Apua! Työpaikka tarjolla ja rv 7 menossa-mitä tehdä?

Työhaastattelussa raskaus oli vielä niin alussa etten halunnut mainita siitä mitään ja ei edes kysytty mitään siihen viittaavaa. Sain vakipaikan, jossa olen nyt pari viikkoa ollut. Työsopimusta en ole vielä tehnyt, koska se tulee ylhäältä päin virallisia portaita ja ei ole lomien takia vielä tullut. Olen nyt rv 12+3. Olen menossa kohtapuoliin np-ultraan.



Olen nyt miettinyt MILLOIN olisi sopiva aika ilmoittaa raskaudesta. Joka tapauksessa koeaika on mulla 4 kk. Teen vuorotöitä, öitä tulee ehkä 2-3 kpl/1,5 kk:ssa. Olen lukenut yötyön terveysriskeistä ja neuvolassa suosittelivat etteivät raskaana olevat tekisi yötöitä. Tarvittaessa siihen saa vaikka lääkärintodistuksen tai sairaslomaa. Joudun kohtapuoliin siis ilmoittamaan etten tee yötöitä.



Ilmoitanko työsopimusta tehdesssäni vai?? Kuulun kyllä liittoon jos jotain ongelmia ilmenee. Epäilen että tuskin tässä organisaatiossa. On aika iso ja mammalomilla on parhaillaan monta ihmistä...

haastattelussa raskaudesta tai vauvasuunnitelmista, katsoisin suoraan silmiin ja kysyisin tietääkö työnantajani, että rikkoo tällä hetkellä lakia. Perään saattaisin pomotyypistä riippuen sanoakin, että vauva olisi toivottu. Haluan olla rehellinen, korostaa itseäni hyvänä ja motivoituneena työnhakijana. Jos ei kelpaa, huono homma. Toivon, että jossain vaiheessa rehellisyys palkitaan ja saan työtä, vaikka sanonkin mahdollisimman suoraan tilanteen. Naivisti ajattelen, että jospa haastattelijan päässä kävisi edes sellainen positiivinen ajatus, että jopa oli nainen- vaikka on kinkkinen tilanne, niin puhui kyllä suoraan.



Esim. pitkäaikaisprojekteihin minulla ei kertakaikkiaan olisi pokkaa hakea. Muita työpaikkoja, joissa poisjääminen ei olisi " niin hankalaa" (ikäänkuin se koskaan helppoa olisi), voisin hakeakin.



En tiedä miten ajatukseni tulevat muuttumaan, jos opiskelujen jälkeen jäänkin pitkäksi aikaa työttömäksi. Tällä hetkellä en kuitenkaan tiedä kumpi olisi pahempi: olla työttömänä rehellisyyden vuoksi, vai työssä " vedättäjänä" , esimiehen ja työkavereiden katsoessa kieroon.



Ap tuskin sai tästä mitään järkevää itselleen :) kunhan pohdin omasta näkökulmastani asioita. Tee sitä, mitä sydän käskee. Mutta sen toivon, että jos päätät raskaudesta kertoa, älä tee sitä anteeksipyytävällä ilmeellä, vaan pää pystyssä. Raskaus ei ole mikään häpeä.

Mielestäni sinun kannattaa ehdottomasti ottaa työ jos sitä kerran on tarjolla, työttömänä olo ei ole varmaan kovinkaan antoisaa. Raskaudesta kertominen ei ole välttämätöntä, siinä sinun kannattaakin varmaan vain kuunnella sydäntäsi kertoako vai ei. Heidän ei tarvitse sitä kylläkään tietää, se ei saa olla este palkata sinua tai potkia työstä pois.

Raskaus on vielä niin alussa ja on keskenmenoriski. Ei raskaus ole pätevä syy koeajan irtisanomiselle ts. jos ei ole työntekijässä mitään muuta vikaa niin...jos sinut irtisanotaan raskauden takia, vie juttu liittoon.



