Lue keskustelun säännöt.
Onko ihmisten sosiaaliset taidot nykyään näin huonot?
03.09.2023 |
Toisinaan tulee vastaan tilanteita, joissa täytyy viettää aikaa itselle tuntemattomien ihmisten kanssa jonkin aikaa. Tällainen tilanne oli esimerkiksi viikonloppuna, kun olin erään lapsen ristiäisissä. En tuntenut läheskään kaikkia vieraita, kun vieraat ovat eri suvuista, kaveripiireistä yms. Yritin siinä sitten kastekahveilla jutella itselleni tuntemattomien sukulaisten kanssa small talkia, kun mielestäni keskustelu kuuluu kohteliaisiin käytöstapoihin. Reaktiot olivat tätä luokkaa:
Minä: Oli kyllä hieno tuo Hildan suvussa kulkeva käsin tehty kastemekko. Toinen: Juu...
Minä: Kiva, kun sattui aurinkoinen ilma ristiäispäivälle, kun viime aikoina on satanut paljon. Toinen: Niin on.
Minä: Onkos teillä jotakin erityisiä suunnitelmia loppuvuodeksi? Onko jotain juhlia tai matkoja tiedossa? Toinen: Ei ole, ihan kotona ollaan.
Tuntuu ihan hirveältä, kun yrittää saada keskustelua aikaiseksi ja oikein mihinkään ei saa kunnon vastausta. Suurin osa hengailee vain omien tuttujensa kanssa ja muiden kanssa ei viitsitä edes jutella kunnolla. Enkä ole mikään räyhäävä tai huonotapainen ihminen, vaan ihan tavallinen keski-ikää lähestyvä nainen. Onko muillakin tällaisia kokemuksia? Ja tämä ei nyt siis ollut ainoa kerta, vaan tällaista on ollut ennenkin.
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa useampi on sanonut, ettei huvita jutella aiheista, jotka eivät ole itselle tärkeitä/eivät kiinnosta.
Minä olen tottunut juttelemaan työni vuoksi aiheista, jotka eivät minua kiinnosta, mutta ovat asiakkaille tärkeitä. Aina en tiedä aiheesta paljon, mutta sitten voi aivan hyvin kysyä lisää. Ihmiset yleensä kertovat mielellään aiheesta, joka on heille tärkeä.
Riitta kertoo kasvattavansa kultaisia noutajia. --> Oletko pitkään kasvattanut koiria? Minkä verran pentuja tuli viimeksi ja löytyikö kaikille uudet kodit? Oletteko innostuneita koiranäyttelyistä?
Janne kertoo asuvansa Turussa. --> Kävin joskus vuosia sitten Ruissalossa, oli kyllä kauniit maisemat. Oletko käynyt Ruissalossa? Mikäs sen vaaleanpunaisen patsaan nimi onkaan... ainiin, Posankka! Missä päin Turkua se sijaitsee?
Aada kertoo opiskelevansa hammaslääketieteellisessä. --> Onkos opintoja vielä paljon jäljellä? Onko opinnoissa paljon käytännön harjoittelua? Onko sinulla joku osa-alue, joka erityisesti kiinnostaa?
Ei minua välttämättä kiinnosta koirat, Turku tai hammaslääketieteen opinnot, mutta silti voin niistä keskustella. Älytöntä myös, että tässä ketjussa haukutaan ihmistä siitäkin, jos hän kyselee toisilta eikä möllötä yksin jossain nurkassa. Ei se ole mitään kyyläämistä, jos toisilta kyselee asioita. Enkä minä kysele mitään liian henkilökohtaista, eikä oman kokemukseni mukaan kysele muutkaan. Suurin osa juttelemaan tulevista ihmisistä on ystävällistä ja fiksua väkeä.
Oikeasti älykkäät ihmiset ovat yleensä uteliaita ja kiinnostuneita ympäristöstään ja muustakin kuin omasta navastaan ja parista hassusta mielenkiinnonkohteestaan.
