Ihmiset jotka valittaa jatkuvasti rahan puutetta, vaikka sitä ei oikeasti ole (keskiluokan "ahdinko")

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi työssä käyvällä keskiluokalla ja toimeentulotukiasiakkailla pitäisi olla sama elintaso?

Millä ihmeen mittapuulla näin onkaan?

Tunnetteko te oikeasti ketään toimeentulotuen asiakkaita?

En tiedä mitä keskiluokka tienaa (keskituloisen tiedän) mutta olen elänyt tuilla ja ne oli kyllä isot. Sain päivärahaa, asumistukea, elarit ja lapsilisät. Käteen tuli 2400 euroa. Toki elarit ja lapsilisät saa työssäkäyvätkin. Toimeentulotukea en saanut säästöjen takia, mutta sitäkin olisin muuten saanut, koska lapsia oli kaksi ja perusosa joku 1300 euroa. Nykyään taitaa olla enemmänkin. Asunto oli iso ja todella hyvällä paikalla. Sain täyden asumistuen eli yli 600 euroa. En raaskisi itse maksaa sellaista vuokraa omasta pussista.

Joo, en osaa sanoa. Itse olen yksinasuva lapseton, saan työttömyyspäivärahaa sen noin 600 kuussa, asumistukea noin satasen, ja toimeentulotukea saisin ehkä satasen tai pari jos hakisin, mutta en halua siitä hinnasta myydä yksityisyyttäni ja ihmisarvoani.

No, tasan ei kai mene onnen lahjat sitten. Hyvähän se on, että joillain suomalaisilla vielä lapsiakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

No ensinnäkin, osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja käytöstapojen puutetta käyttää toisista sellaista ilmaisua, kun sinä juuri käytit.

Toisekseen, eiköhän se yhteiskunta toimi niin, että aika äkkiä niistä duunariammateista sekä sivistyneistöstä ja jopa yläluokasta tulisi porukkaa täyttämään ne nykyisen keskiluokan jättämät paikat. Sitten tulisivat vaan eri ihmiset keskiluokkaan - ehkä hieman inhimillisemmillä arvoilla ja muukin kuin raha ja materia mielessä - täyttämään nykyisten paikat. Niin on tapahtunut kautta historian, ja niin tapahtuisi jatkossakin. Joku muu tulisi tilalle. Ei nykyinen keskiluokka ole lainkaan korvaamaton. Sen jäsenet saa työmielessä korvattua todella nopeastikin.

Kun lukee noita toisten haukkumisia ja nimittelyitä riittävästi, joita tuossakin oli, alkaa tuo skenaario vaikuttaakin ihan mukiinmenevältä.

Ihan itse on keskiluokkaiset omalla vuosikausia kestäneellä haukkumisellaan aiheuttaneet sen tilanteen, että heille ei sympatiaa tässä tilanteessa heru. Toki tuolla jo aiemmin todettiin, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole k*sipäitä. Mutta osa kyllä on. Kuten tuossakin nähtiin.

Sitä odotellessa, että varastomiehet ja Alepan kassat pyörittävät sairaaloita ja koko yhteiskuntaa.

Tämä on niin perin suomalaista. Jos jollakin sukulaisella/naapurilla/tutulla jne näyttää menevän paremmin kuin itsellä, niin alkaa se valittaminen: yhyy-yhyy-yhyy - miksi joudumme kärsimään, tinkimään tarpeettomista matkoista, lasten kalliista harrastuksista, miettimään rahankäyttöämme.

Elämä on usein omista valinnoista kiinni. Niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen tottuu siihen elintasoon. Ja suhteuttaa oman kulutuksensa tuloihin (siis, jos mahdollista). Sitten kun tulot tippuvat - tai hinnat nousevat merkittävästi - alkaa rahat loppumaan. Juuri siksi, että on hankittu kaikille kallis harrastu ja sen mukana varusteita. Ja talo. Ja asuntolaina siihen taloon. Ja 2-3 autoa. Ja lapsille omat autot kun tulevat aikuisiksi. Lista on loputon. Toi on sitä omilla valinnoilla aiheutettua "kurjuutta" - eletään yli varojen.

Ei kaikki elä yli varojen. Me jatkamme samaan malliin kuin ennenkin sen suhteen, että tämä talo on ja pysyy, yksi auto on ja se edelleen riittää, kolmella lapsella jokaisella yksi harrastus ja välineet uusitaan tarpeen mukaan. Vaihdellaan edelleen suoratoistopalveluja ja kilpailutetaan edelleen liittymät ja vakuutukset.

Se, mistä on vähennetty on muu kulutus: ei niin paljoa leffaskäyntiä, ei niin paljon ulkona syömisiä, ei niin paljon kirppiskierroksia, ei niin montaa kertaa kampaajalle/parturiin, ei tapahtumia niin montaa.

Edelleen haluamme matkailla joskus jossain, joten tänä kesänä ei senttiäkään kotimaisiin hotelleihin tai kylpylöihin, laivoille, tivoleihin yms. Säästetään ne paikkoihin jossa niille rahoille saa todellista vastinetta.

Näin pitääkin toimia, mielestäni. Tällä tavalla toimii - edes joten kuten - raha-asiansa hallitseva ihminen/perhe. Se toisenlainen sitten huutaa, että rahat loppuu, kun ei saa enää maailmanympärimatkaa, kun toisella ei edes ruokaan meinaa rahat riittää.

Huomaathan, että häviäjä on kotimaan matkailu ja huviteollisuus, josta työpaikat häviävät, 

"

Keskiluokkaisen ihmisen huomaa siitä, että omissa peloissaan oman elintason romahtamisesta hän alkaa saarnata siitä, miten Suomelle käy, kun hänelle ei annetakaan enää tarpeeksi rahaa palvelijoiden käyttöön.

Miettikääpä joskus, miten keskiluokkaiset ihmiset puhuvat kampaajista, kynsihoitajista, jalkahoitajista, remonttireiskoista, ravintolatyöntekijöistä.

He puhuvat näistä ihmisistä alaluokkana, jolle he keskiluokkaisina omilla valinnoillaan ja omasta jalomielisyydestään tarjoavat työtä ja työllisyyttä.

Keskiluokkaiset ovatkin näiden raataja-ammateissa (pienellä palkalla pitkiä päiviä) toimivien ihmisten Suuria Hyväntekijöitä.

Tuolla tavalla sitä luokkaeroa tehdään puheissa ihan.joka.päivä.

