Lue keskustelun säännöt.
Keskituloiset joutuvat luopumaan lasten harrastuksista - kyynel
04.09.2023 |
Ymmärrän, että bensa maksaa ja siksi harrastuksia ei voi olla määrättömästi.
En ymmärrä, miksi mökkiomistaja kitisee tästä.
Valitse mökin myyminen, niin voit kyllä harrastaa lapsinesi lasten aikuistumiseen asti.
Kommentit (253)
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttää lasten harrastuksiin 10 000 euroa vuodessa, on se 10 vuodessa jo 100 000 euroa.
Jos tuosta rahasta vaikkapa puolet olisi sijoittanut ja tyytynyt vähän edullisempaan harrastukseen olisi ihan mukava potti maltillisellakin tuotolla kasassa.
Mä sijoitan mieluummin lapsiini ja henkiseen pääomaan. Väitän, että harrastusten inhimillinen vaikutus on suurempi kuin mitä sillä sijoituksen tuotolla sitten tekisi aikanaan. 6 %:n tuotolla reilun 400 e/kk/10 vuotta säästämisellä tulisi voittoa n. 13 000 euroa verojen jälkeen. Muut kulut pois, niin alle 13k. Mitä tällä summalla sitten saa? Käsirahan asuntoon? Lapsi varmasti mieluummin harrastaisi ja aikanaan säästäisi itse oman käsirahan asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Tukiloisten lasten harrastukset maksaa lastensuojelu. Hämärtyy ajatus siitä, että me muut vanhemmat maksamme ne lastemme harrastukset ihan itse. Ja kärräämme lapsemme harrastuksiin vielä päälle.
Ei yhdellekään "tukiloisen" (vastenmielinen sana) lapselle makseta mitään kymppitonnin harrastusta. Valoja päälle nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ajan vain syntyy entistä enemmän kannustimia olla käymättä töissä. Toimeentulotuella eläjän lapset saavat ilmaisen päivähoidon ja harrastukset maksetaan. Palkkojen pitäisi nousta siinä missä hintojenkin. Tämä täysin mahdoton kurjuuden kierre muuten.
Eli 10 000 euron harrastus on kannustin jättää työ?
Mitäpä jos 10 000 euron harrastuksella tosiaan jättää työn ja ryhtyy siihen kadehdittuun tuilla elämän rooliin? Luuletko että löytyy maksaja sille harrastukselle sitten? Luuleeko täällä tosiaan joku, että köyhillä on sellaisia harrastuksia?
Meillä ei ole kalliita harrastuksia ja keskituloisina elätämme ihan mukavasti perheemme. Jos saisin päähäni kuluttaa harrastukseen niin isoja summia kuin täällä on kuvattu, tietenkin se olisi pois jostain. Eikö kotona opetettu, että jokaisen oma valinta, mihin rahansa käyttää? Siitä ei kannata syyttää ketään muuta kuin itseään.
Kaikki muukin kallistuu tällä hetkellä. Ei ne harrastukset ole ainoat menoerä. Kukaan ei arvannut (uskonut), että tulisi sota ja inflaatio lähtisi laukkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Oletko tullut ajatelleeksi, että on muitakin vaihtoehtoja kuin käyttää kymppitonni harrastukseen vuodessa ja ruudun tuijottaminen?
Esimerkiksi omien lasteni harrastukset maksavat murto-osan tuollaisista summista. Päihdeongelmaakaan ei kumma kyllä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttää lasten harrastuksiin 10 000 euroa vuodessa, on se 10 vuodessa jo 100 000 euroa.
Jos tuosta rahasta vaikkapa puolet olisi sijoittanut ja tyytynyt vähän edullisempaan harrastukseen olisi ihan mukava potti maltillisellakin tuotolla kasassa.