Itse ajattelen siltä kannalta, että jos olen juhlissa, jossa ei ole oikeastaan muuta tekemistä kuin syödä ja seurustella, juttelen mieluummin muiden kanssa kuin möllötän ja odotan milloin tää kidutus loppuu. Valitettavasti ihmisten keskustelukyvyissä on paljon parantamisen varaa, mutta joskus se jutustelu voi olla mieltä avartavaakin.
Monellako on tarve olla olevinaan sinun tavallasi älykäs ja keksiä siksi tikusta asiaa? Ainakaan minulla ei ole.
Olisi ihan mielenkiintoista, miten ap reagoisi esim. estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivään. Menisikö hän ihan haukkumaan selän takana, että mitä tuokin nyt tuollaisesta kärsii, miksei sen lääkkeet toimi ja miksei se ole käynyt terapiassa pidempään kuin vasta kaksi vuotta, kun minä haluan juttuseuraa? Tai jos hän näkisi, että toinen selkeästi esim. tärisisi sosiaalisen vuorovaikutuksen vuoksi. Haukkuisiko, kun lääkäri ei ole löytänyt potilaalle vielä soveltuvia lääkkeitä?
Ihmisiä on monenlaisia. Ap:lle ajattelemisen aihetta, että myös huomionhakuinen persoonallisuushäiriö on yksi persoonallisuushäiriö. Siihen lukeutuu mm. se, että on aina juhlissa saatava olla muiden huomion alla... Täysin tasapainoisille ihmisille ei ole ongelma antaa toisille myös tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset asettuvat sosiaalisten taitojensa puolesta janalle. Ap vaikuttaa olevan janan keskivaiheilla. Osaa ja uskaltaa kyllä aloitella smalltalkia, mutta ei osaa tulkita vastapuolta ja mukauttaa keskustelunaiheita reaktioiden mukaan.
Kaikista ei saa irti mitään, vaikka kuinka onkisi, mutta itse olen kyllä saanut tuppisuutkin avautumaan kiinnostuksen kohteistaan. Tässä auttaa se, että tietää jotain myös aiheista, jotka eivät itselle ole niin tärkeitä. Minä en ole kiinnostunut juurikaan esim. autoista tai urheilusta, mutta tiedän, että jotkut ovat valmiita jauhamaan näistä loputtomasti. Siksi seuraan kaikenlaisia asioita uutisista ja internetistä. Suosittelen.
Toisaalta sosiaaliset taidot paranevat sitä mukaa, kun niitä treenaa. Kun heittäytyy itse ja kuuntelee myös muita, kokemusta karttuu ja yhtäkkiä huomaa olevansa sosiaalisesti lahjakas. Yksi hyvä keskustelunavaus on mielestäni kysellä toisen asuinpaikasta. Toki kodittomien kohdalla tämä ei toimi, mutta valtaosalla ihmisistä on jonkinlainen koti.
Joistakin ihmisistä ei saa mitään irti, vaikka kuinka yrittää. Piste. Ihan turha tulla pätemään, että on omista taidoista kiinni. Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti halua puhua mistään, eikä mistään aiheesta synny kunnon keskustelua. Ei sille itse voi mitään, jos toisella ei ole halua kommunikoida takaisin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, olivatko Ap:n esimerkit keksittyjä, mutta tulee mieleen eräs tuttuni niistä. Hän pitää itseään sosiaalisesti lahjakkaana ja ihmettelee muiden hiljaisuutta. Todellisuudessa hän (varmaankin tietämättään) asemoi itsensä eräänlaiseksi puheenjohtajaksi, joka on kiinnostunut vain hyvin rajallisesta määrästä aiheita: työ, loma, koti, sisustus, ruoka, sää. Jos joku lähtee johdattamaan keskustelua muihin aiheisiin, hän herkästi siirtää keskustelun takaisin omalle mukavuusalueelleen. Saattaa jopa suoraan sanoa: "Tämä ei nyt kuulu tähän tilanteeseen X".
Tämä vain ylläpitää hiljaisuutta, kun ihmiset eivät pääse vapaasti kertomaan itselleen tärkeistä asioista.