Samalla tavalla keskiluokkaiset työssäkäyvät ja niitä aina vaan suurempia älytelevisioita ostavat ihmiset kertovat suureen ääneen olevansa hyväntekijöitä myös työttömille, joiden elämän he elättävät. Huvittavaa kyllä, näin laman edellä suurempi "huoli" eli huolipuhe eli moraalipaasaus kohdistuu nyt näköjään noihin duunariammattien edustajiin eikä niinkään työttömiin - tämä siitä syystä, että keskiluokan ihminen pelkää kaikkein eniten oman elintason romahtamista nimenomaan Työttömyyden kautta. Mutta hän tietää, että ansiosidonnainen tulee olemaan hyvä, ja hän kuitenkin ainakin puheissaan (ei aamuneljällä herätessään kylmään hikeen, kun tajuaa todellisuuden) uskoo kovasti, että Hän On Niin Hyvä Työssään, että hän kyllä saa kolmen kuukauden sisällä itselleen uuden työn. Mutta siltä varalta, ettei saakaan, hän ei juuri tällä hetkellä hauku työttömiä ja selitä suu vaahdossa elättävänsä työttömiä omalla työllään. Koska olisihan se noloa, että kuuden kuukauden päästä hän joutuisi ottamaan lakin nöyränä käteen ja astuvansa naapurin Virtasen eteen haukuttavaksi, miten Virtanen elättää nyt tuota naapuriaan omalla työllään.

Siksi nyt saamme kuulla tuota selostusta yhä enemmän, miten keskiluokkaiset ovat duunareiden hyväntekijöitä. Että jos keskiluokkainen saa vähemmän rahaa, alaluokkaiset joutuvat massatyöttömyyden uhreiksi.

Voi että kun se keskiluokkainen on niin hauras ja herkkä. Uhri sanan jokaisessa merkityksessä. Voi että, kyynel valuu poskelle."

Naulan kantaan!

Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

kokopäivätyönteolla on tarkoitus olla varaa muuhunkin kuin perusruokaan ja kattoon pään päällä. Ilmeisesti joissakin piireissä tätä ei ole vielä ymmärretty.

Kaiken turhan nillittämisen keskellä tuossa oleellisin. Ei pieni-tai keskituloinenkaan oleta, että pitäisi olla veneet, isot omakotitalot ja kaukomatkat, mutta ehkä jotain muutakin kun masu täynnä ja vaatteet päällä.

Keskituloinen voi olettaa saavansa enemmän nettona käyttöön kun pienituloinen ja pienituloinen voi olettaa saavansa enemmän kun työtön. Onko tuossa jotain ihmeellistä? Turha puhua kulutuksesta, kun ne rahat voi kukin kuluttaa niin eri tavoin eli joku ei voi xxxx tuloilla kustantaa sitä ja tätä ja joku voi.

Paljon sitä rahaa nettona on käytettävissä, on se mikä merkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tyhjästä valittamista, jos koko elämän on paiskinut töitä elintason eteen ja tulee päivä että sitä elintasoa ei enää ole. Se on pettymys.

Mutta näillä valittajilla on. Heidän täytyy nyt vain tehdä se, mitä muilta vaativat. Köyhienkin pitää jatkuvasti säästää ja kiristää vyötä, vaikkei jäljellä olisi mitään säästettävää.

Keskiluokkaisuus ei ole sama asia kuin töiden paiskiminen. Moni köyhäkin raataa yhtä lailla ja vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

No ensinnäkin, osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja käytöstapojen puutetta käyttää toisista sellaista ilmaisua, kun sinä juuri käytit.

Toisekseen, eiköhän se yhteiskunta toimi niin, että aika äkkiä niistä duunariammateista sekä sivistyneistöstä ja jopa yläluokasta tulisi porukkaa täyttämään ne nykyisen keskiluokan jättämät paikat. Sitten tulisivat vaan eri ihmiset keskiluokkaan - ehkä hieman inhimillisemmillä arvoilla ja muukin kuin raha ja materia mielessä - täyttämään nykyisten paikat. Niin on tapahtunut kautta historian, ja niin tapahtuisi jatkossakin. Joku muu tulisi tilalle. Ei nykyinen keskiluokka ole lainkaan korvaamaton. Sen jäsenet saa työmielessä korvattua todella nopeastikin.

Kun lukee noita toisten haukkumisia ja nimittelyitä riittävästi, joita tuossakin oli, alkaa tuo skenaario vaikuttaakin ihan mukiinmenevältä.

Ihan itse on keskiluokkaiset omalla vuosikausia kestäneellä haukkumisellaan aiheuttaneet sen tilanteen, että heille ei sympatiaa tässä tilanteessa heru. Toki tuolla jo aiemmin todettiin, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole k*sipäitä. Mutta osa kyllä on. Kuten tuossakin nähtiin.

Sitä odotellessa, että varastomiehet ja Alepan kassat pyörittävät sairaaloita ja koko yhteiskuntaa.

Niinhän he tekevätkin.

Ja kyllä minulla siivoojana on hyvä olla auto käytössä. Sen perusteella sainkin tämän työn. Tässä hommassa siirrytään ja kuljetetaan tavaroita. Voin myös tehdä extrakeikkaa siellä mihin bussit eivät kulje.

Omistan mielelläni myös asunnon vanhuuden turvaksi. Tulossa on pieni eläke.

-eri.

Ei kaikki ole omasta elintasostaan valittavia,

vaikka olisi materian perään ja arvostaisi muutakin kun immateriaalisia juttuja.

Hieman oksettava tuollaiset "oppisit sinäkin ei raha tärkein juttu" Koska yleensä tuohon sisältyy kuitenkin joku mustavalkoisuus eli henkilölle, jolle raha ei ole ollut ikinä tärkein aletaan takomaan jotain sellaista mikä ei ole totta, vaan koska

hän välittää ehkä materiaalista enemmän kun joku toinen.

Tuo on tuollaista oksettavaa tekopyhää hyvesignalointia.

Jotkut eivät aina osaa erottaa asioiden tärkeysjärjestystä tai ottaa muutakin huomioon kun rahan, joissain asioissa, mutta typerää on yrittää niputtaa kaikkia rahasta ja materiaalista välittäviä samaan nippuun, joille ei mitkään muut asiat merkitse mitään.

Ei se materiaalista tai rahasta vapaa ihminen välttämättä ole sen henkisempu, reilumpi, välittävämpi ihminen. Kyllä ihmisluonteeseen kuuluu haluta muutakin kun välttämättömyydet ja henkisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kokopäivätyönteolla on tarkoitus olla varaa muuhunkin kuin perusruokaan ja kattoon pään päällä. Ilmeisesti joissakin piireissä tätä ei ole vielä ymmärretty.

