Ihmiset jotka valittaa jatkuvasti rahan puutetta, vaikka sitä ei oikeasti ole (keskiluokan "ahdinko")

Keskiluokka vertailee itseään keskiluokkaan, ei köyhiin. Sillä on eri mittarit.

Ymmärrän ja en ymmärrä. Et oo vissiin kuullut käsitteestä suhteellinen köyhyys? Köyhyyden kokemus syntyy johonkin viiteryhmään verrattaessa. Suomalainen köyhyys määritellään suhteessa normaaliin elintasoon. Suomalaiset köyhät eivät ole maailman mittapuulla köyhiä, vaan verrattuna keskimääräiseen suomalaiseen. Jos täällä ajatellaan että normaali ihminen asuu omistusasunnossa, ajaa omalla autolla ja ostaa lohta ja pihvejä, sen alle jäävät ovat köyhiä. Vaikka suomalainen köyhä saa tukea asumiseen ja elämiseen ja ei joudu esim. rakentamaan pahvista hökkeliä kaatopaikalle. Kärjistäen jos kaverit ajavat 100 000 autolla, oma 50 000 auto tuntuu surkealta. Keskiluokkainen tyhjäpäinen kulutuselämä perustuu ylemmän keskiluokan imitoimiseen ja jatkuvaan vertailuun. Onkos sitten ihme, että oma huonompi elintaso harmittaa, vaikka kyse on täysin kuvitteellisesta ongelmasta. Itse olen korkeakoulutettu ja tienaan yli suomalaisen mediaanin, mutta ajan 20 vuotta vanhalla autolla, en syö ikinä ravintoloissa tai matkustele (edellinen lomamatka oli 10 vuotta sitten toiseen Pohjoismaahan) ja ostan vaatteet ainoastaan kirppiksiltä. Olen kasvanut pienituloisessa perheessä ja pidän tuhlaavaista elämäntyyliä järjen köyhyytenä.

Vierailija kirjoitti:

kokopäivätyönteolla on tarkoitus olla varaa muuhunkin kuin perusruokaan ja kattoon pään päällä. Ilmeisesti joissakin piireissä tätä ei ole vielä ymmärretty.

Keskiluokkaisen mielestä usein kuitenkaan työväenluokkaisen palkan ei tarvitse riittää elämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos keskiluokalla ei ole varaa muuhun kuin elämän välttämättömyyksiin, niin tosi pahaan lamaan koko Suomi joutuu. Vai miten ajattelit muiden yrittäjien pärjäävän kuin ruokakauppojen?

'

Keskiluokkaisen ihmisen huomaa siitä, että omissa peloissaan oman elintason romahtamisesta hän alkaa saarnata siitä, miten Suomelle käy, kun hänelle ei annetakaan enää tarpeeksi rahaa palvelijoiden käyttöön.

Miettikääpä joskus, miten keskiluokkaiset ihmiset puhuvat kampaajista, kynsihoitajista, jalkahoitajista, remonttireiskoista, ravintolatyöntekijöistä.

He puhuvat näistä ihmisistä alaluokkana, jolle he keskiluokkaisina omilla valinnoillaan ja omasta jalomielisyydestään tarjoavat työtä ja työllisyyttä.

Keskiluokkaiset ovatkin näiden raataja-ammateissa (pienellä palkalla pitkiä päiviä) toimivien ihmisten Suuria Hyväntekijöitä.

Tuolla tavalla sitä luokkaeroa tehdään puheissa ihan.joka.päivä.