Itsekin olen ollut useissa työhaastatteluissa raskaana. Esikoista odottaessani sain vakipaikan ja ehdin olla töissä ennen äitiyslomaa vain 3 kk. Nyt tätäkin odottaessani olen vaihtamassa työpaikkaa ja raskaana. Kun aloitan työt niin olen 11. viikolla. Töissä meinaan olla niin pitkään kuin voin ja aion sanoa raskaudesta vasta kun se alkaa kunnolla näkyä.

-mooli

Ensinnäkin onnittelut raskaudestasi!



Sitten siihen työpaikkaan eli ota ihmeessä se työpaikka vastaan. Itsekin pitkään työttömänä/pätkätöitä tehneenä tiedän, miten paljon työpaikka merkitsee. Itse olisin varmasti pitkästynyt tämän raskauden lopussa, jollen olisi saanut edes osaksi aikaa töitä. Alunperin tilanne oli se, että edellinen työsuhteeni (vuorotteluvapaasijaisuus) loppui 31.8. ja olin jo varautunut olemaan kotona työttömänä tänne jouluun asti (eli noin 4 kuukautta). En edes siinä vaiheessa paljon työpaikkoja viitsinyt hakea, kun ajattelin, että sitten kun menen haastatteluun tämän ison mahani kanssa, niin ei kukaan enää siinä vaiheessa minua palkkaa.



Mutta sitten kohtalo puuttui peliin ja sain puhelinsoiton elokuun puolivälissä, kun olin ehtinyt pitää lomaa edellisestä paikasta kolmen päivän ajan. Olin edellisenä syksynä laittanut avoimen hakemuksen+cv:ni erääseen oppilaitokseen ja sieltä otettiin minuun yhteyttä. He tarvitsivat välittömästi yhtä opettajaa ensimmäiseen jaksoon ja he olivat itse asiassa tietoisia raskaudestani jo soittovaiheessa (ja silti olivat valmiit palkkaamaan minut). Vaikka kyseessä ei ollutkaan vakituinen työpaikka, niin olin silti tosi yllättynyt, koska loppuraskaudessahan saattaa tulla vaikka mitä syitä sairaslomaan ja silti he olivat valmiit palkkaamaan minut. Työt lopetin muutamaa viikkoa ennen oikean äitiyslomani alkua, mutta näillä näkymin ensi syksynä, kun vanhempainvapaa päättyy on minulla työpaikka johon menen (tämä riippuu opiskelija määristä ym.) eli toisaalta voin sanoa, että kyseinen tilanne toi minulle jopa mahdollisen vakituisen työpaikan.



En tiedä rohkaiseeko tämä yhtään, itse en olisi ikinä uskonut tällaisen olevan mahdollista, mutta näin asiat vain menivät. Hehän olisivat voineet olla soittamatta minulle, kun tiesivät raskaudestani ja minä taas en olisi edes tiennyt, että siellä tarvittiin opettajaa. Mutta he halusivat minut siihen ja jos ensi syksynä todellakin kaikki sujuu niin kuin oletetaan, niin he haluavat minut siihen opettajan tehtävään.