Kyllä se nyt vaan on kulutus lisääntynyt julmetusti viimeisen 15 vuoden aikana. Ja siihen törsäilyyn ja mässäilyyn ollaan niin totuttu, ettei muka pystytä yhtään vähentämään, vaikkei olisi varaa. Mieti mitä omistit silloin, ja mitä kaikkea roinaa nyt. Mieti mitä söit vuonna 2008 ja mitä nyt. Mitä harrastit ja mitä nyt. Jos siis olet tämä "koko elämän töitä paiskinut". Ennen sellaisia pidettiin varakkaina, jotka elävät tänä päivänä ns. keskiluokkaista elämää. Ennen keskiluokkainen ymmärsi että se ei ole synonyymi varakkuudelle, eikä loputtomalle rahalle.

Jännästi se sosiaalituilla eläväkin ajattelee, että on oikeus kokonaiseen asuntoon, huone ei riitä. Tai kunnon ruokaan, harrastuksiin, uuteen puhelimeen ja netflixiin. Nuo ovat niitä keskiluokan juttuja. 

Mikä se "kokonainen asunto" on? "Sosiaalituissa" on tiukat rajat sille, millainen asunto lasketaan kohtuulliseksi. Ehkä jossain Helsingissä asuva suurperhe saa kalliin asunnon kun ei muuta ole olemassakaan, mutta yksinelävä köyhä pitkin Suomea saa kyllä tyytyä sellaiseen halpaan yksiöön, jossa keskiluokka pyörtyisi.

Vai tarkoitatko "huoneella" sitä, että köyhät pitäisi asuttaa johonkin asuntolaan missä jokaisella on vain oma makuuhuone, ja keittiöt ja peseytymistilat ovat yhteisiä?

70 ja 80-luvuilla asuttiin vielä usein alivuokralaisina. Oli joku huone esim. omakotitalon yläkerrassa ja lupa käyttää isäntäväen pihasaunaa. Nykyisin asuu köyhinkin ilmaiseksi kokonaisessa asunnossa, jossa on kylpyhuoneet ja astianpesukoneet.

Jep, muttei omista sitä asuntoa, toisin kuin moni keskiluokkainen. Keskiluokkainen voi kartuttaa omaisuuttaan. Sosiaalitukien varassa omaisuus harvoin karttuu, yleensä enneminkin se vähäinenkin omaisuus hupenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

No kun ei ole mikään pakko. Olet vain jumissa noissa ajatuksissasi.

Onhan. Jos luet oikein tarkasti niin siinä lukee, että kun käy töissä, on PAKKO. Tai kun ei elä tuilla, on PAKKO. Tokihan aina voi valita ja jäädä työttömäksi, mutta sellaista elämää en edes halua. Jos olet tosiaan eri mieltä niin kerro ihmeessä missä työssäkäyvä (tai kukaan) voi asua ilmaiseksi. Koska tätähän sinä viestissäsi kirjaimellisesti väitit.

Puhe on valinnoista. Siitä, onko valintoja mahdollista tehdä vai eikö ole. Ja sen sinäkin sanoit viestissäsi - ilmeisesti itse sitä tajuamatta - että voit tehdä valinnan. Kaikki eivät voi. Joka ikinen työssäkäyvä ihminen voi tehdä sen valinnan, käykö työssä vai ei. Kirjoitit: "tokihan aina voi valita --- mutta sellaista elämää en halua". Eli sinä teet sen valinnan, sinä teet sen itse. SINÄ voit tehdä sen valinnan.

Työttömäksi ilman omaa haluaan jäävä ihminen ei ole tehnyt itse sitä valintaa. Työtön ihminen ei voi valita, että hän menee töihin.  Tästä nimenomaisesta asiasta käydään koko ajan eri valtakunnan tasoilla sellaista ideologista vääntöä, että ei mennä nyt tässä siihen. Aika moni tietää empiriaa siitä, että niihin töihin ei vain voi valita menevänsä. Tuhansia ihmisiä tänäkin päivänä Suomessa valitsee haluavansa mennä töihin ja lähettää niitä työhakemuksia. Mutta silti hän ei saa sitä työpaikkaa. Se ei silloin ole oma valinta, ettei ole töissä.

Sinulta puuttuu mielikuvitusta ja näköjään myös argumentointitaitoa.

Itse olen sitä mieltä - ja asiasta saa tietenkin olla aivan eri mieltä, mutta mielellään kuulen perustelut sille väitteelle - että ihminen, jolla on varaa valita, on aina paremmassa asemassa kuin ihminen, jolla ei ole varaa valita. Ja varalla tarkoitan kaikkiea: muun muassa yhteiskunnallista, taloudellista ja työmarkkina-asemaa. Tarkoitan sillä myös henkistä pääomaa, juurikin sitä, että ei ole jumissa omissa ajatusmalleissaan. Se, että miettii sen minuutin ajan sitä, että "entäs jos muuttaisinkin eräjormaksi lappiin", ei maksa mitään muuta kuin sen minuutin. Sitä ajatusta ei tarvitse toteuttaa. Hetken vain leikkii, käyttää mielikuvitustaan.

Mutta sekin tuntuu olevan aivan liikaa vaadittu keskiluokkaiselta, keskitasoiselta ihmiseltä. Todennäköisesti tuon minuutin ajatusleikin sijaan sama ihminen saattaa aivan hyvin katsoa päivässä 60 minuuttia televisiosta jotakin aivojaan turruttavaa roskaa. Ja sen jäljet sitten näkyvät täällä, muun muassa ajatusjumeissa ja kapeakatseisuudessa. Ja siinä jo mainitussa seikassa, että kun oman mielikuvituksen tuottamat ideat ja argumentit loppuvat, aletaan vedota yhteiskuntaan ja siihen, että "jos kaikki tekisivät niin". Kun ei edes sitä minuuttia voida ajatella itsen tekevän niin. Edes sitä yhtä minuuttia.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki ole omasta elintasostaan valittavia,

vaikka olisi materian perään ja arvostaisi muutakin kun immateriaalisia juttuja.

Hieman oksettava tuollaiset "oppisit sinäkin ei raha tärkein juttu" Koska yleensä tuohon sisältyy kuitenkin joku mustavalkoisuus eli henkilölle, jolle raha ei ole ollut ikinä tärkein aletaan takomaan jotain sellaista mikä ei ole totta, vaan koska

hän välittää ehkä materiaalista enemmän kun joku toinen.