Samalla tavalla keskiluokkaiset työssäkäyvät ja niitä aina vaan suurempia älytelevisioita ostavat ihmiset kertovat suureen ääneen olevansa hyväntekijöitä myös työttömille, joiden elämän he elättävät. Huvittavaa kyllä, näin laman edellä suurempi "huoli" eli huolipuhe eli moraalipaasaus kohdistuu nyt näköjään noihin duunariammattien edustajiin eikä niinkään työttömiin - tämä siitä syystä, että keskiluokan ihminen pelkää kaikkein eniten oman elintason romahtamista nimenomaan Työttömyyden kautta. Mutta hän tietää, että ansiosidonnainen tulee olemaan hyvä, ja hän kuitenkin ainakin puheissaan (ei aamuneljällä herätessään kylmään hikeen, kun tajuaa todellisuuden) uskoo kovasti, että Hän On Niin Hyvä Työssään, että hän kyllä saa kolmen kuukauden sisällä itselleen uuden työn. Mutta siltä varalta, ettei saakaan, hän ei juuri tällä hetkellä hauku työttömiä ja selitä suu vaahdossa elättävänsä työttömiä omalla työllään. Koska olisihan se noloa, että kuuden kuukauden päästä hän joutuisi ottamaan lakin nöyränä käteen ja astuvansa naapurin Virtasen eteen haukuttavaksi, miten Virtanen elättää nyt tuota naapuriaan omalla työllään.

Siksi nyt saamme kuulla tuota selostusta yhä enemmän, miten keskiluokkaiset ovat duunareiden hyväntekijöitä. Että jos keskiluokkainen saa vähemmän rahaa, alaluokkaiset joutuvat massatyöttömyyden uhreiksi.

Voi että kun se keskiluokkainen on niin hauras ja herkkä. Uhri sanan jokaisessa merkityksessä. Voi että, kyynel valuu poskelle.

Rahan puute on asenne ja mistä sen puutteen laskee. Jos se tarkoittaa säästämistä menoissa voi tuntuakin menetykseltä. 

 

Oman talouden budjetointi ja sellaisten päätösten tekeminen, joissa joutuukin valitsemaan, vie aikansa oppia ja tottua. Jotkut eivät edes opi ja jymähtävät uikuttamaan elintasonsa laskua.

Jo pelkästään  ilmasto-ongelmat ennustivat vuosia sitten haasteita ihmisten elintasoon. Tiedemiehet puhuivat  lentojen lippuhintojen noususta ja miten energian tuottaminen vaatii isoja investointeja ennen kuin ihmiskunta hyötyy niistä taloudellisesti. Nyt se kaikki vain rymähti kerralla viime vuosien tapahtumien vuoksi. Meitä on varoitettu pitkään ja varoitellaan edelleenkin. Joudumme joustamaan elintasossamme ja on ikävää, miten ihmiset eivät siihen suostu. Yleinen asenne on lyhytnäköistä ja lapsellista.

Keskiluokkaisuus ei ole tae ihmisen sivistyksestä ja joka näissä uikuttajissa tulee todistettua, ettei osata katsoa omaa nenäänsä pidemmälle.

Kekkosen aikaan säästäväisyys oli suurin hyve keskiluokassa, enkä nyt tarkoita asuntoa.

Oli tärkeää, että se oma tulotaso ei näy ulospäin, vaan kaikki laitetaan pankkitilille.

Se nyt liittyi tietysti siihenkin, että koko yhteiskunta oli tuolloin työväenluokkainen.

Kaikki pyrkivät larppaamaan duunareita, sulautumaan heihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onhan tuo tavallaan "tyhjästä" valittamista, mutta kyllä keskiluokalla kuuluukin olla varaa muuhun kuin vain välttämättömyyksiin. Naapurissa asuu vanhempaa väkeä useampi pariskunta ja heillä on mökit, omakotitalot, veneet jne ja varaa ulkomaan matkoihin useamman kerran vuodessa. Pariskunnan molemmat  osapuolet ovat olleet ihan duunareita (bussikuskia, sähkömiestä, remppareiskaa, sairaanhoitajaa, kaupan kassaa jne.). Nykypäivänä ei enää onnistu ellei peri.