En tiedä mitä tekisin tilanteessasi, mutta voi olla, että ottaisin riskin ja kertoisin raskaudesta ja sen taustoista. Raskaushan ei saa olla syy siihen, että työntekijää ei palkata ja jos sinulle on jo tarjottu paikkaa, niin ei sitä saa evätä sinulta raskauden takia. Olen itse ollut avoin tämän lapsettomuutemme kanssa parissa viimeisessä työpaikassani ja vaikka toisessa työpaikassa sitä yritettiin käyttää minua vastaan kun tulin raskaaksi, niin en ole katunut asiaa yhtään. Toisaalta, kun niitä vaikeuksia sitten ilmeni edellisessä työpaikassa ja jouduin olemaan yhteydessä jopa liiton asianajajiin (jouduin pitkälle 9 viikon sairaslomalle raskauspahoinvoinnin vuoksi ja olin välillä jopa sairaalassa tiputuksessa ja työpaikka pidätti palkkaani jne....), niin he sanoivat, että rehellisyys on ollut minun puolellani, koska olen ollut avoin koko ajan. Minulta siis kysyttiin tuosta perhesuunnittelusta jo työhaastattelussa, vaikka näinhän ei olisi saanut tehdä. Silloin vastasin rehellisesti ensimmäisen kerran ja kerroin lapsettomuudesta ja siitä, että käymme hoidoissa (joten he tiesivät myös, että hoitojen takia tulee mahdollisia poissaoloja jonkin verran). En jaksanut olla silloin välittämättä kysymyksestä, kun juuri pari kuukautta aiemmin olin saanut ensimmäisestä ICSI-hoidosta elämäni ensimmäisen plussan, joka tosin vaihtui parin viikon jälkeen keskenmenoon ja lapsettomuutta oli silloin takana jo miltei kolme vuotta (Tämä oli siis reilu vuosi sitten). No se tästä tapauksesta. Jos haluat tietää enemmän, niin voin kyllä kertoa, mutta siitä tulee niin pitkä juttu ja loppujen lopuksi kaikki sujui kuitenkin hyvin työsuhteen loppuun asti, eikä oikeuteen asti onneksi tarvinnut mennä ja nyt asiaa ei tarvitse enää miettiä.



Tulipas tästä nyt pitkä selostus, mutta toivottavasti saat siitä edes jotain selvää ja siitä olisi edes jotain hyötyä sinulle. Sinun tietysti itse pitää päätöksesi tehdä, mutta ota joka tapauksessa se työpaikka vastaan, jos sinulle sitä tarjotaan!



terveisin, sk-78 (rv 40+0)

Kiitos rohkaisevista vastauksista. Erityisesti Tinkywinkyn ja sk-78:n omat kokemukset rohkaisivat tosi paljon. Onpa olleet mahtavia työnantajia, kun eivät ole antaneet raskauden vaikuttaa. Oikeassa olette kaikki, että raskaus ei saa olla mikään este. Ja totta on sekin, että keskenmenon riski on kuitenkin olemassa vielä tässä vaiheessa. Jos sellainen tapahtuisi, harmittaisi jälkikäteen paljon, etten ottanut työpaikkaa. Niin ja täytyykin muuten liittyä heti uudestaan liittoon, jos sen paikan saan - ihan varmuuden vuoksi. Ehkäpä siis rohkaistun ottamaan paikan vastaan. Olipa hyvä, että kirjoitin tänne ja sain vahvistusta teiltä tähän päätökseeni. Ei tarvitse enää joulupyhiä kuluttaa tätä asiaa pähkäillen. Kiitos:-)!

Ymmärrän kyllä tilanteesi ja ongelmasi, mutta mielestäni olet todella epäreilu ja jopa epärehellinen, mikäli salaat raskatesi ja otat työpaikan vastaan. Tuskin kovasti tulet nauttimaan olostasi työpaikalla, kunhan raskautesi tulee esimiehesi ja työkavereiden tietoon. Joudut nimittäin olemaan töissä vielä jonkin aikaa kaikkien tietäessä, että olet saanut paikan lähes valehtemalla tai ainakin jättämällä kertomatta erittäin oleellisen asian itsestäsi ja tulevaisuuden suunnitelmistasi. Nämä nimittäin vaikuttavat sekä yritykseen, että työtovereihisi, eivät vain sinun omaan elämääsi.



Itse olen esimiesasemassa ja olisin erittäin pettynyt ja ehkä jopa vihainenkin, jos palkkaaminen työntekijä tekisi, kuten sinä suunnittelet. En näkisi sinua kovin luotettavana työntekijänä jatkossakaan, koska huijasit näinkin merkittävässä asiassa.

