Onkos muita, jotka pitävät uskovaisia vähän " tyhminä" ?

Kuten joku jo mainitsikin ei voi olla mikään järjen jättiläinen jos aikuinen ihminen uskoo satuihin.

Hmmm.....enpä usko. Toki en voi tietää, miten reagoisin isossa kriisissä. Mutta olen käynyt elämässäni läpi isojakin tyrskyjä, enkä silti tunne tarvetta alkaa uskomaan jumalaan. Olen mm. täpärästi pelastunut vakavasta liikenneonnettomuudesta. Silloinkin ajattelin heti, että minulla kävi vaan kamalan hyvä tuuri, jumalalla tai enkeleilläs en enempää ei ollut pelastumiseni kanssa mitään tekemistä.



Ja naimisiin menimme ihan tuomarin vihkimänä (mitä ihmeen höpötystä tuo 29:n juttu olikaan?)





26

Hiljaa uskovat saavat minusta ihan vapaasti olla, heissä on ihan fiksuja ja kivoja ihmisiäkin.

Minusta ei välttämättä ole kovin terävää tehdä päätelmiä ihmisten älykkyydestä heidän elämänkatsomuksensa perusteella.



Ja täytyy sanoa, että en mihinkään muuhun elämässäni ole tarvinnut yhtä paljon vahvuutta, kuin uskoni tunnustamiseen. Olen ateistiperheessä kasvanut ja se, että olen rohkeasti tunnustanut esim. vanhemmilleni elämänkatsomukseni oli todella rankkaa. Vahvuutta tarvitaan myös silloin kun kohtaa noita ei-uskovia, joilla on " uskiksista" ties mitä ihme käsityksiä.

Sehän on olennaisinta ap:n aloituksessa eli miten nykyihminen vielä voi uskoa tarua ja legendaa eli tuhansia vuosia sitten kansalliseepoksesta lähtenyttä tarinaa jeesuksesta. Tai onhan niitä muitakin uskontoja kuin kristinusko, tämä koskee siis kaikkia uskontoja.



Omalaatuista. Kieltämättä pidän uskovaisia helposti jymäytettävinä, ihmisinä jotka ovat ns. herkkäuskoisia (jos olette kuulleet sanonnan). En tyhminä sentään, tyhmyys on jotain muuta.

Kyse on ainakin minun kohdallani enemmänkin mystisestä kokemuksesta. Siksi minusta on ihan mahdotonta alkaa tätä kokemusta selittää kenellekään, joka ajattelee että olen " helposti jymäytettävä" tms. Tässä relativistisessa maailmassa totuuskin näyttäisi olevan suhteellista. Oletko sinä varma, että oma totuutesi on oikea vai oletko sinäkin jymäytyksen uhri?

joille a) menee läpi jokin tuollainen satujuttu ja b) joilla ei ole uskallusta hahmottaa maailmaa muuten kuin liekassa.

Jotkut ovat rasittavia sen uskonsa kanssa mutta eivät kaikki. Olin ennen huomattavasti ennakkoluuloisempi uskovaisia kohtaan, mutta ennakkoluuloista pahimmat karisivat kun päädyin sellaiseen työpaikkaan, jossa suuri osa työkavereista ja asiakkaista on uskovaisia mutta silti varsin rentoja, fiksuja ja mukavia tyyppejä.

Uskontokuntia piisaa kuin lehmänööterissä kärpäsiä. Ja sitten vielä kullakin yksilöllä on se oma, sisimmässään luotu uskomisen tapa.



Itse en ole kirkkouskovainen ja pidän Raamattua mielenkiintoisena kertomuskokoelmana. Ja silti uskon Jumalan olemassaoloon, koska HALUAN uskoa. Uskomukseni on lähinnä panteismia, ei niinkään kristittyä monoteismia.



Usko on lohtu ja tuki. Moni turvautuu siihen juuri siksi. Mutta aika aivotonta mollata kaikkia tapoja ajatella näistä asioista - niitä tapoja on yhtä monenlaisia kuin on ihmisiäkin.

esim. jonkun ihmisen parantumisen jostain sairaudesta rukouksen avulla? Tai sen ilon ja riemun mikä vallitsee uskonnollisessa tilaisuudessa?

Ylipäänsä ihmisiä paranee kaiken aikaa tahdonvoiman ja sattuman ansiosta. Esimerkiksi lääketutkimuksissa tunnetaan plaseboefekti: ihmisiä paranee, vaikka ovat saaneet pelkkää lumelääkettä - koska ovat uskoneet paranevansa!

Sitä paitsi, valtaosa noista " ihmeparanemisista" on tutkitusti huuhaata, hetken hurmoksen aikaansaamaa (siis jos puhutaan herätyskokousten " kaatamisparanemisista" )

Mutta toki ihminen saa iloa uskostaan ja kokee hurmosta joukkotilanteissa.

Vierailija:

esim. jonkun ihmisen parantumisen jostain sairaudesta rukouksen avulla? Tai sen ilon ja riemun mikä vallitsee uskonnollisessa tilaisuudessa?