En ole ap, mutta voisin hyvin käyttää ap:n kertomia kysymyksiä. Jos toinen siitä vaihtaa aihetta, niin sehän on juuri luonteva paikka johdatella keskustelua muuhun suuntaan.
"Onpas kaunis kastemekko."
"Joo, minä en itse käsitöistä niin välitä, mutta marjastaminen on mukavaa."
"Oletko saanut hyvän marjasaaliin kerättyä tänä vuonna?" Jne.
Sehän juuri noiden keskusteluiden idea onkin, että keskustelu etenee alkuperäisestä aiheesta muuhun.
Vierailija kirjoitti:
Olin kaatejuhlissa äskettäin, ehkä ap oli samoissa juhlissa.
Jäin äskettäun työttömäksi ja mietin ihan rauhassa ansiosidonnaisasiaani, säästöjen riittävyyttä, miten perheenä pärjäämme jos työttömyys jatkuu, lapseni sairastui myös äskettäin ja on viettänyt muutaman yön sairaalassa, nyt hän on jo päässyt pois, mutta tulevaisuus pelottaa hirveästi. Pelko on kestänyt jo muutaman viikon.
Ja sitten viereen parkkeeraa joku joka haluaa puhua säästä.
Yritän ystävällisesti vastata jotain, mutta ajatukset eivät oikein pysy sää-keskustelussa. Ajatuksen karkaavat kokoajan omaan ja oman perheeni tilanteeseen.
Tollasessa tilanteessa sun ei olisi pitänyt sinne kastejuhliin mennä ollenkaan. Sun ajatukset oli koko ajan jossain omassa vaikeassa tilanteessa, joten miksi menit?
Kyllähän sun se pitäisi tietää, ettei siellä ole ihmisiä, jotka tietää sun tilanteesi ja että tuommoisissa tilaisuuksissa on muita ihmisiä ja heille on ihan kohteliasta vastata, jos he puhuttelee. Säästä puhuminen on ihan normaalia keskustelun avaamista, ei se tarkoita sitä, että pitää alkaa luennoimaan ummet ja lammet Suomen ja maailman säätiloista. Voi sanoa vastaan, että joo niin sataa, meinasin kastua ihan kokonaan, tai että joo on pakkanen, oli autokin ihan jäässä jne. Sen pitemmälle ei tarvi mennä. Kohteliaisuus ja ystävällisyys ei maksa mitään!
Jos sanaakaan ei suustaan saa sanotuksi, kun pitää vain miettiä omaa tilannettaan, niin jää kotiin!
Ei se toinen ihminen ole tullut sinne sinua loukatakseen. Se on tullut sinne olemaan läsnä kastetilaisuudessa ja siellä yleensä puhutaankin jotain, ei vain istuta suut ummessa. Mistä sen olisi sun tilanteesi pitänyt tietää ja arvannut, että just sulle ei voi sanoa yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilta puuttuvat käytöstavat. Suurin osa on kuin luolaihmisiä ilman tapoja. Tätä suomalaisuuttako meidän pitäisi puolustaa. Laitetaan aita Suomen ympärille, jotta ulkomaalaiset pääsevät näkemään kunnon lattapäitä maksua vastaan. Mitään ei osata tehdä eikä myydä, jos tällä tavalla saataisiin vähän rahaa.
Niin puuttuvat. Kaikki yleismaailmalliset käytöstavat ja kohteliaisuus eri tilanteissa on suomalaisen mielestä hienostelua ja aivan turhaa. Väitetään, ettei osata nk. smalltalkia mutta onhan suomen kielessä vastine tälle eli juttelu ja rupattelu. Sitä vaan ei osata enää senkään vertaa kuin pari vuosikymmentä vielä. Kiukkuinen ja kireä kansasta on tullut. Sättiä ja riidellä sentään osataan vaikka kuinka hyvin.