Tuo on tuollaista oksettavaa tekopyhää hyvesignalointia.

Jotkut eivät aina osaa erottaa asioiden tärkeysjärjestystä tai ottaa muutakin huomioon kun rahan, joissain asioissa, mutta typerää on yrittää niputtaa kaikkia rahasta ja materiaalista välittäviä samaan nippuun, joille ei mitkään muut asiat merkitse mitään.

Ei se materiaalista tai rahasta vapaa ihminen välttämättä ole sen henkisempu, reilumpi, välittävämpi ihminen. Kyllä ihmisluonteeseen kuuluu haluta muutakin kun välttämättömyydet ja henkisiä asioita.

Nyt vaan tässä keskustelussa taidetaan otsikonkin perusteella puhua niistä ihmisistä, jotka valittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

No ensinnäkin, osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja käytöstapojen puutetta käyttää toisista sellaista ilmaisua, kun sinä juuri käytit.

Toisekseen, eiköhän se yhteiskunta toimi niin, että aika äkkiä niistä duunariammateista sekä sivistyneistöstä ja jopa yläluokasta tulisi porukkaa täyttämään ne nykyisen keskiluokan jättämät paikat. Sitten tulisivat vaan eri ihmiset keskiluokkaan - ehkä hieman inhimillisemmillä arvoilla ja muukin kuin raha ja materia mielessä - täyttämään nykyisten paikat. Niin on tapahtunut kautta historian, ja niin tapahtuisi jatkossakin. Joku muu tulisi tilalle. Ei nykyinen keskiluokka ole lainkaan korvaamaton. Sen jäsenet saa työmielessä korvattua todella nopeastikin.

Kun lukee noita toisten haukkumisia ja nimittelyitä riittävästi, joita tuossakin oli, alkaa tuo skenaario vaikuttaakin ihan mukiinmenevältä.

Ihan itse on keskiluokkaiset omalla vuosikausia kestäneellä haukkumisellaan aiheuttaneet sen tilanteen, että heille ei sympatiaa tässä tilanteessa heru. Toki tuolla jo aiemmin todettiin, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole k*sipäitä. Mutta osa kyllä on. Kuten tuossakin nähtiin.

Sitä odotellessa, että varastomiehet ja Alepan kassat pyörittävät sairaaloita ja koko yhteiskuntaa.

Eiköhän sieltä yliopistoista tule sitten työelämäprofessoreita ja muita ohjaamaan niitä duunareita töissään. Puhe oli duunareista, sivistyneistöstä ja yläluokasta. Taitaa esim. Herlin kuulua nykyiseen yläluokkaan, ja ammattina on muun muassa maanviljelijä. Aatelisillakin on myös ihan bisnesosaamista. Ihan turha kuvitella, että amk-tasoinen tai edes ammattikoulutuksen yliopistosta saanut lahjoiltaan keskitasoinen, keskipalkkainen keskiluokkainen ihminen olisi tämän maan ainoa tuki ja turva. Luojan kiitos ei ole!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole tyhjästä valittamista, jos koko elämän on paiskinut töitä elintason eteen ja tulee päivä että sitä elintasoa ei enää ole. Se on pettymys.

Mutta näillä valittajilla on. Heidän täytyy nyt vain tehdä se, mitä muilta vaativat. Köyhienkin pitää jatkuvasti säästää ja kiristää vyötä, vaikkei jäljellä olisi mitään säästettävää.

Keskiluokkaisuus ei ole sama asia kuin töiden paiskiminen. Moni köyhäkin raataa yhtä lailla ja vielä enemmän.

Moni köyhä raataa, mutta se on oma valinta. Itsekin opiskelin ihan tavan duunariammatin, ja se elintaso ei tyydyttänyt, oli kaksi vaihtoehtoa, tottua tai tehdä töitä paremman eteen, joten opiskelin sen duunarityön ohella, ja jo valmistuttuani lähes tuplasin palkkani. Ja se opiskelu on lähtökohtaisesti mahdollista kenelle tahansa suomalaiselle. Toisaalta mieheni on ihan tavan duunari ja tienaa melkein yhtä paljon kuin minä, se on miten korttinsa pelaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

No kun ei ole mikään pakko. Olet vain jumissa noissa ajatuksissasi.

Onhan. Jos luet oikein tarkasti niin siinä lukee, että kun käy töissä, on PAKKO. Tai kun ei elä tuilla, on PAKKO. Tokihan aina voi valita ja jäädä työttömäksi, mutta sellaista elämää en edes halua. Jos olet tosiaan eri mieltä niin kerro ihmeessä missä työssäkäyvä (tai kukaan) voi asua ilmaiseksi. Koska tätähän sinä viestissäsi kirjaimellisesti väitit.

Puhe on valinnoista. Siitä, onko valintoja mahdollista tehdä vai eikö ole. Ja sen sinäkin sanoit viestissäsi - ilmeisesti itse sitä tajuamatta - että voit tehdä valinnan. Kaikki eivät voi. Joka ikinen työssäkäyvä ihminen voi tehdä sen valinnan, käykö työssä vai ei. Kirjoitit: "tokihan aina voi valita --- mutta sellaista elämää en halua". Eli sinä teet sen valinnan, sinä teet sen itse. SINÄ voit tehdä sen valinnan.

Työttömäksi ilman omaa haluaan jäävä ihminen ei ole tehnyt itse sitä valintaa. Työtön ihminen ei voi valita, että hän menee töihin.  Tästä nimenomaisesta asiasta käydään koko ajan eri valtakunnan tasoilla sellaista ideologista vääntöä, että ei mennä nyt tässä siihen. Aika moni tietää empiriaa siitä, että niihin töihin ei vain voi valita menevänsä. Tuhansia ihmisiä tänäkin päivänä Suomessa valitsee haluavansa mennä töihin ja lähettää niitä työhakemuksia. Mutta silti hän ei saa sitä työpaikkaa. Se ei silloin ole oma valinta, ettei ole töissä.

Sinulta puuttuu mielikuvitusta ja näköjään myös argumentointitaitoa.

