Onko ihmisten sosiaaliset taidot nykyään näin huonot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset asettuvat sosiaalisten taitojensa puolesta janalle. Ap vaikuttaa olevan janan keskivaiheilla. Osaa ja uskaltaa kyllä aloitella smalltalkia, mutta ei osaa tulkita vastapuolta ja mukauttaa keskustelunaiheita reaktioiden mukaan. 

Kaikista ei saa irti mitään, vaikka kuinka onkisi, mutta itse olen kyllä saanut tuppisuutkin avautumaan kiinnostuksen kohteistaan. Tässä auttaa se, että tietää jotain myös aiheista, jotka eivät itselle ole niin tärkeitä. Minä en ole kiinnostunut juurikaan esim. autoista tai urheilusta, mutta tiedän, että jotkut ovat valmiita jauhamaan näistä loputtomasti. Siksi seuraan kaikenlaisia asioita uutisista ja internetistä. Suosittelen. 

Toisaalta sosiaaliset taidot paranevat sitä mukaa, kun niitä treenaa. Kun heittäytyy itse ja kuuntelee myös muita, kokemusta karttuu ja yhtäkkiä huomaa olevansa sosiaalisesti lahjakas. Yksi hyvä keskustelunavaus on mielestäni kysellä toisen asuinpaikasta. Toki kodittomien kohdalla tämä ei toimi, mutta valtaosalla ihmisistä on jonkinlainen koti.  

Joistakin ihmisistä ei saa mitään irti, vaikka kuinka yrittää. Piste. Ihan turha tulla pätemään, että on omista taidoista kiinni. Jotkut ihmiset eivät yksinkertaisesti halua puhua mistään, eikä mistään aiheesta synny kunnon keskustelua. Ei sille itse voi mitään, jos toisella ei ole halua kommunikoida takaisin.

Johan minä sanoin, että kaikista EI saa irti mitään. Turha hermostua. Sosiaalisessa taitavuudessa ei voi koskaan olla "valmis", vaan sitä voi kehittää loputtomasti. Vai uskotko itse olevasi samalla viivalla vaikkapa kokeneen ja taitavan psykiatrin kanssa, jonka työnkuvaankin kuuluu saada ihmiset puhumaan? Minä en ainakaan ole, mutta olen kehittynyt tuppisuiden kohtaamisessa viime vuosina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan osaisi tai edes haluaisi puhua mistään vatun kastemekosta. Voiko tyhmempää keskustelun avausta ihminen edes keksiä?

Voisko kyse olla kuitenkin siitä, että oltiin kastejuhlassa, ja kastettavalla oli yllään suvussa  perinteenä kulkeva hyvin kaunis käsityönä tehty mekko? 

Sitä ei saisi siis mitenkään mainita, koska se on maailman tyhmin asia?

 

Saa tietenkin mainita, mutta miten tuosta ap kuvitteli keskustelun alkavan/jatkuvan että toteaa tuollaisen asian uppo-oudolle ihmiselle? 

Eihän tuohon oikein ole lisättävää vaan ap sanoi jo kaiken itse ja vastapuolelle jäi vain enää myötäillä että niin on kiva juu.

Ap tap poi ihan itse sen keskustelun ennen kuin se alkoikaan, mutta syyttää siitä muita.

/s

Onko mitään asiaa, mitä saa tai voi sanoa uppo-oudolle?  Millä lailla ihmiset muuten tutustuvat toisiinsa?  Kun mitään ei voi sanoa vieraalle ihmiselle.  Miten tuttavuus pääsee edes alulle silloin?  En tarkoita, että pitäisi ruveta erityisesti tutuksi jollekin, mutta niissä tapauksissa, joissa on oikeasti tutustuttu, niin miten se on tapahtunut?  Minun kohdallani ainakin joka kerta on täytynyt jomman kumman jotain toiselle ensin sanoa.  Siitä se on lähtenyt.

Onko tämä joku uusi asenne nyt, että ei saa sanoa mitään?  