Mulle tuli mieleen, että muutama vuosikymmen sitten ainoat aiheet, joista ei kannattanut alkaa puhumaan, olivat politiikka, uskonto ja raha. Nykyisin on lukuisia aiheita, joiden kanssa pitää olla varovainen. Esimerkkinä vaikka se, että mun nuoruudessani oli ihan tavallista, että kyseltiin parisuhdestatuksesta ja lapsista, työpaikasta jne, mutta nykyisin ei ole järkevää kysellä sellaista.
Ajat muuttuvat. Se on oma valinta, jääkö voivottelemaan sitä miten vaikeaa on kun minun nuoruudessa oli näin ja näin, vai opetteleeko uutta.
Ylivoimaisesti suosituin valinta on tietenkin se voivottelu.
Muuttuvat laulut vuosien mennen
Aika pois paljonkin vie
Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pelkään sosiaalisia tilanteita, joten siksi pääni yhtäkkiä vaan tyhjenee tuntemattomien seurassa enkä välttämättä keksi mitään sanottavaa. Voin vaikuttaa tylyltä, mutta häpeän kyllä itseäni.
Eräs aiemmin läheinen ihminen sanoo olevansa empaattinen ja suvaitsevainen sekä hyvä keskustelija. Samainen ihminen on "tahtomattaan sinkku", koska ei kykene asettumaan toisten asemaan ja ei siedä edes läheisimpiä ihmisiä kuin hetken kerrallaan. Yöpyessään muiden luona hän on aamuäreä ja ahdistuu muiden perhe-elämästä, siihen kuuluvasta metelistä ja perheen lasten kinastelusta....
Sanon, että kyseinen ihminen esittää olevansa sosiaalisesti taitava mutta ei pysty vetämään sitä roolia loppuun asti, koska ei ole oikeasti sosiaalinen ja ne taidotkin on näyttelemistä. Myöntäisi vaam suoraan, että ei osaa olla muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan osaisi tai edes haluaisi puhua mistään vatun kastemekosta. Voiko tyhmempää keskustelun avausta ihminen edes keksiä?
Voisko kyse olla kuitenkin siitä, että oltiin kastejuhlassa, ja kastettavalla oli yllään suvussa perinteenä kulkeva hyvin kaunis käsityönä tehty mekko?
Sitä ei saisi siis mitenkään mainita, koska se on maailman tyhmin asia?
Ketjua lukematta kysyn ap:lta ja muiltakin omasta mielestään sosiaalisesti taitavilta, että kuinka tuollaisiin kysymyksiin sitten pitäisi vastata? Miten keskustelu jatkuu vaikka tuon kastemekko-avauksen jälkeen jos kumpikin on sosiaalisesti taitava, mutta kastemekoista ei ole kokemusta eikä näkemystä sitten minkäänlaista eikä oikeasti edes kiinnosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ainakaan osaisi tai edes haluaisi puhua mistään vatun kastemekosta. Voiko tyhmempää keskustelun avausta ihminen edes keksiä?
Voisko kyse olla kuitenkin siitä, että oltiin kastejuhlassa, ja kastettavalla oli yllään suvussa perinteenä kulkeva hyvin kaunis käsityönä tehty mekko?
Sitä ei saisi siis mitenkään mainita, koska se on maailman tyhmin asia?
Saa tietenkin mainita, mutta miten tuosta ap kuvitteli keskustelun alkavan/jatkuvan että toteaa tuollaisen asian uppo-oudolle ihmiselle?
Eihän tuohon oikein ole lisättävää vaan ap sanoi jo kaiken itse ja vastapuolelle jäi vain enää myötäillä että niin on kiva juu.
Ap tap poi ihan itse sen keskustelun ennen kuin se alkoikaan, mutta syyttää siitä muita.
/s
Vierailija kirjoitti:
Eräs aiemmin läheinen ihminen sanoo olevansa empaattinen ja suvaitsevainen sekä hyvä keskustelija. Samainen ihminen on "tahtomattaan sinkku", koska ei kykene asettumaan toisten asemaan ja ei siedä edes läheisimpiä ihmisiä kuin hetken kerrallaan. Yöpyessään muiden luona hän on aamuäreä ja ahdistuu muiden perhe-elämästä, siihen kuuluvasta metelistä ja perheen lasten kinastelusta....