Mä sijoitan mieluummin lapsiini ja henkiseen pääomaan. Väitän, että harrastusten inhimillinen vaikutus on suurempi kuin mitä sillä sijoituksen tuotolla sitten tekisi aikanaan. 6 %:n tuotolla reilun 400 e/kk/10 vuotta säästämisellä tulisi voittoa n. 13 000 euroa verojen jälkeen. Muut kulut pois, niin alle 13k. Mitä tällä summalla sitten saa? Käsirahan asuntoon? Lapsi varmasti mieluummin harrastaisi ja aikanaan säästäisi itse oman käsirahan asuntoon.
Voittoa? Voiton lisäksi olisi se alkuperäinen säästetty pääoma. Eli jotain 50 000 euroa plus se tuotto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä keskiluokkaista viedään kuin litran mittaa. Ja vielä, kun elämäntapapummit jaksaa narista vähistä rahoista.
Suomessa on järjetön veroprogressio ja monta asiaa subventoidaan keskituloisilta pois, että lopulta käytettävissä olevat nettotulot onkin ihan jotain muuta mitä voisi kuvitella. Mä olen niin kyllästynyt kommenttiin, jossa ihmetellään miten minä valitan maksuista ja veroista kun tienaan niin paljon. Kyllä minä tienaan paljon, mutta maksan myös ihan hitokseen.
Lasten harrastukset onneksi sieltä halvemmasta päästä. Sen verran olen pähkäilin jo vuosia sitten, että palkankorotukset otin vapaa-aikana. Sen sentään saa 100% itselleen ilman progressiota. Nyt työantaja sanoi, että enempää ei vapaata saa vaan pitää maksaa ihan rahana. No kolmipäiväistä viikkoa teen, että siinä mielessä ihan kiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Ainakin tytölle on yllättävän vaikeaa löytää urheiluharrastuksista kavereita. Kun kaikki lähtökohtaisesti tulevat sinne urheiluharrastukseen kaverin kanssa.
Juuri ystäväni tätä valittu. Hänen tyttärensä ei ole löytänyt kokonaisesta palloilulajijoukkueesta ystävää, kun klikit ovat niin vahvat.
Koulussa on useimmiten helpompi löytää kavereita ainakin alaluokilla, opettajilla kun on ammattitaitoa ja aikaa auttaa asiassa enemmän kuin valmentajilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos pienituloinen itkee, ettei rahat riitä, koska ei ole mitään, mistä varautua pahoihin päiviin, mutta jos hyvätuloinen ei ole ymmärtänyt varautua siihen, että jossain vaiheessa tulot eivät nousekaan samassa suhteessa kulujen kanssa, siitä valittamista en kestä kuunnella/lukea pätkääkään. Itse jouduin sairauslomalle yllättäen vuoden vaihteessa ja todennäköisesti joudun eläkkeelle. Koskaan et tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Aika harva on varautunut siihen, että KAIKKI kallistui näin äkkiä. Nyt sitä elämää sopeutetaan, ja harrastuksista karsitaan. Ei se lapsille silti mikään hyvä asia ole, suotta kadehdit.
Olihan tuo aivan selvää jo 2020 alkaen, Kaikki tilastot tiedossa ja vassaripolitiikan lopputulos. Nyt sitten joudutaan kiristämään entisestään, että saadaan 10-20vuoden sisään palattua normaaliin tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Ainakin tytölle on yllättävän vaikeaa löytää urheiluharrastuksista kavereita. Kun kaikki lähtökohtaisesti tulevat sinne urheiluharrastukseen kaverin kanssa.
Juuri ystäväni tätä valittu. Hänen tyttärensä ei ole löytänyt kokonaisesta palloilulajijoukkueesta ystävää, kun klikit ovat niin vahvat.
Koulussa on useimmiten helpompi löytää kavereita ainakin alaluokilla, opettajilla kun on ammattitaitoa ja aikaa auttaa asiassa enemmän kuin valmentajilla.