Voihan toki olla, että jos olet ylivoimaisen hyvä ja pätevä erikoisalan osaaja, joku yritys voi haluta sinut sinut siitä huolimatta, että joutuu etsimään ja kouluttamaan taas uuden sijaisen sinulle. Rekrytointi on aina kallista ja sisältää paljon riskejä, joten PK-yrityksillä siihen tuskin on intoa ihan vapaaehtoisesti ilman erityissyitä.



Rehellisyys maan perii !

Sinäkö toimiset lain vastaisesti ja syrjisit raskaana olevaa työntekijää palkatessasi?

Ja sinäkö automaattisesti ja tietoisesti palkkaisit raskaana olevan, tietäen, että 6 kk kuluttua joudut etsimään uuden sijaisen, vain sen takia, ettei kukaan pääse syyttämään syrjinnästä?

Toki valintaprosessiin vaikuttaa moni muukin asia, mm. pätevyys, sopivuus, tehtäväkuvaus, työ itse jne. mutta tuohon sopivuus kohtaan lienee raskaudella ja tulevalla äitiyslomalla jokin vaikutus. Onko esim. vaativaan projektihommaan sopiva työntekijä sellainen, joka jää projektin alkumetreillä vuoden lomalle?? Moni projekti voi olla ohitse, kun äitiyslomalainen palaa duuniin.



Onneksi en ko. tilanteessa ole ollut, että joutuisin miettimään, mitä tehdä, jos muuten pätevä ja sopiva hakija ilmoittaa olevansa raskaana. Eihän häntä näköjään uskaltaisi olla palkkaamatta, ettei joku vaan syytä syrjinnästä... Itse asiassa tällä verukkeellahan topicin aloittajan kannattaa heti kertoa olevansa raskaana, sillä jos häntä ei palkata, niin voihan aina haastaa yrityksen oikeuteen ja syyttää syrjinnästä. Valitettavasti työnanajan on ajateltava ensisijaisesti yrityksen etua ja rekrytoida tehtävään sopiva henkilö.

Sen verran kuitenkin itseäni ja omaa organisaatiotani tunnen, että ko. tiedon jälkikäteen saatuani, en voisi olla asiasta vilpittömän iloinen...



Aika jännä juttu mielestäni, että kaikki muut ovat sitä mieltä, että on OK huijata itselleen työpaikka.

Anteeksi, että kirjoitin kärkkäästi ja kärjistäen; huono päivä ja paha mieli; huomenna testipäivä ja olen varma, että negaa pukkaa...



Joka tapauksessa tässäkin asiassa, niin kuin monissa muissakin, on kaksi puolta. Kannattaa myös miettiä sitä työnantajaakin ja tulevia työkavereita ennenkuin tekee päätöstä tarjotun työnottamisesta.



Onnellista uutta vuotta kaikille ja onnea aloittajalle vauvauutisista !!

Pakko sanoa sanasen.



Olen toiminut esimiehenä ja jos/kun palkkaa fertiilissä iässä olevan naisen, niin aina on se " riski" olemassa, että tämä raskautuu -ennemmin tai myöhemmin.



Ja voisit hieman miettiä, miksi Suomen Valtion laissa on pykälä, joka suojaa raskaana olevaa naista.



Voi olla, että huominen testipäivä pitää sinun hermosi hieman pinkeänä. Kuitenkin työ on vain pieni osa elämää ja sitä suurempi on suvun jatkaminenkin. Jos olet yhtään selvillä siitä, mitä kaikkea Jenkeissä EI SAA kysyä, niin meillä on Suomessa aika hyvä olla työnantajan ominaisuudessa.



Nykyisenä työnantajana en todellakaan hermostu siitä, jos joku alaiseni raskautuisi: päinvastoin lapsettomuutta itse kokeneena olen vilpittömästi iloinen, jos joku saa helposti lapsia.