Minun mielestäni se kaikki "ylimääräinen", johon keskiluokalla on ollut - tai oletetaan olevan - varaa, on kyllä mennyt aika huikeisiin sfääreihin viime parin kymmenen vuoden aikana.

90-luvulla keskiluokkaisilla taviksilla oli se suht vaatimaton omakotitalo (tällä seudulla useimmiten vanha rintamamiestalo itse remontoituna) ja ehkä vaatimaton mökki, mutta ei ollut sellaista luksusta mitä nykyään pidetään ihan tavallisena elämänä - kaukomatkoista huipputason elektroniikkaan.

Aivan näin. Ihmiset ovat menettäneet kaiken krääsän keskellä suhteellisuudentajunsa. Ja nimenomaan keskiluokkaiset. Olen jossain toisessa keskustelussa aiemmin todennut, että suurella osalla keskiluokkaisia ihmisiä on hyvin keskinkertainen älykkyys, sen verran alhainen, että ei itse sitä ymmärrä. Materialismi on yksi tuollaisen piirteen selkeä merkki.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ja en ymmärrä. Et oo vissiin kuullut käsitteestä suhteellinen köyhyys? Köyhyyden kokemus syntyy johonkin viiteryhmään verrattaessa. Suomalainen köyhyys määritellään suhteessa normaaliin elintasoon. Suomalaiset köyhät eivät ole maailman mittapuulla köyhiä, vaan verrattuna keskimääräiseen suomalaiseen. Jos täällä ajatellaan että normaali ihminen asuu omistusasunnossa, ajaa omalla autolla ja ostaa lohta ja pihvejä, sen alle jäävät ovat köyhiä. Vaikka suomalainen köyhä saa tukea asumiseen ja elämiseen ja ei joudu esim. rakentamaan pahvista hökkeliä kaatopaikalle. Kärjistäen jos kaverit ajavat 100 000 autolla, oma 50 000 auto tuntuu surkealta. Keskiluokkainen tyhjäpäinen kulutuselämä perustuu ylemmän keskiluokan imitoimiseen ja jatkuvaan vertailuun. Onkos sitten ihme, että oma huonompi elintaso harmittaa, vaikka kyse on täysin kuvitteellisesta ongelmasta. Itse olen korkeakoulutettu ja tienaan yli suomalaisen mediaanin, mutta ajan 20 vuotta vanhalla autolla, en syö ikinä ravintoloissa tai matkustele (edellinen lomamatka oli 10 vuotta sitten toiseen Pohjoismaahan) ja ostan vaatteet ainoastaan kirppiksiltä. Olen kasvanut pienituloisessa perheessä ja pidän tuhlaavaista elämäntyyliä järjen köyhyytenä.

Erinomainen kommentti! Kiitos!!

"Keskiluokkainen tyhjäpäinen kulutuselämä" - juuri siitä on kyse. Itse tarvitsen miljoona sanaa tuon sanomiseen, jonka kiteytit kolmeen sanaan. Plus vielä kahteen: "järjen köyhyys".

Arvostan paitsi kykyäsi ilmaista oleellinen napakasti myös kuvailemaasi elämäntapaasi.

Olen huomannut myös kuinka tuo ajattelutapa siirtyy perheen lapsille. Kaikki pyörii rahan ja materian ympärillä. Sitä on vähän surullista katsoa. 

Mutta niinhän se menee, että esimerkiksi terveyttä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää.

Sä ap pidät yllä tätä keskustelua vastaamalla omiin vastauksiisi. Sen näkee sun kirjoitusmaneereista ja virheistä.

Olen oikeasti köyhä eikä minulla ole enää mitään vietävää eli ei ole mitään mistä valittaa. Ymmärrän kyllä että se ei ole kivaa kun viedään jotain sellaista minkä eteen olet oikeasti tehnyt töitä. Mitä järkeä oli käydä ne koulut, jne.

Siis mitä ihmettä?

Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.

Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.

Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!