Kyllä niitä ystäviä löytyy ja jos ei joukkueesta löydä, niin voi olla myös omassa sosiaalisuudessa petrattavaa. Tietysti voi myös koittaa vaihtaa joukkuetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, jos pienituloinen itkee, ettei rahat riitä, koska ei ole mitään, mistä varautua pahoihin päiviin, mutta jos hyvätuloinen ei ole ymmärtänyt varautua siihen, että jossain vaiheessa tulot eivät nousekaan samassa suhteessa kulujen kanssa, siitä valittamista en kestä kuunnella/lukea pätkääkään. Itse jouduin sairauslomalle yllättäen vuoden vaihteessa ja todennäköisesti joudun eläkkeelle. Koskaan et tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Aika harva on varautunut siihen, että KAIKKI kallistui näin äkkiä. Nyt sitä elämää sopeutetaan, ja harrastuksista karsitaan. Ei se lapsille silti mikään hyvä asia ole, suotta kadehdit.
Olihan tuo aivan selvää jo 2020 alkaen, Kaikki tilastot tiedossa ja vassaripolitiikan lopputulos. Nyt sitten joudutaan kiristämään entisestään, että saadaan 10-20vuoden sisään palattua normaaliin tilanteeseen.
Sota ja pandemia oli tietenkin suomalaisten poliitikkojen vika. Joku muu hallitus olisi pystynyt tietenkin estämään ne.
Orpo pysäyttää onneksi hintojen nousun ja käy jyrähtämässä keskuspankeille, että korot alas ja heti. Palstamamma kiittää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttää lasten harrastuksiin 10 000 euroa vuodessa, on se 10 vuodessa jo 100 000 euroa.
Jos tuosta rahasta vaikkapa puolet olisi sijoittanut ja tyytynyt vähän edullisempaan harrastukseen olisi ihan mukava potti maltillisellakin tuotolla kasassa.
Mä sijoitan mieluummin lapsiini ja henkiseen pääomaan. Väitän, että harrastusten inhimillinen vaikutus on suurempi kuin mitä sillä sijoituksen tuotolla sitten tekisi aikanaan. 6 %:n tuotolla reilun 400 e/kk/10 vuotta säästämisellä tulisi voittoa n. 13 000 euroa verojen jälkeen. Muut kulut pois, niin alle 13k. Mitä tällä summalla sitten saa? Käsirahan asuntoon? Lapsi varmasti mieluummin harrastaisi ja aikanaan säästäisi itse oman käsirahan asuntoon.
Voittoa? Voiton lisäksi olisi se alkuperäinen säästetty pääoma. Eli jotain 50 000 euroa plus se tuotto.
Mitä sillä on väliä käyttääkö sen 50 000 e sen 10 vuoden aikana vai vasta 10 vuoden päästä? Ihmisen lapsuus ja nuoruus on vain kerran elämässä. Sijoittamisen idea on saada voittoa sille pääomalle tai sitten säästää johonkin isoon hankintaan, jota ei muuten saisi. Sijoittaessa lainaat rahaa yrityksille ja pahimmassa tapauksessa menetät kaiken. Toki on hyvä säästää pahan päivän varalle, mutta yleensä tähän säästetään siinä sivussa, kun maksetaan niitä lasten harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastusten ei tarvi olla maksullisia . Sitä voi harrastaa ilmaiseksi myös lasten kanssa.. Ei tarvi luopua yhtään mistään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Kannattaa ehkä vähän höllätä kaasua. Tuskin se lapsillekaan on terve ympäristö kasvaa, jos aikuiset uuvuttavat itsensä useammassa työssä lasten harrastuksien vuoksi.
Nyt asiat tärkeysjärjestykseen.
Onko se sitten terve ympäristö jossa maataan tukien varassa ja harrastaa saa sitä minkä yhteiskunta suostuu maksamaan? Elämä on valintoja, keskitie olisi varmasti mieluisin.
Kultainen keskitie voisi olla vaikkapa sellainen, että tekee normaalin määrän työtä ja sovittaa perheensä harrastuskustannukset sellaisiksi, että aikaa jää myös rentoutumiselle.
Työnarkomania on ok valinta, mutta perheelliselle ei sellainen sovi. Ja lievästi kehnoa elämänhallintaa on sekin, että ensin tekee lapsia, sitten pistää heidät liian kalliisiin harrastuksiin, tekee useampaa työtä maksaakseen nämä harrastukset, uhriutuu tästä, ei ehdi viettää aikaa perheen kanssa mutta ehtii rähjätä tuntemattomille.