Jos yhtään tietäisit enemmän, niin työnantajan ei tartte maksaa palkkaa äitiysajan palkkaa, joten se ei ole siinä mielessä taloudellisesti firmalta pois. Uuden etsiminen ja rekrytointi: siinähän se rahaa menee ja kuuluu yleensä jonkun esimiehen työnkuvaan eli siihenkin on valmiiksi budjetoitu rahaa.



Ymmärtäisin kitinäsi, jos olisit keski-ikäinen perussuomalainen äijä, jonka koko elämä pyörii oman firman pyörittämisessä. Et omista firmaa, missä työskentelet etkä ole mies.



Toivottavasti plussaat huomenna ja toivottavasti mietit em. asiaa.

Jos raskaana olevilla ei olisi mitään laillista turvaa, voisi sinullakin olla plussatessasi potkut edessä. Mietippä sitä.



Kurnau

Auts, vielä pakko selvittää...



Minä ymmärsin, että aloittaja on JO raskaana ja jättää työhaastattelussa noin tärkeän asian kertomatta. Rehellisyyttä peräänkuulutin, enkä kritisoinut lasten tekemistä. En tietenkään!! Miekin tekisin niitä enemmänkin jos se ei olisi näin vaikeaa :)



Ja mielestäni on kuitenkin hieman eri asia jäädä äitiyslomalle oltuaan jo töissä, kuin olla jo raskaana työtä vastaanottaessa ja pitää asia salassa. Eikö se ole huijaamista?



Ja, juu lähes keski-ikäinen (37v.) olen ja vaikka olenkin " vain" palkollisena PK-yrityksessä, ymmärrän yrittäjää ja hänen ongelmiaan esim. ko. tilanteessa.

Toivottavasti plussaat.



Vielä haluaisin sanoa, että jos hakija on pätevin, hänet tulee todellakin palkata. Meidän yritykseen on palkattu tietäen ja tietämättä raskaana olevia vaativiin asiantuntijatehtäviin. Raskaus ei ole ollut etu eikä haitta hakiessa. Eräällä tuttavallani oli helppo saada lapsia. Hän vaihtoi työpaikkaa ja pisti heti " töpinäksi" ja alle 10 kk työpaikan saamisen jälkeen syntyi kolmas lapsi. Minusta aivan vastaava tilanne kuin se, että on tiennyt olevansa pari viikkoa raskaana. Jos kaikki ajattelisivat kuin sinä, nuoria naisia ei voisi palkata lainkaan. Sitä kai et sinäkään toivo? Palkkaushetkellä lapseton saattaa olla äiti alle vuoden kuluttua, olla sen jälkeen pari kuukautta töissä ja jäädä taas äitiyslomalle jne...

Ketjun aloittajana on pakko kommentoida tähän väliin. En ole vielä ottanut paikkaa vastaan, koska koko rekrytointi on pyhien ja lomien takia venynyt. Edelleen siis mietin, mitä tilanteessani kannattaisi tehdä.



Sinikka111:n kirjoitus sai minut jälleen kerran epäilemään päätöstäni ottaa työ vastaan. Tuntui kyllä aika aiheettomalta ja pahalta syytökset epärehellisyydestäni ja työpaikan huijaamisesta tässä vaiheessa. Jos olisin noin inhottava ja huono työntekijä (ja ihminen), tuskinpa olisin edes vaivautunut tältä palstalta kysymään kokemuksia ja neuvoja tilanteeseeni, vaan olisin ottanut paikan vastaan edes miettimättä asiaa. En tietenkään oleta, että voit tuntea minua ihmisenä, mutta voin kertoa, että kuulun niihin liian kiltteihin, jotka aina helposti ajattelevat vain muita oman etunsa kustannuksella. Sen takia pyysinkin neuvoja, että uskaltaisinko tämän kerran elämässäni ajatella kerrankin omaa etuani.. Nähtävästi niin ei saisi tehdä. Edustamasi työnantajatyyppi on juuri se kauhuskenaario, jonka toteutumista tässä pelkään. Siinä mielessä kiitos myös tästä vastakkaisesta näkökulmasta asiaan. Antaa varmasti vielä ajattelemisen aihetta. Voi hyvinkin olla, että omatuntoni vaatii minua kertomaan asiasta vielä ennen työsopimuksen tekoa, vaikka seurauksena olisikin sitten paikan menetys ja jatkuva työttömyys. Tai sitten voin tietysti viedä asian liittoon, kuten sanoit. Toisaalta toivot myös itsekin plussaa eli yhtälailla sinun työnantajasi joutuisi siinä tilanteessa etsimään sijaisen ja maksamaan vastaavia rekrytointikustannuksia.