Minun kohdallani varmaan valtaosa tutustumisista on tapahtunut jossain yhteisten ystävien ja tuttujen tilaisuuksissa.  Joku on tullut puhumaan jostakin ja toinen toinen siitä luontevasti jatkanut.  Ja varmasti ei ole siinä lähdetty mistään äärimmäisen asiapitoisista asioista.  Yleensä jostain siihen tilaisuuteen liittyvästä jutusta.  

Tietysti voi sanoa vaikka "hyvää päivää."  Toinen vastaa "hyvää päivää."  Sen jälkeen suuri hiljaisuus.  Koska kaikki tuli sanotuksi, vai?

Miten niin toinen voi vain myötäillä, että joo kiva kastemekko?  Eikö muka mitään muuta voi sanoa?  Eikö ole mitään mahdollisuutta jatkaa siitä vaikka sanomalla, että mä olen muuten Tiinan työkaveri Riikka, oletko sinä Tiinan kavereita? jne.  Kun toinen on jo keskustelua avannut, silloinhan on hirveän helppoa jatkaa siitä eteenpäin.  Kaikesta voi saada viriämään vaikka minkälaisen juttutuokion, ei sen tarvitse sen pitemmälle edes kantaa, mutta ainahan on mahdollista saada myös uusia ystäviä.

Nettikö tämän on tehnyt, ettei enää osata keskustella naamakkain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kehittää keskustelutaitojani, mutta en tiedä missä. Huonoilla taidoilla kun lähtee ns. livetilanteisiin, niin saa vaan nolostua ja sen jälkeen taas ei pitkään aikaan huvita lähteä mihinkään. Esim. nuo esimerkkikeskustelut tuossa aiemmin oli tosi hyviä, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti tilanteissa aivot toimi noin. Vaikka haluaisin olla taitava keskustelija. Olisi kiva treenata jossain tomppeliryhmässä, mutta ei sellaisia ole.

Mene kieliryhmiin.

Mikä on kieliryhmä? Haluaisin siis keskustella ihan suomeksi.

Ilmoittaudu vaikkapa kansalaisopiston englannin, saksan tai ranskan ryhmään. Voit sopivissa väleissä keslustella suomeksikin. Pointti on small talk taidon harjoittaminen tai sitten voit odottaa hamaan tulevaisuuteen asti josko sellaista perustetaan suomeksi. Kun hallitset small talkia, voit turista muiden kanssa luontevasti bussipysäkilläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs aiemmin läheinen ihminen sanoo olevansa empaattinen ja suvaitsevainen sekä hyvä keskustelija. Samainen ihminen on "tahtomattaan sinkku", koska ei kykene asettumaan toisten asemaan ja ei siedä edes läheisimpiä ihmisiä kuin hetken kerrallaan. Yöpyessään muiden luona hän on aamuäreä ja ahdistuu muiden perhe-elämästä, siihen kuuluvasta metelistä ja perheen lasten kinastelusta....

Sanon, että kyseinen ihminen esittää olevansa sosiaalisesti taitava mutta ei pysty vetämään sitä roolia loppuun asti, koska ei ole oikeasti sosiaalinen ja ne taidotkin on näyttelemistä. Myöntäisi vaam suoraan, että ei osaa olla muiden kanssa.

Minä olen empaattinen, suvaitsevainen ja mielestäni kiva keskustelija, mutta akkuni simahtaa muiden ihmisten läsnäolosta, puheesta, melusta, hälinästä ja aistiärsykkeistä normaaleja ihmisiä nopeammin. Tyyliin juhlissa 3h on maksimi, sen jälkeen menen lukkoon, halusin tai en tai yritinpä estää sitä tai en.

Mutta minä olenkin autisti, jolla on hermosto viritinnyt PAKENE TAI TAISTELE tilaan 24/7. Todennäköisesti kaverisikin on.

Minä en ole autisti, mutta en minäkään halua olla missään juhlissa kolmea tuntia kauempaa.  En edes tavallisesti kylässä.