Se että teemme paljon töitä ei ole kuitenkaan niin paljon etten ehtisi viettää aikaa lasteni kanssa. Useimmiten nämä kalliit vuodet on siellä ikäluokissa jolloin ollaan jo teinejä tai lähes aikuisia eikä ne lapset tarvitse vanhempia koko ajan mutta sen sijaan se urheilu voi olla tärkeää, miksi ei sitä tukisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Ainakin tytölle on yllättävän vaikeaa löytää urheiluharrastuksista kavereita. Kun kaikki lähtökohtaisesti tulevat sinne urheiluharrastukseen kaverin kanssa.
Juuri ystäväni tätä valittu. Hänen tyttärensä ei ole löytänyt kokonaisesta palloilulajijoukkueesta ystävää, kun klikit ovat niin vahvat.
Koulussa on useimmiten helpompi löytää kavereita ainakin alaluokilla, opettajilla kun on ammattitaitoa ja aikaa auttaa asiassa enemmän kuin valmentajilla.
Kyllä niitä ystäviä löytyy ja jos ei joukkueesta löydä, niin voi olla myös omassa sosiaalisuudessa petrattavaa. Tietysti voi myös koittaa vaihtaa joukkuetta.
Niin, sosiaalisuudessa voi tosiaan olla petrattavaa, mutta ei tuo tieto omasta vajavaisuudesta kauheasti lohduta sitä ujoa lasta.
-eri
Ei herrajumala minkälaista ajelua harrastuksen takia 🤯🤯🤯 "viime kaudella jopa 5-6 kertaa viikossa 120km." Kyllä luonto kiittää, huh huh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kuinka täällä suunnilleen v.ttuillaan kun on keskituloiselle haastavaa maksaa lasten harrastuksia. Meillä on 2 lasta joiden kilpaurheilu nielee 10000e vuodessa keskimäärin. Ei ole halpaa lystiä, teemme HIRVEÄSTI töitä ja verotus on sen mukainen. En valita, enkä omista mökkiä, mutta ei tämä kivaa ole kun sitten jotkut tukiloiset valittaa tästä että voi rassukoita. Ihan itse olemme omalla työnteollamme joutuneet nämä maksamaan, ja aika raskasta on tehdä montaa työtä kiitos verotuksen.
Tukiloisten lasten harrastukset maksaa lastensuojelu. Hämärtyy ajatus siitä, että me muut vanhemmat maksamme ne lastemme harrastukset ihan itse. Ja kärräämme lapsemme harrastuksiin vielä päälle.
Ei yhdellekään "tukiloisen" (vastenmielinen sana) lapselle makseta mitään kymppitonnin harrastusta. Valoja päälle nyt.
Näin on. Lapsella ei ole mahdollisuutta toteuttaa unelmiaan kilpaurheilussa jollei vanhemmat sitä todella tue. Moni panostaa omaan mukavuuteensa ja laiskottelee kotona mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsille harrastuksilla voi olla tosi iso merkitys.
Elämä voi lähteä ihan väärille raiteille ilman hyvää porukkaa ja mielekästä tekemistä.
MInun lapsuudessa ja nuoruudessa eivät vanhemmat kuskanneet lapsiaan autolla harrastuksiin, vaan lapset ja nuoret olivat keskenään tekemissä samassa taloyhtiössä, naapuritaloissa ja lähikoulussa olevien lasten ja nuorten kanssa. Jalkapallon pelaamiseen riitti että mentiin kaveriporukalla jollekin koulun lähelle olevalle hiekkakentälle potkimaan palloa eikä siihen tarvittu mitään virallista seuratoimintaa ja eikä monta kertaa viikossa pakollisia harjoituksia.
Kuule sun lapsuudesta on maailma muuttunut aika paljon. Ei tuolla pihoilla ole kenen kanssa palloa potkia, ne jotka ei harrasta mitään makaa kotona tuijottamassa ruutua.