Sanon, että kyseinen ihminen esittää olevansa sosiaalisesti taitava mutta ei pysty vetämään sitä roolia loppuun asti, koska ei ole oikeasti sosiaalinen ja ne taidotkin on näyttelemistä. Myöntäisi vaam suoraan, että ei osaa olla muiden kanssa.
Minä olen empaattinen, suvaitsevainen ja mielestäni kiva keskustelija, mutta akkuni simahtaa muiden ihmisten läsnäolosta, puheesta, melusta, hälinästä ja aistiärsykkeistä normaaleja ihmisiä nopeammin. Tyyliin juhlissa 3h on maksimi, sen jälkeen menen lukkoon, halusin tai en tai yritinpä estää sitä tai en.
Mutta minä olenkin autisti, jolla on hermosto viritinnyt PAKENE TAI TAISTELE tilaan 24/7. Todennäköisesti kaverisikin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisten tapaaminen on kamalaa, koska sen tietää ettei ole niitten kanssa mitään muuta yhteistä kuin sukulaisuus. Sään päivittely nyt aina menee mutta menen paniikkiin jos joku alkaa jutella minulle jostain kastemekosta tai leipomuksista. Ja varsinkin vanhemmat naiset olettavat että koska minulla on vagina, olen automaattisesti kiinnostunut leipomisesta, vaatteista ja sisustuksesta. En voi sille mitään jos en ole koskaan tehnyt mitään näihin liittyvää eikä minulla ole mitään sanottavaa sen enempää kuin jos olisit puhunut minulle hepreaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tulee ajateltua näistä yhdellä lauseella vastaajista ja small-talkia välttelevistä ihmisistä, että ovatkohan he kenties autismin kirjolla tai muuten mielenterveysongelmista kärsiviä. Normaali ja terve ihminen nauttii sosiaalisista tilanteista ja uusien ystävien tapaamisesta. Parasta elämässähän on uudet tuttavuudet ja erilaisiin ihmisiin tutustuminen. Juhlissan suorastaan rakastan sitä, että kuinka monen uuden tulevan ystävän kanssa saan tutustua! Valitettavasti näitä tuppisuitakin vielä löytyy, mutta heidät voi jättää omaan arvoonsa, murjottakoon yksin maailman tappiin asti. Samaan aikaan me muut nautimme toistemme seurasta!
Taidat olla "ekstrovertti". Kaikki eivät osaa tutustua uusiin ihmisiin juhlissa, koska niissä on usein liikaa hälinää ja liikaa ihmisiä. Uusiin ihmisiin on helpompi tutustua pienessä ryhmässä tai kahden kesken. Isoissa juhlissa on joskus kiva vain tarkkailla ja kuunnella muita, osallistumatta sen kummemmin mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kaatejuhlissa äskettäin, ehkä ap oli samoissa juhlissa.
Jäin äskettäun työttömäksi ja mietin ihan rauhassa ansiosidonnaisasiaani, säästöjen riittävyyttä, miten perheenä pärjäämme jos työttömyys jatkuu, lapseni sairastui myös äskettäin ja on viettänyt muutaman yön sairaalassa, nyt hän on jo päässyt pois, mutta tulevaisuus pelottaa hirveästi. Pelko on kestänyt jo muutaman viikon.
Ja sitten viereen parkkeeraa joku joka haluaa puhua säästä.
Yritän ystävällisesti vastata jotain, mutta ajatukset eivät oikein pysy sää-keskustelussa. Ajatuksen karkaavat kokoajan omaan ja oman perheeni tilanteeseen.Tollasessa tilanteessa sun ei olisi pitänyt sinne kastejuhliin mennä ollenkaan. Sun ajatukset oli koko ajan jossain omassa vaikeassa tilanteessa, joten miksi menit?
