Onko ihmisten sosiaaliset taidot nykyään näin huonot?

Suomalaiset ei vaan ole aidosti iloisia ja sosiaalisia. Olisi tietysti kiva kun ihmiset hymyilisi ja olisivat ystävällisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.

Meinaatko, että tuntemattoman ihmisen kanssa aletaan heti puhua jostain todella merkityksellisestä ja syvällisestä? Kyllä normaali keskustelutaito kuuluu ihan käytöstapoihin. Suomessa valitettavan usein törmää tähän, että joko ei uskalleta sanoa mitään tai sitten päädytään pitämään monologi omista asioista keskustelukumppania mitenkään huomioimatta.

Ei tarvitse puhua "syvällisestä", mitä ikinä se tarkoittaakin, mutta jos ei ole mitään muuta puhuttavaa kuin kastemekko tai sää, niin minua ei kiinnosta. Jotain muuta varmaan kiinnostaa. Minä puhuisin mielelläni vaikka sen hetken suosituimmasta tv-sarjasta tai eilisestä urheilumatsista. Tai mistä vaan, mikä ihmisiä oikeasti saattaa kiinnostaa. Kastemekko ja sää eivät kiinnosta ainakaan ketään, kenet minä tunnen.

Näin me ihmiset ollaan erilaisia. Minusta tuntemattomien kanssa rupatteluun parhaita aiheita ovat nimenomaan sää, kastemekko, juhlan tarjoilut (huom. vain kehuminen) jne. neutraali, tilanteeseen liittyvä teema.

Televisio-ohjelmista tai urheilumatsista juttua iskevä tyyppi olisi minusta automaattisesti vähän yksinkertainen. Iso osa ihmisistä ei katso televisiota lainkaan saati juuri sitä ohjelmaa, joka häntä kiinnostaa. Samoin urheilu. Ei-ei-ei, ei kuulu monenkaan ihmisen harrastuksiin sitä seurata. Nuo ovat siinä mielessä myös riskiaiheita, että jos vastapuoli ei tunne aihetta lainkaan, ei siitä voi oikein helposti syntyä sujuvaa keskustelua. Siksi on parempi valita aiheeksi joitain, mikä liittyy suoraan siihen tilanteeseen ja ympäristöön missä molemmat ovat.

Säästä ja kastemekosta voin kyllä keskustella, mutta jos joku vieras alkaisi kysellä viikonloppumenoja niin mitä se sulle kuuluu. Siinä suhteessa olen suomalainen mölli, ja viikonloppusuunitelmat yleensä on että olen kotona niin eipä siitä mitään keskustelua edes syntyisi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin haluan jutella niiden omien tuttujen kanssa, joita en ole hetkeen nähnyt, vaihtaa kuulumisia. Jos edellisestä kerrasta on jo vuosi ehtinyt vierähtää, niin en halua jonkun tuntemattoman kanssa alkaa säästä puhumaan, kun ilman hankalia järjestelyjä voin sen tutun tai sukulaisen kanssa olla.

Ehkä voisit katsoa peiliin ja miettiä kuka se sosiaalisesti taitamaton oikein on, kuka ei osaa lukea sosiaalista tilannetta. Minä olen vastaavissa tilanteissa missä en ole oikein ketään juhlakalun tai tämän vanhemman lisäksi tuntenut, etsinyt sen henkilön, joka ei pysty osallistumaan noihin kuulumisten vaihtoihin. Eli se dementoitunut vanhus tai lapset. Aikuiset voivat vaihtaa kuulumiset rauhassa siinä sitten, kun huolehdin näistä vahdittavista, tähän mennessä kaikki ovat olleet tyytyväisiä. Jos sinulle ei tule mieleen yhtään, miten luontevasti näitä lähestytään, ei tarvitse mennä edes peilin eteen miettimään, kuka on sosiaalisilta taidoiltaa huono.