Keskiluokkainen tyhjäpäinen kulutuselämä, se on sitä mitä Suomi tarvitsee. Mitä siitä tulisi, jos kukaan ei käyttäisi esim palveluja?

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä?

Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.

Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.

Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!

Fiksuimmat on ottaneet lainalleen korkokaton. Jos pankista saa lainaa, ei automaattisesti tarkoita sitä että ON VARAA!!!

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut myös kuinka tuo ajattelutapa siirtyy perheen lapsille. Kaikki pyörii rahan ja materian ympärillä. Sitä on vähän surullista katsoa. 

Mutta niinhän se menee, että esimerkiksi terveyttä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää.

On surullista, kun lapsille opetetaan pienestä pitäen yksinomaan materialistinen maailmankatsomus. Se on henkistä alamittaisuutta, että kaikki arvokas mitataan rahassa ja sillä saatavassa materiassa (ml. "elämykset", joihin tarvitaan rahaa). Tämä on tätä uusoikeistolaista excel-arvomaailmaa, jossa mitään, mitä ei voi mitata, ei ole olemassa.

Kuitenkin on olemassa mm. rakkautta, ystävyyttä, lojaaliutta, uteliaisuutta, henkistä kasvua, ymmärrystä, viisautta.

Ne, jotka hankkivat muutaman vuoden välein uuden älytelevision ehjän aiemman tilalle, eivät ilmiselvästi voi koskaan tuota ymmärtää. Heidän keskustelutkin ystäviensä ja sukulaisten kanssa pyörivät niiden materiaalisten seikkojen ympärillä. Eivät he keskustele siitä, minkä kirjan ovat lukeneet viimeksi ja mitä ajatuksia ja tunteita se on heissä herättänyt.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä?

Keskituloisen "ahdinko" lainausmerkeissä.

Jos olet ostanut vaikka talon, koska siihen on ollut varaa, ja korot nousee hurjasti, niin äkkiä on oikea ahdinko.

Kotona makaava sossupummi ei tätä tajua kun kaikki maksetaan ja itse ei tarvitse evää liikauttaa. Toivottavasti nykyhallitus saa nämä asiat muuttumaan!

Eikö oikeisto opettanut elämään varojen mukaan? Sinulla ei ole varaa taloosi, mikäli taloutesi ei kestä koron nousua.

Asuntolainan ottaja on itse vastuussa siitä, että ottaa maksukyvylleen sopivan lainan. Korot ovat nyt tavanomaiset, eivät korkeat. Nollakorot ovat poikkeus ja jokaisennperuskoulun käyneen pitäisi se tietää. Peruskoulussakin lasketaan korkolaskuja.

Mikä siinä on, että yhteiskuntaa huudetaan apuun itse vapaaehtoisesti otettuihin velkoihin?

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen tyhjäpäinen kulutuselämä, se on sitä mitä Suomi tarvitsee. Mitä siitä tulisi, jos kukaan ei käyttäisi esim palveluja?

Keskiluokkainen ei saa kuluttaa ja köyhän pitäisi mennä töihin.

T. uusavuton, joka syö ravintoloissa, jolla käy siivooja, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos keskiluokalla ei ole varaa muuhun kuin elämän välttämättömyyksiin, niin tosi pahaan lamaan koko Suomi joutuu. Vai miten ajattelit muiden yrittäjien pärjäävän kuin ruokakauppojen?

'

Keskiluokkaisen ihmisen huomaa siitä, että omissa peloissaan oman elintason romahtamisesta hän alkaa saarnata siitä, miten Suomelle käy, kun hänelle ei annetakaan enää tarpeeksi rahaa palvelijoiden käyttöön.

Miettikääpä joskus, miten keskiluokkaiset ihmiset puhuvat kampaajista, kynsihoitajista, jalkahoitajista, remonttireiskoista, ravintolatyöntekijöistä.