Joo, tai käyttää päihteitä. Liikuntaharrastuksen soisin jokaiselle lapselle, jotakin muuta kuin yksinäistä pururadan kiertämistä. Siellä harrastuksissa saa kavereita ja oppii elämään ihmisiksi muutenkin.
Ainakin tytölle on yllättävän vaikeaa löytää urheiluharrastuksista kavereita. Kun kaikki lähtökohtaisesti tulevat sinne urheiluharrastukseen kaverin kanssa.
Juuri ystäväni tätä valittu. Hänen tyttärensä ei ole löytänyt kokonaisesta palloilulajijoukkueesta ystävää, kun klikit ovat niin vahvat.
Koulussa on useimmiten helpompi löytää kavereita ainakin alaluokilla, opettajilla kun on ammattitaitoa ja aikaa auttaa asiassa enemmän kuin valmentajilla.
Kyllä niitä ystäviä löytyy ja jos ei joukkueesta löydä, niin voi olla myös omassa sosiaalisuudessa petrattavaa. Tietysti voi myös koittaa vaihtaa joukkuetta.
Niin, sosiaalisuudessa voi tosiaan olla petrattavaa, mutta ei tuo tieto omasta vajavaisuudesta kauheasti lohduta sitä ujoa lasta.
-eri
Miksei ? taitoja voi kuitenkin kehittää, jos asiaa hyssytellään ja syytellään muita niin asianomainen ei itse sitä välttämättä tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttää lasten harrastuksiin 10 000 euroa vuodessa, on se 10 vuodessa jo 100 000 euroa.
Jos tuosta rahasta vaikkapa puolet olisi sijoittanut ja tyytynyt vähän edullisempaan harrastukseen olisi ihan mukava potti maltillisellakin tuotolla kasassa.
Mä sijoitan mieluummin lapsiini ja henkiseen pääomaan. Väitän, että harrastusten inhimillinen vaikutus on suurempi kuin mitä sillä sijoituksen tuotolla sitten tekisi aikanaan. 6 %:n tuotolla reilun 400 e/kk/10 vuotta säästämisellä tulisi voittoa n. 13 000 euroa verojen jälkeen. Muut kulut pois, niin alle 13k. Mitä tällä summalla sitten saa? Käsirahan asuntoon? Lapsi varmasti mieluummin harrastaisi ja aikanaan säästäisi itse oman käsirahan asuntoon.
Niin, mitähän lapsi itse tosiaan mieluummin tekisi? Veikkaan että omat lapseni kieltäytyisivät koko harrastuksesta, jos tietäisivät vanhempien joutuvan ottamaan toisen työn sen vuoksi.
Kaverini perhe otti takavuosina jopa pankkilainaa kaverin harrastusta varten, ja kaverista se oli henkisesti todella painostavaa.
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, kun lapset eivät voi enää harrastaa ilman autoilua ja bensaa. Aikanaan paljon kaikenlaista pystyi harrastamaan ihan kotonakin tai pyöräiltävän matkan päässä.
Jos lukisit jutun, kyseessä on pohjois-suomen asukkaista, ei täällä ole julkista liikennettä se mikä on ei sillä harrastuksiin pääse, kun harrastukset on illalla tai no pääsee jos sitten varaa matkoihin sen pari-kolme tuntia, jotka menee pysäkillä seisten.
Eli 10 000 euron harrastus on kannustin jättää työ?
Mitäpä jos 10 000 euron harrastuksella tosiaan jättää työn ja ryhtyy siihen kadehdittuun tuilla elämän rooliin? Luuletko että löytyy maksaja sille harrastukselle sitten? Luuleeko täällä tosiaan joku, että köyhillä on sellaisia harrastuksia?
Meillä ei ole kalliita harrastuksia ja keskituloisina elätämme ihan mukavasti perheemme. Jos saisin päähäni kuluttaa harrastukseen niin isoja summia kuin täällä on kuvattu, tietenkin se olisi pois jostain. Eikö kotona opetettu, että jokaisen oma valinta, mihin rahansa käyttää? Siitä ei kannata syyttää ketään muuta kuin itseään.