Minusta on ihan eri asia, jos Anna, Tiina, Mikko ja Lauri juttelevat pöydän ääressä keskenään ja pöytä on täynnä. Mutta jos Liisa tulee pöydän ääreen istumaan, niin kyllä on korrektia ottaa Liisakin mukaan keskusteluun. Tai jos Liisa juttelee Annalle kahvijonossa, niin kohteliaisiin käytöstapoihin kuuluu jutella takaisin eikä nakella niskojaan ja painua takaisin omien kaverien luokse.

Kyllä mä olen aina löytänyt juttuseuraa miehistä ja naisista. Jos vastapuolen jutut on tyyliin kahden sanan vastauksia niin ei kun etsimään parempaa seuraa.

-m

Tuotahan se on. Ja samaa näkee jopa deittisovelluksissa. Vastataan lyhyesti eikä kysytä mitään takaisin. Sitten profiilissa lukee jotain "Olen ujo ja haluaisin vihdoin löytää sen oikean". No kannattaisiko sitten tsempata vähän?! Ei kukaan jaksa kannatella keskustelua yksinään.

Minä olen juuri tuollainen enkä häpeä sitä. Tosiaan suomalaiseen alkuperäiseen kulttuuriin small talk ei kuulu. Osa suomalaisista on toki ennenkin ollut puheliaita, mutta osa juuri tällaisia. Se on merkki aitoudesta, siitä ettei yritetä nuoleskella ketään tai mitään usalaista valtavirtakulttuuria, vaan ollaan sellaisia kuin ollaan. Minusta sitä pitäisi pikemminkin arvostaa eikä halveksia tai väheksyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minä en yksinkertaisesti keksi tuollaisiin mitään ihmeempää vastausta, vaikka kuinka yrittäisin. Small talk on tosi vaikeaa.

Joillain vain on huonot sosiaaliset taidot, ei sille kauheasti mitään voi.

Voi. Sitä voi harjoitella. Hymyillä kauniisti, vastata jotain yhdentekevää ja yleispätevää, ei siinä tarvitse mitään henkilökohtaisuuksia ruveta itsestään kertomaan. Kevyitä ajankohtaisia aiheita. Tämä on peruskohteliaisuutta.

Juuri niinhän aloittajalle oli vastattu, ja se ei ollut hänelle kelvannut.

Minä haluaisin kehittää keskustelutaitojani, mutta en tiedä missä. Huonoilla taidoilla kun lähtee ns. livetilanteisiin, niin saa vaan nolostua ja sen jälkeen taas ei pitkään aikaan huvita lähteä mihinkään. Esim. nuo esimerkkikeskustelut tuossa aiemmin oli tosi hyviä, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti tilanteissa aivot toimi noin. Vaikka haluaisin olla taitava keskustelija. Olisi kiva treenata jossain tomppeliryhmässä, mutta ei sellaisia ole.

Ymmärrän, jos on ujo, eikä sen takia keksi puhuttavaa. Mutta sitä en ymmärrä, ettei vaan viitsi vaivautua, jos joku yrittää jutella. Se on tosi tylyä ja epäkohteliasta, ja ainakin itselleni tulee paha mieli ja nollattu olo.

Vierailija kirjoitti:

Tuotahan se on. Ja samaa näkee jopa deittisovelluksissa. Vastataan lyhyesti eikä kysytä mitään takaisin. Sitten profiilissa lukee jotain "Olen ujo ja haluaisin vihdoin löytää sen oikean". No kannattaisiko sitten tsempata vähän?! Ei kukaan jaksa kannatella keskustelua yksinään.

Joo, tuollaiset profiilit lähtee poistoon aika äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

No eipä kyllä suuremmin kiinnosta aukoa suuta ihan vain siksi, että olisi jotain ääntä. Jos siinä keskustelussa olisi joku pointti, muukin kuin hiljaisuuden täyttäminen merkityksettömällä äänellä, niin sitten voisi kiinnostaa.

Kannattaa jättää sitten juhlat väliin!