Itse olen sitä mieltä - ja asiasta saa tietenkin olla aivan eri mieltä, mutta mielellään kuulen perustelut sille väitteelle - että ihminen, jolla on varaa valita, on aina paremmassa asemassa kuin ihminen, jolla ei ole varaa valita. Ja varalla tarkoitan kaikkiea: muun muassa yhteiskunnallista, taloudellista ja työmarkkina-asemaa. Tarkoitan sillä myös henkistä pääomaa, juurikin sitä, että ei ole jumissa omissa ajatusmalleissaan. Se, että miettii sen minuutin ajan sitä, että "entäs jos muuttaisinkin eräjormaksi lappiin", ei maksa mitään muuta kuin sen minuutin. Sitä ajatusta ei tarvitse toteuttaa. Hetken vain leikkii, käyttää mielikuvitustaan.

Mutta sekin tuntuu olevan aivan liikaa vaadittu keskiluokkaiselta, keskitasoiselta ihmiseltä. Todennäköisesti tuon minuutin ajatusleikin sijaan sama ihminen saattaa aivan hyvin katsoa päivässä 60 minuuttia televisiosta jotakin aivojaan turruttavaa roskaa. Ja sen jäljet sitten näkyvät täällä, muun muassa ajatusjumeissa ja kapeakatseisuudessa. Ja siinä jo mainitussa seikassa, että kun oman mielikuvituksen tuottamat ideat ja argumentit loppuvat, aletaan vedota yhteiskuntaan ja siihen, että "jos kaikki tekisivät niin". Kun ei edes sitä minuuttia voida ajatella itsen tekevän niin. Edes sitä yhtä minuuttia.

Siinä mielessä voi olla paremmassa asemassa että voi valita menevänsä töihin vrt. joutuu olemaan työtön vastoin tahtoaan. Mutta ei muilta osin sen työssäkäyvän ja sen valinnan tehneen asema ole parempi. En voi valita taloudellista tai työmarkkina-asemaani, en voi valita tulevani johtajaksi ja tienaavani tuplasti enemmän. Lähinnä voin valita pudottavani asemaani.

Olen myös leikkinyt ajatuksella ja huvikseni suunnitellutkin, muuttavani helsinkiin, muuttavani lappiin, olevani työtön, olevani yrittäjä, lähteväni opiskelemaan oikeustieteitä, ja kuvitellessani että millaistakohan se elämä sitten olisi. Mutta ei se tuota mitään sen enempää kuin sen roskankaan katsominen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

Jos kuu olisi juustoa niin... Kai ymmärrät kuitenkin, että jos keskiluokka noin tekisi, työttömille olisi avoimia työpaikkoja enemmän kuin tarpeeksi. Osalla olisi jopa ammattitaitoakin. 

Koska kuvailemasi tilanne on käytännössä mahdoton oletetaan, että osa keskiluokasta lähtisi korpiin. Avoimet työpaikat täytettäisiin suht nopeasti, sisäisin siirroin ylentämällä ja ottamalla vähemmän koulutettua väkeä vähemmän vaativiin tehtäviin. Yhteiskunta toipuisi jollain aikataululla ja työttömyys vähenisi lähelle nollaa. Toki työvoimasta voisi olla vielä pulaa, mutta nythän voisi ollakin varaa nostaa palkkoja houkuttelemaan työvoimaa ulkomailta. 

Olisiko tässä jopa ratkaisu Suomen talouteen, että osa keskiluokasta lähtisi etsimään itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

Jos kuu olisi juustoa niin... Kai ymmärrät kuitenkin, että jos keskiluokka noin tekisi, työttömille olisi avoimia työpaikkoja enemmän kuin tarpeeksi. Osalla olisi jopa ammattitaitoakin. 

Koska kuvailemasi tilanne on käytännössä mahdoton oletetaan, että osa keskiluokasta lähtisi korpiin. Avoimet työpaikat täytettäisiin suht nopeasti, sisäisin siirroin ylentämällä ja ottamalla vähemmän koulutettua väkeä vähemmän vaativiin tehtäviin. Yhteiskunta toipuisi jollain aikataululla ja työttömyys vähenisi lähelle nollaa. Toki työvoimasta voisi olla vielä pulaa, mutta nythän voisi ollakin varaa nostaa palkkoja houkuttelemaan työvoimaa ulkomailta. 

Olisiko tässä jopa ratkaisu Suomen talouteen, että osa keskiluokasta lähtisi etsimään itseään?

Se voisi juurikin olla ratkaisu, tai ainakin osa sitä. Tämä on juuri sitä luovaa ajattelua, jota Suomi tarvitsee! Suomi ei tarvitse puhetta keskiluokan "ahdingosta", kun tällä hetkellä näköjään suuri osa keskiluokan kognitiivisesta kapasiteetista menee sen miettimiseen, miten asiat ovatkin niin surkeasti ja miten toimia ruokakaupassa, kun ei voikaan ostaa just sitä mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

No kun ei ole mikään pakko. Olet vain jumissa noissa ajatuksissasi.

Onhan. Jos luet oikein tarkasti niin siinä lukee, että kun käy töissä, on PAKKO. Tai kun ei elä tuilla, on PAKKO. Tokihan aina voi valita ja jäädä työttömäksi, mutta sellaista elämää en edes halua. Jos olet tosiaan eri mieltä niin kerro ihmeessä missä työssäkäyvä (tai kukaan) voi asua ilmaiseksi. Koska tätähän sinä viestissäsi kirjaimellisesti väitit.

Puhe on valinnoista. Siitä, onko valintoja mahdollista tehdä vai eikö ole. Ja sen sinäkin sanoit viestissäsi - ilmeisesti itse sitä tajuamatta - että voit tehdä valinnan. Kaikki eivät voi. Joka ikinen työssäkäyvä ihminen voi tehdä sen valinnan, käykö työssä vai ei. Kirjoitit: "tokihan aina voi valita --- mutta sellaista elämää en halua". Eli sinä teet sen valinnan, sinä teet sen itse. SINÄ voit tehdä sen valinnan.

Työttömäksi ilman omaa haluaan jäävä ihminen ei ole tehnyt itse sitä valintaa. Työtön ihminen ei voi valita, että hän menee töihin.  Tästä nimenomaisesta asiasta käydään koko ajan eri valtakunnan tasoilla sellaista ideologista vääntöä, että ei mennä nyt tässä siihen. Aika moni tietää empiriaa siitä, että niihin töihin ei vain voi valita menevänsä. Tuhansia ihmisiä tänäkin päivänä Suomessa valitsee haluavansa mennä töihin ja lähettää niitä työhakemuksia. Mutta silti hän ei saa sitä työpaikkaa. Se ei silloin ole oma valinta, ettei ole töissä.

Sinulta puuttuu mielikuvitusta ja näköjään myös argumentointitaitoa.

