Lue keskustelun säännöt.
Keskituloiset joutuvat luopumaan lasten harrastuksista - kyynel
04.09.2023 |
Ymmärrän, että bensa maksaa ja siksi harrastuksia ei voi olla määrättömästi.
En ymmärrä, miksi mökkiomistaja kitisee tästä.
Valitse mökin myyminen, niin voit kyllä harrastaa lapsinesi lasten aikuistumiseen asti.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tulisi mieleenkään maksaa lapsille mitään kalliita kilpaurheiluharrastuksia vaikkei se rahasta kiinni olekkaan ja asuinpaikankin puolesta onnistuisi helposti. Tuollainen harrastelu kuitenkin lopahtaa teini-iässä. Mielummin panostan siihen, että pääsevät ja oppivat liikkumaan luonnossa monipuolisesti ilman stressiä.
Teini-ikään mennessä lapset ovat kartuttaneet kiloaurheiluharrastuksissaan jo merkittävästi fyysisiä sekä sosiaalisia taitojaan sekä luoneet mahd eliniän kestäviä verkostoja. Minusta aika kannattava satsaus.
Fyysisiä taitoja karttuu paljon paremmin, kun ei ole sitoutunut vain siihen yhteen urheilulajiin vaan liikkuu monipuolisesti. Sitäpaitsi kilpaurheilu altistaa erilaisille loukkaantumisille, esim polvet menevät rikki. Sosiaaliset taidot taas hioutuvat enemmän ihan muissa harrastuksissa kuin urheilussa. Nuorilla erityisesti tytöillä on tällä hetkellä paljon liialliseen suorittamiseen liittyviä mielenterveysongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se surullista, kun keskiluokka pärjää yhtä hyvin kuin tukielätit. Kohta loppuu ne maksajat, miksi joku kävisi töissä vain maksaakseen pakolliset laskut, kun sen tekee yhteiskuntakin.
Mutta meillä päättäjät miettii jotakin r-sanaa.
Tämä.
Toimeentulotukea saavalle perheelle huomioidaan kohtuulliset asumiskulut, sähköt, vedet, terveydenhoitomenot, apteekki, päivähoito ja näiden jälkeen jätetään vielä elämiseen se perusosa.
Onhan se nyt ihan käsittämätöntä, että keskituloisella perheellä menee palkkatulot & työssäkäynnin kustannukset siten, että rahaa jää käytettäväksi saman verran. Kuka sinne töihin enää viitsii mennä.Esimerkiksi minun ei olisi järkeä käydä töissä ellen tienaisi yli 3000€ brutto. Onneksi kuitenkin tienaan.
Toimeentulotukea saavat ylimääräistä rahaa lasten harrastuksiin, muut eivät. Sitten haukutaan ihmisiä joilla on lapsia ja tuloja eikä heidän lasten harrastuksiin ole varaa. Ihan oikein että näiltä tuki-loisilta aletaan leikkaamaan, kai heidänkin pitää osallistua maksamiseen eikä vain keskituloisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Tukiloisten lasten harrastukset maksaa lastensuojelu. Hämärtyy ajatus siitä, että me muut vanhemmat maksamme ne lastemme harrastukset ihan itse. Ja kärräämme lapsemme harrastuksiin vielä päälle.
Kerrotko vielä, missä lastensuojelu maksaa 10 000 euron harrastuksia?
Tukiloiset ja pienituloiset saavat kaikkiaan rahaa vuodessa noin 10 000 - 15 000 euroa.
Siitä pitää repiä koko eläminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Ainakin tytölle on yllättävän vaikeaa löytää urheiluharrastuksista kavereita. Kun kaikki lähtökohtaisesti tulevat sinne urheiluharrastukseen kaverin kanssa.
Juuri ystäväni tätä valittu. Hänen tyttärensä ei ole löytänyt kokonaisesta palloilulajijoukkueesta ystävää, kun klikit ovat niin vahvat.
Koulussa on useimmiten helpompi löytää kavereita ainakin alaluokilla, opettajilla kun on ammattitaitoa ja aikaa auttaa asiassa enemmän kuin valmentajilla.
Kyllä niitä ystäviä löytyy ja jos ei joukkueesta löydä, niin voi olla myös omassa sosiaalisuudessa petrattavaa. Tietysti voi myös koittaa vaihtaa joukkuetta.
Siis hetkinen. Äsken perusteltiin urheiluharrastuksen tarpeellisuutta sillä, että sieltä löytyy kavereita ja oppii elämään ihmisiksi. Ja nyt todetaan, että jos ei löydy tai opi, niin oma vika ja kannattaa koettaa vaihtaa joukkuetta.