Silti osaan jutella ihmisten kanssa.  Tai ainakin suurimman osan kanssa.  On niitä, joiden kanssa ei pääse puusta pitemmälle, mutta harvemmin.  En edes yritä, huomaan kyllä heti jos joku ei halua vastata mitään.  Ei se minua haittaa.  Minä tiedän jo, että maailma on monimuotoinen ja -vivahteinen.   Yksi on yhdenlainen ja toinen on toisenlainen.  

Puupökkelö on kaikkein vaikein tapaus, mutta yleensä perheen koira vastaa mukavasti.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan osaisi tai edes haluaisi puhua mistään vatun kastemekosta. Voiko tyhmempää keskustelun avausta ihminen edes keksiä?

Voisko kyse olla kuitenkin siitä, että oltiin kastejuhlassa, ja kastettavalla oli yllään suvussa  perinteenä kulkeva hyvin kaunis käsityönä tehty mekko? 

Sitä ei saisi siis mitenkään mainita, koska se on maailman tyhmin asia?

 

Saa tietenkin mainita, mutta miten tuosta ap kuvitteli keskustelun alkavan/jatkuvan että toteaa tuollaisen asian uppo-oudolle ihmiselle? 

Eihän tuohon oikein ole lisättävää vaan ap sanoi jo kaiken itse ja vastapuolelle jäi vain enää myötäillä että niin on kiva juu.

Ap tap poi ihan itse sen keskustelun ennen kuin se alkoikaan, mutta syyttää siitä muita.

/s

Onko mitään asiaa, mitä saa tai voi sanoa uppo-oudolle?  Millä lailla ihmiset muuten tutustuvat toisiinsa?  Kun mitään ei voi sanoa vieraalle ihmiselle.  Miten tuttavuus pääsee edes alulle silloin?  En tarkoita, että pitäisi ruveta erityisesti tutuksi jollekin, mutta niissä tapauksissa, joissa on oikeasti tutustuttu, niin miten se on tapahtunut?  Minun kohdallani ainakin joka kerta on täytynyt jomman kumman jotain toiselle ensin sanoa.  Siitä se on lähtenyt.

Onko tämä joku uusi asenne nyt, että ei saa sanoa mitään?  

Minun kohdallani varmaan valtaosa tutustumisista on tapahtunut jossain yhteisten ystävien ja tuttujen tilaisuuksissa.  Joku on tullut puhumaan jostakin ja toinen toinen siitä luontevasti jatkanut.  Ja varmasti ei ole siinä lähdetty mistään äärimmäisen asiapitoisista asioista.  Yleensä jostain siihen tilaisuuteen liittyvästä jutusta.  

Tietysti voi sanoa vaikka "hyvää päivää."  Toinen vastaa "hyvää päivää."  Sen jälkeen suuri hiljaisuus.  Koska kaikki tuli sanotuksi, vai?

Miten niin toinen voi vain myötäillä, että joo kiva kastemekko?  Eikö muka mitään muuta voi sanoa?  Eikö ole mitään mahdollisuutta jatkaa siitä vaikka sanomalla, että mä olen muuten Tiinan työkaveri Riikka, oletko sinä Tiinan kavereita? jne.  Kun toinen on jo keskustelua avannut, silloinhan on hirveän helppoa jatkaa siitä eteenpäin.  Kaikesta voi saada viriämään vaikka minkälaisen juttutuokion, ei sen tarvitse sen pitemmälle edes kantaa, mutta ainahan on mahdollista saada myös uusia ystäviä.

Nettikö tämän on tehnyt, ettei enää osata keskustella naamakkain?

Sinähän olet netissä ja puhelet kasvokkain. Onko tämä provo vai miten voi olla niin vaikeaa ymmärtää, sisäistää, että ihmisiä on hyvin erilaisia kuten tilanteitakin? Voi olla tuhansia eri syitä, miksi joku on vaisumpi kuin toinen. Näin on aina ollut ja tulee aina olemaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ainakaan osaisi tai edes haluaisi puhua mistään vatun kastemekosta. Voiko tyhmempää keskustelun avausta ihminen edes keksiä?