Välillä tulee vastailtua kuten aloittajan esimerkissä, ehkä niitä säästä keskusteluja on ollut päivän aikana useampia tai ei vaan muuten tee mieli jutella yhdentekeviä.

Toisinaan taas tulee harrastettua tuota smalltalkia ja juteltua joutavia tuntemattomienkin kanssa.

Ei näistä kannata mieltään pahoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kehittää keskustelutaitojani, mutta en tiedä missä. Huonoilla taidoilla kun lähtee ns. livetilanteisiin, niin saa vaan nolostua ja sen jälkeen taas ei pitkään aikaan huvita lähteä mihinkään. Esim. nuo esimerkkikeskustelut tuossa aiemmin oli tosi hyviä, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti tilanteissa aivot toimi noin. Vaikka haluaisin olla taitava keskustelija. Olisi kiva treenata jossain tomppeliryhmässä, mutta ei sellaisia ole.

Jos oot pirkanmaalta ni mä voin ruveta harjoitusvastustajaksi.

Vierailija kirjoitti:

En tarkoita pahalla, mutta kun nyt asiaa ihmettelit, niin sanon että vaikutat jotenkin tekopirteältä ja epäaidolta, ehkä? Ei suomalaiset niin välitä tuollaisesta jutustelusta. Jos puhuisit jostain oikeasta ajankohtaisesta aiheesta missä on sisältöä, ehkä muutkin saisivat tarttumapintaa keskusteluun. Lisäksi pieni huomatus: lähinnä vain rikkailla ja etuoikeutetuilla ihmisillä on tällä hetkellä varaa suunnitella juhlia ja matkoja. Ei kovin kiva keskustelunavaus, kun suuri osa laskee euroja kotona syöden kaurapuuroa ja näkkileipää.

Jos ei pysty tai halua kertoa omista suunnitelmistaan, niin aina voi sanoa että "Ei ole mitään erityistä suunnitteilla. Varmaan katsotaan tuonnempana. Mutta tuo matkasuunnitelma, mistä juuri mainitsit, kuulostaa kyllä tosi kivalta. Olettekos ennen olleet tuolla Espanjassa?" Ja näin heittää sen pallon takaisin kysyjälle. Ei se ole niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kehittää keskustelutaitojani, mutta en tiedä missä. Huonoilla taidoilla kun lähtee ns. livetilanteisiin, niin saa vaan nolostua ja sen jälkeen taas ei pitkään aikaan huvita lähteä mihinkään. Esim. nuo esimerkkikeskustelut tuossa aiemmin oli tosi hyviä, mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti tilanteissa aivot toimi noin. Vaikka haluaisin olla taitava keskustelija. Olisi kiva treenata jossain tomppeliryhmässä, mutta ei sellaisia ole.

Ei kannata ottaa liikaa paineita. Vaikka vähän kerrallaan reenailee kun tilaisuus tulee. Kaikki me ollaan "tomppeleita" tavallamme.

Joskus tuntuu ajan haaskaamiselta sellainen joutava jutustelu. Ymmärrän pointin mutten oikein jaksa.

Usein käy niin että kun puhuu vähän niin joku iskoutuu kylkeen ja alkaa kertoa elämäntarinaansa. Siinä sitä sitten on lirissä.

On ne. Näitä tuppisuita löytyy myös tinderistä. Aivan jäätävää joutua treffeille tuollaisen kanssa. Huh!

Vierailija kirjoitti:

Sen tajuan, että kaikki eivät ole kovin sosiaalisia. Mutta eikö voi sen verran tsempata, että vastaa parilla lauseella jotakin tai jopa välillä kysyisi toiselta jotain. Inhottaa olla se, joka suunnilleen puhuu yksin jossain ruokapöydässä...

Sairaalloinen ujous tekee ihmisestä helposti hiljaisen ja vaisun oloisen, vaikka haluaisikin puhua enemmän.

Yritetään kannustaa ihmisiä puhumaan enemmän!

Täällä yleistetään kaikki ja se näkyy.