Itse olen sitä mieltä - ja asiasta saa tietenkin olla aivan eri mieltä, mutta mielellään kuulen perustelut sille väitteelle - että ihminen, jolla on varaa valita, on aina paremmassa asemassa kuin ihminen, jolla ei ole varaa valita. Ja varalla tarkoitan kaikkiea: muun muassa yhteiskunnallista, taloudellista ja työmarkkina-asemaa. Tarkoitan sillä myös henkistä pääomaa, juurikin sitä, että ei ole jumissa omissa ajatusmalleissaan. Se, että miettii sen minuutin ajan sitä, että "entäs jos muuttaisinkin eräjormaksi lappiin", ei maksa mitään muuta kuin sen minuutin. Sitä ajatusta ei tarvitse toteuttaa. Hetken vain leikkii, käyttää mielikuvitustaan.

Mutta sekin tuntuu olevan aivan liikaa vaadittu keskiluokkaiselta, keskitasoiselta ihmiseltä. Todennäköisesti tuon minuutin ajatusleikin sijaan sama ihminen saattaa aivan hyvin katsoa päivässä 60 minuuttia televisiosta jotakin aivojaan turruttavaa roskaa. Ja sen jäljet sitten näkyvät täällä, muun muassa ajatusjumeissa ja kapeakatseisuudessa. Ja siinä jo mainitussa seikassa, että kun oman mielikuvituksen tuottamat ideat ja argumentit loppuvat, aletaan vedota yhteiskuntaan ja siihen, että "jos kaikki tekisivät niin". Kun ei edes sitä minuuttia voida ajatella itsen tekevän niin. Edes sitä yhtä minuuttia.

Siinä mielessä voi olla paremmassa asemassa että voi valita menevänsä töihin vrt. joutuu olemaan työtön vastoin tahtoaan. Mutta ei muilta osin sen työssäkäyvän ja sen valinnan tehneen asema ole parempi. En voi valita taloudellista tai työmarkkina-asemaani, en voi valita tulevani johtajaksi ja tienaavani tuplasti enemmän. Lähinnä voin valita pudottavani asemaani.

Olen myös leikkinyt ajatuksella ja huvikseni suunnitellutkin, muuttavani helsinkiin, muuttavani lappiin, olevani työtön, olevani yrittäjä, lähteväni opiskelemaan oikeustieteitä, ja kuvitellessani että millaistakohan se elämä sitten olisi. Mutta ei se tuota mitään sen enempää kuin sen roskankaan katsominen.

Ettäkö ihmisen oma ajattelu ja mielikuvituksen käyttäminen ei tuota enempää kuin roskan passiivinen katsominen televisiosta?

Tuossa ajattelussa sitten tiivistyykin se keskiluokan ahdinko, ilman lainausmerkkejä, joka ei olekaan taloudellinen vaan henkinen ja älyllinen. Kriisitilanteessa se todellinen karva paljastuu. Taloudellinen "ahdinko" paljastaa henkisen ja älyllisen kapasiteetin heikkouden.

Hyvä, että näitä yhteiskunnallisia "kriisejä" tulee aina aika ajoin. Silloin nähdään, mistä kukakin on oikeasti tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

No ensinnäkin, osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja käytöstapojen puutetta käyttää toisista sellaista ilmaisua, kun sinä juuri käytit.

Toisekseen, eiköhän se yhteiskunta toimi niin, että aika äkkiä niistä duunariammateista sekä sivistyneistöstä ja jopa yläluokasta tulisi porukkaa täyttämään ne nykyisen keskiluokan jättämät paikat. Sitten tulisivat vaan eri ihmiset keskiluokkaan - ehkä hieman inhimillisemmillä arvoilla ja muukin kuin raha ja materia mielessä - täyttämään nykyisten paikat. Niin on tapahtunut kautta historian, ja niin tapahtuisi jatkossakin. Joku muu tulisi tilalle. Ei nykyinen keskiluokka ole lainkaan korvaamaton. Sen jäsenet saa työmielessä korvattua todella nopeastikin.

Kun lukee noita toisten haukkumisia ja nimittelyitä riittävästi, joita tuossakin oli, alkaa tuo skenaario vaikuttaakin ihan mukiinmenevältä.

Ihan itse on keskiluokkaiset omalla vuosikausia kestäneellä haukkumisellaan aiheuttaneet sen tilanteen, että heille ei sympatiaa tässä tilanteessa heru. Toki tuolla jo aiemmin todettiin, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole k*sipäitä. Mutta osa kyllä on. Kuten tuossakin nähtiin.

Sitä odotellessa, että varastomiehet ja Alepan kassat pyörittävät sairaaloita ja koko yhteiskuntaa.

Niinhän he tekevätkin.

Ja kyllä minulla siivoojana on hyvä olla auto käytössä. Sen perusteella sainkin tämän työn. Tässä hommassa siirrytään ja kuljetetaan tavaroita. Voin myös tehdä extrakeikkaa siellä mihin bussit eivät kulje.

Omistan mielelläni myös asunnon vanhuuden turvaksi. Tulossa on pieni eläke.

-eri.

Kerrotko miten Alepan kassa operoi murtuneita raajoja tai varastomies opettaa fysiikkaa lukiolaisille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

No ensinnäkin, osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja käytöstapojen puutetta käyttää toisista sellaista ilmaisua, kun sinä juuri käytit.

Toisekseen, eiköhän se yhteiskunta toimi niin, että aika äkkiä niistä duunariammateista sekä sivistyneistöstä ja jopa yläluokasta tulisi porukkaa täyttämään ne nykyisen keskiluokan jättämät paikat. Sitten tulisivat vaan eri ihmiset keskiluokkaan - ehkä hieman inhimillisemmillä arvoilla ja muukin kuin raha ja materia mielessä - täyttämään nykyisten paikat. Niin on tapahtunut kautta historian, ja niin tapahtuisi jatkossakin. Joku muu tulisi tilalle. Ei nykyinen keskiluokka ole lainkaan korvaamaton. Sen jäsenet saa työmielessä korvattua todella nopeastikin.

Kun lukee noita toisten haukkumisia ja nimittelyitä riittävästi, joita tuossakin oli, alkaa tuo skenaario vaikuttaakin ihan mukiinmenevältä.

Ihan itse on keskiluokkaiset omalla vuosikausia kestäneellä haukkumisellaan aiheuttaneet sen tilanteen, että heille ei sympatiaa tässä tilanteessa heru. Toki tuolla jo aiemmin todettiin, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole k*sipäitä. Mutta osa kyllä on. Kuten tuossakin nähtiin.