Eiköhän me kaikki naiset olla tavalla tai toisella jossakin elämämme vaiheessa ihan samassa veneessä näiden asioiden kanssa. Toivotan joka tapauksessa onnea Sinikalle plussaamiseen! Helppoa se ei ole ja niin kuin sanoit: onneksi elämässä on muutakin kuin työ.

Sattumalta luin ketjun ja olen ihan pöyristynyt täällä käydystä keskustelusta. Sen tiedä, että työnantajalla ei ole edes oikeutta kysyä naiselta lapsien teosta, joten sulla ei ole mitään syytä edes vastata. Kauheaa, että naiset joutuisivat pelkästään kärsimään lapsista. Eli mulla on kokemuksia, että naiset eivät ole kertonet raskaudestaan ja pomo ei ole silti suuttunut. Ehdottomasti kannatan sitä, että otat työn vastaan, koska se saattaa olla sulle vakituinen työ. Se ei ole millään lailla huijaamista, koska km voi sattua kenen tahansa kohdalle. Viikon 12 jälkeen asiasta voi ehkä jo kertoa. Työkaverit tuskin ajattelevat yhtään mitään ja pomonkin on pakko vain mukautua tilanteeseen. Ota työ!!!!!

Ap ei todellakaan ole HUIJAAMASSA itselleen työpaikkaa, vaan hakemassa sitä ja jos on pätevin, hänen pitää se saada. Siinä ei mielestäni ole mitään huijausta. Ja toinen juttu vielä... " pitäisi ajatella firmaa ja sen työntekijöitä tälläisessä asiassa" . Kuka tulee ap' tä kiittämään jos kertoo raskaudesta eikä saa paikkaa? Lähettävät firmasta kukkakimpun ja kiiltävän kruunun kiittäen, että ap ajatteli heitä? Kyllä se vaan on niin, että jokainen ajaa omaa etuaan, niin firmat kuin työntekijätkin.

Itse olen myös toiminut ulkomailla esimiehenä ja rekrytoinut henkilökuntaa. Myöskään miehet eivät kerro tulevista leikkauksista tms haastatteluissa, ei ne aina ne naiset niitä " epärehellisiä huijareita" ole...



Toivon todella että ap saa ja ottaa paikan!



muksuja2

itse kävin syksyllä työhaastattelussa(vakituinen toimi)ja ainakaan siinä haastattelussa ei edes kysytty olenko raskaana tai oelnko ajatellut raskautua tulevaisuudessa. Esikoinen oli silloin 9kk ja hänen syntymän jälkeen ei ole ehkäisyä käytetty ajatuksena että kakkonen saa tulla heti kun haluaa. Sain ilmoituksen että minut on valittu toimeen ja lupasin ottaa toimen vastaan 1.1.07. Seuraavana päivänä kun olin saanut tietää saavani toimen tein positiivisen raskaustestin, ja olin hetken että mitä nyt...kiltiinä tyttönä menin ja kerroin tulevalle esimiehelleni että mitä on tapahtunut(tulevassa työssäni on koeaika 4kk) pomo sanoi että " ei voi mitään ja onnea sinulle, ihanaahan se on että lapsia tulee" , no se raskaus meni kesken jo rv5, että siinä mielessä ollaan nollatilanteessa. Nyt otan vastaan uuden työpaikkani 1.1.07 ja olen siinä koeajalla 30.4.07 asti, tänään menossa kp 26/27-30 ja elättelen todellakin toiveita plussasta. Mielestäni en ole tehnyt väärin kun en ole kertonut raskaushaaveista työhaastattelussa koska kukaan ei sitä siellä kysynyt, jos olis kysyneet niin olisin vastannut että toinen on toiveissa.