Voisko kyse olla kuitenkin siitä, että oltiin kastejuhlassa, ja kastettavalla oli yllään suvussa  perinteenä kulkeva hyvin kaunis käsityönä tehty mekko? 

Sitä ei saisi siis mitenkään mainita, koska se on maailman tyhmin asia?

 

Saa tietenkin mainita, mutta miten tuosta ap kuvitteli keskustelun alkavan/jatkuvan että toteaa tuollaisen asian uppo-oudolle ihmiselle? 

Eihän tuohon oikein ole lisättävää vaan ap sanoi jo kaiken itse ja vastapuolelle jäi vain enää myötäillä että niin on kiva juu.

Ap tap poi ihan itse sen keskustelun ennen kuin se alkoikaan, mutta syyttää siitä muita.

/s

Samaa mieltä. Jäin itsekin pohtimaan, miksi apn esimerkit tuntuivat jotenkin vaikeilta itsellekin jatkaa jutustelua. Koska hän pikemmin kertoili omia mielipiteitään, kuin halusi avata keskustelua. Esim. kastemekkoa voisi kommentoida kauniiksi, jolloin se toinen voisi vuorostaan pohtia, mistä mekko on peräisin tai kulkeeko suvussa jne. Mutta ap toi jo aloituksessaan esille kaikki mekkoa koskevat asiat. Ok. Ja säätä voisi kommentoida kauniiksi, jolloin toinen voisi myötäillä, että erityisen kiva, kun onkin satanut paljon. Siis ap ei jätä mitään kommentoitavaa avoimilla kysymyksillä, vaan kaluaa aiheen niin, että oikeastaan voi vaan sanoa "juu"! Oli jo matkailuaiheetkin tarkennettu kysymyksessä vaihtoehtoineen, kun ihan itse kysymys riittäisi, jotta toinen voi kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta kysyn ap:lta ja muiltakin omasta mielestään sosiaalisesti taitavilta, että kuinka tuollaisiin kysymyksiin sitten pitäisi vastata? Miten keskustelu jatkuu vaikka tuon kastemekko-avauksen jälkeen jos kumpikin on sosiaalisesti taitava, mutta kastemekoista ei ole kokemusta eikä näkemystä sitten minkäänlaista eikä oikeasti edes kiinnosta?

Minä en ole taitava, mutta voisin kuvitella. Siis pointti on se että omassa vastauksessa tuo esiin jotain sellaista, mitä se toinen voi jollain tavalla kommentoida niin että keskustelu jatkuu. Puheenaiheen vaihtaminen on ihan sallittua, kun ei ole tarkoituskaan puhua mitään syvällisiä.

"Ihana kastemekko tuolla vauvalla."

"Niin, itse en ole käsityöihmisiä niin en osaa oikein sanoa siitä mitään. Tykkään enemmän puutöistä. Tuolla seinällä on aika perinteinen puukäsityö, voisin yrittää itse tehdä vastaavaa nyt kun ne ovat taas kysyttyjä."

Sitten tuo kastemekko-puhuja voi joko kysellä puutöistä tai vaikka siirtyä keskustelemaan aiheesta mikä muu juttu on tullut muotiin tai jäänyt pois muodista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitä kuuluisaa esitä kiinnostunutta paskaa. Ketään ei oikeasti kiinnosta toisen elämä niin paljon. Joku jaksaa kertoa omasta elämästään niin olen kohtelias vastaamalla "juu, joo, ok, jaa" jne. enkä sano suoraan että voisitko painua vi**uun.

Itse en kerro omasta elämästäni kenellekään koska ketään ei kiinnosta. Kaikki ihmiset ovat loppujen lopuksi itsekeskeisiä ja kertovat asioita omasta näkökulmastaan.

Sullapa on jyrkkä ajatus. Itse olen mölli, ahdistun joskus sosiaalisissa tilanteissa enkä oikein pidä rupattelusta. Kuitenkin olen aina kohtelias, kysyn myös muilta mitä he ajattelevat. Joskus rupattelukin voi olla hedelmällistä, kuulla hauskoja ja mielenkiintoisia juttuja. Totta kai ihminen kertoo asioita aina omasta näkökulmastaan, kenenpä muunkaan?