He puhuvat näistä ihmisistä alaluokkana, jolle he keskiluokkaisina omilla valinnoillaan ja omasta jalomielisyydestään tarjoavat työtä ja työllisyyttä.

Keskiluokkaiset ovatkin näiden raataja-ammateissa (pienellä palkalla pitkiä päiviä) toimivien ihmisten Suuria Hyväntekijöitä.

Tuolla tavalla sitä luokkaeroa tehdään puheissa ihan.joka.päivä.

Samalla tavalla keskiluokkaiset työssäkäyvät ja niitä aina vaan suurempia älytelevisioita ostavat ihmiset kertovat suureen ääneen olevansa hyväntekijöitä myös työttömille, joiden elämän he elättävät. Huvittavaa kyllä, näin laman edellä suurempi "huoli" eli huolipuhe eli moraalipaasaus kohdistuu nyt näköjään noihin duunariammattien edustajiin eikä niinkään työttömiin - tämä siitä syystä, että keskiluokan ihminen pelkää kaikkein eniten oman elintason romahtamista nimenomaan Työttömyyden kautta. Mutta hän tietää, että ansiosidonnainen tulee olemaan hyvä, ja hän kuitenkin ainakin puheissaan (ei aamuneljällä herätessään kylmään hikeen, kun tajuaa todellisuuden) uskoo kovasti, että Hän On Niin Hyvä Työssään, että hän kyllä saa kolmen kuukauden sisällä itselleen uuden työn. Mutta siltä varalta, ettei saakaan, hän ei juuri tällä hetkellä hauku työttömiä ja selitä suu vaahdossa elättävänsä työttömiä omalla työllään. Koska olisihan se noloa, että kuuden kuukauden päästä hän joutuisi ottamaan lakin nöyränä käteen ja astuvansa naapurin Virtasen eteen haukuttavaksi, miten Virtanen elättää nyt tuota naapuriaan omalla työllään.

Siksi nyt saamme kuulla tuota selostusta yhä enemmän, miten keskiluokkaiset ovat duunareiden hyväntekijöitä. Että jos keskiluokkainen saa vähemmän rahaa, alaluokkaiset joutuvat massatyöttömyyden uhreiksi.

Voi että kun se keskiluokkainen on niin hauras ja herkkä. Uhri sanan jokaisessa merkityksessä. Voi että, kyynel valuu poskelle.

Tästä huomaa keskiluokkaa alemman ihmisen: hän kuvittelee, että kaikki ylemmän luokan ihmiset käyttää kampaajia, kynsihoitajia, jalkahoitajia, remonttireiskoja, ravintolatyöntekijöitä.

Keskiluokkaan ja siitä ylempään luokkaan voi päästä säästeliäisyydellä ja esim sijoittamalla varansa. Ei silloin kannata törsäillä. Mutta sellaiset ihmiset, joilla ei ole rahaa, kuvittelee, että rikkaat ne vaan kuluttaa ja halveksuu köyhiä. No ei. Niin kauan kuin köyhä kuvittelee, että rikkaampi nauttii laittaessaan rahaa kankkulan kaivoon kuten hän itse, niin köyhä pysyy köyhänä.

Keskiluokkainen vertaa itseään toisiin keskiluokkaisiin muissa maissa, ei leipäjonoilijoihin. Jolloin lopputulos on, että elintaso oli jo ennestään heikko, ja nyt on yhä huononemassa. 

Köyhä on kovin tyhmä, kun ei vahingonilossaan tajua, että kyllä ne leikkaukset osuvat vielä häneenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkainen tyhjäpäinen kulutuselämä, se on sitä mitä Suomi tarvitsee. Mitä siitä tulisi, jos kukaan ei käyttäisi esim palveluja?

Keskiluokkainen ei saa kuluttaa ja köyhän pitäisi mennä töihin.

T. uusavuton, joka syö ravintoloissa, jolla käy siivooja, jne.

Et varmaan korjaa edes autoasi itse? Etkä vaihda renkaita?