Mun mielestä ap voit mennä työhaastatteluun ja jos kysyvät asiasta älä valehtele mutta jos eivät kysy niin ota työ vastaan hyvillä mielin.

Sillä palaatjan joskus äitiyslomalta takaisin töihin ja tällöin olet jo talon tavat osaava työntekijä.



Toinen esimerkki tapahtui ystävälleni joka vaihtoi työpaikkaa rv12, ehti olla uudessa paikassa sijaisena muutaman viikon(kaikki tiesivät raskaudesta) ja hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa vaikka tietävät että jää keväällä äitiyslomalle mutta haluavat hänen palaavan koska hän on niin nyvä työntekijä. Kyllä osa työnantakista osaa arvostaa työntekijöitäänkin.



Onnea ap raskauteen ja tulevaan työhösi ja olisi kiva kuulla kuinka asiassa lopulta kävi*hali*

Kiitos tamatu (ja rsna, muksuja2, vauvaprojekti ja muut) vielä rohkaisusta! Oli hienoa lukea tamatu tarinasi ja kokemuksesi vastaavasta tilanteesta. Aivan upean työpaikan olet kyllä saanut, kun suhtautuvat noin hienosti asiaan. Pääsisinpä minäkin tuollaiseen paikkaan:-)! Luulen, että jos minut paikkaan valitaan, teen kuten sinäkin ja omantuntoni vuoksi kerron tilanteesta. Toivon, ettei se sitten vaikuta heidän päätökseensä - ei ainakaan saisi vaikuttaa. Toisaalta, ehkä en sellaiseen paikkaan edes näiden teidän hienojen kokemusten jälkeen haluaisi töihin, jossa suhtauduttaisiin tuleviin äiteihin pois potkimalla heti alkuunsa. Eiköhän tässä ajatukset taas pikku hiljaa selkiydy. Kerron sitten heti kun tiedän, miten kävi. Ja kiitos plussaonnitteluista. Viikkoa 9 viedään ja kaikki on tähän mennessä mennyt tosi hyvin. Jos en töitä saisikaan, jatkan siis " kasvatusalalla" tällä maailman ihanimmalla työmaalla. Se on kuitenkin nyt tärkeintä näiden pitkien odotusvuosien jälkeen.

Kirjoitin ehkä huolimattomasti: tarkoitin nimenomaan, ettei ole väliä koska raskautuu eli jos on hakuprosessin aikana alkuvaiheessa raskaana, niin asia ei silloin kuulu vielä työnantajalle. Tietty jos on jo pitemmällä oleva pömppämaha, niin se on asia erikseen.



Eihän neuvolaankaan pääse kuin vasta viikolla 10 ja yleinen km-riski vähenee vasta rv 12. Omasta mielestäni raja kulkee kolmen kuukauden kohdalla ja silloinkin hakijan omaa harkintaa käyttäen.



Mielestäni ajattelutapasi on -edelleen- mielenkiintoinen: ajattelet, että alkuraskaudessa oleva nainen HUIJAA sinua. En ymmärrä miten työpaikan voi huijata raskauden perusteella? Raskaus päättyy aikanaan ja nainen tulee varmasti takaisin työpaikkaansa -ennemmin tai myöhemmin.



Jos olisin samassa tilanteessa kuin ap ja minulle sattuisi työnantajaksi tulemaan sinä, niin kokisin, että minua on kusetettu ja rankasti: firma ei noudatakkaan yleisiä, hyviä käyttäytymissääntöjä.



kurnau