Että ilmeisesti siellä ei ainakaan opi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Tukiloisten lasten harrastukset maksaa lastensuojelu. Hämärtyy ajatus siitä, että me muut vanhemmat maksamme ne lastemme harrastukset ihan itse. Ja kärräämme lapsemme harrastuksiin vielä päälle.
Kerrotko vielä, missä lastensuojelu maksaa 10 000 euron harrastuksia?
Tukiloiset ja pienituloiset saavat kaikkiaan rahaa vuodessa noin 10 000 - 15 000 euroa.
Siitä pitää repiä koko eläminen.
Siitähän tässä on kyse, kun ette te maksa siitä kuin murto-osan elämisestänne. Me muut maksamme päälle asumiset, sähköt, vakuutukset, lastenne harrastukset, päivähoidon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tukiloiset saavat ehkä rahaa lasten kohtuullisiin harrastuksiin.
Kaikki eivät saa niihinkään. Pitää perustella, normaalisti kuuluu siihen itsemaksettavaan perusosaan.
Silloinkaan tuskin puhutaan 10 000 euroista.
Hiukan ollaan eri tuloluokissa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen siinä kohtaa kun esimerkiksi tällaiseen kammottavan ahdinkoon luisuneesta keskiluokan edustajasta nostettiin äijä joka ajeluttaa lapsia treeneihin 60 kilometriä suuntaansa monta kertaa viikossa. Jos tuollaiseen hulluuteen on tähän mennessä ollut varaa ja halua, "ongelma" on itseaiheutettu.
Jyväskylässä lopetetaan kirjastoja mutta kaikenlaisia pallokenttiä rakennellaan että talvella voi pelata kesälajeja ja päinvastoin sitten kesällä.
Mikäli tenavaa kuskaa autolla liikkumaan jotta siitä tulisi joskus miljonääri vanhempien toiveissa on se hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. Sellainen oppii vain laiskaksi vaatijaksi jota muitten pitäisi passata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista, kun vanhemmat toteuttavat omia unelmiaan lastensa kautta ja sen seurauksena perheellä on talous tiukilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Ainakin tytölle on yllättävän vaikeaa löytää urheiluharrastuksista kavereita. Kun kaikki lähtökohtaisesti tulevat sinne urheiluharrastukseen kaverin kanssa.
Juuri ystäväni tätä valittu. Hänen tyttärensä ei ole löytänyt kokonaisesta palloilulajijoukkueesta ystävää, kun klikit ovat niin vahvat.
Koulussa on useimmiten helpompi löytää kavereita ainakin alaluokilla, opettajilla kun on ammattitaitoa ja aikaa auttaa asiassa enemmän kuin valmentajilla.
Kyllä niitä ystäviä löytyy ja jos ei joukkueesta löydä, niin voi olla myös omassa sosiaalisuudessa petrattavaa. Tietysti voi myös koittaa vaihtaa joukkuetta.
Niin, sosiaalisuudessa voi tosiaan olla petrattavaa, mutta ei tuo tieto omasta vajavaisuudesta kauheasti lohduta sitä ujoa lasta.
-eri
Miksei ? taitoja voi kuitenkin kehittää, jos asiaa hyssytellään ja syytellään muita niin asianomainen ei itse sitä välttämättä tajua.
Itse olisin halunnut nuorena pelata jalkapalloa, mutta kukaan ystävistäni ei lähtenyt mukaan ja siihen se sitten jäi.
Ja ei, ei ollut vaihtoehto hiljaiselle nörttitytölle mennä siihen joukkueeseen niin, ettei olisi ollut omaa kaveria mukana. Siellä nimittäin olivat kaikki koulun primadonnat. Kukaan ei olisi taatusti edes tervehtinyt. Yksi kiusasi minua jo koulussakin.
Että en tiedä mitä taitoja tuossa olisi pitänyt kehittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Tukiloisten lasten harrastukset maksaa lastensuojelu. Hämärtyy ajatus siitä, että me muut vanhemmat maksamme ne lastemme harrastukset ihan itse. Ja kärräämme lapsemme harrastuksiin vielä päälle.
Kerrotko vielä, missä lastensuojelu maksaa 10 000 euron harrastuksia?
Tukiloiset ja pienituloiset saavat kaikkiaan rahaa vuodessa noin 10 000 - 15 000 euroa.
Siitä pitää repiä koko eläminen.
Töitä tekemään sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Ainakin tytölle on yllättävän vaikeaa löytää urheiluharrastuksista kavereita. Kun kaikki lähtökohtaisesti tulevat sinne urheiluharrastukseen kaverin kanssa.