Sitä odotellessa, että varastomiehet ja Alepan kassat pyörittävät sairaaloita ja koko yhteiskuntaa.

Eiköhän sieltä yliopistoista tule sitten työelämäprofessoreita ja muita ohjaamaan niitä duunareita töissään. Puhe oli duunareista, sivistyneistöstä ja yläluokasta. Taitaa esim. Herlin kuulua nykyiseen yläluokkaan, ja ammattina on muun muassa maanviljelijä. Aatelisillakin on myös ihan bisnesosaamista. Ihan turha kuvitella, että amk-tasoinen tai edes ammattikoulutuksen yliopistosta saanut lahjoiltaan keskitasoinen, keskipalkkainen keskiluokkainen ihminen olisi tämän maan ainoa tuki ja turva. Luojan kiitos ei ole!

Se professori voi opettaa ehkä yhdessä sairaalassa lastoittamaan raajoja päivän, mutta ei hän mitenkään tietenkään kokonaista lääkäreiden ja sairaanhoitajien ammattikuntaa yksinään korvaa.  Jos keskiluokka häviää, sinä kuolet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on rahapula, niin silloin ei tehdä seuraavia:

-käydä kahviloissa ja ravintoloissa/lounailla

-käydä kampaamoissa / partureissa / kosmetologeilla /ripsi- tai kynsihuolloissa

-osteta vaatteita uusina muutoin kuin reilulla alennusprosentilla ja silloinkin vain todelliseen tarpeeseen

-parkkeerata autoa maksullisille paikoille 

-omisteta autoa jos sille ei ole runsasta tarvetta

-osteta netflixiä tms

-remontoida siistiä asuntoa tai huonetta vain muotisyistä tai uudistamishalusta

-osteta uusia huonekaluja 

-harrasteta aikuisena esim. ryhmäliikuntaa tai kuntosalia (kuntoa voi ylläpitää edullisemmin lenkkeilemällä tai voimailemalla kotiolosuhteissa)

Jos rahaa jää joskus ylimääräistä, niin se mihin (satunnaisesti) panostaisin olisi terveellinen ruoka ja pienimuotoinen matkustelu. Lasten harrastukset ovat sellainen asia, että siihen mielelläni panostaisin, että lapsi saisi harrastaa jotain hartaasti toivomaansa asiaa. Toki pienituloisten vanhempien lapsilta superkalliit harrastukset kuten ratsastaminen tai jääkiekko jää kyllä väkisinkin pois. Mutta normaalihintaisista harrastuksista en mielellään lähtisi säästämään.

Musta se on todella hälyttävää, että keskituloisena ei saisi olla varaa listaamaasi asioihin. Et viitannut suoraan keskiluokkaan, mutta tunnistan tuosta listasta monia asioita, mihin minulla ei oikeasti ole varaa, vaikka olen keskituloinen. En käy kampaajalla, en remontoi muodin mukaan, käyn harvoin kahviloissa tai ravintoloissa, en juuri koskaan osta uusia vaatteita ja käytän edelleen mm. 19 vuotta sitten ostettuja vaatteita. Uusia huonekaluja ostan vain tarpeeseen, samoin käytettyjä. Käytettynä en ostaisi sänkyä enkä sohvaa tai muuta vastaavaa loisvaaran takia (se vasta maksaa, jos mukana tulee tuholaisia).

Mutta onko se ihan oikeasti järkevää, jos jooa keskiluokan eläminen on tyyliä kädestä suuhun?

Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa? Ei edes uusiin vaatteisiin saati että kävisi kerran kuussa kahvilla.

Jos keskiluokkainen valittaa että elää kädestä suuhun, niin silloin on selkeästi liikaa kuluja tuloihin verrattuna, eli eletään yli varojen. Naurettavaa kitistä että ei olisi muka varaa uusiin vaatteisiin. En ole nähnyt että edes 2700€/kk bruttona tienaavatkaan kulkisivat vanhoissa ryysyissä, eivät kävisi ulkona syömässä tai hankkisi uusia silmälaseja ja monella on vielä jopa auto ja koira tai kissa. Ihan mielenkiinnosta kysyn, että minne ne sinun rahasi oikein menevät jos elät keskituloisena niin, ettei sinulla ole varaa uusiin vaatteisiin tai kahvikupposeen?

Asuntolainaan, opintolainaan, lapsen kuluihin, ruokaan, sähköön ja muihin pakollisiin kuluihin. Ostettiin juuri ennen Ukrainan sotaa asunto, hyvin maltillinen sellainen. Ei ole aikaisempaa omaisuutta, kun ennen talon ostoa opiskelin ja tein töitä, jotta saisin käsirahan kasaan asuntoa varten. Säästöt meni asuntoon. Yksi vanhahko auto, siihen menee myös rahaa. Puolisolla kaksi lasta edellisestä suhteesta, heihin menee myös rahaa. Olin juuri vanhempainvapailla, palasin vasta työelämään ja mietin, että kuinkahan selvitään siinä vaiheessa, kun lapsi menee hoitoon. Kauppalaskut ovat kasvaneet huomattavasti, kaikkien lainojen korot nousseet ihan älyttömästi. Siihen se raha menee. Vaatteita ostin viimeksi joskus 1,5 vuotta sitten.

Niin. Siitä tuli stressiä, että piti väkipakolla ostaa se asunto. Että pääsee keskiluokkaiseksi määritelmien mukaan.

Omien valintojen mukaan pitää jokaisen täällä elää. Osa joutuu elämään sellaisten rankkojen asioiden kanssa, joita ei ole itse valinnut (sairaudet, läheisen kuolema, työttömyys jne). Mielestäni on kestämätöntä, että ihmiset valittavat siitä, miten ovat itse tehneet jonkin valinnan ja sitten ympäristö muuttuu ja siitä omasta valinnasta ei olekaan enää niinkään iloa kuin haittaa. Sitten huudetaan, kun on rankkaa. ja syytetään yhteiskunnan ja maailman menoa.

Vaikka tälläkin kommentoijalla ei olisi rahahuolia, jos ei olisi PAKKO olla sitä omistusasuntoa ja autoa. Mutta kun ne on Pakko Olla. Samoin kuin ne Harrastukset, Omat ja Lasten. Joku tuolla aiemmin selitti että keskiluokkaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään - joka on sen keskiluokkaisen ihmisen ihan oman määritelmän mukainen. Auto ja omistusasunto EIVÄT ole niitä ihmisarvoisen elämän minimivaatimuksia.