Muistakaa ihmiset se että jotkut ovat todella yksinäisiä, ja silloin heillä voi olla suurempi tarve jutella ja ottaa kontaktia missä vaan voivat, vaikka kassalla tai sukujuhlissa vaikka eivät ketään sieltä tuntisikaan. Ollaan siis ystävällisiä ja näytetään sille toiselle, että hänetkin on huomattu. Tämä ei oikeasti vaadi paljon, vastavuotoista rupattelua vain.

Aloituksessa heti oletus, että jos ei HALUA jauhaa small talkia eli tyhjänpuhumista, niin ei ole siihen taitoa.

Kyllä kai jokainen jo ala-asteella PYSTYY puhumaan jaskaa - mutta harvempi HALUAA.

Minä olen samanlainen kuin ap ja olen huomannut ihan saman. Siksi en enää lähesty tuntemattomia jutteluaikeissa. 

Vierailija kirjoitti:

On jo etukäteen täysin päivänselvä asia, että jossain ristiäisissä kastekahveilla tuntemattomien kanssa on nahkeaa jutustella suurimmassa osassa Suomea.

Miläli haluaa sosiaalista kanssakäymistä juhlissa mutkattomammin Suomessa, kannattaa keskittyä pelkästään alkoholin täyteisiin juhliin.

Niissä suomalaista saa juttuseuraa myös tuntemattomista ihmisistä todella helposti.

Maassa maan tavalla.

Jep, esim. häät alkoholitarjoilulla on huomattavasti helpompi sosiaalinen tilanne jutella tuntemattomien kanssa kuin ristäiskahvit selvinpäin tuntemattomien kanssa.

Suomalaiset ovat keskimäärin ujoa ja juroa porukkaa, että tarvitsemme alkoholia jotta juttu luistaa paremmin tuntemattomien ihmisten kanssa 🍾

Nuoret ei vielä osaa

Lisäks voi olla väsynyt tai jännittää, yms

Kyllä sen huomaa aamun busseissa kun matkustaa koululaisten kanssa. Varsinkin teinipoikien suusta ei tule kuin vokaaleja. Aaaee..iioo...uuyy..ää..ööö.. Ei minkäänlaista järjellisiä lauseita, ei mitään dialogia, pelkkää ölinän kaltaista ääntelyä.

Kertokaapas, mistä asioista aloittaja sitten olisi saanut kysyä, että olisi ollut riittävän mielenkiintoinen keskustelunavaus, joka ei kuitenkaan olisi liian tungetteleva eikä varsinkaan tylsä?

ap etkö tosiaan ole huomannut kuinka hienotunteisia suomalaiset ovat?? kukaan ei keskeytä sinun narsistista SUURTA PUHETTASI minä minä,mieheni, lapseni 

Suomalaiset ovat kuin autisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kehittää keskustelutaitojani, mutta en tiedä missä. Huonoilla taidoilla kun lähtee ns. livetilanteisiin, niin saa vaan nolostua ja sen jälkeen taas ei pitkään aikaan huvita lähteä mihinkään. Esim. nuo esimerkkikeskustelut tuossa aiemmin oli tosi hyviä, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti tilanteissa aivot toimi noin. Vaikka haluaisin olla taitava keskustelija. Olisi kiva treenata jossain tomppeliryhmässä, mutta ei sellaisia ole.

Mene kieliryhmiin.

Mikä on kieliryhmä? Haluaisin siis keskustella ihan suomeksi.

Ilmoittaudu vaikkapa kansalaisopiston englannin, saksan tai ranskan ryhmään. Voit sopivissa väleissä keslustella suomeksikin. Pointti on small talk taidon harjoittaminen tai sitten voit odottaa hamaan tulevaisuuteen asti josko sellaista perustetaan suomeksi. Kun hallitset small talkia, voit turista muiden kanssa luontevasti bussipysäkilläkin.

