihevosrotu.  Mongolian arohevonen.  Se on suojeltu eläin eikä sitä pysty kesyttämään. 

Muut hevosrodut on kaikki kesyhevosia.  Ne tarvitsevat ihmisen kanssa olemista.  Samalla tavalla kuin koirat.  Kissat villiintyy, mutta koirat ei.  Kissan pitäminen pelkästään sisätiloissa on minusta eläinrääkkäystä.  

Entä käärme, joka elää kaiken ikänsä akvaariossa?