Kyllähän sun se pitäisi tietää, ettei siellä ole ihmisiä, jotka tietää sun tilanteesi ja että tuommoisissa tilaisuuksissa on muita ihmisiä ja heille on ihan kohteliasta vastata, jos he puhuttelee. Säästä puhuminen on ihan normaalia keskustelun avaamista, ei se tarkoita sitä, että pitää alkaa luennoimaan ummet ja lammet Suomen ja maailman säätiloista. Voi sanoa vastaan, että joo niin sataa, meinasin kastua ihan kokonaan, tai että joo on pakkanen, oli autokin ihan jäässä jne. Sen pitemmälle ei tarvi mennä. Kohteliaisuus ja ystävällisyys ei maksa mitään!
Jos sanaakaan ei suustaan saa sanotuksi, kun pitää vain miettiä omaa tilannettaan, niin jää kotiin!
Ei se toinen ihminen ole tullut sinne sinua loukatakseen. Se on tullut sinne olemaan läsnä kastetilaisuudessa ja siellä yleensä puhutaankin jotain, ei vain istuta suut ummessa. Mistä sen olisi sun tilanteesi pitänyt tietää ja arvannut, että just sulle ei voi sanoa yhtään mitään?
Mitä ihmettä nyt taas? Eikö ihminen saa mennä sukujuhliin, jos hönen elämässään on vastoinkäymisiä?
Vierailija kirjoitti:
Ketjua lukematta kysyn ap:lta ja muiltakin omasta mielestään sosiaalisesti taitavilta, että kuinka tuollaisiin kysymyksiin sitten pitäisi vastata? Miten keskustelu jatkuu vaikka tuon kastemekko-avauksen jälkeen jos kumpikin on sosiaalisesti taitava, mutta kastemekoista ei ole kokemusta eikä näkemystä sitten minkäänlaista eikä oikeasti edes kiinnosta?
Siis pitääkö täällä pistää ihmisten suihin sanoja, eikö todellaosata itse sanoa mitään????
Miten on muka niin vaikeata sanoa, että tosi kaunis mekko ja kiva että kulkee tolla lailla suvussa.
Siitä voi sitten jatkaa vaikka niin, että meidän suvussa ei ole mitään, mikä menisi polvelta toiselle. Tai voi sanoa, että meillä on joitakin koruja, mitkä on jo monessa polvessa olleet. Ihan miten nyt oma tilanne sitten onkaan.
Sitten voi jo muuttaa aihetta, sanoa vaikka että viimeksi olin ristiäisissä kymmenen vuotta sitten, tai että en ole ennen ollut ristiäisissä, tai että nykyään ei enää kovasti suosita lapsen kastamista, olin vuosi sitten ns. nimiäisissä. Mahdollisuuksia jatkaa tästä eteenpäin on tuhansia! Ei tarvi pitäytyä ristiäis-teemassa, voi puhua jo vaikka mistä muusta.
Kuka nyt yleensäkään haluaisi puhua säästä sen enempää kuin sen keskustelun aloittamisen verran. Se on itse asiassa maailman turvallisin keskustelun aloitusaihe, siitä ei voi kukaan loukkaantua.
Kun tätä keskustelua täällä tarpeeksi pitkään lukee, tulee tunne, ettei uskalla enää suutaan aukaista mistään. Kai se on sitten parempi olla aivan mykkänä, kun yksi ei halua puhua siitä eikä toinen tästä. Mistä kenenkin mielipuheenaiheet tietää. Kaikkien pitää saada olla sillä omalla mukavuusalueellaan vain, joten olkaa sitten. Kyllä näitä mölöjä mölliäisiä on elämän varrelle sattunut, joille ei mikään asia sytytä valoja. Ihmettelen vain, miksi he edes hakeutuvat toisten seuraan. Saako he jotain siitä, että istuvat siellä puhumatta mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kaatejuhlissa äskettäin, ehkä ap oli samoissa juhlissa.