Ja kysymyksesi muuten vahvistaa entisestään kuvaani yksinkertaisista uskovaisista. Sanavalinnatkin on ihan ulkoavaruudesta...

Pidän omaa tapaani uskoa itselleni sopivana. Kyseessä ei ole kriisin takia uskoontulo vaan harkittu ja pohdittu lapsuudenuskossa pysyminen.



Minua ei häiritse lainkaan, miten hassuna minua pidetään - jos nyt edes pidetään. ;)

Missään nimessä en sanoisi, että _kaikki_ uskovat ovat ns. heikompilahjaisia kuin muut. Sitä paitsi, uskovissa ja uskovissakin on eroja, esimerkiksi buddhisteja pidän hyvinkin ajattelevaisina, fiksuina ja empaattisina, kun sitä vastoin kristillisten ääriliikkeiden edustajat tuntuvat joskus olevan kuin toiselta planeetalta ajatustensa kanssa.

miten maailma on syntynyt. Big bang ei selitä, mistä se itse on saanut alkunsa. Mistä " oleminen" alkoi? Jumala on alku ja loppu. Jumala loi taivaan ja maan. Viisauksissaan ovat ihmiset tyhmiksi tulleet, kuten Raamatussa sanotaan. Mitä enemmän tietää, sitä enemmän tajuaa miten vähän tietää, kuten sanotaan. Tieteellä on erittäin paljon mustia aukkoja. U



Todellista viisautta on olla " hullu" ja luottaa Jumalaan ja Jeesuksen pelastustyöhön, vain se antaa ikuisen elämän. Mitä sä " viisaudella2 teet kuolemasi jälkeen, aivan turhaa.

Tai muiden fiksujen uskovien?



Ja muuten, itse asiassa pidän aika monia ihmisiä tyhminäkin, mutta ensinnäkään se ei ole ihmisarvon mitta, ja toisekseen se ei liity siihen, uskooko Jumalaan vai yksin ihmisen järkeen.

katsoneet nyt esim Tv7 ohjelmia.



Siellä oli juuri toissapäivänä keskusteluohjema, joka koski parantamista, ja ihmisten käsityksiä Jeesuksen parantamisesta ja parantamisen ja kristinuskon yhteyttä jne.

Siinä tosi realistisesti käsiteltiin raamatun pohjalta sitä, että kertomukset Jeesuksen parantamisista eivät olleet keksittyjä.



Muutenkin tv7-kanavalla on hyviä ohjelmia mm. Suomen hellareiden kokouksista jne.

Varmaan antaisi monille " uskovat on heikkoja ja tyhmiä, Jumala on satuolento" -tyypeille uutta näkökulmaa. No jos ei nyt, niin joskus sitten...

43 vahvistaa kuvaa yksinkertaisista. Ei saa edes järkeviä lauseita itse kasaan, vaan toistelee papukaijana jotain hajanaista opittua ja raamatun viisauksia.

heidän elämäntapaansa puuttumatta.



Olen törmännyt usein siihen, että toisille näkemystään tuputtava uskovainen ärsyttää tai häiritsee suurinta osaa ihmisistä. (Myös minua, olipa kyse oman uskontoni tai jonkin muun edustajasta.)



Jos ihminen on täysin normaali ja mukava eikä häiritse toisten elämää millään lailla, mitä vikaa on siinä, jos hän on uskovainen omassa sydämessään? Viekö se mitään keneltäkään toiselta pois? Tiedän paljon ihmisiä, joiden uskovaisuus ei näy päällepäin, mutta ilmenee esim. siinä, että tekee työnsä tunnollisesti (= työnantaja tykkää), pyrkii noudattamaan yleisiä moraalisääntöjä (= ei aiheuta ongelmia yhteiskunnalle tai kanssaihmisille) jne.



Muistutettakoon, että sekin on rasismia, ettei anneta ihmisen toimia elämässään siten kuin hän itse haluaa, jos se ei ketään muuta vahingoita. Ajatelkaa, että teidät, jotka ette halua kyseisiin " satuihin" uskoa, pakotettaisiin siihen yleisestä painostuksesta. (Näinhän on ollut joskus aikoinaan ja varmasti jossain päin vieläkin. Mutta onko se teistä hyvä? Tuskin. Ei minusta ainakaan. Miksi sitten tehdä niin käänteisesti, kostoksi?)



En nyt puhu uskontojen uhrit -tyyppisestä uskovaisuudesta vaan yleensäkin siitä, että ihmisellä on oikeus omiin valintoihinsa. Loppujen lopuksi, uskomisen pääidea on juuri se, että uskotaan sellaiseen mitä ei ole todistettu. Paljonpa kenelläkään olisi uskon sijaa, jos on kyseessä asia, jonka olemassaolo on täysin aukoton ja pomminvarma. ;)

sanotaan, että muiden kuin uskovien silmissä usko on hullutus ja sitä se onkin, jos usko paljastuukin kuoleman jälkeen turhaksi. Mutta entä jos ei? Mieluummin uskon elävään Jumalaan kuin totean liian myöhään uskovien olleen oikeassa ;-) Enkä usko vain varmuuden vuoksi.