Juuri ystäväni tätä valittu. Hänen tyttärensä ei ole löytänyt kokonaisesta palloilulajijoukkueesta ystävää, kun klikit ovat niin vahvat.
Koulussa on useimmiten helpompi löytää kavereita ainakin alaluokilla, opettajilla kun on ammattitaitoa ja aikaa auttaa asiassa enemmän kuin valmentajilla.
Kyllä niitä ystäviä löytyy ja jos ei joukkueesta löydä, niin voi olla myös omassa sosiaalisuudessa petrattavaa. Tietysti voi myös koittaa vaihtaa joukkuetta.
Niin, sosiaalisuudessa voi tosiaan olla petrattavaa, mutta ei tuo tieto omasta vajavaisuudesta kauheasti lohduta sitä ujoa lasta.
-eri
Miksei ? taitoja voi kuitenkin kehittää, jos asiaa hyssytellään ja syytellään muita niin asianomainen ei itse sitä välttämättä tajua.
Itse olisin halunnut nuorena pelata jalkapalloa, mutta kukaan ystävistäni ei lähtenyt mukaan ja siihen se sitten jäi.
Ja ei, ei ollut vaihtoehto hiljaiselle nörttitytölle mennä siihen joukkueeseen niin, ettei olisi ollut omaa kaveria mukana. Siellä nimittäin olivat kaikki koulun primadonnat. Kukaan ei olisi taatusti edes tervehtinyt. Yksi kiusasi minua jo koulussakin.
Että en tiedä mitä taitoja tuossa olisi pitänyt kehittää.
Mulla ainakin aikoinaan kaikki tuollaiset ongelmat hävisi kun lähdin näyttämään taitoni joukkue urheilussa. Kohta kaikki olivat ystäviäni, vaikka olin köyhästä perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Tukiloisten lasten harrastukset maksaa lastensuojelu. Hämärtyy ajatus siitä, että me muut vanhemmat maksamme ne lastemme harrastukset ihan itse. Ja kärräämme lapsemme harrastuksiin vielä päälle.
Kerrotko vielä, missä lastensuojelu maksaa 10 000 euron harrastuksia?
Tukiloiset ja pienituloiset saavat kaikkiaan rahaa vuodessa noin 10 000 - 15 000 euroa.
Siitä pitää repiä koko eläminen.Siitähän tässä on kyse, kun ette te maksa siitä kuin murto-osan elämisestänne. Me muut maksamme päälle asumiset, sähköt, vakuutukset, lastenne harrastukset, päivähoidon jne.
Minä olen keskituloinen, mutta veikkaan kyllä että verokertymäni ei riitä edes omien lasteni koulun, päivähoidon, neuvoloiden ja harrastuksien todellisiin kuluihin.
-ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Tukiloisten lasten harrastukset maksaa lastensuojelu. Hämärtyy ajatus siitä, että me muut vanhemmat maksamme ne lastemme harrastukset ihan itse. Ja kärräämme lapsemme harrastuksiin vielä päälle.
Kerrotko vielä, missä lastensuojelu maksaa 10 000 euron harrastuksia?
Tukiloiset ja pienituloiset saavat kaikkiaan rahaa vuodessa noin 10 000 - 15 000 euroa.
Siitä pitää repiä koko eläminen.Siitähän tässä on kyse, kun ette te maksa siitä kuin murto-osan elämisestänne. Me muut maksamme päälle asumiset, sähköt, vakuutukset, lastenne harrastukset, päivähoidon jne.
Onneksi tässä vapaassa maassa voit koska vaan jättäytyä tukien varaan. Työssä käyminen on vapaaehtoista myös sinulle. Luulin tosin, että keskustelun aiheena on harrastusmaksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Ainakin tytölle on yllättävän vaikeaa löytää urheiluharrastuksista kavereita. Kun kaikki lähtökohtaisesti tulevat sinne urheiluharrastukseen kaverin kanssa.
Juuri ystäväni tätä valittu. Hänen tyttärensä ei ole löytänyt kokonaisesta palloilulajijoukkueesta ystävää, kun klikit ovat niin vahvat.
Koulussa on useimmiten helpompi löytää kavereita ainakin alaluokilla, opettajilla kun on ammattitaitoa ja aikaa auttaa asiassa enemmän kuin valmentajilla.
Kyllä niitä ystäviä löytyy ja jos ei joukkueesta löydä, niin voi olla myös omassa sosiaalisuudessa petrattavaa. Tietysti voi myös koittaa vaihtaa joukkuetta.