Jäin äskettäun työttömäksi ja mietin ihan rauhassa ansiosidonnaisasiaani, säästöjen riittävyyttä, miten perheenä pärjäämme jos työttömyys jatkuu, lapseni sairastui myös äskettäin ja on viettänyt muutaman yön sairaalassa, nyt hän on jo päässyt pois, mutta tulevaisuus pelottaa hirveästi. Pelko on kestänyt jo muutaman viikon.
Ja sitten viereen parkkeeraa joku joka haluaa puhua säästä.
Yritän ystävällisesti vastata jotain, mutta ajatukset eivät oikein pysy sää-keskustelussa. Ajatuksen karkaavat kokoajan omaan ja oman perheeni tilanteeseen.Tollasessa tilanteessa sun ei olisi pitänyt sinne kastejuhliin mennä ollenkaan. Sun ajatukset oli koko ajan jossain omassa vaikeassa tilanteessa, joten miksi menit?
Kyllähän sun se pitäisi tietää, ettei siellä ole ihmisiä, jotka tietää sun tilanteesi ja että tuommoisissa tilaisuuksissa on muita ihmisiä ja heille on ihan kohteliasta vastata, jos he puhuttelee. Säästä puhuminen on ihan normaalia keskustelun avaamista, ei se tarkoita sitä, että pitää alkaa luennoimaan ummet ja lammet Suomen ja maailman säätiloista. Voi sanoa vastaan, että joo niin sataa, meinasin kastua ihan kokonaan, tai että joo on pakkanen, oli autokin ihan jäässä jne. Sen pitemmälle ei tarvi mennä. Kohteliaisuus ja ystävällisyys ei maksa mitään!
Jos sanaakaan ei suustaan saa sanotuksi, kun pitää vain miettiä omaa tilannettaan, niin jää kotiin!
Ei se toinen ihminen ole tullut sinne sinua loukatakseen. Se on tullut sinne olemaan läsnä kastetilaisuudessa ja siellä yleensä puhutaankin jotain, ei vain istuta suut ummessa. Mistä sen olisi sun tilanteesi pitänyt tietää ja arvannut, että just sulle ei voi sanoa yhtään mitään?
Mitä ihmettä nyt taas? Eikö ihminen saa mennä sukujuhliin, jos hönen elämässään on vastoinkäymisiä?
Saa, mutta asenne on väärä, jos kukaan ei saa tulla puhumaan hänelle mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman ilmiön.
Omalla kohdalla tämä meni jopa siihen, että vieraat kieltäytyivät tulemasta juhliin, jos siellä oli heille vieraita ihmisiä. Eli ihan suoraan sanottiin, että voin tulla kahden kesken juhlistamaan sinun syntymäpäivääsi/tupareitasi/häitäsi tms, mutta muille avoimiin juhliin en halua tulla. Minusta tämä on mennyt ihan älyttömäksi ja en jaksa enää edes yrittää juhlien järjestämistä.
Epäilen, että aika moni kammoaa sosiaalisia tilanteita nykyään, mutta ei vain halua myöntää asiaa ääneen. Sitten joko ollaan tuppisuuna juhlissa tai ei tulla paikalle ollenkaan.
Höh! Onpa mölliäisiä! Yleensä parhaat juhlat on just niitä, joissa tapaa uusia ihmisiä ja keskustelee ennestään tuntemattomien kanssa, koska kuulee jotain uutta! Esim entinen työkaveri kertoi keskustelleensa eräissä häissä onnettomuustutkijan kanssa, joka kertoi, kuinka uhrit olivat aavistaneet kohtalonsa jne. Tuttujen kanssa voi aina käydä kahvilla vaihtamassa kuulumisia, ei niitten kanssa välttämättä tartte juhlissa jutella.
Aiemmin, 70-luvulla, puhuttiin sellaisesta asiasta kuin kahvikuppineuroosi. Siinä ihminen jännitti sosiaalisissa tilanteissa niin paljon, että kahvikuppi tärisi kädessä.
Sosiaalisten tilanteiden kammoa on ollut ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kaatejuhlissa äskettäin, ehkä ap oli samoissa juhlissa.