Asunnon ja auton voi myydä ja järjestää elämänsä sillä tavalla, että rahahuolet vähenevät. Vaihtoehtoja on Suomessa miljoonia, tai ainakin tuhansia. Lähtien siitä, että muuttaa Lappiin erämaamökkiin.

On ajatusten köyhyyttä, jos näkee elämänsä ja mahdollisuutensa vain putkiaivoilla. Valtaosa työssäkäyvistä ihmisistä pystyy muuttamaan elämäänsä, radikaalistikin. Suurin osa ei vaan halua.

Pitää tajuta, että kaikilla ihmisillä ei valinnan mahdollisuuksia ole. Ja jos niitä on, niin kauan kuin on yksikin valinnan mahdollisuus, silloin ei ole oikeutta valittaa.

Ohis täällä huutelee, että sinänsä tuossa on pointti, mutta onhan tuo älytön kommentti. Kuka maksaa teidän tuet, kun kaikki muuttaa eräjormiksi Lappiin? Kun käy töissä, on monella PAKKO olla auto. Kun opiskelee, joutuu moni ottamaan opintolainaa, jolla on korko. Kun käy töissä, on PAKKO maksaa itse asumisesta ja esimerkiksi täällä tonnilla ei saa kuin vanhan vuokrakolmion. Vanha kolmio meillä nytkin on eikä tällaisessa suostuisi monikaan tuilla elävä asumaan, mutta me suostutaan. Tästä on sentään joskus laina maksettu. Kun ei elä tuilla, on PAKKO miettiä sitäkin. Olen ollut työkyvyttömänä, menettänyt tärkeimmät läheiseni jo aikaa sitten, olen ollut työttömänä jne, mutta mikään ei ole estänyt yrittämästä.

Jostain syystä siellä kallistuneessa ruokakaupassa ja sen jälkeen ulistaan omaa tilannetta, mutta sitten kun joku muistuttaa valinnoista ja niiden mahdollisuudesta ja ehdottaa ihan mitä tahansa nykyisyydestä poikkeavaa, keskiluokkainen alkaakin yhtäkkiä kuin sähköiskusta miettiäkin yhteiskunnallisia asioita. Että eihän se muu yhteiskunta pärjää mitenkään jos minä muutan eräjormaksi lappiin. Kyllä se pärjää, ja oikein hyvin. Vaikka ihan jokainen sinunkin kanssasi samassa tilanteessa oleva muuttaisi sinne lappiin, yhteiskunta pärjäisi silti. Jos koko keskiluokka päättäisi kerralla lopettaa oravanpyöränsä, yhteiskunta pärjäisi silti. Se muuttuisi, mutta se pärjäisi. Ja yhteiskunta onkin muuttunut niistä kekkosen ajoista. Ja jotkut on aina tipahtaneet kuten ysärin lamassa, ja tulevat tipahtamaan jatkossakin.

Jos omassa elämässä joku asia valituttaa, muuta elämääsi. Älä ala jeesustella sillä, miten yhteiskunta pärjäisi ilman sinua ja kaltaisiasi. Kyllä se pärjäisi oikein hyvin.

Jos keskiluokka lopettaisi työnteon ja lähtisi korpiin etsimään itseään koko yhteiskunta pysähtyisi. Sairaat jäisivät hoitamatta ja sairaalat tyhjenisivät. Kouluissa loppuisi opetus. Ydinvoimalat ja tehtaat hiljenisivät. Vainajatkin jäisivät hautaamatta, kun papit olisivat siellä jängällä. Sossuloisilta loppuisi leipä, koska keskiluokka ei olisi maksamassa veroja, eikä verotoimistossa oltaisi niitä keräämässä eikä sosiaalitoimistossa tai kelassa niitä maksamassa. Keskiluokka kyllä varmaan pärjäisi siellä korvessakin, mutta kaupunkien köyhät kuolisivat nälkään ja kylmään hyvin nopsaan.

No ensinnäkin, osoittaa suurta sivistymättömyyttä ja käytöstapojen puutetta käyttää toisista sellaista ilmaisua, kun sinä juuri käytit.

Toisekseen, eiköhän se yhteiskunta toimi niin, että aika äkkiä niistä duunariammateista sekä sivistyneistöstä ja jopa yläluokasta tulisi porukkaa täyttämään ne nykyisen keskiluokan jättämät paikat. Sitten tulisivat vaan eri ihmiset keskiluokkaan - ehkä hieman inhimillisemmillä arvoilla ja muukin kuin raha ja materia mielessä - täyttämään nykyisten paikat. Niin on tapahtunut kautta historian, ja niin tapahtuisi jatkossakin. Joku muu tulisi tilalle. Ei nykyinen keskiluokka ole lainkaan korvaamaton. Sen jäsenet saa työmielessä korvattua todella nopeastikin.

Kun lukee noita toisten haukkumisia ja nimittelyitä riittävästi, joita tuossakin oli, alkaa tuo skenaario vaikuttaakin ihan mukiinmenevältä.

Ihan itse on keskiluokkaiset omalla vuosikausia kestäneellä haukkumisellaan aiheuttaneet sen tilanteen, että heille ei sympatiaa tässä tilanteessa heru. Toki tuolla jo aiemmin todettiin, että eivät kaikki keskiluokan edustajat ole k*sipäitä. Mutta osa kyllä on. Kuten tuossakin nähtiin.

Sitä odotellessa, että varastomiehet ja Alepan kassat pyörittävät sairaaloita ja koko yhteiskuntaa.

Eiköhän sieltä yliopistoista tule sitten työelämäprofessoreita ja muita ohjaamaan niitä duunareita töissään. Puhe oli duunareista, sivistyneistöstä ja yläluokasta. Taitaa esim. Herlin kuulua nykyiseen yläluokkaan, ja ammattina on muun muassa maanviljelijä. Aatelisillakin on myös ihan bisnesosaamista. Ihan turha kuvitella, että amk-tasoinen tai edes ammattikoulutuksen yliopistosta saanut lahjoiltaan keskitasoinen, keskipalkkainen keskiluokkainen ihminen olisi tämän maan ainoa tuki ja turva. Luojan kiitos ei ole!

Se professori voi opettaa ehkä yhdessä sairaalassa lastoittamaan raajoja päivän, mutta ei hän mitenkään tietenkään kokonaista lääkäreiden ja sairaanhoitajien ammattikuntaa yksinään korvaa.  Jos keskiluokka häviää, sinä kuolet. 

Huokaisu. Tällaista argumentointia sitten tänään. Itken keskiluokkaisen ihmisen puolesta.