Niin, sosiaalisuudessa voi tosiaan olla petrattavaa, mutta ei tuo tieto omasta vajavaisuudesta kauheasti lohduta sitä ujoa lasta.
-eri
Miksei ? taitoja voi kuitenkin kehittää, jos asiaa hyssytellään ja syytellään muita niin asianomainen ei itse sitä välttämättä tajua.
Itse olisin halunnut nuorena pelata jalkapalloa, mutta kukaan ystävistäni ei lähtenyt mukaan ja siihen se sitten jäi.
Ja ei, ei ollut vaihtoehto hiljaiselle nörttitytölle mennä siihen joukkueeseen niin, ettei olisi ollut omaa kaveria mukana. Siellä nimittäin olivat kaikki koulun primadonnat. Kukaan ei olisi taatusti edes tervehtinyt. Yksi kiusasi minua jo koulussakin.
Että en tiedä mitä taitoja tuossa olisi pitänyt kehittää.
vaikuttaa että ongelma on sinussa, koska määrittellet ihmisiä rasistisesti primadonniksi
Vierailija kirjoitti:
Surullista, kun vanhemmat toteuttavat omia unelmiaan lastensa kautta ja sen seurauksena perheellä on talous tiukilla.
Pahoittelen, nämä on lasten unelmia, joita pyritään tukemaan. Ei todellakaan minun, minulle se on oikein ok jos jompikumpi haluaa lopettaa. Olen tehnyt tämän selväksi, että saa jatkaa jos siltä tuntuu ja lopettaa myös. Niin kauan kun on intohimoa, koitan jaksaa tehdä toista työtä lisäksi kattaakseni kulut.
Jotenkin älytöntä vedota että nämä olisi vanhemman unelmia :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Tukiloisten lasten harrastukset maksaa lastensuojelu. Hämärtyy ajatus siitä, että me muut vanhemmat maksamme ne lastemme harrastukset ihan itse. Ja kärräämme lapsemme harrastuksiin vielä päälle.
Kerrotko vielä, missä lastensuojelu maksaa 10 000 euron harrastuksia?
Tukiloiset ja pienituloiset saavat kaikkiaan rahaa vuodessa noin 10 000 - 15 000 euroa.
Siitä pitää repiä koko eläminen.Siitähän tässä on kyse, kun ette te maksa siitä kuin murto-osan elämisestänne. Me muut maksamme päälle asumiset, sähköt, vakuutukset, lastenne harrastukset, päivähoidon jne.
Minä olen keskituloinen, mutta veikkaan kyllä että verokertymäni ei riitä edes omien lasteni koulun, päivähoidon, neuvoloiden ja harrastuksien todellisiin kuluihin.
-ohis.
Niistähän tuossa ei olekaan kyse. Sinä todennäköisesti maksat päivähoidosta jotain. Tukiloinen ei. Eikä maksa sitä sähkölaskuaankaan.
Itse olen keskituloinen kolmen lapsen vanhempi, ja on tullut katsottua omien ja tuttavapiirin lasten kautta monenlaista urheilua.
Minulta kyllä onnistuisi se kymppitonnin kokoon raapiminen, mutta ne järjettömiin aikoihin ajoittuvat päivittäiset kuskaukset eivät onnistuisi, tai sitten pitäisi jäädä pois työelämästä. Minkä jälkeen ei olisi kyllä rahaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Niin, tämä oli 80-90-luku, tämä ei ole 2020-luku. Se on ihan turha muistella aina miten JOSKUS oli! En ymmärrä miksi toiset takertuvat tähän AINA
Olen ollut koko ikäni urheilullinen enkä ole kaivannut sitä varten mitään virallista seuratoimintaa. Minusta pääpainon tulee olla kuntourheilussa ja hyötyliikunnassa, sillä hyvin harvasta tulee menestykäs ammattilaisurheilija. On parempi että lapsi ja nuori omaksuu liikunnallisen elämäntavan ilman sen suurempia kilpailullisia tavoitteita ja panostaa mielummin koulunkäyntiin ja opiskeluun. Urheillullisen harrastusten ohella kannatttaa kokeilla kirjojen lukemista, musiikin kuuntelua ja muita henkisempiä harrastuksia. Joukkueurheilun harrastamiseen riittää muutama hyvä kaveri samalta koululuokalta.
Elämä on. Suu säkkiä myöten vain sitten.
Meilläkin jouduttiin luopumaan lasten musiikkiharrastuksista jo ajat sitten. Mä en nyt tässä kohtaa tunne tippaakaan myötätuntoa.
Tottakai, helppoa olla kotona kelan palkalla. mikset ole sinäkin ? laillista touhua.