Small-talk todellakin on avain sosiaalisen kanssakäynnin sujuvuuteen, hyvien ihmissuhteiden luomiseen ja sitä kautta menestykseen. On aivan ihanaa vaihtaa ajatuksia tuntemattomien ihmisten kanssa vaikka juuri bussipysäkillä tai metroa odottaessa. Ei koskaan tiedä kuinka hieno ihminen onkaan seuraavan nurkan takana odottamassa. Pysykää te introvertit siellä sängynpohjalla murjottamassa, maailma odottaa meitä muita! Let's go!

Vierailija kirjoitti:

Ketjua lukematta kysyn ap:lta ja muiltakin omasta mielestään sosiaalisesti taitavilta, että kuinka tuollaisiin kysymyksiin sitten pitäisi vastata? Miten keskustelu jatkuu vaikka tuon kastemekko-avauksen jälkeen jos kumpikin on sosiaalisesti taitava, mutta kastemekoista ei ole kokemusta eikä näkemystä sitten minkäänlaista eikä oikeasti edes kiinnosta?

En väitä olevani mitenkään sosiaalisesti taitava, mutta kuten tässä on esitettykin, niin sitä mitä toinen on sanonut, voi käyttää aasinsiltana sellaiseen aiheeseen, josta itsellä on jotain sanottavaa. Jos aloittajalla on minkäänlaista sosiaalista kyvykkyyttä, hän huomaa tässä vihjeen siitä että alkuperäinen keskustelunavaus ei ollut kovin kiinnostava, eikä jatka siitä enempää (poislukien sellaiset tilanteet, joissa alkuperäinen keskustelunavaus on oikeasti jokin todella tärkeä ratkaistava asia). Tai, jos vastaaja saa sen käsityksen että asia on aloittajalle oikeasti intohimon kohde, voi vastata siihen liittyvällä lisäkysymyksellä vaikkei aihetta niin tuntisikaan - mutta sitten saa varautua siihen, että keskustelu myös jatkuu kyseisestä aiheesta.

Esimerkki: "Juu onhan nuo perinnekäsityöt hienoja, vaikka täytyy myöntää, että en oikein tämän aiheen päälle ymmärrä. Mulla on peukalo niin keskellä kämmentä, että ala-asteen patalapustakin tuli enemmän kolmion kuin neliön muotoinen. Onneksi nykypäivänä pystyy tienaamaan leipänsä hiiren kliksuttelulla, eikä ole pakko väkisin tuhertaa jotain käsityöntekelettä." -> Tässä aloittajalle useampi täky aiheeksi johon tarttua ja johon lähteä keskustelua suuntaamaan: Kevyenä aiheena hauskat lapsuuden koulumuistot, käsitöistä tai jostain muusta, omat tai luokkakaverien tekemiset. Syvällisempänä aiheena työelämän ja sukupuoliroolien muutokset yhteiskunnassa. Henkilökohtaisempana vaihtoehtona kysyä mainitusta hiirenkliksuttelutyöstä lisää.

Mutta toki tällaisia on helpompi keksiä pitempään mietittyään, eikä keskustelun ollessa päällä kun vastaus pitäisi sanoa heti.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita pahalla, mutta kun nyt asiaa ihmettelit, niin sanon että vaikutat jotenkin tekopirteältä ja epäaidolta, ehkä? Ei suomalaiset niin välitä tuollaisesta jutustelusta. Jos puhuisit jostain oikeasta ajankohtaisesta aiheesta missä on sisältöä, ehkä muutkin saisivat tarttumapintaa keskusteluun. Lisäksi pieni huomatus: lähinnä vain rikkailla ja etuoikeutetuilla ihmisillä on tällä hetkellä varaa suunnitella juhlia ja matkoja. Ei kovin kiva keskustelunavaus, kun suuri osa laskee euroja kotona syöden kaurapuuroa ja näkkileipää.

Oletko niin naiivi että uskot puhujan tarkoittavan olevan tosissaan kun suunnittelee matkoja ja juhlia.