Jäin äskettäun työttömäksi ja mietin ihan rauhassa ansiosidonnaisasiaani, säästöjen riittävyyttä, miten perheenä pärjäämme jos työttömyys jatkuu, lapseni sairastui myös äskettäin ja on viettänyt muutaman yön sairaalassa, nyt hän on jo päässyt pois, mutta tulevaisuus pelottaa hirveästi. Pelko on kestänyt jo muutaman viikon.
Ja sitten viereen parkkeeraa joku joka haluaa puhua säästä.
Yritän ystävällisesti vastata jotain, mutta ajatukset eivät oikein pysy sää-keskustelussa. Ajatuksen karkaavat kokoajan omaan ja oman perheeni tilanteeseen.Tollasessa tilanteessa sun ei olisi pitänyt sinne kastejuhliin mennä ollenkaan. Sun ajatukset oli koko ajan jossain omassa vaikeassa tilanteessa, joten miksi menit?
Kyllähän sun se pitäisi tietää, ettei siellä ole ihmisiä, jotka tietää sun tilanteesi ja että tuommoisissa tilaisuuksissa on muita ihmisiä ja heille on ihan kohteliasta vastata, jos he puhuttelee. Säästä puhuminen on ihan normaalia keskustelun avaamista, ei se tarkoita sitä, että pitää alkaa luennoimaan ummet ja lammet Suomen ja maailman säätiloista. Voi sanoa vastaan, että joo niin sataa, meinasin kastua ihan kokonaan, tai että joo on pakkanen, oli autokin ihan jäässä jne. Sen pitemmälle ei tarvi mennä. Kohteliaisuus ja ystävällisyys ei maksa mitään!
Jos sanaakaan ei suustaan saa sanotuksi, kun pitää vain miettiä omaa tilannettaan, niin jää kotiin!
Ei se toinen ihminen ole tullut sinne sinua loukatakseen. Se on tullut sinne olemaan läsnä kastetilaisuudessa ja siellä yleensä puhutaankin jotain, ei vain istuta suut ummessa. Mistä sen olisi sun tilanteesi pitänyt tietää ja arvannut, että just sulle ei voi sanoa yhtään mitään?
Mitä ihmettä nyt taas? Eikö ihminen saa mennä sukujuhliin, jos hönen elämässään on vastoinkäymisiä?
No ei tietenkään, koska ap/edellinen haluaa määrätä ja dominoida koko maailmaa. Kaiken on mentävä hänen tavallaan aina. Mitään muuta ei suvaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki: oli rankka viikko menossa. olin eräänä aamulla rättiväsynyt ja sain sentään raahattua itseni lääkärin vastaanotolle. Siellä eräs mummo yritti saada jutun juurta väkisin. Ei tajua yksisanaisista vihjeistä, etten halua jutella vaan nauttia hiljaisuudesta. Oli lopulta pakko käppäillä käytävän päähän.
"anteeksi, mutta olen tosi väsynyt enkä jaksa nyt jutella"..mutta passiivisagressiivisuus yli kaiken :D en ala itse tuntemattomien kanssa virittelemään keskustelua, mutta yleensä kyllä kestän mummot ja oheisdiilinä ne vie ajatukset pois mahdollisesta huonosta nykyhetkestä.
Minulla oli silmät puoliummessa ja viljelin yksisanaisia vastauksia. Ei voi selkeämpiä merkkejä antaa, etten halua jutella. Mummolta puuttui täysin sosiaalisten tilanteiden tilannetaju. Olisi sitten vaan jatkanut kyselemistä, mitä olin tehnyt eilen kun noin paljon väsyttää jne. Ei selkeäkään puhe olisi auttanut.
Mutta sinähän teet itsekin kaukodiagnoosin tässä. Sivistys ei ole kiinni siitä, missä on asunut ja kuinka kauan tai varsinkaan siitä, kuinka helposti saa kutsuja juhliin. Sivistys on kykyä kuunnella toista, oli hän mistä taustasta tahansa.
Eri